opiskelemaanko vielä

Kuule- "tyhmyytesi" oli vain siinä,että kaipasit kannustusta... Täältä sitä tulee:nuo henkilöt ovat rakennelleet heikon korttitalo-identiteettinsä opintosuoritteidensa ja ihmisten mielipiteiden varaan-älä ole samanlainen! Tyhjä,ontto,tahdoton idiootti,siis...Opiskelet vaikka jumaliste haudanpartaallakin vielä,vit..tuakos se kenellekään kuuluu? Jokainen on täällä omien unelmiensa ainoa toteuttaja ja tuollaiset luuserit jotka eivät tuon parempaa asennetta itsestään saa irti kuin halveksuntaa toisen unelmia kohtaan, dumppaisin oitis! Tervetuloa,yo-lakki,hyvästi huono seura!!!

Ilman muuta lähdet toteuttamaan omia unelmiasi. Olkoonpa tutkinto mikä tahansa. Itse opiskelin aikuisiällä, en tosin ylioppilaaksi. Opiskelu antoi todella paljon. Sain tutkinnon erittäin hyvin arvosanoin. Vaikka en olekaan juuri tehnyt sen jälkeen töitä johon koulutus suuntautui, en ole koskaan katunut opiskeluani. Opiskelu tuo elämään eri näkökantoja ja on aina palkitsevaa sellaisenaan. Jos kaikkea muuta elämässään katuu, ei koskaan sitä että on opiskellut. Useinkaan opiskelun este ei ole tyhmyys, vaan motivaation puute. Ihminen oppii aina, sitä enemmän kuin aivojaan käyttää. Muisti paranee ja ajatus kulkee. Sama se on aivojen kanssa kuin kehonkin kanssa. Kun sitä harjaannutat, se voimistuu ja huomaat että opit ja oletkin taitava.

Mielestäni nuo sinun tuttavasi ovat tyhmiä, ainakin tässä asiassa. Itse olen suorittanut kaksi ammattitutkintoa aikuisiällä, kun suunnittelin ensimmäistä minulle sanottiin että on ihan turha viettää aikaa koulun penkillä kolme vuotta. Siitäpä viis veisasin ja kävin koulun loppuun. Kun kerroin seuraavasta opiskeluaikeestani, minulle tiuskaistiin että pysy omalla alallasi (siis sillä jota opisjelin nuo em. kolme vuotta, sanojana oli muuten sama henkilö).Koska pidän opiskelusta, aloitin vielä aikuislukion, kun kerroin tästä "hyvälle ystävälleni", hän sanoi, ettei minun kannata, koska siitä ei ole minulle mitään hyötyä. Kun sitten opiskelin lukiossa, huomasin että itse asiassa opiskeluni oli tälle henkilölle ongelma. Koska olin tottunut siihen, että todelliset ystävät ovat kannustavia ja iloitsevat toistensa onnistumisista, en heti hoksannut, että oli virhe kertoa hänelle hyvistä arvosanoista, hän piti sitä itsekehuna ja suuttui. Muutenkin aloin jatkuvasti kuulla ivallisia kommentteja ja kaikenlaista keljuilua opiskelustani niin paljon, etten enää lopulta kertonut siitä hänelle mitään. Emme ole enää ystäviä. Olen huomannut, että suunniteletpa mitä vain, vaikkapa uutta harrrastusta tai mitä tahansa pientäkin asiaa, aina löytyy joku pahanilmanlintu joka sanoo ettei kannata. Kannattaa tehdä sitä mistä itse pitää, ja jättää heidät kiehumaan omissa liemissään. Sinun elämäsihän se on eikä heidän. Ja onko jostain asiasta "hyötyä", sen sinä arvioit itse. Minun lukio-opiskelustani on ollut hyötyä oman itseni kannalta, olen oppinut uusia asioita ja tuntenut oppimisen iloa, saavuttanut tavoitteita läpäisemällä kursseja jne. Nyt ikäni lähentelee puolta vuosisataa ja olen alkanut miettiä opiskelua avoimessa yliopistossa. Tämäkin on tietysti monen mielestä täysin turhaa tässä iässä, mutta miksi minä jättäisin tekemättä jotain itseäni innostavaa joidenkin toisten mielipiteiden takia?

"Ystäväsi" ovat kateellisia. Älä huoli, se on tyypillinen piirre monelle naissukupuolen edustajalle ja miksei miehellekin. Varsinkin se, että et tee asioita tavalliseen tapaan vaan ennakkoluulottomasti lähdet tavoittelemaan keski-iässä yo-lakkia on näistä normaliteetti-idiooteista jumalattoman ärsyttävää. He kun ovat päättäneet jo mielessään, että maailman pitää olla sellainen kuin he sen haluavat olevan. Sitten sinä ilkeä ihminen menet ja kerrot, että ei se ole. Siinä käy niin, että heidän maailmankuvansa särkyy tai sitten he vain kieltävät asian toteamalla, että sinä olet tyhmä.

Toivotan sinulle onnea lukio-opintoihin! Muista kuitenkin pysyä nöyränä, vaikka todistuksessa olisi laudatureja. Yrittäminen on tärkeintä. Kannattaa muuten kertoa kaikille ystäville pyrinnöistäsi, sillä se ainakin kertoo ketkä ovat niitä ystäviä ja ketkä eivät. Älykkyyskin kun on subjektiivista. Itse en kirjoittanut kaksoistutkinnossani yhtään ällää, mutta pärjään shakissa ja logiikkatesteissä Mensa-ystävälleni. En kuitenkaan osaa ajaa autoa tai ymmärrä origameista mitään, mutta ne ovatkin spatiaalisesti vähemmän rajoittuneiden juttuja. Mutta kukin tyylillään, toiset housut kintuissa ja toiset kusi sukissa.

Olen ylioppilas. Minulla on paljon kavereita jotka eivät ole ylioppilaita, ovat siis tyhmiä. Jos he lukisivat itsensä ylioppilaiksi. He kyllä pystyisivät siihen. Silloin en olisikaan enää heitä viisaampi.

lukio on maaiman suurinta ajan tuhlausta, tyhmä on joka tuhlaa aikaa semmoiseen

Mielestäni lukio ja ylioppilaaksi pääseminen ei ole mitään ihmeellistä. Oikeastaan kuka tahansa pystyy siihen. Vedenjakajina on, että haluaako lueskella oppikirjoja. Ja haluaako tietoa, jota ei välttämättä tule koskaan edes hyödyntämään mitenkään. Lukio on kuitenkin hyvä laaja-alaisen perustiedon opiskelupaikka. Toisaalta, ei siihen lukiota tarvitse, jos oppia haluaa. Toisaalta opettajan ohjaus on hyvä plussa vrt. itseopiskeluun.

Sanoisin kuitenkin, että kannattaa mennä lukioon, jos haluaa oppia ohjatusti ja saada lisää yleismaailmallista tietoa. Ylioppilaaksi pääseminen on mielestäni toissijaista.

Lisätieto ei ole pahasta, paitsi lisätessään tuskaa, vai onko silloinkaan, jos se on merkki, että oma ymmärryksen taso on kohonnut alkuperäisestä?

Jos olet siis 30 vuotias niin vielä kannattaa opiskella. Sillä ehdit loppeulämäsi aikana antaa koulutuksestasi yhteiskunnalle jotain takaisin.

Mutta jos olet 50 vuotias niin ei kannata viedä opiskelupaikkaa niiltä joilla on vielä elämä edessä.

Avoimen puolella voit opiskella ja se on suotavaakin.

Minun mielestäni kannattaa ehdottomasti mennä aikuislukioon missä iässä vain. Siellä on kaiken ikäisiä. Ylioppilastutkinto on hyvä tavoite, jonka saavuttaa työn ohessa harrastaen.

Aina ei tarvitse laskea hyötyä esim. työelämässä. Hyödyksi riittää, että on hyvä harrastus, jonka parissa viihtyy.

Minä kirjoitin ylioppilaaksi aikuislukiosta 30 vuotta sitten. Olin silloin 35 v. Jatkoin opiskelua vielä yliopistossa ja valmistuin maisteriksi. Nyt sitten jo eläkkeellä. Olen tosi tyytyväinen opintoihini ja niiden avaamiin mahdollisuuksiin. Nyt on kunnon eläke. Opiskelua jatkan vielä työväenopiston kursseilla.

Mutta siis korostan vielä sitä, että opiskelu sinänsä on virkistävää ja arvokas harrastus, vaikka se ei elämää mullistaisikaan. Ylioppilastutkinto aikuisiällä työn ohessa on upea saavutus, ei mikään itsestäänselvyys.

Onnea opintoihin!

Ilman muuta lähdet opiskelemaan, kun itselläsi on tahto ja motivaatio. Todella tyhmää ystävältäsi tyrmätä suunnitelmasi heti alkuunsa ja tuo tapa! Älä kuuntele tuollaisia mielipiteitä ollenkaan. Sinä ratkaiset itse tulevaisuutesi. Sinulla on elämää vielä paljon jäljellä, ihanaa että mietit tulevaisuuttasi, haluat tehdä sen eteen töitä. Lukion jälkeen sitten opiskelemaan lisää uutta tulevaisuutta varten. Tästä se opiskeluputki vasta alkaa! Tsemppiä Sinulle!

työ elämässä pääsee päiväys vanhaksi nykyään yli 40v jälkeen varsinkin tyttömänä niin laatikkoon voi jäädä vain koulu todistukset jälki polville nähtävää.

Lueskelin ilmaisia Aku Ankkoja joita tilasin 4 kappaletta. Nyt meinaan saa neljä Aku Ankan näytenumeroa täysin ilmaiseksi ja ilman mitään jatkotilausvelvotteita tai säätöjä. Osoite on : http://tinyurl.com/4akuankkaa

Olin 57-vuotias, kun kirjoitin ylioppilaaksi iltalukiosta! Selvitin lukion 1,5 vuodessa, joten aikuisempi ikä ei todellakaan ole mikään este opiskelulle, jos itse sitä todella haluaa. Lähde ihmeessä oppimisen iloiseen maailmaan ja täytä haaveesi. Missään, oman haaveen tai toiveen toteuttamisessa, ei kannata kuunnella toisia, vaan pitää olla rohkea ja täyttää omat unelmat. Tiedän, että valkolakin saatuasi olet tosi ylpeä onnistumisestasi! Kaikkea hyvää ja onnenpotku takalistoosi :-)

Ehdottomasti lukemaan lukioon, opiskelussa on vain kysymys tahdosta ja motivaatiosta. Suosittelen lämpimästi, ja yhteys heti lähimpään iltalukioon mars, mars! :-)nimim. ope

Minä suoritin lukion etälukiossa ja kirjoitin ylioppilaaksi 57-vuotiaana. Oli ihan mahtava tunne kun sen lakin päähäni laitoin. Kannustan kokeilemaan.

Minä suoritin iltalukion hiukan yli 50v ja hyvin meni, itseluottamus kasvoi. Tsemppiä sullekin, suorita vaan !

Totta kai voi. Itsekin opiskelin Otavan opistossa koko lukion oppimäärän keski-ikäisenä. Voin kertoa että olen tyytyväinen! siellä opiskelu tapahtuu etänä tietokoneen avulla. Silloin pitää olla skanneri joitakin töitä varten. ja tietenkin motivaatiota ja kyky kysyä apua ja neuvoja kun niitä tarvitsee.Mutta myös iltalukoit ovat ok.

Minä suoritin aikuisena lukion, eritt hyvä yo -todistus.
Olin koko ajan päivätyössä, lukio on helpompi aikuiselle kun on jo kielitaitoa ja yleissivistystä verrattuna teiniin.

Mene hyvä ihminen aikuislukioon opiskelemaan ja poista elämästäsi ihmiset, jotka vähättelevät sinua. Sellaiset ihmiset eivät ole ystävyytesi arvoisia.

Omasta mielestäni on aina kiva oppia jotain uutta.
Nuorena kävin ammattikoulun, työn ohessa (30 v.) monia, monia kursseja ja kaksikin tutkintoa. Nykyisin toimin opettajana. Ylioppilastutkintoakin olen jossain vaiheessa harkinnut vaan on ollut koko ajan jotain muuta mielenkiintoista opittavaa joten vielä en ole kerinnyt. Voi kyllä ihan hyvin minulta jäädä suorittamattakin koska ei se mikään päähänpinttymä ole.