Dragsvik 1918 - kauhujen leiri

Kannattaa katsoa tämä äärimmäisen mielenkiintoinen ja huolella tehty dokumentti, sillä se on hyvin oleellinen osa Raaseporin historiaa.


Esimerkiksi "muutamassa kuukaudessa Tammisaaressa tuomittiin 6000 vankia. Tuomittujen määrä oli maan korkeimpia"
Mm. dokumentissa haastateltu Lauri Metsämäki kertoo siinä näin :

"Olen ollut täällä vuodesta 1958 lähtien, eikä vuoden 1918 tapahtumista ole juuri puhuttu.
Useimmat tietävät, että Dragsvikissä oli vankileiri, mutta muuta ei sitten tiedetäkään.
Jos kysyt ihmisiltä kadulla, mitä vanhassa yhteislyseossa tapahtui 1918, et saa vastausta."

Henrik Cederlöf (fil.dr, Lokalhistoriker) puolestaan toteaa dokumentissa seuraavasti:
"Isäni, joka kirjoitti Tammisaaren kaupungin historian 3. osan, ei omista riviäkään Dragsvikin vankileirille.
Onhan se traumaattista . Tähän ongelmaan ei ylipäätään ole haluttu kajota."

Suosittelen myös tätä dokumenttia.

Itse uutena tammisaarelaisena olen tuosta leiristäkin kysellyt, ja kyllä mulle ainakin paikalliset siitä osaavat kertoa paljonkin. Voi olla, että tämä on sukupolvikysymys: nuoremmat ovat kiinnostuneita ja uskaltavat puhua vaikeammistakin asioista. Tai sitten mun kaveripiirini ei vaan ole sitä bättrefolkettia (vaikka useimmat ovatkin ruotsinkielisiä).

1918 Sisällissodan päätyttyä alettiin toukokuussa keskittää vangittuja punaisia pienemmistä leireistä muutamaan suurempaan leiriin joista Tammisaaren (Dragsvikin) kasarmialue oli yksi. Suunnitelman mukaan näin hoituisi sekä muonitus että vartiointi edullisemmin, ja koska voittajien tavoite oli kaikkien punaisten tuomitseminen se oli helpompaa ja nopeampaa kun vangit kerättiin suurempiin leireihin. Tammisaaren vankimäärä kasvoi toukokuun puolenvälin alle sadasta juhannukseen vajaaseen 8 700 vankiin. Minkäänlaista valmiutta näin suuren vankimäärän vastaanottamiseen kasarmialueesta erotetulle 200 x 500 m leirille ei ollut, enempää muonituksen kuin majoittumisenkaan suhteen. Heikoista olosuhteista johtuen vangit alkoivatkin pian menehtyä nälkään ja kulkutauteihin. Jo kesäkuussa leirillä menehtyi n 400 vankia. Kaikkein synkimmät luvut kirjattiin heinä- ja elokuussa, jolloin molempina kuukausina kuoli n 900 vankia. Vielä syyskuussa kirjattiin n 400 kuollutta. Leirillä kuoli yli 3 000 vankia, eli noin joka kolmas Tammisaareen tuotu vanki sai myös viimeisen lepopaikkansa kasarmialueen lähellä olevassa Suomen suurimmassa joukkohaudassa.

Vankileirin tapahtumiin kiinnitettiin Suomessa huomiota vasta kun ulkomailta, lähinnä Ruotsista, alkoi kuulua kriittisiä äänenpainoja suuren kuolleisuuden vuoksi. Silloinkin asiaan reagoitiin vain arvostelun vuoksi.