Taas tällainen lyhyt avausviesti.
Kun naisen rooliin kuuluu oletus naisen hellämielisyydestä, muiden ihmisten huomioimisesta ja hoivaamisesta, muiden tarpeiden edelle asettamisesta omiinsa nähden, sovittelevuudesta, lastenkasvatuksesta, perheen hyvinvoinnista ja päähuoltajana olemisesta, niin ohjaako kaikki tämä jo nuorten tyttöjen valintoja elämässä yleensä ja ammatinvalinnassa.
Mielestäni naisrooli on pahasti vanhentunut, mutta meidän tulisi tunnistaa se ja vasta sitten pyrkiä murentamaan ja muuttamaan sitä. Mielestäni on kohtuutonta vaatia naisilta äkkiä sellaisia ponnisteluja ja näyttöjä, joihin heitä ei ole kannustettu ja jotka eivät ole edes hyväksyttyjä naiselle. Mutta luulenpa, että valtavirrassa liikkuva naisten massa, ei edes ehdi valtavan työmääränsä vuoksi syventymään rooliodotuksiinsa, vaan ne ovat täysin sisäistettyjä. Monelle naiselle asiat ovat kuitenkin itsestään selvyys ja he haluavat parannuksia ja toimivat itsekin poikkeavalla tavalla, vastaan rooliodotuksiaan. Kuitenkin vain osa naisista uskaltaa nimetä ongelmat suoraan voimakkaan vastustuksen vuoksi.
Pienistä askelista koostuu mittaamaton matka.
Kun naisen rooliin kuuluu oletus naisen hellämielisyydestä, muiden ihmisten huomioimisesta ja hoivaamisesta, muiden tarpeiden edelle asettamisesta omiinsa nähden, sovittelevuudesta, lastenkasvatuksesta, perheen hyvinvoinnista ja päähuoltajana olemisesta, niin ohjaako kaikki tämä jo nuorten tyttöjen valintoja elämässä yleensä ja ammatinvalinnassa.
Mielestäni naisrooli on pahasti vanhentunut, mutta meidän tulisi tunnistaa se ja vasta sitten pyrkiä murentamaan ja muuttamaan sitä. Mielestäni on kohtuutonta vaatia naisilta äkkiä sellaisia ponnisteluja ja näyttöjä, joihin heitä ei ole kannustettu ja jotka eivät ole edes hyväksyttyjä naiselle. Mutta luulenpa, että valtavirrassa liikkuva naisten massa, ei edes ehdi valtavan työmääränsä vuoksi syventymään rooliodotuksiinsa, vaan ne ovat täysin sisäistettyjä. Monelle naiselle asiat ovat kuitenkin itsestään selvyys ja he haluavat parannuksia ja toimivat itsekin poikkeavalla tavalla, vastaan rooliodotuksiaan. Kuitenkin vain osa naisista uskaltaa nimetä ongelmat suoraan voimakkaan vastustuksen vuoksi.
Pienistä askelista koostuu mittaamaton matka.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Jos tuo on lyhyt avaus, niin enpä todellakaan halua joutua lukemaan pitkää!
Tuntuu siltä, että Jöröjukkis on asettunut pitkälleen sohvalle, ja puhuu kuin psykiatrille, joka tosin ei ole paikalla. Puutun vain yhteen asiaan: perinteiseen naisrooliin ei tosiaankaan kuulu päähuoltajana oleminen. Elättäjän homma on vanhastaan kuulunut miehelle, jonka on pitänyt tienata leipä pöytään. "Perheellisen on pakko yrittää" on 100-prosenttinen miessananlasku.
Puhut nyt juuri näistä perinteisistä rooleista:
Mies on perheen elättäjä ja pää, ja näitä perinteisiä roolijakoja feminismi haluaa purkaa, miksi tämän pitäisi olla itsestään selvyys?
Tarkoituksesi jäi hiukan hämäräksi, mikä johtuu vain lauserakenteesta, mutta koetanpa taas kommentoida.
Perheen "elättäminen" merkitsee työpaikan hankkimista, sen säilyttämistä, rahan ansaitsemista, rahan käyttämistä puolison ja lasten hyvinvointiin. Ja puolison ja lasten hyvinvointia on turvallinen arki: asiallinen asunto, ravitseva ruoka, passeli vaatetus, ehkä jokin mukava harrastuskin.
Jos tämä edelläkuvattu elättäminen jaetaan miehen ja naisen kesken, niin sehän on erinomainen asia! Tässä mielessä en tajua Jöröjukan itkuvirsiä ollenkaan. Miksi ihmeessä tuskailla mennyttä maailmaa? Vai sekö se on sitä "naistutkimusta"?
Eli et siis oleta, että nämä olisivat sukupuolisesti sidonnaisia? hyvä niin.
Vai ymmärsinkö väärin?
Voihan mieskin toimia koti-isänä ja nainen päätoimisena elättäjänä.
Koeta nyt vain uskoa, että minulla ON puhtaat paperit tasa-arvon suhteen! Tammikuussa 1990 jäin konttausikäisen esikoispoikamme seuraksi hoitovapaalle vaimoni lähtiessä äitiysloman päätyttyä työhön. Eikä mennyt kuin pari päivää, niin anoppini ilmestyi ovelle tupatarkastusta tekemään! Totta kai mummo saa halutessaan tavata lapsenlapsensa, mutta tietyistä yksityiskohdista päättelin, että vierailun tarkoitus oli minua tarkkailemalla selvittää, pystyykö vävy huolehtimaan Hänen Tyttärensä Pojasta!
No, anoppi on saanut anteeksi. Ainakaan hän ei ole feministi.
Että kaikki perheessä menee hyvin. Laskut maksetaan ajallaan, lapset rokotetaan, taloa remontoidaan, koiran kynnet leikataan, kampaaja- ja parturiaikatauluista pidetään kiinni jne..
Ei siis pelkästään rahan hankkijan roolia, joka sekin on nykyään puoliksi naisilla ja joissain talouksissa pelkästään naisen vastuulla. Kertoo nimimerkki kokemusta on, elämää ennen avioliittoa.
Ei ole itkuvirttä ja ymmärrät sen itsekin.
Nyt tulee tunnustus: koiran kynsiä ei ole leikattu aikoihin. Voiko tämän saada anteeksi?
Kerran sanoi minulle yksi eläinlääkäri, että kynnet pitää leikata, koska varpaat voivat mennä pitkien kynsien vuoksi väärään asentoon ja siitä seurata todella pahaa. Ehkä täysin korjaamattomia jalan asentovirheitä. Ei ei kun saksimaan, MUTTA EI LIIAN SYVÄLTÄ HETI KERRALLA, vaan viikoittain vähän, jotta normaali pituus saavutetaan.
Mutta eikö sama mene myös toisinpäin, eli anoppi (miehen äitee) tulee tarkastamaan kuinka poikansa vaimo hoitaa koti- tai kasvatusasiat.
No hyvä juttu, et ainakaan ole juurtunut näihin sukupuolirooleihin, semmosen mielikuvan sain aiemminkin. Pisteet sulle, ihminen ihmisenä, eikä roolinukkena.
Puhutaan nyt sitten tästäkin asiasta. Viimeksi leikkasin koiran (pystykorvatyttö, kaunis ja kova vahtimaan kaikkea, ilmiselvä nelijalkafeministi siis) kynnet uutenavuotena. Eläinlääkäri oli suositellut säikylle eläimelle rauhoittavaa tablettia ilotulituksen edellä, etteivät raketit pelottaisi koiraparkaa suunniltaan. Hyödynsin lääkkeen vaikutuksen napsimalla kynsistä liiat pois, eikä hurtta vastustellut yhtään.
Siis hyvä kun muistutit! Vuosi tulee taas vaihtumaan kynsisakset kädessä ja koirantassu toisessa.
Vaikka jotkut oudosti väittävätkin, että nimenomaan feministit olisivat syynä sukupuolten välisiin erotteluihin, niin tosiasissa tämä erottelu tapahtuu jo syntymästä lähtien.
Muistan ohjelman, jossa sama vauva oli puettu ensin vaaleanpunaiseen potkupukuun ja sen jälkeen siniseen potkupukuun.
Lasta kohdeltiin ihan tämän oletetun sukupuolen perusteella erilaisesti: oletettua tyttövauvaa kehuttiin nätiksi ja kohdeltiin "pehmeämmin" ja oletettua poikavauvaa kohdeltiin rajummin ottein ja kehuttiin tätä vahvaksi ja isoksi.
Työmarkkinoiden segregaation purkaminen ei ole helppoa, tässä esimerkki:
Insinöörinaiset törmäävät lasikattoon
Konsultointiyhtiö Deloitte & Touchen teki tutkimuksen naisista, jotka ovat johtavassa asemassa teknologia-alalla. Tutkimuksen mukaan jopa 60 prosenttia naisista olisi valmis valitsemaan jonkin toisen alan, jos saisi aloittaa opintonsa alusta uudelleen.
62 prosenttia tutkimukseen osallistuneista naisista kertoi etenemisen esteenä olevan naisten kykyjen ja osaamisen vähättely, sukupuoliset ennakkoasenteet, stereotypiat sekä naisjohtajien vähäinen määrä.
Pohjoismaat eivät ole maineestaan huolimatta tasa-arvon edelläkävijöitä. Työmarkkinat ovat jakaantuneet sukupuolen mukaan: naiset tekevät perinteisiä naisten töitä ja miehet miesten töitä. Muissa teollisuusmaissa ei jako ole yhtä jyrkkä. Työmarkkinoiden jakautuminen on ongelmallista siksi, että myös palkat ja arvostus ovat eriytyneet. Naisvaltaisilla aloilla palkkaa ja arvostusta saa vähemmän kuin miesvaltaisilla aloilla.
Kun naiset suuntaavat miesten ammatteihin saadakseen tasa-arvoista palkkaa ja arvostusta, miehiä eivät perinteiset naisten ammatit kiinnosta juuri samasta syystä.
Miten sukupuolten mukaan jakautuneita työmarkkinoita voisi muuttaa? Kodit ja koulut ovat ne paikat, joissa syvään juurtuneet asenteet voidaan kitkeä pois."
http://www.elisa.fi/ir/index.cfm?t=5&o=5515.00&did=4480
Hehe. Kuvaat naisen roolin ja ominaisuudet aika positiivissävytteisesti. No ei siinä mitään. Pääasia on kuitenkin, että nostat esiin kysymyksen siitä, pitäisikö naisenkin muuttua.
"Mielestäni naisrooli on pahasti vanhentunut,"
Se on ristiriidassa feministien pyrkimyksiin nähden. Molempien pitäisi muuttua ja lähentyä toisiaan. Joo joo, pitää miehenkin muuttua.
"mutta meidän tulisi tunnistaa se ja vasta sitten pyrkiä murentamaan ja muuttamaan sitä."
Juuri näin.
"Mielestäni on kohtuutonta vaatia naisilta äkkiä sellaisia ponnisteluja ja näyttöjä, joihin heitä ei ole kannustettu ja jotka eivät ole edes hyväksyttyjä naiselle."
Totta tämäkin.
"Mutta luulenpa, että valtavirrassa liikkuva naisten massa, ei edes ehdi valtavan työmääränsä vuoksi syventymään rooliodotuksiinsa, vaan ne ovat täysin sisäistettyjä."
Mikä on muuten valtava työmäärä? Epäilemättä osa naisista on niin työllistettyjä, että he eivät yksinkertaisesti ehdi ajatella muita asioita.
"Monelle naiselle asiat ovat kuitenkin itsestään selvyys ja he haluavat parannuksia ja toimivat itsekin poikkeavalla tavalla, vastaan rooliodotuksiaan."
Ei kai tämäkään saisi olla itsetarkoitus?
"Kuitenkin vain osa naisista uskaltaa nimetä ongelmat suoraan voimakkaan vastustuksen vuoksi."
Eli ongelmana on muutos. Juuri näin. Noin lähtökohtaisesti jokainen ihminen on muutosvastainen, mikäli muutos ei selkeästi tuo jotain lisäarvoa. Muutokseen liittyy aina askelta tuntemattomaan ja hallitsemattomaan. Muutokseen siis sisältyy riski. Mikäli oma elämä on kutakuinkin uomissaan, aika harva ihminen valitsee sen tilalle muutoksen. Ne jotka valitsevat, ovat niitä ihmisiä, jotka joko menestyvät hyvin elämässä tai vaipuvat lopulta pohjalle.
Kaiken kaikkiaan hyvä kirjoitus. Olen positiivisesti yllättynyt. Sinä olet valinnut muutoksen tien.
Mutta en uskalla edes aprikoida, mihin suuntaan me kumpikin haluaisimme rooleja muuttaa ja mitä keinoja muuttamisessa käyttäisimme.
Mikä on valtava työmäärä?
Eräs eläkeikäinen nainen hoitaa lapsenlapsiaan, omaa kotiaan ja koiriaan ja kun yhtenä päivänä kysäisin häneltä naisen asemasta, hän tokaisi, ettei ehdi ajatella sellaisia. Hyvä kun selviää arjesta. Että näin.
Mitenkähän pärjää ja ehtii ajatella nainen, joka tuon edellisen lisäksi käy vielä päivätyössä?
Rooliodotuksia vastaan toimiminen omassa elämässään. Kysyt, että ei kai sen tarvitse olla itsetarkoitus. Toisaalta kuka muuttaa roolit, ellemme me itse.
"Mutta en uskalla edes aprikoida, mihin suuntaan me kumpikin haluaisimme rooleja muuttaa ja mitä keinoja muuttamisessa käyttäisimme."
Epäilemättä ajatuksemme "joiltain osin" poikkeavat toisistaan, mutta siitä ilmeisesti olemme samaa mieltä, että maailma muuttuu ja kaikkien ihmisten sp. katsomatta ja myös organisaatioiden on muututtava.
"Rooliodotuksia vastaan toimiminen omassa elämässään. Kysyt, että ei kai sen tarvitse olla itsetarkoitus. Toisaalta kuka muuttaa roolit, ellemme me itse."
Kukin saa toimia minun puolestani juuri kuten itse parhaimmaksi näkee ja epäilemättä feministille sp. roolirajojen murtaminen onkin jossain määrin itsetarkoitus. Sekin täytyy kuitenkin huomioida, että miesvaltaisille aloille on muodostunut aikojen saatossa määrätyt mallit ja kirjoittamattomat säännöt ja voi olla, että vaikka olosuhteita näennäisesti pyritään muuttamaan, tie ei tule olemaan "naispioneereille" helppo. Eikä kaikki muutosvastarinta ole sp. syrjintää. Usein aloittelijat tai uudet työntekijät hyväksytään työyhteisön täysipainoisiksi jäseniksi vasta jonkinlaisen "koeajan" tai mahdollisten näyttöjen jälkeen. Minulla on sellainen tunne, että lähes kaikissa miesvaltaisissa työpaikoissa naiset on sinänsä otettu mielihyvin vastaan. Mitenkäs muutenkaan. Käsittääkseni valtaosa miehistä ja naisista nimenomaan hakevat toistensa seuraa. Esimerkiksi poliisilaitos on hyvä esimerkki epäilemättä äärimmäisen miesvaltaisesta ja miehisestä yhteisöstä. Alkuvaikeuksien jälkeen naiset ovat sopeutuneet hyvin poliisin tehtäviin ja löytäneet paikkansa yhteisössä. Mikään siis ei ole mahdotonta.
Tk:n mukaan naiset käyttävät lastenhoitoon 3,33 kertaa enemmän aikaa miehiin verrattuna, ainakin vuonna -99.
... puhun useamman miehen puolesta kun sanon, että me olemme siitä kovasti kiitollisia ja me arvostamme teidän työpanosta.
Uskostkos sinä, että monet naiset olisivat ihan kiitollisia, jos miehet panostaisivat lastenhoitoon enemmän ja varmastikin arvostaisivat heidänkin työpanostaan.
valitettavasti, on kuitenkin monia tekijöitä, jotka ajavat tuohon tilanteeseen. Lähellekään kaikki eivät ole yksin miehen haluista kiinni.
No voi miesuhriparkaa, kaikkea jouduttekin kestämään, jopa kotitöitä.
Nainenhan ihan biologisista syistä nauttii esim. imuroimisesta ja tiskaaminenhan se vasta naisen onni ja autuus onkin.
...sinkkuina ollessaan käyttävät joidenkin tutkimusten mukaan 50% enemmän aikaa kotitöihin kuin sinkkumiehet.
En tiedä sitten nauttivatko vai eikö? Vai ovatko miehet puolet tehokkaampia :-) ?
Jospa se onkin niin, että sinkkumiehet tekevät 25% vähemmän kotitöitä, mutta vastaavasti ovat 25% tehokkaampia. Tämän varmaan voivat feministitkin hyväksyä. Nimittäin, jos vielä mietitään mistä tuo tehokkuusero johtuu. Voisiko se johtua siitä, että naiset haluavat nautiskella. Välillä on mukava katsella kättensä jälkiä, pikkasen siirrellä huonekaluja ja sommitella muutenkin kalustusta uuteen uskoon.
...että naiseni läsnäolo esim. nykyisessä yhteistaloudessamme on tehnyt asunnostamme jotenkin mystisesti viihtyisämmän, kuin aikoinaan poikamiesboksini oli - myös minun mielestäni.
Meillä on mm. verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla jne. Sitten kyllä kaikenlainen koristesälä vie varmaan aikaa - mutta rouva onneksi pyyhkii pölyt.
Naiset käyttävät aikaa asioihin, joihin minä en käyttäisi - toisaalta esim. viihdyn paremmin naiseni kanssa, kuin yksinäni - ja huoneistotkin ovat viihtyisämpiä.
Eli kyllä mies ja nainen täydentävät toisiaan. JA ehkäpä miehen on sitten syytä tinkiä vapaa-ajastaan, kun menee naisen kanssa yksiin... vastapainoksi lisääntyneelle viihtyisyydelle. Toisaaltahan nykymaailmassa mies säästää aikaa esim. seksin etsimisen suhteen, kun on vakisuhteessa. Ja myös rahaa, kun ei tarvitse notkua pitkin yökerhoja jne, vaan pääsee suoraan asiaan silloin, kun huvittaa?
Onko tässä tilastossa nyt mukana vain työssäkäyvät naiset ja miehet? Vai onko mukana myös mm. kotiäitejä sekä yksinhuoltajia? Ihan uteliaisuudesta haluaisin tietää, että mistä tämä tilasto sinun mielestäsi kertoo? Vai onko asia suoranaisesti noin yksiselitteinen jona sinä sen ilmaiset?
Olet täysin oikeassa. Miehen talous/koti ilman naisen hellää kosketusta on kuin joulukuusi ilman kynttilöitä.
"Toisaaltahan nykymaailmassa mies säästää aikaa esim. seksin etsimisen suhteen, kun on vakisuhteessa. Ja myös rahaa, kun ei tarvitse notkua pitkin yökerhoja jne"
Oman kullan syli on tietysti se kaikkein paras paikka, mutta siitä huolimatta tekkee vain mieli poiketa kavereiden kanssa yökerhoissa. Vaikka varsinainen pettäminen ei tulekaan mieleeni, voihan sitä aina tehdä ns. varasuunnitelmia ja ennakkotiedusteluja ikään kuin pahan päivän varalle.
"pääsee suoraan asiaan silloin, kun huvittaa?"
Onneksi olkoon. Sinulla menee sitten paremmin kuin minulla?
teillä? En nyt muuten tapaa kysyä, muuta kuin tässä kohteliaisuudesta, kun nostit asian esiin?
Minä pidän itsestään selvyytenä sitä, että parisuhteessa puolisot ovat toistensa toiveita varten - puolin ja toisin.
Muutenhan sitä voisi olla sinkkuna. Yökerhoaika on multa mennyt ohi, mieluummin sitten vaikka lasten kanssa päiväkerhoon, se on antoisampaa :-) Rouvan kanssa joskus on kiva kyllä päästä tanssimaan.
Ihan vain noita tavanomaisia syitä, kuten nyt vaikka kuukautiskierto. Mutta muuten menee ihan mukavasti.
Voisin kertoa aiheesta enemmänkin, mutta foorumi ei ole mielestäni sopiva.
Tarkastelet asiaa feministin näkökulmasta. Siis naisen joka kärsii sukupuoli-identiteetin häiriöistä. Feministillä on miehinen minäihanne ja on fantasioissaan kastroitu mies(ihan oikeasti). Teet sen virhearvion, että oletat kaikkien naisten ajattelevan samalla tavalla kuin sinä. Nainen, jolla on vahva naisellinen identiteetti on tyytyväinen elämäänsä ja nauttii äitiydestä eikä koe tarvetta muuttua miksikään.
Ei naiseus ole mitään roolia. Ja tuon psykologisoinnin voit jättää heti alkuunsa. Ei edes lapsille voisi tuollaista satua syöttää. Heittäisivät heti tyynyllä.
Voin kyllä antaa tietoa raakamateriaalina suoraan alan johtavilta psykologian asiantuntijoilta. Et varmaan usko sittenkään. Kovapäisyys kuluu feminismiin, vai mitä?
Pieni kertomus: Ennen minulla oli pitkähkö tukka ja nyt muutama viikko sitten leikkasin sen 1,5 cm pituiseksi kauttaaltaan. Olen uudessa tukassani naisellisen näköinen ja se sopii minulle oikeastaan pitkää tukkaa paremmin.
Naiset, melkein kaikki, hyväksyivät muodonmuutokseni ja toiset jopa kehuivat, mutta miehet olivat erittäin vaikeina. Eivät tienneet minne katsoa ja pälyilivät pitkin seiniä ja muutamia epäkohteiliaita kommenttejakin tuli.
Tässä vaan yksi esimerkki roolimallista, joka istuu sitkeästi ihmisten mielissä. Olin hämmästänyt, että lyhyt tukka naisella saa moiset reaktiot aikaan.
Tämä hiusten pituus on aika kummallista, eihän tästä nyt niin kovin kauan ole aikaa kun miehillä oli tämä hevitukka muotia, näkyyhän näitä vieläkin.
Miehellänikin oli ennen pitkä tukka, itselläni on vieläkin, ei tämän pitäisi olla mitenkään miehuuden tai naiseuden merkki, tukka kasvaa kaikilla.
Kummallista, että jotkut miehet kokevat lyhyen tukan naisella jotenkin "outona"
Mitä ihmettä se kertoo ihmisestä? Jos minulla on itseasiassa melko pitkäkin tukka, niin so what.
Omalla vaimolla on on myös aivan sänki (joskus kalju), enkä ole kyllä huomannu kenenkään miehen suhtautuvan siihen mitenkään negatiivisesti. Tiä sitte...
Minkähän ikästä porukkaa töissäsi on tai minkä ikäinen itse olet. Lyhyt tukkaista naista ei varmaan ole Viimmeseen 20 vuoteen ihmetelty. Omalla Äidilläni on lyhyt tukka ja hän lähenee jo 60 Vuotta. Äkillinen muodon muutos kyllä hämmentää monia ihmisiä niin naisia kuin miehiäkin.
Siimestä tuskin kukaan mieshenkilökään arvostelee hiustenpituudesta?
Olen kyllä kuullut väittämiä, että naishenkilöä ei otettaisi yhtä vakavasti jos hänellä on pitkät hiukset, en tähän oikein usko.
Vai ehkä siinä jotakin perää onkin?
Otatko yhtä vakavasti pitkähiuksisen miehen kuin lyhythiuksisen ja mitä se taas sinulle kertoo?
Onko hän roolinsa vanki? On, siinä määrin missä nainenkin.
Mikä sinun mielestäsi on miehen rooli ja voiko sitä muuttaa siten, että se on myös hyväksyttävissä? (miehen mielestä)
(ks. avauksestasi kopioitua alla). Jos naisroolia muutetaan, niin ilmeisesti luettelemiisi asioihin pitää tulla muutos. Luin viestistäsi, että "uusi naisrooli on":
1. Ei-hellämielinen
2. Ei huomioi muita ihmisiä, puhumattakaan hoivaamisesta
3. Ajattelee ensi aina itseään.
4. Ei sovittele
5. Ei kasvata lapsia
6. Ei ota perheen hyvinvointia huomioon
7. Ei ole ainakaan perheen päähuoltaja (meillä esim. taloudellisesti päähuoltajana olen minä, kuvittelin, että perinteisessä miesroolissa olisi ennemminkin tuo päähuoltajuus??)
Itse ajattelisin, että nämä ominaisuudet olisivat tärkeitä kaikille - ainakin heille, jotka esim. hankkivat perhettä. (Sinkuilla lie vara olla enemmän tuon "uuden roolin mukaisia uusia uljaita ihmisiä"? ;-)
Mielenkiintoinen näkemys "tulevaisuuden naisesta" tämä feministinen näkemys "vapautuneesta naisesta", joka ei ole roolinsa vanki? Joskus tosin voi miettiä, ettei tule menneeksi ojasta allikkoon... voi silti olla naisia, jotka haluaisivat esim. ottaa perheestäänkin vastuuta, mikäli ovat sellaista tulleet hankkineeksi jne... Heidän näkökulmastaan feminismi voi vaikuttaa ainakin lievästi "oudohkolta aatteelta"??
"Kun naisen rooliin kuuluu oletus naisen hellämielisyydestä, muiden ihmisten huomioimisesta ja hoivaamisesta, muiden tarpeiden edelle asettamisesta omiinsa nähden, sovittelevuudesta, lastenkasvatuksesta, perheen hyvinvoinnista ja päähuoltajana olemisesta, niin ohjaako kaikki tämä jo nuorten tyttöjen valintoja elämässä yleensä ja ammatinvalinnassa.
Mielestäni naisrooli on pahasti vanhentunut, mutta meidän tulisi tunnistaa se ja vasta sitten pyrkiä murentamaan ja muuttamaan sitä. "
Lähdet joko tai asetelmasta. Minä en.
Jos nainen on ollut pitkälle keski-ikään sellainen, että on asettanut aina toisten tarpeet omiensa edelle ja hän alkaa tiedostamaan tämän ja muuttaa VÄHITELLEN KÄYTTÄYTYMISTÄÄN JA AJATTELUMALLIAAN JA HUOMIO VÄHITELLEN MYÖS ITSEÄÄN. Tämä on henkistä kasvua, joka ei tapahdu yhdessä yössä, eikä tarkoita, että tästä naisesta tulisi äkkiä itsekäs ja omahyväinen. Ei ääripäästä kuljeta suoraan ääripäähän. Se ei ole uuden naisen tulemisen idea. Mutta on tärkeää, että jokainen ihminen (MYÖS nainen) osaa tehdä selkeät ja toimivat rajat, omien tarpeidem ja toisten tarpeiden väliin. Niissä kuuluu olla tietty tasapaino.
...ja esim. heille, joilla tuo ajattelemasi "perinteinen naisrooli"on murentunut - samoin miehille, joilla ei löydy luettelemiasi ominaisuuksia... heille suosittelen, että vakavasti harkitsevat esim. perheen perustamista.
Kun vaikkapa lapsia tulee, niin siinä joutuu useimmiten pistämään ne toisen tarpeet omien edelle itse kukin.
Jos vaikka haluaa tehdä uraa, ja samalla haluaa lapsia, niin silloin pitää olla puolison se, joka on sitten päävastuussa kotitöistä. Oli se uran tekijä sitten nainen tai mies.
Siinä mielessä perinteisen miesroolin murtaminen olisi ennemminkin sitten tarpeen, jossa mies nähdään perheen taloudellisena pääelättäjänä - tutkimusten mukaan edelleen valtaosa naisista rankkaa taloudelliset resurssit todella korkealle valitessaan miestä. Valitettavasti sellainen mies ei kovin herkästi ole sitten jäämässä kotiin...
Toisaalta - hyvin koulutettu mies on yhä katoavampi luonnonvara, joilla on sitten vara valita semmoinen vaimo, joka sopii omiin mieltymyksiin - yhä enemmän. (*** kannustaa kaikkia poikiakin opiskelemaan ***) :-)