ja ensimmäiseksi näen perustuksettomuudella sitä katsantotapaa, että ajatellaan ihmisen olevan alkeellisimmista olennoista kehittynyt nykyiseen muotoonsa - ja nykyiseen kyvyllisyyteensä ymmärtää asioita syvemmin ja enemmän kuin toiset olennot maassa.
(Minun) on ihan mahdoton erottaa Genesis-kirjan jylhää sanomaa kristillisestä uskosta. Näen, että tässä ei ole kohdallani myöskään kyse ns. mutu-tuntumasta, vaan ihan on mukana hengellistä ymmärrystä - ja vielä - lisäksi - myös järjen, puhtaan järjellisyyden, tuottama tulosnäkymä.
Luomis-opin hylkääminen kadottaa Jeesuksen uskon selkeän perustuksen - ja voi
viedä samalla henkilöitä ihan väärälle "raiteelle".
Milloin Mooseksen kirjan esitys luomisesta ja vedenpaisumuksesta olisi vienyt ihmisiä kauemmaksi Jeesus-uskosta? Ei milloinkaan.
Entä toisenlainen oppi? Oppi, joka ei olekaan uskollinen Raamatun ilmoitukselle? Onko tuo saanut kristinuskon eteenpäinmenemisen kannalta mitään hyvää aikaiseksi? Ei - eihän se ole. Luopumusta kylläkin: aina, AINA, luopumukseen, sen ilmenemiseen ja sen syntymiseen, näyttää(mielestäni) liittyvän tämä tieteellinen asioiden tarkastelu. Näin se ihan puhtaasti on.
Jokin ristiriita on siinä, että kristinuskon toisaalta vakavastikin ottavat ihmiset palvelevat kuitenkin enemmän "tämän maailman viisautta", kuin tootudellisia kristillisiä perinteitä.
Olen pohtinut itseänsä raamatullisiksi ihmisiksi julistautuvien henkilöiden pakkomiellettä "seurata aikaansa".
Ei ole hyväksi olla kyykistelemässä aina uusien virtausten ja puhallusten "puhurissa".
(Minun) on ihan mahdoton erottaa Genesis-kirjan jylhää sanomaa kristillisestä uskosta. Näen, että tässä ei ole kohdallani myöskään kyse ns. mutu-tuntumasta, vaan ihan on mukana hengellistä ymmärrystä - ja vielä - lisäksi - myös järjen, puhtaan järjellisyyden, tuottama tulosnäkymä.
Luomis-opin hylkääminen kadottaa Jeesuksen uskon selkeän perustuksen - ja voi
viedä samalla henkilöitä ihan väärälle "raiteelle".
Milloin Mooseksen kirjan esitys luomisesta ja vedenpaisumuksesta olisi vienyt ihmisiä kauemmaksi Jeesus-uskosta? Ei milloinkaan.
Entä toisenlainen oppi? Oppi, joka ei olekaan uskollinen Raamatun ilmoitukselle? Onko tuo saanut kristinuskon eteenpäinmenemisen kannalta mitään hyvää aikaiseksi? Ei - eihän se ole. Luopumusta kylläkin: aina, AINA, luopumukseen, sen ilmenemiseen ja sen syntymiseen, näyttää(mielestäni) liittyvän tämä tieteellinen asioiden tarkastelu. Näin se ihan puhtaasti on.
Jokin ristiriita on siinä, että kristinuskon toisaalta vakavastikin ottavat ihmiset palvelevat kuitenkin enemmän "tämän maailman viisautta", kuin tootudellisia kristillisiä perinteitä.
Olen pohtinut itseänsä raamatullisiksi ihmisiksi julistautuvien henkilöiden pakkomiellettä "seurata aikaansa".
Ei ole hyväksi olla kyykistelemässä aina uusien virtausten ja puhallusten "puhurissa".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Fundamentalistinen kristillisyys synnyttää sekä luopumusta että valheellisuutta:
"Luomis-opin hylkääminen kadottaa Jeesuksen uskon selkeän perustuksen - ja voi viedä samalla henkilöitä ihan väärälle "raiteelle"."
Jumalaan ja luomiseen voi uskoa myös kaikki tieteen tulokset hyväksyenkin. Vain kirjaimellinen raamatuntulkinta on ristiriidassa tieteen kanssa.
"Milloin Mooseksen kirjan esitys luomisesta ja vedenpaisumuksesta olisi vienyt ihmisiä kauemmaksi Jeesus-uskosta? Ei milloinkaan."
Varsin usein. Vedenpaisumuskertomus eroaa niin pahasti selvistä havainnoista (Jumalan luomakunnassaan antamasta ilmoituksesta), että tämän havaitseva joko hylkää uskon, löytää kertomukselle vertauskuvallisen selityksen tai sulkee silmänsä ristiriidalta.