Tuossa se ydinasia nyt tulikin..Olen kovin yksinäinen. En uskalla mennä tutustumaan ihmisiin edes seurakunnassa,en keksi mitään sanottavaa ja tunnen etten ole yhtä "hyvä" kuin muut. En hauska,en mukava. En tunne olevani edes hymyjen arvoinen ja en taida enää edes tietää miten hymyillään takaisin(jos joskus uskallan nostaa katseeni ylös maasta). Antaisipa Jumala oikeita ystäviä,sellaisia,jotka eivät ole ilkeitä ja välittävät myös minun ehdoillani pakottamatta mihinkään,tuomitsematta uskonnon varjolla. Osaisinpa itsekin olla ystävä,edes itselleni. Pelkään jo vanhuuttakin,yksinäistä kuoleman odottelua. Masentavaa. Mitä tehdä?
yksinäisyys
ainakoyksinäinen
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Askel kerrallaan.
Ensimmäinen askel: hymyile peilikuvallesi.
Toinen askel: keksi jokin sanottava peilikuvallesi (voi harjoitella yksin ääneen)
Kolmas askel: mene sano jollekin esim "onpa paljon väkeä" tai "kylläpä lauloivat kauniisti" tai "olipa hyvää pullaa".
Tästä se alkaa.
Ole sitten tyytyväinen, että sait nämä kolme asiaa tehdyksi ja onnittele itseäsi.
Keksi sen jälkeen muutama ihan oma asia.
Voithan mennä kirjastoon ja lainata sieltä jonkun kirjan, esim. "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa", kirjoittanut Dale Carnegie.
Ei tartte olla masentunut, kyllä sinä selviät!
Kaikkea hyvää sinulle ja iso hali!
Jumala tahtoo rohkaista sinua ja parantaa itsetuntoasi. Kun hyväksyt itsesi, myös toiset saavat olla mitä ovat mitä heikkouksineen.
Juurihan kerroit vaikka mitä mielenkiintoista, ei se sen kummempaa. Minulla ei ole ketään ystäviä täällä fyysisessä maailmassa, ties mistä syistä. Silti juttelen vieraille bussipysäkeillä ja missä milloinkin. Maailma on yksinäinen paikka jos ei halua kuulua mihinkään ryhmittymään. Itse aloin katsoa asioita uudella tavalla kun aloin mietiskellä ja tutustua henkiseen puoleen elämää, sieltä on löytynyt vaikka mitä mutta pitää uskaltaa. Täällä netissä harvoin kohtaa muuta kuin kuollutta ajattelua enää nykyään, mutta joskus joku puhuu asiaakin. Ehkä koskaan ei maailma ole ollut näin yksinäinen paikka, kannattaa etsiä sitä mitä on, löytääpä sen mistä tahansa, sen sijaan että menee pubiin suremaan sitä mitä sieltä löytää. Tehdä itse asioita, jutella ties kenelle vaikkapa "Kylläpä on ilmat", siitäkin voi saada vaikka mitä kokemusta irti jos löytää jonkun kysymyksen tai kulman sanoa jotakin. Ei sen tarvitse olla aurevaarat ja maailman fiksuin kommentti että siihen saa vastauksen.
Myös harrastukset ovat tilanteita joista löytää samalla tyylillä ajattelevia paremmin kuin muualta. Joskus kannattaa myös vaatia itseltään enemmän, löysin kirjallisuuskurssilta yllättävän käänteen elämääni, koska siellä jaettiinkin mitä mietteitä kullakin oli, enkä minä ollut mikään kirjailija kun sinne menin. Rohkeasti vaan johonkin toimintaan mukaan, taide, kirjallisuus, harraste - kursseille työväenopistolle tms. Eivät ole kamalan kalliita.
Etsiydy pienpiiriin, jossa on helpompi tutustua toisiin ja joissa saa olla semmoinen kuin on.
>Etsiydy pienpiiriin, jossa on helpompi tutustua toisiin ja joissa saa olla semmoinen kuin on.
Eli ei ainakaan mihinkään uskonlahkoon, jossa on tarkat määräykset siitä miten pitää puhua ja ajatella jotta ei ole Herralle kauhistus.
Testamenttaa omaisuutesi kirkkoherralle niin kyllä ystävyyttä riittää.
Sinne vaan herätystelttaan ja todistamaan, kyllse siitä.
Kiitos kaikille vastauksista,myös humoristisista sellaisista :) Toivon että jokainen yksinäisyydessä oleva saisi Jumalan johdattamana löytää edes satunnaisia ystävyyksiä,apua kun sitä tarvitsee ja iloakin arjen keskelle :) Kiitos paljon teille,siunausta ja hyvää kesää luonnon kauneudesta nauttien :)
Turvaa Herraan ja Isä auttaa sinua varmuudella ja kiitä jo edeltä siitä mitä saat.
keksi joku kiva harrastus itselle