raamattun pitäminen jumalan sanana vaatii sokeutta ja hyväuskoisuutta. raamattu on täynnä ristiriitoja, väkivaltaa ja epäviisaita jumalan tekoja.
mutta se ei kaikille riitä. jotkut uskovat sen lisäksi vielä vartiotorniseuraan jumalan viestikanavana huolimatta sen aivopesusta, valehtelusta, vääristä ennustuksista, edes takaisin oppimuutoksista ja autoritäärisestä johtamistavasta huolimatta.
se vaatii kaksinkertaista hyväuskoisuutta.
mutta se ei kaikille riitä. jotkut uskovat sen lisäksi vielä vartiotorniseuraan jumalan viestikanavana huolimatta sen aivopesusta, valehtelusta, vääristä ennustuksista, edes takaisin oppimuutoksista ja autoritäärisestä johtamistavasta huolimatta.
se vaatii kaksinkertaista hyväuskoisuutta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ateismi perustuu ihan samoin uskoon kuin Raamattuun ja Jumalaan uskominenkin. On hyväuskoista uskotella itselleen, ettei ole olemassa Älyllistä suunnittelijaa, Luojaa, maailmankaikkeudella ja ihmiselle. Mutta se siitä tällä erää.
Jt-lahkon pitäminen jonain Jumalan käyttämänä kanavana sen sijaan todellakin vaattii oloa jossain aivopestynä olevassa olotilassa tms. Niin paljon todisteita Jt-lahkon huijaamisista löytyy.
Ateismi ei ole uskonto, vaan sitä, ettei esitettyjä todisteita Jumalan olemassaolosta pidetä riittävinä.
Et oikein ymmärrä. Ateismi ei millään muotoa perustu uskoon, koska se on juuri sen uskon puutetta. Ei ole mitään tarvetta uskoa mihinkään, ellei siitä ole näyttöä.
"Ateismi perustuu ihan samoin uskoon kuin Raamattuun ja Jumalaan uskominenkin. On hyväuskoista uskotella itselleen, ettei ole olemassa Älyllistä suunnittelijaa, Luojaa, maailmankaikkeudella ja ihmiselle. Mutta se siitä tällä erää. "
uskovat ei tunne käsitteitä. ateistimi on uskon puutetta, ei uskoa. kalju ei ole hiusten väri eikä ateismi uskonto.
jumalista ei ole mitään havaintoja mutta sen sijaan tiedämme ettei jumalaa tarvita elämän syntyyn. jos pysytään ajatuksessa että jumala olisi olemassa, on outoa että se halutaan nähdä juurikin raamatun jumalana. jumaluus voisi olla olemassa ilman yhtäkään kirjapainotuotetta tai sanaa. ja todennäköisesti näin olisikin. ainakaan raamattu ei tunnu miltään osin uskottavalta tarinalta jumalan sanaksi. se yksinkertaisesti tekee jumalasta pilkkaa jos ajatellaan että jumala olemassa on. niin typerän kuvan raamattu jumalasta antaa kokonaisuutena.
"Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. (1. Korinttilaisille 2:14 )
Voiko tuota selvemmin enää sanoa?
Raamattu, tuo (mahdollinen) Jumalan Hengen tuote, on siis hullutus luonnolliselle ihmiselle Raamatun itsensä mukaan.
Tässä asiassa se ainakin on sataprosenttisen oikeassa!
Okei, myönnän kyllä että itsekkin koen suurta ymmärtämättömyyttä Raamatun tiettyjä kertomuksia kohtaan.
Onko syy siihen sitten Raamatussa vaiko mahdollisesti minussa itsessäni niin....?
itse asiassa raamatussa jumala sanoo itsekin sanaansa hullutukseksi. siellä sanotaan että hän päätti pelastaa ihmiset järjestämänsä hullutuksen avulla.
Raamattuun ja Jumalaan uskovalla ihmisellä ei mielestäni ole hirveästi varaa kuittailla Jehovan todistajille siitä, että nämä ovat hyväuskoisia.
Tokihan JT-oppi on aika äärimmäinen aivopesun ja sokean tottelevaisuuden muoto, mutta samanlaisia elementtejä on kyllä muuallakin.
Moninkertaista hyväuskoisuutta on ns "tieteisuskovien" luulo olevansa jotenkin objektiivisia ja älyllisesti uskovien yläpuolella, silloin kuin heidän uskomuksensa on, ettei Jumalaa ole tai sitä ei voida tietää. Ateismi perustuu aivan subjektiiviseen haluun ja päätökseen ajatella, ettei usko Jumalaan.
Tieteisuskon uskonnollinen luonne
"Tieteisuskoon on tietyssä mielessä sisäänrakennettuna "uskonnonvastainen" komponentti, joka sisältää vähintäänkin sellaisen ajatuksen, että uskonto ei ole ihmiselle millään tavoin tarpeellista (koska tiede, joka ei ole uskontoa, riittää vastaamaan kaikkiin tai ainakin kaikkiin vastattavissa oleviin kysymyksiin).
Käytännössä itse tieteisusko kuitenkin ilmenee uskonnonomaisilla tavoilla:
antaa ymmärtää osaavansa neuvoa, mistä löytyy parhaat vastaukset kaikkiin, siis perimmäisiinkin, kysymyksiin, ja juuri tämä on vastaamista "perimmäiseen epistemologiseen kysymykseen"1;
tarjoaa jonkinlaisen psyykkisen pakopaikan stressaavissa tilanteissa2.
Tieteisuskon kritiikki
Vaikka tieteisuskoinen näkökanta on länsimaissa nykyään hyvinkin yleinen, se ei kuitenkaan ole älyllisesti perusteltavissa mm. seuraavista syistä:
Tieteisusko kumoaa itsensä, koska tiede ei todista tieteisuskoa. Ei ole olemassa mitään tieteellistä tulosta, joka todistaisi, että vain tieteellinen tieto olisi luotettavaa. Koska siis tieteisuskon olennaiselle oletukselle, että vain tieteellisesti perusteltuja väitteitä pitäisi uskoa, ei löydy tieteellistä tukea, tieteisuskon mukaan tieteisusko ei ole luotettava näkemys.
Tieteeseen liittyy perustelemattomia uskomuksia (universumin järjellisyys, järjen luotettavuus, mittaajan aistihavaintojen ja muistikuvien luotettavuus, luottamus mittaajan todistukseen mittaustuloksesta julkaisussaan, jne), joten tieteisuskoon usein liittyvä tiedollinen ylpeys ei ole oikeutettua.
Yksi tieteen tärkeä periaate pitäisi olla, että auktoriteetteihin ei luoteta, vaan enemmistönkin väitteisiin suhtaudutaan kriittisesti, ja ne on voitava perustella itsessään. Tieteisusko taas luottaa auktoriteetteihin eikä yleensä suhtaudu tieteen väitteisiin kriittisesti tai kysele tarkkoja perusteluja tieteentekijöiltä. Tieteisusko on siis itse asiassa epätieteellistä. Usein yhden alan tutkija on tieteisuskoinen suhteessa muihin tieteen aloihin.
Lisäksi tiede on muuttuvaa, joten tulevaisuuden tiede todennäköisesti kumoaa nykyisen tieteisuskon varmana tietona pitämiä väitteitä.
Tiede ei oikeasti vastaa useimpiin elämän tärkeisiin kysymyksiin, joten tieteisuskovan pitää kuitenkin turvautua muihin tietämisen/uskomisen muotoihin. Tieteisuskova antaa ymmärtää olevansa muita varmemmalla tiedollisella pohjalla, vaikka todellisuudessa hän on muita pinnallisempi eikä näe tai perustele omia oletuksiaan. Tieteisuskoon liittyy siis tiedollista tekopyhyyttä.
Arvostetun tieteellisen aseman saavuttaneilla on taipumus myydä uskonvaraisia/ideologisia käsityksiään tieteen nimissä, joten pinnallinen tieteisuskova on alttiina tieteenä esitetylle propagandalle.
Tieteenfilosofia ja kunkin tieteenalan metodologia rajaa tieteen pelikenttää. Tieteisuskova esim. uskoisi vain asioiden pituuteen, jos aikaa ja massaa ei voitaisi mitata tai jos ne tieteenfilosofialla määriteltäisiin tieteen ulkopuolelle. Tieteisuskova uskoisi vain perunoiden olemassaoloon, mikäli tiede rajaisi itsensä tutkimaan vain perunoita (metodinen peruna-tieteenfilosofia).
Emme lopulta tiedä, mitä tiede on. Tieteenfilosofiassa on osoitettu, että ei ole mahdollista määritellä, mikä on tiedettä ja mikä ei. Tieteisuskova ei siis perimmältään tiedä, mihin uskonsa kohdistaa. Pinnallisesti tämä on toki helppoa: uskotaan vain kaikki, mitä tiedemieheksi koettu henkilö väittää."
"Tieteisusko ja usko Jumalaan
Tieteessä ei ole mitään, joka todistaisi, ettei Jumalaa ole. Tämän myöntävät myös käytännössä kaikki ajattelevat tieteisuskovaiset. (Jos eivät myönnä, kannattaa kysyä, mikä konkreettinen tieteellinen tulos osoittaa, ettei Jumalaa ole.) Näin ollen tieteisuskovan kanta Jumalan olemassaoloon ei perustu tieteeseen vaan perustelu, mikäli sitä tunteenomaisen vakuuttumisen sivussa edes on, muodostetaan filosofisten argumenttien varassa. "
Lainaus Apowiki
Moni ateisti tai uskonnoton ajattelee, että kaiken mihin uskoo pitäisi olla perusteltavissa juuri tieteellä, jotta asiaan voisi/kannattaisi uskoa. Mutta tälläinenkin ajattelutapa perustuu vain uskomiseen. Henkilö uskoo, että näin on. Ei hän sitä omaakaan ajattelutapaansa pysty perustelemaan tieteellä.
"...tieteisuskovan kanta Jumalan olemassaoloon ei perustu tieteeseen vaan perustelu, mikäli sitä tunteenomaisen vakuuttumisen sivussa edes on, muodostetaan filosofisten argumenttien varassa. Yleisin tällainen filosofinen argumentti lienee seuraava:
Meidän tulisi uskoa vain tieteen tuloksiin.
Tiede ei ole todistanut Jumalaa, Jumalaa ei ole tarvittu selityksenä.
Johtopäätös: Meidän ei siis tulisi uskoa Jumalan olemassaoloon.
Koska kohta 1. on filosofinen sitoumus, ei tieteen tulos, argumentti on puhtaasti filosofinen, ei tieteellinen. Lisäksi, kuten yllä on osoitettu, kohta 1. on sisäisesti ristiriitainen (koska tiede ei todista kohtaa 1.). Näin ollen kohta 1. on välttämättä epätosi ja siten johtopäätös ei seuraa. Lisäksi kohta 2. on ongelmallinen, sillä todellisuudessa Jumalaa ei ole sallittu tieteellisenä selityksenä materialistisen tieteenfilosofian takia. Mikäli kohta 2. muutettaisiin muotoon: "2. Jumalaa ei ole sallittu tieteellisenä selityksenä", argumentilta putoaisi pohja pois. Kohta 2. on virheellinen myös siksi, että itse asiassa Jumala on hyvä selitys esimerkiksi kosmiselle hienosäädölle.
Miten on mahdollista, että monet muuten älykkäät tieteisuskovat haksahtavat ylläolevaan alkeelliseen filosofiseen kömmähdykseen? Syynä on se, että usein tieteisuskova halveksii filosofiaa ja pitää filosofista päättelyä ja argumentteja arvottomina. Mutta koska filosofia perimmältään ja parhaimmillaan on tarkkaa ja systemaattista ajattelua, jota sovelletaan suuriin ja vaikeisiin kysymyksiin, tieteisuskova jää vaille tarkkaa ja systemaattista ajattelua suurissa kysymyksissä. Näin ollen tieteisuskova ei usein näe omia filosofisia sitoumuksiaan nenäänsä pitemmälle, hän ei analysoi omaa ajatteluaan tarpeeksi tarkasti ja siksi sortuu itse lapselliseen ja virheelliseen filosofiaan, pitäen virheellistä filosofista päättelyään pätevänä ja tieteellisenä järkeilynä.
Mitä yleisempää tieteisusko on ja mitä yksipuolisemmin tieteisuskova lukee älyllisesti ylpeää tieteisuskoista kirjallisuutta, sitä vaikeampi yksinkertaistakaan tieteisuskon sisältämää ajatteluvirhettä on huomata.
Jumalattomuustodistuksen muunnelma: vahva muoto
Tiedeuskon itsensäkumoavuuden ongelma voidaan kiertää muotoilemalla argumentti uudelleen. Päättely voi tapahtua esimerkiksi näin:6
Vain sellaisten olioiden olemassaoloon on järkevää uskoa, jotka ovat tieteellisiä eli jotka ovat periaatteessa kumottavissa.
Kristinuskon Jumalan olemukseen kuuluvat vapaa tahto, kaikkivoipaisuus ja arvaamattomuus, joten mikä tahansa havainto sopii yhteen tällaisen Jumalan kanssa. Jumalan olemassaolo ei siis ole edes periaatteessa kumottavissa.
Johtopäätös: Jumala ei ole sellainen olio, jonka olemassaoloon on järkevää uskoa.
Väitelauseen totuudellisuus ei ole olio, joten ensimmäinen kohta ei ole enää itsensä kumoava. Sekin on kuitenkin vain metafyysinen uskomus, joka implisiittisesti olettaa, että kaikki oliot, joiden olemassaoloon on järkevää uskoa, ovat siinä määrin ennakoitavissa, että joillakin koeasetteluilla ne toimisivat väistämättä tietyllä tavalla. Toisin sanoen oletuksen mukaan on järkevää uskoa ainoastaan lainalaisesti toimivien eli luonnollisten olioiden olemassaoloon.7 Tämä päättely ei siis ole todiste sen puolesta, ettei Jumalan tai muiden yliluonnollisten olioiden olemassaoloon olisi järkevää uskoa, vaan se joutuu olettamaan tämän jo tehdäkseen ensimmäisen premissin. Jos tätä päättelyä yrittää käyttää todistamaan, ettei yliluonnollisten olioiden olemassaoloon kannata uskoa, sorrutaan kehäpäättelyyn.
Jumalattomuustodistuksen muunnelma: heikko muoto
Heikomman muunnelman mukaan falsifioitumattomuus ei ole itsessään riittävä ehto hylätä jumalusko, mutta jos Jumalan olemassaolon puolesta ei ole antaa mitään positiivista tieteellistä näyttöä, siihen ei kannata uskoa.6 Tämä muoto hyödyntää perinteistä todistustaakan periaatetta, jonka mukaan todistustaakka on positiivisen olemassaoloväitteen esittäjällä.
Vain sellaisten olioiden olemassaoloon on järkevää uskoa, jotka ovat tieteellisiä eli joiden puolesta on esittää havaintoihin ja kokeisiin perustuvaa evidenssiä.
Kristinuskon Jumalan olemukseen kuuluvat vapaa tahto, kaikkivoipaisuus ja arvaamattomuus, joten mikä tahansa havainto sopii yhteen tällaisen Jumalan kanssa. Jumalan olemassaolo ei siis ole edes periaatteessa kumottavissa.
Johtopäätös: Jumala ei ole sellainen olio, jonka olemassaoloon on järkevää uskoa.
Tässä muodossaan argumentti onkin enää subjektiivinen kannanotto, jonka mukaan Jumalan olemassaolon puolesta esitetty todistusaineisto ei ole riittävää. Tässä vaiheessa onkin syytä kysyä, mikä sitten olisi riittävää."
Lainaus Apowiki
"Jos ateisti haluaa johdonmukaisesti soveltaa ylläolevaa päättelyä, hän ei voi uskoa esimerkiksi yhdenkään sellaisen ihmisen olemassaoloon, jota Jumala ei ole luonut. Koska ei ole mahdollista todistaa, että on olemassa ihminen, jota Jumala ei ole luonut, ei todistustaakan periaatteen mukaan ole perusteita uskoa ihmisten olemassaoloon, tai ainakaan sellaisten ihmisten olemassaoloon, joita Jumala ei olisi luonut. Tämän perusteella olisi siis järkevää uskoa, että Jumala on luonut kaikki ihmiset, mikä merkitsee sitä, että Jumala on olemassa. (Plantinga 1983: 27–29.)
Tieteisusko ja kristinusko
Tieteellä on kristilliset juuret sekä historiallisesti että maailmankatsomuksellisesti. Historiallisesti tiede kehitettiin huippuunsa juuri kristillisessä Euroopassa. Maailmankatsomuksellisesti juuri kristinusko antoi tieteelle sen tarvitseman maailmankatsomuksellisen pohjan: Kristinusko merkitsi taikauskon loppua, luonto nähtiin Jumalan luomaksi ja Raamatun mukaisesti pitkälti luonnonlakien hallitsemaksi, ei henkiolentojen ja demonien ilmentymäksi. Kristinuskon pohjalta voitiin odottaa, että todellisuus on järkevä ja ymmärrettävä (sen Luoja on äärimmäisen järjellinen), että nimenomaan ihminen voi ymmärtää luomakuntaa (molemmilla sama Luoja, ihminen Jumalan kuva) ja että ymmärryksemme ja havaintomme ovat luotettavia (järkevän ja luotettavan Luojan luomia). Tämän lisäksi Jeesuksen käytännönläheinen ammatti johti siihen, että Euroopassa arvostettiin käytännön ammatteja ja siten mittausten tekijää, ei pelkästään nojatuolifilosofia.
Kristinuskon alla tieteisusko voidaankin nähdä harhaopiksi, jossa absolutisoidaan tai jopa nostetaan Jumalan asemaan yksi sinällään hyvä todellisuuden ja tietämisen osa-alue. Koko todellisuus on itse asiassa huomattavasti rikkaampi ja laajempi kuin pelkkä tieteellisen tiedon alue, joka ei toisaalta edes ole hyvin määritelty. Vastaavanlaisesta absolutisoinnista on esimerkkejä muiltakin alueilta: Pankkiiri sortuu helposti ajatteluun, että vain raha ratkaisee, rahahan pyörittää myös tiedettä. Matemaatikolle saattaa vain matematiikka olla tärkeää. Joillekin tietojenkäsittelijöille kaikki on vain algoritmeja. Joillekin sosiologeille kaikki, tiedekin, on vain sosiologinen systeemi. Ihminen nostaa usein oman alansa tai erityisalueensa liian merkittävään asemaan." (Apowiki)
Se, että ei usko Jumalaan (vaan uskoo esim vain kaikkeen , mikä on ns todistettu tieteellä, (mikä on loppujen lopuksi ns yleisesti hyväksyttyjen tieteellisten kantojen myös aika ajoin vaihtuessa suhteellinen käsite ja hankala määritellä))on myös tieteenfilosofisesta näkökulmastakin vain yksi subjektiivinen tapa uskoa miten asiantila Jumalan olemassaolon suhteen on. On naiivia nostaa itsensä muka jotenkin objektiivisemmaksi sen vuoksi , että on ateisti. Fiksut ateistit, (jos heitä yleensä nyt voi olla ;)), myöntävät tämän eivätkä ylpeinä röyhistele rintaansa verraten itseään Jumalaan uskoviin ylemmyydentuntoisessa hengessä.