Oonks mä ihan pska, jos tapan itteni

niin on parempaa mietittävää, kuin tyhjää paskaa...

Voi kuule, kun mä opiskelen täysipäiväisesti (paitsi nyt olen kesälomalla ja luen kirjotuksiin) :) Mikä ihme olettamus tä on, et jos haluu tehä itsemurhan, täytyy myös olla joku töitä välttelevä ihminen. Oon useestikin tohon törmänny tällä palstalla.

Useimmilla tulee vaiheita, jolloin kaikki tuntuu niin merkityksettömältä.
Hitusen uteliaisuutta elämään! Ethän voi tietää, mitä tulet vielä kohtaamaan ennen lopullista game-overia.
Kun olo tuntuu kurjalta, kuuntele vaikka tätä: https://www.youtube.com/watch?v=DiOG0Oj10-A

Kai sä kuitenkin tahtoisit elää. Sellasta tasapainoista elämää. Eikös kaikilla ole siellä pohjalla kuitenkin halu elää ja toivo paremmasta? Itsensä tappaminen on luovuttamista. En mä sanoisi, että sä olet epäonnistunut, mutta yksi on, joka itsemurhassa varmasti onnistuu ja se on sielunvihollinen. Katsos kun masennus ei ole sairaus, vaan se on henkivalta. Ei se ole mikään kemiallinen aivojen häiriö.

Kuka tahansa, siis kuka tahansa ihminen voi masentua syvästikkin, mutta kaikilla on myös mahdollisuus lohdutukseen. Jumala lohduttaa niin, että sä tulet lohdutetuksi ja sun elämästä tulee tasapainoista. Luulen, että et ole vielä kaikkia kortteja kääntänyt. Käännäppä se Jeesus-korttikin vielä. Et menetä mitään. Jeesus ei vie sulta mitään, mutta saat paljon. Joku kertoi joskus, kuinka hän näkee kaiken uusin silmin ja kuinka hän on luonnostakin nauttinut ihan eri tavalla kuin ennen.

Jos sä olet syvässä pimeässä kuopassa ja joku laskee sulle sinne köyden, niin etkö sä tartukkin siihen, jotta sut vedetään ylös?

Hei,

Hyvä että päätit kysyä apua haastavaan tilanteeseesi. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, viikonloppuisin ja arkipyhinä 15-07.
Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään ja käydyt keskustelut ovat kriisipuhelimen tavoin luottamuksellisia.

Jos haluat mieluummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

Itsemurhayrityksen jälkeen keskustelutukea kannattaa hakea heti. SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille selviytymisen tueksi ja uuden itsemurhayrityksen ehkäisemiseksi. Keskustelut ovat maksuttomia. Ajan varaaminen LINITY-asiakasvastaanotolle puhelimitse: 0800 98 030 (ma–pe klo 9–17)

Lisätietoja: www.mielenterveysseura.fi/linity

Olin eilen syvässä kuopassa. Tein kuitenkin viimeisillä voimillani hyvän pihatyön edunsaajan hyväksi. Illalla putosin lisää.
Kuntoiluhulluna tein treenini hoitopöydällä maaten. Palautumista tapahtuikin. Illalla vielä pienen fillarilenkin tein
Nukuin nyt paremmin kun en kipuihin ottanut vahvaa parasetamolikapselia. Paino oli tippunut. Nyt suihkun jälkeen ok-olo.

Et oo. Itsemurhassa ei ole mitään väärää. Varsinkin jos on hakenut apua. Silloin se on lähinnä hyvä indikaatio siitä että asiat ei toimi. Siihen saakka nauretaan ja kiusataan kunnes tappaa itsensä. Sitten ihmiset ei ainakaan naura tai vähättele. Tai ehdottele jotain paskoja vinkkejä.

Et ole paska. Mutta vuoden tai viiden päästä voisi olla ihan eri tilanne. Mä oon ollu tuossa tilanteessa pari kertaa. Viimeisen kerran jälkeen jo parin kuukauden päästä olin maailman onnellisin ihminen. Rakkaus... No, tällä hetkellä taas en todellakaan ole kauhean onnellinen mutta kun nyt tiedän elämän vaihtelut, jaksan katsoa tämänkin tilanteen.

Onko se nyt kitenkaan ihan varmaa että ihmisen olemassaolo loppuu kuolemaan. Siihen luottaen moni on varmaan juuri uskaltanut murhata itsensä, mutta voinutkin pettyä ku on huomannu ettei päässytkään eroon itsestään. Jos sitä sittenkin vaan on ja pysyy olemassa iankaikkisesti? Että voi murhata kehonsa muttei sieluaan.
On mullaki joillain tavoilla käynyt itsemurha mielessä ajottain, mutta se on tainnu olla vaan semmosta itsensä lohduttamista, vähän ku tavallista rajumpaa itsesääliä, miten sen nyt sanoiskaan..... Oon aatellu että ei sitä itsestään eroon pääse vaikka tappaisikin ruumiinsa, ja helvetissä vihais itseään vielä enempi ku täälä. Jos taas on toivo ja pelastusvarmuus sen tähen että uskoo Jeesukseen (ei vain hänen olemassaoloonsa) ja myös JeesusTA, NIIN SILLON KAI EI PITÄS OLLA MITÄÄN TARVETTA MURHATA ITSEÄÄN.
Saatana eli sielunvihollinen se kitenkin aina on, joka on sitä itsemurhaa ehdottamassa ratkaisuksi.

Voi olla parasta mitä voit tehdä