Enoni on harras helluntailainen.
Hänen vanhempansa ovat kuolleet, mutta hänen mielestä haudalla ei tarvitse koskaan käydä, eikä näin myöskään hoitaa hautaa.
Hänen vaimonsa kyllä haluaisi käydä haudalla, mutta ei pääse, koska hänellä ei ole ajokorttia.
Eivätkö siis muutkaan helluntailaiset käy edes vanhempiensa haudalla ja muistele edesmenneitä läheisiään.
Onko syy siinä, että helluntailaiset mietävät sen vainajien palvontana, mikä on raamatun vastainen asia.
Tavallisena kristittynä käyn vanhempieni haudalla, hoidan hautaa ja muistelen vanhempiani, koska he olivat kuitenkin minulle rakkaita ja heidän kanssaan vietin paljon aikaa elämässäni ja kaipaan heitä.
Eivät he ole, kuin jokin esine, joka heitetään loppuun kuluneena pois ja unohdetaan.
Hänen vanhempansa ovat kuolleet, mutta hänen mielestä haudalla ei tarvitse koskaan käydä, eikä näin myöskään hoitaa hautaa.
Hänen vaimonsa kyllä haluaisi käydä haudalla, mutta ei pääse, koska hänellä ei ole ajokorttia.
Eivätkö siis muutkaan helluntailaiset käy edes vanhempiensa haudalla ja muistele edesmenneitä läheisiään.
Onko syy siinä, että helluntailaiset mietävät sen vainajien palvontana, mikä on raamatun vastainen asia.
Tavallisena kristittynä käyn vanhempieni haudalla, hoidan hautaa ja muistelen vanhempiani, koska he olivat kuitenkin minulle rakkaita ja heidän kanssaan vietin paljon aikaa elämässäni ja kaipaan heitä.
Eivät he ole, kuin jokin esine, joka heitetään loppuun kuluneena pois ja unohdetaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Noin pöljään aloitukseen ei ole mitään vastattavaa.
Juuri niin. Mistä noita oikein sikiää ? Ihankuin helarit ois oma rotunsa. Voi sitä pimeyttä.
Aloittaja ei ole ollenkaan pöljä. Hän ontarkkasilmäisesti huomannut helluntailaisuuden erään, antikristillisen piirteen.
Helluntailaiset ovat koko satavuotisen historiansa ajan vastustaneet kaikkia kristillisiä tapoja ja perinteitä, pilkannut eurooppalaista kristillisyyttä, sivistystä.
Aiemmin he pilkkasivatmm. sanaa "jumalapalvelus" ja kutsuivat omia tilaisuuksiaan "kokouksiksi" (Vapaamuurareiden tapaan. Myös AA:ssa on "kokoukset"). Sittemmin, perustettuaan Helluntaikirkon he muuttivat tilaisuuksiensa nimityksen "jumalanpalveluksiksi", vaikkeivät ne olemukseltaan muutoin muistuttaisikaan kristillisiä jumalanpalveluksia.
Heidän uskontonsa on amerikkalaisperäinen ja he noudattavat pääasiassa amerikkalaisuskonnollisia tapoja. Helluntailaisten opetukset ovat täsmälleen päinvastaiset kuin luterilaisen kirkon. He teeskentelevät "hengenyhteyttä", saadakseen houkuteltua luterilaisia oman uskontonsa piiriin, pois Kristuksesta, omien vanhurskaudentekojen oppiin.
He myös hyökkäävät jokaista heidän harhaoppinsa paljastavaa henkilöä vastaan erilaisilla haukkumanimityksillä ("pöljä"), eikä riitäkään. Seuraava aste on false flagit, sekä suora, perätön herjaus.
Helluntailaiset eivät ole kristittyjä, vaan kristinuskon vastustajia, antikristittyjä. He ovat alusta asti vihanneet kristittyjä, Jumalan lapsia.
Se ero on luterilaisen kirkonmenon ja helluntalaisten välillä, että kun menen luterilaistentilaisuuteen, saan vapaasti valita koko penkkirivin tai kaksi, kolme tai koko ison kirkon penkkirivipuolen.
Ehkä kymmenkunta mummoa paikalla.
Helluntaissa välillä miettii, että sopiiko sisälle.
Ilmeisesti leiväntarjoamisesta onkyse.
Eli haetko lutelilaisuuteen kirkkoosi vain veronmaksajaa?
"Heidän uskontonsa on amerikkalaisperäinen ja he noudattavat pääasiassa amerikkalaisuskonnollisia tapoja."
Entäpä , jos ottaisit ihan itse Raamatun käteesi ja lukisit sieltä, millainen oikea JUMALAN PALVELUS ON ?
"Helluntailaisten opetukset ovat täsmälleen päinvastaiset kuin luterilaisen kirkon. "
Luojan kiitos siitä, jos se olisi Ev.lut.kirkon kopio, ei silölä olisi mitään annettavaa.Palkkapapit, lukevat esitelmiää, viikko toisensa jälkeen siksi siellä ei ole kuin muutama kuolemaa pelkäävä mummo.
http://patmos.studio24.fi/
Kuuntele tuolta musaa ja opetusta, niin saat sinäkin ELÄMÄN, eikä tarvitse kadehtia muita.
"He teeskentelevät "hengenyhteyttä", "
Voi elämän kevät ? Jos itse valehtelee luulee, että muutkin niin tekevät.
voi sentään huudatko kooteeässää apuun nyt!
Hautausmailla on myös ns. muistolehtoja, joissa kirkko hautaa tuhkauksenjäänteet. Siis "merkkityä" hautapaikkaa ei ole, vaan todennäköisesti se muistokivi.
Myös on ihmisiä, jotka antavat ruumiinsa lääketieteelle, joka voi sitten tuhkauttaa ruumiin ja ko. yhteiseen hautaan laittaa, ellei vainajan tahto ole tuoda omallepaikkakunnalle jäännetuhkan.
Siis haudan kohtaan on monta hoitotapaa.
Haudassa on vainajan maaksi tuleva jäännös, joka ei nouse osaansa, vaan majana jää tänne maanpoveen. Jopa haudan uusiokäyttö 25- vuotta, kaivetaan hauta auki ja mahdollinen jäänne käsitellään, ja uusiokäytetään paikka seuraavalle.
Hauta voi olla paikka, jossa vainajan muistoja vaalitaan, mutta onko välttämättömyys? Voisiko se olla myös kotona, eli valokuva ja muistot?
Mikä ero on paikansuhteen.??
Jos sitten jossainperheessä ei ole selkiyttä asiaan, mennäkö vai eikömennä, on heidän kahdenkeskinen asia ja jos siinä on kahta eri sorttia näköalaa, niin tuskin meidän kannattaa asiaa pohtia. Valinta on henkilökohtainen.
Helluntalaisia katsoen, niin ehkä yleinen käytäntö on ihmisillä maantapa, eli käydään, mutta kirkko tuskin opettaa tässä asiassa mitään, kuinka toimia.
Eiköhän haudoilla käyminen ole jokaisen ihan henkilökohtainen asia. Kun erittäin rakas omainen kuolee, niin alussa on tarve ja kuulunee ihmisen luontaiseen surutyöhönkin, käydä usein haudalla. On niitä jotka kokevat tarpeelliseksi vierailla usein haudoilla, istuttaa kukkia ja sytyttää kynttilöitä ja viettää muutenkin aikaa kalmistossa.
Minun tädilleni hautausmaa on melkein toinen koti ja kulkee ja hoitaa sukunsa ja ystäviensä hautoja. Minä taas, vaikka olen menettänyt vanhempani ja melkein kaikki sukulaiset, en siellä usein tule käyneeksi vaikka asun ihan hautausmaan vierellä. Minä voi muistella poisnukkuneita ihan vaikka kotisohvalla ja ei tarvitse fyysisesti mennä kiven vierelle. Nuorin sisareni on ateisti ja hänellä ei ole mitään tarvetta rampata haudoilla. Meitä on kolme siskoa ja oikeastaan keskimmäinen, tyypillinen tapaluterilainen hoitaa vanhempiemme hautaa, johon me kaksi rahallisesti osallistumme.
Jos ei tätä siskoa olisi niin nuorimmaisen siskon ja minun puolesta saisi hauta varmaan ruohottua, mutta tälle yhdelle meistä haudan hoito on sydämen asia.
En osaa sanoa onko tuntemasi hellarimies tyypillinen tunteeton suomalainen jorrikka, jolle ei vaimon toiveilla ja tunteilla ole sijaa. Jos hän ei koe tarvetta ilmaista suruaan niin kuin vaimo kokee, niin hän ei osaa samaistua puolison sielunelämään. Kyllä ristillinen rakkaus voisi olla riittävä motiivi antaa puolisolle joskus kyytiä läheisten hudalle.
Seurakunnassamme on pari nuorehkoa naisleskeä ja kyllä he aika usein käyvät miestensä haudalla ja aina siellä kynttilä palaa ja on tuotereita kukkia.
Joten ei asia taida olla riippuvainen halluntaiuskosta. Ei meidän seurakunnissa mitenkään opeteta, ettei saisi käydä haudoilla.
Jos on todella usko, että tavataan kerran kun täältä lähdetään, niin saattahan se jonkin verran vaikuttaa, ettei sitä mullaksi muuttunutta koteloa ole tarvis käydä moikkaamassa. Jos ei olisi ylösnousemususkoa, niin olisiko sitten kiinni enemmän vainajan meinneisyyden muistoissa.
Mitä tekemistä yksittäisen henkilön mieltymyksillä on koko hellariliikkeen kanssa. Ei sitten yhtään mitään. Yhden henkilön taipumusten yleistäminen koko porukkaan on ameebatason ajattelua.
>>Helluntaissa välillä miettii, että sopiiko sisälle.>>
Hyvin tyhjää on helluntailaisten kokouksissa. On valinnanvaraa istuuko eteen vai taakse. Tosin takapenkillä yleensä on joku istumassa.