Ikävä asia, uskonnon uhrit, kärsivät ihmiset

On ikävä seurata tapahtumia, ja sitä että monet kommentoivat, kuitenkaan tietämättä ,mitä puhuvat. Tarkoitan tällä lähinnä palstoja, uskonnon uhreista.

On niitä, jotka eivät ole uskossa, ja puhuvat Jeesukseen uskovia vastaan, koska eivät ole kokeneet, mitä todellinen usko Jeesukseen on. Toisaalta on niitä, jotka ovat seurakunnissa, ja valehtelevat toiseen suuntaa, peittääkseen seurakuntiensa väärät toimenpiteet, tai eivät edes ota selvää asiosta, tai uskovat vain, mitä heidän johtajansa puhuvat.

Totuus on, että Suomessa on, kuka tietää, ehkä suurikin joukko uskonnon uhreja, jotka on saatettu mielipuolisuuden partaalle, ennen kaikkea helluntaisuudessa, vapaakirkossa, ja muuallakin, Suomen Rauhanyhdistys jne.

Olen itse ollut uskossa jo 45 vuotta. Olen kirjoittanut muutaman tutkielman, joten uskon olevani perillä asioista, vaikka en olekaan pastori, tai johtaja. En sitä haluakkaan, koska se ei ole minulle annettu, eikä ole minun kutsumus olla johtaja.

Uskon vahvasti, että ne uskonnon uhrit, jotka tänne kirjoittelevat, eivät valehtele.
On tietysti mahdollista, että joku uhri, joka ei ole tervehtynyt vielä täysin, voi kirjoittaa jotain asian vierestä.

Totuuden nimessä, että ei kaikki ihmiset ole seurakunnassa niitä raastajia. Useasti kuitenki on, että ne fanatikot, jotka kantavat seurakunnan lippua, päättävat asioista, hallitsevat, ovat useasti juuri raastajia. Hyvin usein täysiä valehtelijoita.

Esimerkkinä tästä on kokemukseni Vapaakirkon kanssa. Aina sanottiin, että uhrissa on vika. Keksittiin aina hyvä selitys, ja usein valheellinen, osataan peittää asian, niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.

Kun eräs heidän uhrinsa, yli kolme vuotta kärsittyään, meni luterilaisen maallikon kanssa puhumaan asiansa, niin sitä ei uskottu, kun mainitsin siitä. Vapaakirkolliset huusivat suoranaista huutoa, "kuinka uskallat sellaista puhua, se ei voi olla totta".

Suomen helluntai- ja vapaakirkollisille todistus ja toteen-näyttäminen ei merkitse mitään, vaikka enkeli sen heille taivaasta ilmoittaisi, jos on kysymys heidän toimistaan, tai opeistansa. Näin se on monen kohdalla, ei tietenkään kaikkien, joten en yleistä tälläisia asioita jokaiseen seurakuntalaiseen. Tiedän varmasti mitä puhun. Olen ollut mukana, vaikka en ole koskaan ollut heidän seurakuntien jäsen, eikä minuun heidän toimintansa ole tehonnut. Olen vahvasti uskossa Jeesukseen. Olen parantunyt syövästä, kroonisesta keuhkoviasta, sydämmen asiassa ilman ohitusleikkaista jne. Joten minun uskoani ei ole horjutettu, vaan se on vahvistunut.

1 Pietari 4 luku sanotaan, "Jumalan tuomion alkavat Jumalan huoneesta".
Ensin tuomitaan ne, jotka ovan sisäpuolella, ja sitten ulkopuolella olevat.
Meillä kaikilla on vastuu poistaa vääryys keskuudestamme, ja tällä tosiasialla
olen varma siitä, että en sano tässä mitään sopimatonta.

Vielä väärin ymmärryksen välttämiseksi. En tuomitse kaikkia Helluntai- seurakuntia. Menin 6 vuotta sitten erääseen United Pentecostal Church. Papin poika sanoi, että on tuhansia erilaisia helluntalaisia. Olen tavannut esimerkillisiä helluntalaisia, ja monet heistä ovat parhaita ystäviäni. He eivät kylläkään ole United Pentecostals.

Ilmestyskirjan 22: 2
Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Koko Jumalan sana on meille elämä, ja terveys. Kuten Englanniksi sanotaan, healthy mind in healthy body, terve sielu terveessä
ruumiissa.

Jeesus kaikkien kanssa, läsnäoloa, ja tervehtymistä.

PPS. Enhän vain sanonut liikaa

Lisäys
Sanoisin vain niille, jotka vastusta uskoa Jumalaan, ja raamatun totuuteen. Kannattaa tutkia, Israelin historia, ja historiallinen Jeesus. Pakana historioitsija,
Rooman Cornelius Tacitus todistaa Jeesus Nasarettilaisesta. On löydetty kirjekin,
jonka mukaan Pontius Pilatus meni itse keisarin eteen sanoen, tuomitsin miehen
nimeltä Jeesus. Kirjeen kirjoittajaa ei tiedetä, koska jätti nimensä pois. Onhan
niitä laulujenkin tekijöitä, jotka ovat tuntemattomia, ja paljon muuta joiden tekijöitä ei tunneta, mutta tiedetään että joku teki. Joten ei kannata näillä alueilla hyljätä Kristusta, joka on maailman vapahtaja.

On vain niitä, jotka käyttävät jumalisuutta voiton saamiseksi, kuten Timoteus kirjeessä sanotaan. Tämä vain siitä, että tälläiset tapauset ei kumoa Raamattua.
Raamattu on varma Jumalan sana, ja Jeesus on totinen Jumalan poika ja Herra.

Jos tahdot jättää viestin. niin ota yhteys santeri6970 (at) suomi24.fi

Vaan kuka lohduttaisi nyytiä,jolta vietiin kaikki jumalattomien helluntailaisten oppien täyttymättömään tulikiven katkuiseen kitaan? Lastani en takaisin saa, elämäni on hukkaan heitetty,jos olisin uskossani heikompi,jos Jumala ei itse olisi antanut lohdutusta ja voimaa jatkaa,olisin mennyt oman käden kautta. Ja jos jonain päivänä menenkin,vien mukanani myös muita,jotta kärsimykseni ei olisi ollut turha.

Tähän ei tarvitse sotkea lähi-itää eikä muitakaan lukuja kirjasta. Katsokaa vaan näitä rikollisia pappismiehiä ja lahkonjohtia siinä on lähimmäisten raiskaajia ja mielenkääntäjiä ja puoskareita ihan kylliksi tähänkin maahan. Kun nyt saataisiin nämä ensin hoidettua lain avulla järjestykseen ja lopetettua tällaisten helluri- ja lessuriyhteisöjen valta tässä maassa, niin siinäpä duunia alkajaisiksi. Uskonlahko on naamio tälle paskapelille mitä ne harrastaa!

Rikoksella on aina tekijänsä ja uhrinsa. Nämä kaksi eri tahoa saattavat kokea yhden asian, tapahtumasarjan aivan eri tavoin. Ehkä osin samoin, osin aivan toisin.

Rikoksia on useanlaisia, mutta näitä kaikkia yhdistää se tosiasia, että toinen henkilö aktiivisella teollaan on vahingoittanut toista henkilöä, hänen (esim. taloudellista, hengellistä, fyysistä, psyykkistä, tai seksuaalista) koskemattomuuttaan ja josta näin tuli hänen tekonsa, rikoksensa uhri. Tehtyä ei saa koskaan tekemättömäksi, anteeksipyyntökään ei sitä poista. Se ei paranna haavoja. Teko tehtiin, se jäi elämään ja sillä on kauaskantoiset seuraukset itse uhrissa.

Tekijä voi yrittää unohtaa tekonsa, mutta uhri ei unohda.

Rikoksen tehnyttä kutsutaan rikolliseksi. Hänen oma tekonsa tekee hänet rikolliseksi, ei se, onko hänet siitä tuomittu, vai ei. Tämä tosiasia tulee kaikenaikaa pitää mielessä, eikä koskaan nähdä häntä minään muuna.

Rikoksen tekijä, hän, joka aktiivisesti suorittaa tekoaan, hänellä on oma käsityksensä tapahtumasta, sen tarkoituksesta, teon kohteesta (uhrista) sekä teon vaikutuksista, ensinnäkin tekijään itseensä, sitten uhriin, sitten ehkä johonkin kolmanteen tahoon, esim. yhteiskuntaan, Kirkkoon, ehkä Jumalaan.

Rikoksella on myös kohde, uhri. Huolimatta siitä ja ehkä tietämättäkään rikoksen tekijän motiiveista, hän kokee mainitun tapahtumasarjan omalla tavallaan. Hän näkee tapahtumasarjan omasta näkökulmastaan, ei siitä, mitä hän itse tekee, vaan läsnäolijana toisen henkilön teossa, eli rikoksessa: hän kokee teon, tapahtumasarjan, jonka toinen ihminen kohdistaa häneen. Seuraako tästä, että nyt myös rikoksen uhri reagoi tekijään? Näin saattaa olla, tai saattaa olla, ettei. Joissain rikoksissa, kuten talousrikoksissa, uhri ei välttämättä ole tietoinen rikoksesta, ennenkuin vasta jälkeenpäin. Vaikka rikos tapahtui aiemmin, vasta nyt hän itse kokee rikoksen ja sen seuraukset itsessään.

Poliisi on institutio, jonka tulisi tutkia rikokset, sekä saattaa tekijä tuomiolle ja korvausvelvolliseksi, uhrin hyväksi. Jos uhrilta on anastettu, esim. 10 000 euroa, ei rikollinen vapaudu vastuusta sillä, että hän "pyytää anteeksi", vaatii, esim. uskontoon vedoten "anteeksiantoa" itselleen ja olettaa, että näin hän, uskonnonuhria helvetillä uhaten saa pitää sekä kymppitonnin, että Taivaspaikan. Jos uhri sanoo haista veee, maksat kyllä takas joka latin ja korvaukset henkisestä särystä lisäks, saattaa ansioitunut uskontorikollinen lausua hartaalla äänellä: "Olen syvästi surullinen ja pahoillani puolestasi, asenteestasi, joka ei ole kristillinen".

Tuleeko tunne, että haluaisit vetää jotakuta turpaan? Turpaan voi vetää monella eri tavalla.

Ehkä tämä on ainoa ratkaisu. Ensimmäinen ratkaisu olisi ollut, että poliisi olisi ottanut vakavasti uskontorikollisen uhrin ja hänen kokemansa vääryyden, sekä vienyt asian täyteen tutkintaan.