Keskustelua käydään paljon siitä, että toisten mielestä narsistin uhrin on syytä pohtia narsistin käytöstä, mikä on ongelman aiheuttanut ja toisten mielestä uhrin olisi syytä keskittyä omien ongelmiensa ratkomiseen, eikä kiinnittää huomiota narsistiin.
Minun nyt mieleeni tulleen teorian mukaan kenties tehokkain tapa ratkaista ongelma olisi käyttää näitä molempia teitä ongelmanratkaisun eri kehitysvaiheissa.
Pelkästään toisella näistä teistä ongelma ei välttämättä ratkea oikeasti kunnolla.
On totta, että ihminen ei välttämättä voimistu, jos hän koko ajan miettii tai joutuu miettimään toista henkilöä, joka on narsisti, eikä pääse nauttimaan omasta elämästään. Kuitenkin narsisti voi aiheuttaa ihmiselle sellaisen sisäisen tilan, ettei siitä voi päästä keskittymään itseensä ennenkuin on ymmärtänyt narsismi-ilmiön ja toisen ihmisen vaikutuksen itseensä.
Eli ehkäpä ensin on välttämätöntä oivaltaa, että millaiseen tilaan se toisen ihmisen käytös on ajanut, jotta on mahdollista oivaltaa missä on eksyksissä, jotta voi keksiä miten sieltä voi tulla pois. Jos ei tiedä missä on ja minne minne pitäisi mennä, niin on vaikeaa päästä tilanteesta mihinkään suuntaan.
Eli ensin pitää oivaltaa minne on päätynyt ja millaisten ilmiöiden vaikutuksesta.
Sitten kun on oivaltanut, että on eksynyt itsestään pois toisen tai toisten ihmisten liiallisen egovaikutuksen johdosta, voipi yrittää matkata takaisin itseensä keskittymään itseensä ja omiin ongelmiinsa ja unohtaa sen narsistin ja suhtautua välinpitämättömästi hänen metkuihinsa.
Mutta jos ihminen on siinä tilassa siellä eksyksissä poissa itsestään, se omien ongelmien ratkominen siellä "ei-itsessä" ei johda välttämättä toivottuihin lopputuloksiin.
Itseensä on vaikea palata, jos ei voi rehellisesti myöntää itselleen, että on tapahtunut toisten ihmisten liiallista egovaikutusta, jos sitä ON tapahtunut.
Jos uhrin välittömästi käsketään etsiä vikaa vain itsestään, hän voi jäädä siihen ei-itsen tilaan etsimään jotakin mitä ei voi löytyä. Ensin on päästävä itseensä, että voi alkaa itseään kehittämään rakentavin tuloksin.
Eli ensin on havaittava narsisti, jotta mielensä voi hänestä irrottaa. Tämän jälkeen voi miettiä itseään ja omia ongelmiaan.
Jos narsistia ei havaita, mieli voi jäädä narsistiin huomaamattomasti kiinni ja vian etsiminen itsestään siinä tilassa on riskaapelia. Mielestäni aivan liian usein yritetään narsistin uhria auttaa tällä virheellisellä tavalla, että halutaan jättää hänet huomaamattomasti kiinni narsistiin ja sitten kaikki myös vain narsistille itselleen kuuluvat viat nähdään uhrissa. Ja sehän ei tietenkään uhria eheytä.
Tämänkin teorian idean toteuttaminen ratkaisumallina on kuitenkin käytännössä erittäin vaikeaa, koska elämme kuitenkin kaiken aikaa samanaikaisesti niin monenlaisten ilmiöiden keskellä, ettei se välttämättä ainakaan helpolla onnistu.
Älkääkä nyt kukaan missään tapauksessa kokeilko tätä teoriaani ennenkuin olette itse pohtineet onko siinä mitään päätä tai häntää, ja jos ei ole, niin unohtakaa se välittömästi.
Minun nyt mieleeni tulleen teorian mukaan kenties tehokkain tapa ratkaista ongelma olisi käyttää näitä molempia teitä ongelmanratkaisun eri kehitysvaiheissa.
Pelkästään toisella näistä teistä ongelma ei välttämättä ratkea oikeasti kunnolla.
On totta, että ihminen ei välttämättä voimistu, jos hän koko ajan miettii tai joutuu miettimään toista henkilöä, joka on narsisti, eikä pääse nauttimaan omasta elämästään. Kuitenkin narsisti voi aiheuttaa ihmiselle sellaisen sisäisen tilan, ettei siitä voi päästä keskittymään itseensä ennenkuin on ymmärtänyt narsismi-ilmiön ja toisen ihmisen vaikutuksen itseensä.
Eli ehkäpä ensin on välttämätöntä oivaltaa, että millaiseen tilaan se toisen ihmisen käytös on ajanut, jotta on mahdollista oivaltaa missä on eksyksissä, jotta voi keksiä miten sieltä voi tulla pois. Jos ei tiedä missä on ja minne minne pitäisi mennä, niin on vaikeaa päästä tilanteesta mihinkään suuntaan.
Eli ensin pitää oivaltaa minne on päätynyt ja millaisten ilmiöiden vaikutuksesta.
Sitten kun on oivaltanut, että on eksynyt itsestään pois toisen tai toisten ihmisten liiallisen egovaikutuksen johdosta, voipi yrittää matkata takaisin itseensä keskittymään itseensä ja omiin ongelmiinsa ja unohtaa sen narsistin ja suhtautua välinpitämättömästi hänen metkuihinsa.
Mutta jos ihminen on siinä tilassa siellä eksyksissä poissa itsestään, se omien ongelmien ratkominen siellä "ei-itsessä" ei johda välttämättä toivottuihin lopputuloksiin.
Itseensä on vaikea palata, jos ei voi rehellisesti myöntää itselleen, että on tapahtunut toisten ihmisten liiallista egovaikutusta, jos sitä ON tapahtunut.
Jos uhrin välittömästi käsketään etsiä vikaa vain itsestään, hän voi jäädä siihen ei-itsen tilaan etsimään jotakin mitä ei voi löytyä. Ensin on päästävä itseensä, että voi alkaa itseään kehittämään rakentavin tuloksin.
Eli ensin on havaittava narsisti, jotta mielensä voi hänestä irrottaa. Tämän jälkeen voi miettiä itseään ja omia ongelmiaan.
Jos narsistia ei havaita, mieli voi jäädä narsistiin huomaamattomasti kiinni ja vian etsiminen itsestään siinä tilassa on riskaapelia. Mielestäni aivan liian usein yritetään narsistin uhria auttaa tällä virheellisellä tavalla, että halutaan jättää hänet huomaamattomasti kiinni narsistiin ja sitten kaikki myös vain narsistille itselleen kuuluvat viat nähdään uhrissa. Ja sehän ei tietenkään uhria eheytä.
Tämänkin teorian idean toteuttaminen ratkaisumallina on kuitenkin käytännössä erittäin vaikeaa, koska elämme kuitenkin kaiken aikaa samanaikaisesti niin monenlaisten ilmiöiden keskellä, ettei se välttämättä ainakaan helpolla onnistu.
Älkääkä nyt kukaan missään tapauksessa kokeilko tätä teoriaani ennenkuin olette itse pohtineet onko siinä mitään päätä tai häntää, ja jos ei ole, niin unohtakaa se välittömästi.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Kiitos avauksestasi, itsekin täällä pohdiskelin hieman samoja teemoja liittyen siihen, miksi täällä niin jatkuvasti koetaan viittaukset itseen ja omien ongelmien pohdiskeluun uhrien mollaamisena...
Joskus on hirveän vaikea mieltää, että kuka on uhri ja kenen uhri jos ajatellaan, että ainakin narsisti hyvinkin kokee itsensä uhriksi, minussa ei ole mitään vikaa ts. kaikki on muiden syytä...
Lueskelin tuossa aamukahvia juodessani yhtä sun toista tähän aiheeseen liittyvää, että minä ny sitten taas niitä linkkejä laitan , koska mielestäni niin moni muu osaa sanoa nämä asiat paljon paremmin kuin minä...
Tästä ensimmäisestä lainaan otsikon jälkeisen lauseen
"Uhriutujan mielestä maailma potkii päähän ja syyllinen on aina joku muu."
http://www.city.fi/yhteiskunta/oman elamansa uhrit/4623
Seuraavasta linkistä lainaan lauseen
"Usein tuntuu vaikealta nähdä, mikä on syytä ja mikä seurausta, Reinikainen kertoo, mutta se selviää, kun käy elämäänsä läpi kronologisesti."
joka liittyy hyvinkin näihin narsisti teemoihin, että oliko kaikki sittenkään niin hyvin silloin kun se narsisti elämään tuli, moni onkin todennut täällä, että elämässä oli silloin jokin aukko, jota tuo narsisti tuli täyttämään...
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/naisen-irtautuminen-uhriutumises/
Seuraavasta linkistä lainaan kysymyksen
"Tuliko tästä artikkelista paha mieli?"
Joka on hyvin ajankohtainen tällä palstalla, miksi näistä kehoituksista itsetutkiskeluun tulee tällä palstalla joillekkin aina paha mieli ja ne koetaan uhrien mollaamisena...
http://www.havahtuminen.fi/oletko-uhriutuja/
Tämän tyyppisestä aiheesta on palstalla keskusteltu aiemminkin varmaan moneenkin kertaan. Noista keskusteluista ny poimin tämän yhden ja siinä olleen mielestäni erittäin hyvän lauseen
"Tämä koskee ketä koskee, jos ei mielestäsi sinua niin siirry eteenpäin. "
http://keskustelu.suomi24.fi/t/10026109
Asia jonka aloittajakin toi esille loppulauseessaan...
Narsistin kanssa ongelmia ei voi ratkoa, koska hänellä on ikäänkuin pakonomainen tarve seurailla liiallisia egovaikutuksiaan toisissa, eikä hän halua vaikutuksensa loppuvan, vaikka sitten valitteleekin niiden ilmenemistä kohteessaan ulkopuolisille.
Tämä on varmaankin se syy, että narsistin uhri kavahtaa sitä, että häntä neuvotaan etsimään ongelmaa itsestään, koska hän helpostikin kokee sen niin, että ulkopuolisetkin uskovat narsistia, että narsistin egon vaikutukset kohteessaan olisivat jollakin tavoin lahtöisin narsistin kohteesta, mikä ei ole totta, vaan uhrin syyllistämistä, mitä tapahtuu jatkuvasti.
Mutta tottakai kohteelle on mukavaa, jos hän pääsee pohtimaan omia asioitaan tuon narsistin ongelman sijaan. Mutta hän ei pääse niin kauan kuin häntä syyllistetään narsistin ongelmista.
"Tämä on varmaankin se syy, että narsistin uhri kavahtaa sitä, että häntä neuvotaan etsimään ongelmaa itsestään, koska hän helpostikin kokee sen niin, että ulkopuolisetkin uskovat narsistia, että narsistin egon vaikutukset kohteessaan olisivat jollakin tavoin lahtöisin narsistin kohteesta, mikä ei ole totta, vaan uhrin syyllistämistä, mitä tapahtuu jatkuvasti."
Niin uskon kyllä minun kommenttini saatetaan kokea uhrien syyllistämisenä vaikka ei ne sellaisiksi ole tarkoitettukaan.
En tiedä, itsekukin uhri lienee omassa tilanteessaan vähän niinkuin eri aikajanalla. Toisilla kokemus on tuore, koetaan tarvetta puhua siitä narsistista, sen ymmärrän kyllä, toiset taas ovat ikäänkuin jättäneet sen narsistin taakseen, ei ole enää niin tarvetta puhua siitä henkilöstä vaan enemmänkin itsestä ja niistä asioista jotka aikoinaan saattoivat mahdollistaa, että ylipäätään jäi sellaisen henkilön vaikutuspiiriin...
Jossain kohtaa mainitsit sanan, eheytyminen, jossa sitten pitäisi pyrkiä jo siihen, että pääsisi siihen tilaan, että ymmärtäisi olevansa itse se tärkein henkilö omassa elämässään...
http://www.ihminentavattavissa.net/html/eheytyminen2.html
Mutta joo, on tämä niin kummallista. Tosiaan ja myös onnekseni minun elämääni tuo kokemus tuli vasta tuossa viidenkympin tietämissä. Sitä ennen en tiennyt tämmöisen asia/aiheen olemassaolosta mitään, että pakostakin miettii heitä joilla aihe/narsismi/narsisti on läsnä jo nuoresta lähtien...
Kokemuksestanikin on jo aikaa, että tuossa kun käytit tuota sanaa "egovaikutus", en tiedä ihan mitä sillä tarkoitit, mutta omalta osaltani toki joskus harmittaa kun tämä aihe on ikäänkuin jäänyt päähän asumaan, että vieläkin tuntee tarvetta keskustella jatkuvasti aiheesta, mutta ehkä se liittyy siihen, että niin sen uhritumismekanismin kuin narsistisuuden on löytänyt itsestäänkin...
"Niin uskon kyllä minun kommenttini saatetaan kokea uhrien syyllistämisenä vaikka ei ne sellaisiksi ole tarkoitettukaan. "
Voisitko valaista, millaisiksi ne on tarkoitettu?
En ole nyt tuo kirjoittaja enkä kaikkia hänen kommenttejaan lukenut, mutta noissa linkeissä ja kommenteissa oli ainakin hyvää asiaa. Ei syyllistämistä. Oikeastaan jos kaikki kommentit ja pointit ovat perusteltuja samoin ja asiallisin yhteyksin, niin tuleekin mieleen miksi kukaan kokisi tuota syyllistämisenä? Onko niin jumittunut omaan rooliinsa uhrina, ettei voi keskustella edes siitä riskistä että se saattaa myös jäädä päälle? Eikö halua ajatella että voisikin itse valita elämässään myös hyviä asioita? Miksi joku ei haluaisi selviytyä eikä olla vain uhri? Tai jos on monia huonoja asioita, eikö kannattaisi pohtia kaikki vaihtoehdot kohti parempaa, enemmän hyviä asioita, vaihtoehtoja ja pohtimista toisi varmemman onnistumisen kenties? Minusta siinä ei ole mitään syyllistämistä.
Miksi tuokaan olisi uhrin syyllistämistä jos todetaan ettei uhrin ole pakko olla pelkkä alistuva alisuorittava uhri, jolla ei ole voimaa eikä valtaa mihinkään, edes itseensä? Miksi se on syyllistämistä, jos saa työkaluja parantaa itseään ja elämäänsä, tai ainakin voi niitäkin miettiä? Onko uhrin pakko olla pelkkä uhri tai se ei ole... kärsinyt tarpeeksi? riittävän uhri? muuta, mitä?
Ja kun kuitenkin narsismikin on ihan oikeasti aika moniulotteinen aihe ja miksi siitä pitäisikään keskustella pelkästään yhdestä näkökulmasta? Onko se heti uhrin syyllistämistä, jos kehtaa pohtia myös sitä uhriutta? Vähän sama kuin että Äitiä ei saa krisitoida, koska vanhemmuus on pyhä ja kaikki vanhemmat viisaampia ja absoluuttisesti kaikesta kaiken tietävämpiä. Tai että ei saa sanoa, että ei oikeasti kannata vetää umpilärvejä ja kävellä pimeimmän puiston läpi kotiin ventovieraan kanssa, koska siinä on riskinsä, koska heti syyllistetään - ei suinkaan varoiteta. Tai eikö sitten virheen tehnyttä kohtaan saa enää tuntea myötätuntoa? Jos todetaan että kännissä meni ja rikos kävi, niin eikö sitten voisi enää tuntea inhimillistä empatiaa uhria kohtaan: väärinhän asia on joka tapauksessa vaikka toinen tekisikin virheen. Mutta silti kaikkia riskejä ei kannata ottaa. Ehkä joku toinen pelastuu sillä tiedolla. Tai että eikö isoin osa vanhemmista ole enää hyviä, jos myönnetään ettei ne kasva jos ne ei halua eikä lapsen saamiseen vaadita välttämättä kuin muutaman sekunnin pano. Eikö narsistin uhrin kärsimykset ole enää totta, jos hänellä on mahdollisuus parantua tai jos hän pystyy jatkossa paremmin luottamaan itseensä ettei mene samaan vipuun? Tai eikö uhri ole silti joutunut vääryyden kohteeksi, vaikka hän paranisi?
No, uhrius on mielenkiintoinen asia. Olen sitä itsekin joutunut elämässäni miettimään. Minusta keskustelua ei pidä kaventaa.
"Minusta keskustelua ei pidä kaventaa."
Niin tässä kun rullailin alas tätä ketjua niin sattui silmiini tämäkin täältä välistä joka ny liittyi tuohon ounasteluuni, että minä ny laitan joskus näitä linkkejä jos sattuu joku sivullinen käy näitä käy lukemassa...
Tiedä sitten näytti tuolla olevan paheksuuntaakin, että täytän palstaa "muulla materiaalilla". En tiedä mun mielestä ny kuitenkin monissa laittamissani linkeissä on ihan aiheeseen sopivaa asiaa...
Mutta joo, tää on tämmöstä, kukin tyylillään kirjoittaa, jakaa linkkejä yms. itsellen tärkeiksi koetuista asioista ja tuskin näihin asioihin liittyen yhtä ainoaa totuutta on olemassakaan, että siltä kantilta katsoen on hyvä pohtia asioita monesta näkökulmasta käsin, eikä ole pahitteeksi lukea monipuolisesti sitä sun tätä joka on tarkoitettu itseavuksi tai lainaamani linkin otsikon mukaan, havahtuakseen...
Onko tämä ainoa tapa, miten narsistiongelmaa voi ratkoa palstalla, että narsistit eivät häiriköi koko keskustelua pilalle?
Eli kumarra narsistia täälläkin, että saat kirjoittaa rauhassa. Saat siis kirjoittaa rauhassa, kun kummarrat narsistia ja haukut itseäsi. Noin narsisti haluaa että teet. Narsisti määrää keskustelun tahdin.
Taitaa aloittaja olla palstatrolli itse taas kerran.
Aloittaja, mikä on sinun suhteesi narsismiin? Eli miten satuit tulemaan juuri tälle palstalle?
Minut on ymmärretty väärin.
Ehkä asiaa sekoittaa se, että seuraava kirjoittaja kirjoittaa ikäänkuin minun avustaneen häntä ja sanomani menee hieman sekaisin.
En todellakaan ole millään tavoin kannustanut narsistia kumartamaan vaan kirjoitukseni on tarkoitettu voimakkaasti uhrin syyllistämistä vastaan.
En ole trolli
ohos...nyt puhuin pötyä...
luin sanan avauksestasi väärin, että olisi lukenut avustuksestasi.
Anteeksi.
Joka tapauksessa koska en ole lukenut seuraavan viestin linkkejä,
niin ne eivät liity kirjoitukseeni.
Ja kiitokseen, että eipä kestä. Kiitoksia itsellesi.
Yritän juurikin selittää, että vaikka narsistin ongelma näyttäytyy narsistin uhrissa, se ei ole osa häntä, ja siksi on epäreilua kehottaa uhria etsimään ongelmaa itsestään, koska se kuulostaa siltä, että narsistin vaikutuksen väitetään olevan häntä (kohdetta).
Kyseinen ongelma on ulkopuolista narsistia, vaikka se näyttäytyykin kohteessa.
Eli oikeastaan kaikki näyttäytyy kohteessa sekä hänen omat ongelmansa, että narsistin ongelmat. Ja sitten kun muut vielä sanovat, että etsi ongelmaa itsestäsi, niin se on kyllä aivan kohtuutonta.
Ehkä olisikin parempi sanoa: Etsi itseäsi
kuin että etsi ongelmaa itsestäsi
Narsistin havaitsemisen välttämättömyydellä tarkoitin juuri sitä, ettei ongelmaa voi ratkoa siivuuttamalla narsistin osuus kokonaan, koska hän kuitenkin on todellinen ja olemassaoleva. Ajatuksissa narsistille olisi sijoitettava se mikä kuuluu hänelle, ei siitä muuten eteenpäin pääse.
Joten siis tämä ei välttämättä toimi: "Unohdetaan se narsisti ja keskitytään sinuun."
Vaan siis tuo toimii sitten vasta myöhemmin kun on selvästi eritelty mikä on ketäkin.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos "itse" on karannut narsistin käsittelyssä, niinkuin aina tapahtuu, enemmän tai vähemmän, niin "itse" kasvaa automaattisesti, kun tajuaa minkä kohteeksi on joutunut.
Se, mitä minä olen tehnyt itseni eteen jouduttuani narsistin uhriksi, on että olen kohentanut elinolosuhteitani ja tehostanut harrastustoimintaani, mikä on minulle äärettömän antoisaa. Olen tehnyt niistä ajatuksista, joita minulla oli ennen narsistia enemmän totta. Olen lähtenyt toteuttamaan elinikäisiä haaveitani, koska olen yhä selvemmin tajunnut, että elän täällä vain kerran.
Olen kehoittanut uhria luomaan itselleen selviytymistrategian ja toteuttamaan itseään korostetun voimakkaasti. Narsistin otteessahan se "itse" tulee enemmän tai vähemmän vaimeaksi... Myös nämä jotkut palstanikkarit tuppaavat vaimentamaan uhria... Vaikka uhri tekee terveesti surutyötä, on raivostunut niinkuin kuuluukin...
Esim. LR:hän on siten kärsinyt lapsuudessaan, että hän ei ole uskaltanut kapinoida eikä hän ole uskaltanut näyttää tunteitaan terveesti.
Nyt ne samat (tai joku) LR persoona tunkee täällä palstalla voimakkaasti syyllistämään, hiljentämään, vaientamaan ja nolaamaankin uhria... joka siis tekee sitä surutyötä, johon kuuluu se raivo ja kiukku.
LR persoona saattaa syöttää uhrille raivokkaasti rautaisin ottein omaa arvomaailmaansa, vaikka vuodesta toiseen.
Eli minun mielestäni ongelma on ratkaistu, kun narsisti on paljastunut.
Voimakkaasti LR erottuu ehkä siinä, että hän pyrkii lääkitsemään narsistia ja itseäänkin... Hän pyrkii tasoittamaan ja hyvittämään narsistillekin... Palstalla oli joskus voimissaan ns. lanttiteoria, jossa uhri oli vain narsistilantin toinen puoli ominen ongelmineen, jonka narsisti ikäänkuin kohtalon ohjaamana vääjämättä löysi, koska tämä magneetin vetovoimalla veti narsistia puoleensa.
Voin yhtyä tuohon: Etsi itseäsi aivan täydesti.
tsih, jaa tää olikin tämmönen juttu ja syyllinenkin vaihtui läheisriippuvaiseksi, jollaisia useimmat narsistin uhrit ovat...
No tulipahan taas osallistuttua tähänkin keskusteluun, mutta taidan ny lopettaa tällä erää tähän, mutta sen verran tekee vielä mainostaa, jos sattuu joku sivullinenkin täällä käy, että tuossa linkissä havahtuminen on paljon hyvää luettavaa
http://www.havahtuminen.fi/2015/03/
"oten siis tämä ei välttämättä toimi: "Unohdetaan se narsisti ja keskitytään sinuun."
Vaan siis tuo toimii sitten vasta myöhemmin kun on selvästi eritelty mikä on ketäkin."
Noin voi ja saa tehdä. Se on jokaisen vapaan ihmisen oikeus, tietenkin.
Myös on vapaus miettiä sitä narsistia vaikka loppuikä, onhan moni saanut tuosta ammatinkin itselleen.
Monille narsistin tarkka arvioiminen on erittäin tärkeää siksikin, että useimmiten narsisti jää väijyyn ja on lopunikää vaaraksi uhreilleen. Joka väijyminen voi olla äärettömän kavalaa käsittäen aina juoruista soitteluun ja seurailuun.
Tästä ketjusta:
Minusta täällä on tähän mennessä noin kolme erilaista kantaa, joilla on jotain yhtäläisyyksiä sekä sitten eroja...
Enkä minä ainakaan usko että ongelmaan on yksi ainoa oikea ratkaisu, koska se riippuu niin paljon narsistikuvioon päätyneestä henkilöstä, ja uskon että toisistaan hyvinkin erilaisia henkilöitä voi päätyä...
Koko aika minut ymmärretään pikkusen väärin. :(
Ilmaisen varmaan vähän epätarkasti.
Siis tuo sanonta: "Unodetaan narsisti ja keskitytään sinuun."
ei ollut mikään minun lauseeni, vaan yritin kohteliaasti viestiä sitä käyttäville, että ainakaan monissa tilanteissa se ei minusta ole käytännössä toimiva, vaikka joskus voi olla.
"tekee vielä mainostaa, jos sattuu joku sivullinenkin täällä käy, "
Niin sinähän kerroit aikoinasi, että tahtoisit lopettaa koko narsismipalstan, ja nyt odotat "sivullisia" tulemaan ja lukemaan kirjoituksiasi. Haluaisit täyttää palstan muulla materialla.
"jollaisia useimmat narsistin uhrit ovat..."
Mistä tiedät?
"ei ollut mikään minun lauseeni, vaan yritin kohteliaasti viestiä sitä käyttävill"
Kyllä ymmärsin mitä kirjoitit.
Minua kiinnostaa suhteesi narsismiin, mutta et tahdo kertoa mikä se on.
Minäkään en pätkääkään kannata mitään lanttiteorioita.
Sellaisella lantillahan vasta ovelasti uhri yritetään sitoa narsistin henkiseen valtaan siten, ettei hän voisi siitä päästä ikinä, kun on vieläpä muka osa samaa lanttia.
Minusta ovelaa manipulointia sellainen lanttijuttu. Miten lantin toinen puolisko voisi ikinä erota toisesta ? Kuka sitä alkaa ikinä jollain tavoin halkaisemaan ?
Ajattelisin, että jos alkaa uskomaan olevansa ikäänkuin samaa lanttia,
niin vähitellen voi alkaa transformoitumaan sellaiseksi lantiksi, ja mikäs olisi narsistille mukavampaa ?
Sorry kun tulee nyt näin pitkästi juttua.
Olen siitä samaa mieltä, että narsistin löytyminen on oleellinen osa ongelman ratkaisua. Mutta ongelmalliseksi koen sen, että kun narsisti on löytynyt, hänet koko aika pitäisi piilottaa uudelleen ja siten tilanteessa ei pääse eteenpäin jos löydetään piilotetaan löydetään piilotetaan löydetään piilotetaan...jne.
Minusta parempi olisi kuten "Henkilökohtaisesti_" nimimerkkikin kai tarkoitti: Löytää narsisti ja siirtyä itseään toteuttamaan mikäli suinkin mahdollista. Jotakin samantapaista varmaan tarkoitin, vaikken osannut tiivistää lyhyeen.
Mutta en siinä mielessä usko tuohon läheisriippuvateoriaankaan, että itse olen ollut täysin kapinoimaton lapsi, mutta silti kannatan tätä "kapinallisempaa" ajatteluvaihtoehtoa. :)
Täsmälleen samaa mieltä. Ei ole olemassa yhteistä lanttia. Ihmiset ovat yksilöitä myös parisuhteessa ollessaan. Jos epäilee olevansa laiminlyöty tai hyväksikäytetty suhteessaan, kannaattaa kysyä itseltään kysymyksiä kuten: "Onko tämä oikeasti minun elämääni?", "Eletäänkö tässä suhteessa vain toisen ehdoilla?" tai "Haluanko oikeasti elää tällaista elämää tämän ihmisen kanssa?"
Eron jälkeen voi sitten itse miettiä tai keskustella ystävien kanssa siitä omasta osuudesta suhteeseen. Tosin ystävät todennäköisesti sanovat, että olit liian sinisilmäinen.
Älä pyytele anteeksi olemassaoloasi.
On hyvin arvostettavaa että kirjoittaa pitkästi kun kirjoittaa rehellisesti (tällä palstalla mainittava tuo rehellisyys).
"nkaan, että itse olen ollut täysin kapinoimaton lapsi, mutta silti kannatan tätä "kapinallisempaa" ajatteluvaihtoehtoa. :)"
Hyvin persoonakohtaista minkälainen LR. Kuten varmaan tavallani ilmaisin, tarkoitin kirjoituksellani suureksi osaksi aivan tiettyä LR:ää, joka itsensä jo siitä tunnistikin... En tosin pahaa tuolla tarkoittanut hänellekään.
Käytät samaa nimimerkkiä kuin minä... onko tarkoituksesi. Siis käytän tuota jossa otan nikiksi kommentin alun...
" Jos epäilee olevansa laiminlyöty tai hyväksikäytetty suhteessaan, kannaattaa kysyä itseltään kysymyksiä kuten"
Haista v...
Itse olet laiminlyöty ja toivoisin, että nytkin ymmärtäisit vaieta ja poistua.
Tarkoitus ei ollut varastaa kenenkään nimimerkkiä, ja kommenttini oli vain vastaus tuohon lanttiteoriaan. Kerro sinä, mikä minun kommentissani meni niin väärin. Vaikenen ja poistun joka tapauksessa.
Eli kaikille nyt vielä selvennykseksi; nimimerkki Koba2=Täsmälleen_samaa tuossa hiukan ylempänä.
Vastaus oli ihan ok.
Toisaalta, kun on kysymys narsisteista ja heidän uhreistaan, niin narsisti ajaa uhrit henkihieveriin... Joten tuo on melkoista tilanteen kesyttämistä, jos toteaa: "epäilee olevansa suhteessaan..."
Ja koska käytit minun käyttämääni nimimerkkiä, niin ajattelin, että olet se trolli. Trolli yrittää aina kesyttää näitä keskusteluja ja väittää uhrien olevan vain turhan nirsoja seurastaan...
Hmh...
ehkä se on hyvinkin mahdollista, että narsistien seuraan päätyy niin lantteja kuin sellaisia, jotka eivät ole yhtään lantteja jne.
Teorioita tulee lukuisia erilaisia juuri siksi kun ei ole vain yhtä ihmistyyppiä, joka narsistin vaikutuspiiriin päätyisi.
Siitä olen täysin varma, että jos kaikkia aletaan ahtamaan yhteen ja samaan kavaan, pieleen menee takuuvarmasti, eli siis sillä ei varmasti ole sitten tosiasioiden kanssa paljoa enää tekemistä.
Mutta tuota kuulee jatkuvasti : Olit liian sinisilmäinen, olet liian epäluottavainen, olit liian sinisilmäinen, eikun epäluottavainen...sinisilmäinen...
Mistä löytyvät ne niin taitavat ja viisaat, jotka eivät taivu yhtään liian sinisilmäisiksi tai epäluottavaisiksi, vaan osaavat aina siltä janalta osua tarkalleen nollapisteeseen toimiessaan toisten ihmisten kanssa ?
Ja pulpahtipa mieleeni jotakin vähän asian sivusta.
Nyt hoksasin miksi narsistivanhempani ei minulta vienyt kykyä tunteisiin, vaikka niitä ei voinutkaan kotona jakaa. Hän nimittäin teki elämässäni yhden hyvän asian minulle: Vei minut lapsena taideharrastukseen, johon hänellä itsellään ei ollut ollut aiemmin mahdollisuuksia. Ja minä hengitin siellä.
Tästä tulikin mieleen, että erityisesti narsistien lapsille taideharrastuksista voisi olla apua.
Ainakin meidän suvunhaarassamme taisi loppua narsismi siihen taideharrastukseen.
Henkilökohtaisena mielipiteenäni sanoisin, että tähän mennessä tietämistäni "lääkkeistä" tehokkain narsismiin on taide. (Riippuu tietysti vähän, että minkälainen, kun alue on niin laaja.)
"Teorioita tulee lukuisia erilaisia juuri siksi kun ei ole vain yhtä ihmistyyppiä, joka narsistin vaikutuspiiriin päätyisi."
Tuosta olen kanssasi samaa mieltä, olit sitten palstatrolli tai et, niin se ei vaikuta. Keskustella voi aina, jos puhuu asiasta.
"Henkilökohtaisena mielipiteenäni sanoisin, että tähän mennessä tietämistäni "lääkkeistä" tehokkain narsismiin on taide. (Riippuu tietysti vähän, että minkälainen, kun alue on niin laaja.)"
Jossain mielessä olisin valmis kokeilemaan tuota lääkkeeksi narsisteille, riippuen onko mitään kykyä tai kiinnostusta. Taide on sillätavoin rajatonta ja vapaata, että se voi sopia kenelle tahansa, myös narsisteille. Taiteeseen voi myös purkaa sisintään kuka tahansa.
"Mistä löytyvät ne niin taitavat ja viisaat, jotka eivät taivu yhtään liian sinisilmäisiksi tai epäluottavaisiksi, vaan osaavat aina siltä janalta osua tarkalleen nollapisteeseen toimiessaan toisten ihmisten kanssa ?"
Juuri siksi pidän narsisteja petoksineen täysinä rikollisina toimintatapoineen.
Kiva, mutta en minä oo ainakaan joku se "palstalla pitkään pyörinyt trolli", josta täällä kirjoitellaan, eikä minulla ole tarkoitusta olla ärsyttävä. Pahoitteluni jos siltä kumminkin tuntuu.
Pahoittelusi ei saa minua pyytämään anteeksi, trollikin harrastaa tuota...
Sinun ei tällä palstalla kannata olla huolissasi toisten tunteista. Ole vain omistasi...
Syystä trolli pyörii täällä kuin tautivirus, koskaan ei tiedä minkä nikin takana on.
Niin ja nämä viestini tulivat tänne sikinsokin järjestykseen.
Edellinen viesti ei ole vastaus edelliseen vaan johonkin aiempaan yms.
Ja joo noista edeltävistä viesteistä löytyy seasta vastauksia myös esitettyihin kysymyksiin.
Ja jos narsistin uhri oli liian sinisilmäinen, niin sitten on hänen totta kertomustaan uskomaton henkilökin liian epäluottavainen..., jos tavoitteena on se nollapiste...
Ei vaan minä en tiedä miksi välillä vaikutan trollille, vaikken ole sellaisesta harrastuksesta yhtään kiinnostunut. Ei mitään anteeksi tarvitse pyydellä...tuossahan juuri kirjoiteltiin tuosta "nollapisteen" löytämisen miltei mahdottomuudesta...
En siis anteeksipyytöä hakenut, yritin vain keksiä sanamuodot, joilla selventää, etten ole palstatrolli ainakaan tietääkseni.
Näinä päivinä, tai sanoisinko kuukausina kukaan ei taida voida vakuuttaa itsestään ettei ole trolli, en edes minä vaikka täällä vuosia kirjoittanut... Että se siitä. Sillä ei ole keskustelun kannalta merkitystä, onko trolli vai ei silloin kun pysytään asiassa.
Etkö kuitenkin ole saanut vakavia kannanottoja, vai kuinka?
Ei minulla ole keskustelusta valittamista.
Nämä kaikki ovat vain toteamuksia. :)
Vielä rautalankamalli tuosta nollapistejutusta.
Esim. jos joku on huijannut minua näin (täysin kuvitteellinen esimerkki):
Hän sanoo, että saan korillisen hedelmiä, jos teen sitä ja tätä.
Noh sitten kun olen tehnyt kaiken pyydetyn, niin nauraa hohotetaan, etten saakaan sitä hedelmäkoria, koska toinen sai toivomansa jo.
Noh, jos sitten menen rehellisesti kertomaan jollekin mitä kävi.
Niin sitten tosiaan joko syytetään liian sinisilmäiseksi, eikä siitä syystä sitä tehtyä temppua pidetä mitenkään vääränä, tai sitten syytetään epäluottavaiseksi ja ollaan sitä mieltä, että päässä on vikaa, jos ei edelleen luota tuon hedelmäkoritempun tehneen uusiin kujeisiin ja uusiin ehdotuksiin.
Mutta miksi ihmeessä aina vastassa on ensimmäisenä nuo reaktiot ?
Miksi se kuulija ei ole väärällä tavalla epäluottavainen, kun ei ihan normaalisti kuuntele ihan tarkasti kerrottua todellista tapahtumakuvausta siitä kuinka se asia kävi ?
Tai miksi hän ei ole väärällä tavalla sinisilmäinen luottaessaan edelleen vielä senkin jälkeen hedelmäkorihuijariin, vaikka hänelle on jo rehellisesti kerrottu millaiset toimintatavat kyseisellä huijarilla on ? Eikös hän se siinä vielä sinisilmäisempi ole ?
Mutta miksi se sinisilmäisyys ilmenee hänellä suhteessa huijariin ja epäluottavaisuus suhteessa rehelliseen kertomukseen samanaikaisesti ?
"Mutta miksi ihmeessä aina vastassa on ensimmäisenä nuo reaktiot ?"
Kuule ne on vastassa sen takia, kun olet kertonut hemmolle, jolla ei ole tietoa ei kuust ei maast kun puhutaan narsismista. Ei nekään tajua, että joku voi olla niin huijari... Eli ne on vähintään tasan tarkkaan yhtä huijattavissa kuin sinä.
taas tämä kaiku-kirjoittaja trollailee täällä. Hellitä jo ja lopeta se juominen!
Olet tullut sitten yövuoroon. Aina yhtä vitsikkäänä. Hyviä öitä, minä menen nukkumaan.
Aivan, mutta kun hehän ovat siinä kohdanneet rehellisesti puhuvan ihmisen, niin mikä heitä siinä kohtaamassa ihmisessä sitten niin kovasti epäilyttää, vaikka ovat niin hyväuskoisia. Eikö se nyt olisi vielä uskomattomampaa, että joku ilman mitään löydettävissä olevaa järkevää motiivia keksisi tarinoita, että häntä on huijattu ? (huijaritkin kun ovat minulle sanoneet, että monet ihmiset eivät edes tykkää kertoa tulleensa huijatuksi tai edes myöntää sitä itselleen, vaikka niin olisi käynytkin, koska kokevat sen niin noloksi). Kun taas siinä kerrotussa tarinassa oli melko yksinkertaisesti loogisesti ymmärrettävissä oleva hyötymotiivi ja kikkakin periaatteeltaan hyvin yksinkertainen (ei paljoa omenavarkautta kummempi), jota eivät käytä pelkästään narsistit, vaan kaikenlaiset "taskuvarkaat" yms. ympäri maailmaa ja konstia varmasti käytetään pilvin pimein, niin miten se voi olla niin monille niin uskomatonta, että sellaista voisi tapahtua ?
Tässä on jotakin mikä ei millään meinaa logiikkaani jotenkin mennä...
Et nyt kerro minkälaisesta huijauksesta on kyse. Jos huijausessa on kyse jostain parisuhteeseen liittyvästä tempusta, niin ehkä niiden kuulijoiden on vaikea uskoa, että juuri sinua olisi kukaan huijannut, ehkä he hakevat mielessään jotain muuta ratkaisua, että jotain ei ole ymmärretty tai kerrottu.
Jos tapaus on jotenkin absurdi tai hölmö, niin ehkä he eivät halua uskoa, että sinä olet joutunut sellaiseen mukaan.
Itse olen siloitellut narsistitarinani pääpiirteissään kerrottavaan muotoon niin, että siitä ei kukaan ulkopuolinen saa koskaan tietää, että tyyppi oli narsisti, jos itse en halua sitä kertoa. Eihän asian paljastaminen kannata, jos kuulijalla ei ole hajua tuosta persoonallisuuhäiriöstä.
Jos kyse on hedelmäkorista, niin ehkä ne tutut pitävät sitä liian vähäpätöisenä asiana, että siitä kannattaa verenpainetta ottaa.
Jospa he ajattelevat, että et kerro kaikkea, koska sinulta itseltäsi on jäänyt jotain olennaista huomaamatta.
No oli kyse kummasta tahansa, niin eihän nyt sellaiset huijaukset mielestäni mitenkään voi jäädä huomaamatta, kyllähän sen itse tietää mitä on sopinut, oli sitten kyse hedelmäkorista tai parisuhteesta.
Varsinkin jos toinen asian ikäänkuin selvästi ilmaisee ikäänkuin: "Hähähäää...minä onnistuin jo, joten loppuista luvatuista ja sovituista en luonnollisestikaan pidäkään kiinni...hähähhäää..."
Tuon minä vielä jotenkin ymmärrän, että jotkut tekee noin,
mutta sitä minä en yhtään ymmärrä, ettei sitä sitten monikaan usko...
Tietyllä tapaa minusta monesti huijaritkin ovat hieman totuudenmukaisempia
(edes tietävät suurinpiirtein miten ne asiat ovat menneet)
kuin ne jotka sitten jälkeenpäin kaiken vääristelevät ihan kokonaan omasta päästään keksityiksi tarinoiksi.
Tämä on tosiaan ainoa palsta kaikista mielenterveyspalstoista, missä ihmiset asuu.
Missään muulla palstalla ei tule yhdessä päivässä (tai edes kahdessa) niin paljon vastauksia kuin täällä.
Aloitus oli hyvä ...ja meni monta minuuttia ennen kuin ensimmäinen leimasi aloittajan trolliksi ja narsistiksi.
Joo minä ainakin olen majottunut tänne lomapäiväksi :)
(vähän nolottaa)
Hyvä harrastus :)
Onneksi pomolla ei ole tästä vihiä, vai lienemmekö itse noita pomoja, who knows
En tiedä onko joku sitten mollannut uhria, mutta itse olen sitä mieltä, että on turhempaa keskitty diagnooseihin kun ei ole ammattilainen niitä tekemään, on turhempaa syyttää ja muuttaa toista, kun se ei omaa elämää paranna ja vaikka miten hokisi, miten kauhea se toinen on, se ei muuta mitään. Mutta jos keskittyy siihen onko minulla hyvä olo tässä suhteessa vai ei, haluanko muuttaa sitä vai en (uskomatonta kyllä kaikki eivät halua vaan haluavat pahan olon), ja miksi, niin saattaa päästä tuloksiinkin. Jos vaikka mies on nyt se kamala ja hirveä, ja se nainen elää suhteessa missä on kamalaa ja hirveää, miten sitä tilannetta parantaa se että siitä valittaa, valittaa miehestä, etsii tälle diagnoosia ja "yrittää ymmärtää"? Sen sijaan se, että toteaa, että olen valinnut väärän miehen, tässä suhteessa on ihan paska olla, en halua paskaa oloa, ja voin niin pahoin että minun on etsittävä muuta, saattaa johtaa vapauteen ja parempaan oloon. Sitten tietenkin on se, miksi siinä on ollut niin kauan jos on ollut kauan. No, mitä se auttaa että kertaa miten kauan toinen on ollut hirveä? Ei mitenkään, seuraavalla kerralla se joku toinen yhtä hirveä, saa olla sitä samalla käytösmallilla ihan yhtä kauan ja jo ollaan taas uhreja. Sen sijaan kun muuttaa itseään, että tätäpä en enää siedä, ja haluan etsiä itsearvostukseni, itseäni, ja mitä aidosti haluan (ilman pelkoa, heikkoa itsetuntoa, tarvetta sääliin ja uhriuteen), se saattaa johtaa siihen että vaikka vääriä tulisi vastaan, niistä pääsee eroon ja ehkä jopa löytää sen normaalin ja kunnollisen.
En siis tiedä, miten täällä on käyty keskustelua, ehkä jotkut sitten oikeasti syyttävät sitä uhria, mutta itse ainakin keskittyisin siihen mikä oikeasti johtaa parempaan, tuloksiin ja antaa uhrillekin jotakin muuta kuin lisää voivoteltavaa. Sitten tietenkin psykoterapiassa on syytäkin voivotella jos jäljet on pahat eikä itsesääli aina ole paha asia, etenkin jos on käynyt pahasti: itseäänkin kohtaan saa tuntea myötätuntoa, ymmärrystä ja jopa sääliä joskus.
Toinen syy on, että jos nyt jatkan tällä yleisimmällä esimerkillä miehestä ja naisesta, tiedän eräänkin kerran sen "uhrin" pitävän itseään kyllä aidosti uhrina... Joo. Ja sitten on paljastunut, että sitä puolisoa vaan syytetään kaikesta, jokaiseen virheeseen tartutaan, kaikkea liioitellaan ja kaikki on henkistä väkivaltaa, itsekkyyttä ja ties mitä, vaikka itse ollaan jopa aloitteellisia riidan hankkimisessa. Jotkut oikein tuntuvat elävän kurjuudesta ja vaikka suhde voisi olla onnellinen ja olisi lottovoitto, uusi talo, ihana työ ja maailman ihanin mies, niin ei, pitää valittaa, etsiä vikoja ja tehdä itsestä uhri. Se ei ole myöskään harvinaista. Eikä naisten itsekeskeisyys, se miten mikään ei riitä. Näitäkin on näissä "uhreissa" jotka lopulta ovat kyllä huomioimattomien vanhempien uhreja, itsensä uhreja ja tekvät itsestään sellaisia suhteessa, mutta varsinaisesti, oikeasti, se puoliso ei ollut minkään valtakunnan narsisti - ennen naistaan. Siksi, on joskus myös hyvä vaan ihan järkevästi miettiä, ja kritisoida itseään. Ei semmoisella ylitsevuotavalla "joo, mä olen niin paska!"-asenteella, vaan ihan aikuismaisesti, että olenkohan mä nyt oikeassa vai en. Koska mahdollisuus on, että on väärässä. Ihan kaikkia pettämisiä en ihmettele ollenkaan ja suoraan sanottuna, en oikeasti sitä lyömistäkään: jos toinen roikkuu hihassa, kimittää, nalkuttaa, syyttää ja haukkuu joka asiasta tönien ja läpsien, siinä saattaa jonain päivänä vaan mennä hermo. Asioilla on monia puolia.
No, totta, on sitten näitä äitinarsisteja, isiä, ties mitä. On oikeasti niitä miehiä ja naisia. On, ja osa koukuttaa ja ihmisellä on taipumus jäädä koukkuun, koska se näkee mieluiten sen mitä haluaa, koska toiveet on suuria. Etenkin mitä perhe- ja rakkaussuhteisiin tulee. On helpompaa olla se kylmä, pelaava ja se johon ei satu. Se on kamalaa. Mutta silti, sen uhrin kannattaa kuitenkin enemmän miettiä mitkä on ne todelliset syyt ja apukeinot ja purkaa sen toisen diagnoosi vasta ehkä myöhemmin. Siinä tulee vastaan myös ylpeys. Sekin on tärkeä ymmärtää itsestään. On vaikeaa myöntää, että juuri minulle kävi nyt näin. Petetyksi tuleminen on kamalaa myös siitä, että sitä häpeää, koska tuntee itsensä huonoksi: minulle valehdeltiin ja minä tyhmä uskoin. Mutta maailma perustuu luottamukselle ja uskolle, sinisilmäisyys on oikeasti kuitenkin se mikä maailmaamme kannattelee. Se on se, mikä antaa avun muille, vie löytyneen lompakon poliisiasemalle, pysähtyy neuvomaan tai auttamaan tien sivuun jäänyttä. Luottamuksella me astumme aamulla ulos ovesta ja uskomme tulevaan. Se ei ole siis tyhmyyttä vaan toimivan yhteiskunnan perusta. Ikävä kyllä on sitten niitä sairaita yksilöitä jotka eivät tätä tajua, mutta se ei tee heidän uhreistaan tyhmiä. Jos maailma pyörisi epäluottamuksen ja epäluulon varassa, me joutuisimme oman perheemmekin kanssa pitämään ladattua asetta ruokapöydän alla iltapalalla.
Tätäkään armoa uhrit eivät muita syyttämällä pääse itselleen antamaan.
Pöh! Ihan kiva virsi mutta tästä aiheesta mistä täällä keskustellaan et tiedä yhtään mitään.
Parisuhdepalsta olisi näitä tällaisia tekstejä varten.
Hieno kirjoitus mielestäni. Sinun taas ei.
Olkoon mitä on, mutta kuuluu parisuhdepalstalle.
...vaikka itse sen sanonkin.
Pyydän anteeksi noita aikaisempia. Ihan kelpo ja asiakirjoitus oli. Mulla ilm.mielialat nyt heittelee ja olen välillä tosi kireä. Anteeksi!
Hei! Olen se palstatrolli taas ja vauhidissa, kuten huomaatte. Kirjottelen toisten nimimerkeillä ja muuta kiusaa. Jaan neuvoja teille hehtaarinalan kirjoituksilla kun olen vifun viisas.
Erinomainen kirjoitus. Juuri sitä tärkeää pohdintaa, johon kuuluisi kyetä, ennenkuin alkaa haukkumaan toista syyttä suotta narsistiksi.
"Jos vaikka mies on nyt se kamala ja hirveä, ja se nainen elää suhteessa missä on kamalaa ja hirveää, miten sitä tilannetta parantaa se että siitä valittaa, valittaa miehestä, etsii tälle diagnoosia ja "yrittää ymmärtää"?"
Ajatelkaapa, kuinko moni uusiosuhteista alkaa juuri tuolla valituksella eli kerrotaan niitä huonoja kokemuksia ex-puolisosta tai mikä jottei jopa nykyisestä. Yhtäkkiä tuntuu, että nyt meillä on paljon yhteistä eli ns. paskat puolisot/suhteet ja tämän päälle muodostuu se suhde. Eihän se voi olla muutakuin kuin juuri siinä samassa oaravpyörässä pyörimistä? Ei ihme, että kiville karahtaa alituiseen. Joskus voi olla niinkin yksipuolista, että ikäänkuin ajautuu pelkäksi kuuntelijaksi eli joo, joo-ihmiseksi, melkein pahinta mitä silloin voi tapahtua on on se, että puheripulinen purkautuja rakastuu sokeasti tähän ihanaan kuuntelijaan, hiljaiseen joo,joo-ihmiseen. Kun näköpuhelinta ei aina ole saatavilla, niin mistä voi tietää, mitä tämä joo,joo-ihminen tekee samaan aikaan, voi yllätys olla suuri, mutta ei keskity lainkaan joo, joon vertaa enemmän purkautujaan.
Tässä myös erinomainen huomio:
"oikeasti, se puoliso ei ollut minkään valtakunnan narsisti - ennen naistaan."
Tähän haluan lisätä myös ajateltavaa narsismin syvissä vesissä uiville, josko se veden pinnalle pääsy nopeutuisi, että myöskään toisen puoliso ei välttämättä ollut minkään valtakunnan narsisti - ennen tapailusuhdettaan/salarakastaan/ja mitä nimeä näistä nyt käytetään. Jotta voisi edes kuvitella toisen olevan narsisti, pitää hänen kanssa elää vuorokaudet ympäriinsä, ei vain tapailla parhaimmissa hetkissä.