mistä sitä oikein aloittaisi….. No, lyhyesti: vuoden vaihde oli elämäni mustinta aikaa. Koko syksy meni yt-neuvottelustressissä joka päättyi potkuihin töistä, sitten isä ( ja toinen läheinen sairastui ) vakavasti, sairasti vain 4 viikkoa ja kuoli. Olin ihan hukassa elämäni kanssa, hyvä kun jaksoin aamuisin nousta sängystä – omia olotilojani en niinkään seurannut ( ihme kyllä!!! ) vaan kaikkia muita. Miehelleni tuli poskeen näppylä, minun silmissäni se oli samantien melanooma. Ravasin työterveydessä ( sain käyttää vielä työterveyspalveluja irtisanomisaikana 2 kk ajan ) ja kävin juttelemassa työpsykologilla ja psykiatrilla. Sain myös lääkkeitä pahimpiin ahdistuskohtauksiin, mutta selvisin ilman niitä. Päätin että lääkkeitä en ala käyttää – olo olikin suht ok, mitä nyt olin masentunut ja ahdistunut mutta muuten ei mitään suurempia fyysisisiä oireita.
Sitten sainkin jo töitä – suuri onnenpotku tässä työtilanteessa ja minulle parasta mahdollista lääkettä. Pois neljän seinän sisältä ja muutakin ajattelemista kuin oma surkea tilanne. Sitten alkoivat fyysiset oireet – käsissä outo kutina, olin ( ja olen ) varma että maksassa on häikkää, sittemmin kutina on hävinnyt ja kädet olivat kuivat kun kutina jo katosi. Välillä päässä kihelmöi kuin sähköiskuja, samoin muualla kropassa. Yhtenä päivänä hengittäminen sattui, koko kroppa niin jumissa että en voinut hengittää - keuhkoveritulppa?? ihon puutumista, kosketusarkuutta ja puutumista on ollu vähän väliä olen jotenkin ajatellut että se vaan kuuluu tähän ahdistukseen enkä suuremmin ole miettinyt ms-tautia. No, nyt kaksi viikkoa sitten yhtäkkiä alkoi ihme vapina ja outo olo…. sellainen sisäinen tärinä ja puoliksi paniikkihäiriöinen olo, en jaksa kuunnella ihmisten juttuja, ahdistaa ja huimaakin välillä. Tämä on jotain ihan uutta ja pelottavaa – olen joutunut jopa ottamaan rauhoittavia ( medipam ) tähän outoon olooni ja saa suurimmat vapinat rauhoittumaan. lisäksi keskittyminen muihin asioihin, vaikka lasten leikkeihin saa oloni paremmaksi kun keskityn muuhun kuin oman olotilani kuunteluun.
Työterveyslääkäri määräsi talvella minulle cipralexia mutta se ei sopinut minulle ollenkaan. yhden pillerin jälkeen tuli ripuli, aivan järkyttävä olo joka kesti varmaan 24h…. tiedän että alussa on oireita, mutta en olisi kestänyt sitä fiilistä kyllä paria viikkoa, tuntui että pää hajoaa ihan totaalisesti.
2 vuotta sitten elin todella rankkaa elämänvaihetta ja silloin oireina oli yhtäkkiset väsymys – ja pahoinvointikohtaukset…. silloin en jostain syystä edes osannut pelätä mitään vakavaa sairautta ( nyt pelkäänkin ja koko ajan ) mutta verikokeet osoittivat että kortisoliarvot olivat koholla…. se selittikin varmaan niitä oireitani ja osasin jopa itse rauhoittaa itseni….
kärsinkö nyt jostain posttraumaattisesta stressistä vai mistä juuri NYT johtuu tämä oireiluni? Olen saanut töitä, asiat päällisin puolin hyvin, isän kuolemasta olen toipunut ja minulla on ihana mies ja kaksi lasta…. nyt sitten pelkään kuolemaa ja vakavaa sairautta koko ajan…. kuulostelen vapinoita ja tärinöitäni, voin huonosti ja itken iltaisin kun mietin mikä minua vaivaa ja jäävätkö lapseni äidittömiksi.
Lääkkeitä en haluaisi alkaa käyttää, mutta olen jo joutunut turvautumaan rauhoittaviin kun olo on oikein paha.... asun treen lähellä ja miettinyt että menisin Vaastaamoon puhumaan psykoterapeutin kanssa. Masentunut en ole, mutta hyvin ahdistunut.... siskollani on yleinen ahdistuneisuushäiriö ja siihen nämä ovatkin oireet viittaavat...ellei sitten kyse ole jostain vakavammasta :(
Sitten sainkin jo töitä – suuri onnenpotku tässä työtilanteessa ja minulle parasta mahdollista lääkettä. Pois neljän seinän sisältä ja muutakin ajattelemista kuin oma surkea tilanne. Sitten alkoivat fyysiset oireet – käsissä outo kutina, olin ( ja olen ) varma että maksassa on häikkää, sittemmin kutina on hävinnyt ja kädet olivat kuivat kun kutina jo katosi. Välillä päässä kihelmöi kuin sähköiskuja, samoin muualla kropassa. Yhtenä päivänä hengittäminen sattui, koko kroppa niin jumissa että en voinut hengittää - keuhkoveritulppa?? ihon puutumista, kosketusarkuutta ja puutumista on ollu vähän väliä olen jotenkin ajatellut että se vaan kuuluu tähän ahdistukseen enkä suuremmin ole miettinyt ms-tautia. No, nyt kaksi viikkoa sitten yhtäkkiä alkoi ihme vapina ja outo olo…. sellainen sisäinen tärinä ja puoliksi paniikkihäiriöinen olo, en jaksa kuunnella ihmisten juttuja, ahdistaa ja huimaakin välillä. Tämä on jotain ihan uutta ja pelottavaa – olen joutunut jopa ottamaan rauhoittavia ( medipam ) tähän outoon olooni ja saa suurimmat vapinat rauhoittumaan. lisäksi keskittyminen muihin asioihin, vaikka lasten leikkeihin saa oloni paremmaksi kun keskityn muuhun kuin oman olotilani kuunteluun.
Työterveyslääkäri määräsi talvella minulle cipralexia mutta se ei sopinut minulle ollenkaan. yhden pillerin jälkeen tuli ripuli, aivan järkyttävä olo joka kesti varmaan 24h…. tiedän että alussa on oireita, mutta en olisi kestänyt sitä fiilistä kyllä paria viikkoa, tuntui että pää hajoaa ihan totaalisesti.
2 vuotta sitten elin todella rankkaa elämänvaihetta ja silloin oireina oli yhtäkkiset väsymys – ja pahoinvointikohtaukset…. silloin en jostain syystä edes osannut pelätä mitään vakavaa sairautta ( nyt pelkäänkin ja koko ajan ) mutta verikokeet osoittivat että kortisoliarvot olivat koholla…. se selittikin varmaan niitä oireitani ja osasin jopa itse rauhoittaa itseni….
kärsinkö nyt jostain posttraumaattisesta stressistä vai mistä juuri NYT johtuu tämä oireiluni? Olen saanut töitä, asiat päällisin puolin hyvin, isän kuolemasta olen toipunut ja minulla on ihana mies ja kaksi lasta…. nyt sitten pelkään kuolemaa ja vakavaa sairautta koko ajan…. kuulostelen vapinoita ja tärinöitäni, voin huonosti ja itken iltaisin kun mietin mikä minua vaivaa ja jäävätkö lapseni äidittömiksi.
Lääkkeitä en haluaisi alkaa käyttää, mutta olen jo joutunut turvautumaan rauhoittaviin kun olo on oikein paha.... asun treen lähellä ja miettinyt että menisin Vaastaamoon puhumaan psykoterapeutin kanssa. Masentunut en ole, mutta hyvin ahdistunut.... siskollani on yleinen ahdistuneisuushäiriö ja siihen nämä ovatkin oireet viittaavat...ellei sitten kyse ole jostain vakavammasta :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on ollut vähän samantapaisia oireita mutta paljon lievempiä, eli sisäistä tärinää ja sellaisia pieniä sähköiskuja/nipistelyjä/pistelyjä joka puolelle. Ei ole löytynyt muuta syytä kuin stressi ja ahdistuneisuus. Lääkitys on ollut mutta olen lopettelemassa sitä, koska se ei vienyt oireita pois. Parhaiten on auttanut stressin vähentäminen, mindfulness, liikunta, saunominen ja stressi/ahdistuneisuuskirjallisuuden lukeminen ja ulkomaalaiset ahdistuneisuusnettisivut.
En ole vieläkään aivan parantunut, mutta melkein kuitenkin. Toipumiseen menee monta kuukautta, ota rauhallisesti ja anna ajan kulua. Itsekin olin alussa aivan hajalla ja itkin oireitani joka päivä. Edelleen mietin terveys/sairausjuttuja päivittäin, mutta pärjään kuitenkin ihan OK. Tsemppiä!
Veikkaan kohdallasi tuota ahdistuneisuushäiriötä, siihen kuuluu osana huolehtiminen myös terveydestä. Rauhoitu, et varmaankaan kärsi muuta kuin tuosta ahdistuneisuushäiriöstä. Se ei ole lopulta niin paha ja voit kokeilla siihen eri lääkityksiä, etköhän jostakin saa avun. Hae apua mahdollisimman pian.