Muistelin tuossa viime talvea, kun vanha äitini joutui sairaalaan ja vielä vanhempi isäni oli aivan poissa tolaltaan, kun ei ollut tottunut olemaan yksin kotona. Soittelin (itse asun kaukana) apua joka paikasta, mm. seurakuntaan soitin ja kyselin, voisiko joku mennä käymään siellä. Siellä kai kävi diakonissa yhden kerran.
Oikeasti salaa toivoin, että seurakunnasta olisi huomioitu tällainen yksinäinen vanhus joka kaipasi ennen kaikkea puheseuraa, tukea uudessa tilanteessa. On kai niin, että seurakunnat ovat liian isoja ja byrokratiaa on liian paljon, kun kukaan ei muista tai käy kysymyssä, miten pärjäillään.
Anteeksi, että otin esimerkin lut.kirkosta, mutta halusin kysyä, miten ortodoksisessa kirkossa toimitaan tällaisessa tilanteessa? Ehtiikö pappi käydä tapaamassa seurakuntalaisia, siis muitakin kuin yksinäisiä ja vanhuksia tai sairaita? Olen kuullut, että sellaista on ja seurailin sivusta täällä erästä tapausta, kun ihana ort.pappi kaapuineen harppoi pitkin askelin tapaamaan erästä vanhusta.
Minusta olisi tosi lohdullista jos pappi pistäytyisi vaikka vain ovella kysymässä, että mitä kuuluu.
Oikeasti salaa toivoin, että seurakunnasta olisi huomioitu tällainen yksinäinen vanhus joka kaipasi ennen kaikkea puheseuraa, tukea uudessa tilanteessa. On kai niin, että seurakunnat ovat liian isoja ja byrokratiaa on liian paljon, kun kukaan ei muista tai käy kysymyssä, miten pärjäillään.
Anteeksi, että otin esimerkin lut.kirkosta, mutta halusin kysyä, miten ortodoksisessa kirkossa toimitaan tällaisessa tilanteessa? Ehtiikö pappi käydä tapaamassa seurakuntalaisia, siis muitakin kuin yksinäisiä ja vanhuksia tai sairaita? Olen kuullut, että sellaista on ja seurailin sivusta täällä erästä tapausta, kun ihana ort.pappi kaapuineen harppoi pitkin askelin tapaamaan erästä vanhusta.
Minusta olisi tosi lohdullista jos pappi pistäytyisi vaikka vain ovella kysymässä, että mitä kuuluu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pappi on jo kutsumuksensa mukaan seurakuntalaistensa myötäeläjä ja kanssakärsijä. Tässä työssä hän tekee parhaansa, mutta hänellä on käytössään 24 tuntia vuorokaudessa kuten kaikilla muillakin. Ortodoksipappien työrytmiin vaikuttavat lisäksi laaja-alaiset seurakunnat (joskus halkaisijaltaan jopa satoja kilometrejä) ja tästä johtuvat matkanteon ongelmat. Monissa seurakunnissa on vain yksi virassaoleva pappi.
Sielunhoidollisessa työssä papit kuitenkin tekevät parhaansa ja pyydettäessä varmasti käyvät tapaamassa seurakuntalaisia.
... että VARMASTI käyvät tapaamassa seurakuntalaisia. Olen näet omin silmin nähnyt ja omin korvin kuullut, että ortopappi lupauksistaan huolimatta EI käynyt tapaamasa apua tarvitsevaa seurakuntalaistaan.
Kotiseurakuntani kirkkoherra ei koskaan vaivaudu puhumaan minulle muualla kuin jumalanpalveluksissa, kun taas kakkospappi keskustelee mielellään minun kanssasi niin kirkkosalissa kuin seurakuntasalissakin, myös jopa "siviilissä" esim.kauppamarketin kassajonossa, kun on törmätty yllättäen toisiimme.
... vapautat itsesi tuosta turhasta unelmasta "ihana ort.pappi kaapuineen" sen parempi Sinulle itsellesi. Ortopapit, niin kuin me muutkin ortokirkon jäsenet, olemme ihmisiä hyvine ja huonoine puolinemme. Viisaus alkaa tosiasioiden tunnistamisesta.
joo, ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tämä kyseinen pappi on ihan oikeasti ihana, täällä on niin paljon todistajia, ihan tavallisia luterilaisia, jotka ovat olleet mukana kaikenmaailman reissuilla ja retkillä.
Kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolet, myös papeissa. Ei minulla nyt ihan sellaisia utopistisia unelmia ole, että olisitte jotenkin virheettömiä ja täydellisiä...mutta vikoineen päivineen voi olla ihana, vai mitä? :)
Mutta kun seurakunnat ovat laajalla, niin tiedetäänkö edes, missä kaukana kirkon jäseniä asuu ja jos tiedetään, niin otetaanko ort.kirkosta yhteyttä vai pitääkö jäsenten itse olla aktiivisia?