Vaikea on näiden viestien lomasta kaivaa esiin palstan varsinaista aihetta eli feminismiä. Oman tulkintani mukaan feminismissä ei pitäisi keskustella siitä kuinka mukavaa on olla nainen tai kuinka mukavaa on olla mies. Käsittääkseni feminismin ideologia ei pitäisi olla kilpailuttaa sukupuolia tai uhriuttaa niitä. Ehkä olen väärässä?
Palstan suurin anti taitaa olla avautumiset siitä, että kummalla on rankempaa noin yleisesti - miehellä vai naisella.. Toinen kirjoittaa, että ilman naista maailma pysähtyy ja toinen, että ilman miestä maailmaa pysähtyy. Varsin kaikkivoipia ovat teidän käsitykset omista sukupuolista.
Onko mahdotonta ajatella, että jos palkka on liian pieni tai elämässä liikaa velvollisuuksia niin sitä vain muuttaisi elämää, työtä, velvollisuuksiaan? Suomi on siinä mielessä vapaa maa, että täällä ei kenenkään tarvitse tehdä mitään mitä ei halua. Armeijastakin saa nykyisin vapautuksen kun vetoaa, että nuppi ei kestä. Parempaa palkkaa saa kun käy kouluja ja hakeutuu hyvä palkkaiselle alalle. Se, että saako sitten joku insinööri n euroa ja toinen n 100 euroa on itsestään ja osaamisestaan kiinni, että kumpaan kuuluu. Jos ammattikorkean käynyt sairaanhoitaja saa huonompaa palkkaa kun AMK insinööri niin eikö sitten kannata lukea insinööriksi?
Silmään pistävää on se, että kuitenkaan kukaan ei palstalla esitä (ehkä proffa joskus) mitään konkreettista asioiden korjaamiseksi. Tarkoitan sellaisia ehdotuksia, jotka ovat myös mahdollisia. Toisaalta jos joku joskus jotain esittää niin se vesitetään joko tituleeraamalla toinen hulluksi tai poiketaan asiasta palaamalla sukupuolen uhriasemaan ja/tai kaikkivoipaisuuteen. Harvat rakentavat ehdotukset ja kritiikit jätetään pääsääntöisesti huomioimatta, mutta tulisesti tartutaan oleellisiin kirjoituksiin kuten tiskivuorot, sukupuolen typeryys, hemmottelu/hemmottelemattomuus sekä muihin uskomattomiin provoihin. Lisäksi tapellaan siitä onko feminismi sama kuin sovinismi... Tärkeäksi koetaan kaikissa kirjoituksissa se, että kumman sukupuolen edustaja kirjoituksen kirjoittaa - tuntuu olevan pääsääntöisesti kirjoituksen sisältöä tärkeämpää.
Ilo olisi lukea kirjoituksia, jotka eivät käsittele sukupuolia vastajoukkueina vaan ihmisinä, jotka yhdessä rakentavat tätä maailmaa... Taitaa olla kuitenkin liikaa vaadittu...
Palstan suurin anti taitaa olla avautumiset siitä, että kummalla on rankempaa noin yleisesti - miehellä vai naisella.. Toinen kirjoittaa, että ilman naista maailma pysähtyy ja toinen, että ilman miestä maailmaa pysähtyy. Varsin kaikkivoipia ovat teidän käsitykset omista sukupuolista.
Onko mahdotonta ajatella, että jos palkka on liian pieni tai elämässä liikaa velvollisuuksia niin sitä vain muuttaisi elämää, työtä, velvollisuuksiaan? Suomi on siinä mielessä vapaa maa, että täällä ei kenenkään tarvitse tehdä mitään mitä ei halua. Armeijastakin saa nykyisin vapautuksen kun vetoaa, että nuppi ei kestä. Parempaa palkkaa saa kun käy kouluja ja hakeutuu hyvä palkkaiselle alalle. Se, että saako sitten joku insinööri n euroa ja toinen n 100 euroa on itsestään ja osaamisestaan kiinni, että kumpaan kuuluu. Jos ammattikorkean käynyt sairaanhoitaja saa huonompaa palkkaa kun AMK insinööri niin eikö sitten kannata lukea insinööriksi?
Silmään pistävää on se, että kuitenkaan kukaan ei palstalla esitä (ehkä proffa joskus) mitään konkreettista asioiden korjaamiseksi. Tarkoitan sellaisia ehdotuksia, jotka ovat myös mahdollisia. Toisaalta jos joku joskus jotain esittää niin se vesitetään joko tituleeraamalla toinen hulluksi tai poiketaan asiasta palaamalla sukupuolen uhriasemaan ja/tai kaikkivoipaisuuteen. Harvat rakentavat ehdotukset ja kritiikit jätetään pääsääntöisesti huomioimatta, mutta tulisesti tartutaan oleellisiin kirjoituksiin kuten tiskivuorot, sukupuolen typeryys, hemmottelu/hemmottelemattomuus sekä muihin uskomattomiin provoihin. Lisäksi tapellaan siitä onko feminismi sama kuin sovinismi... Tärkeäksi koetaan kaikissa kirjoituksissa se, että kumman sukupuolen edustaja kirjoituksen kirjoittaa - tuntuu olevan pääsääntöisesti kirjoituksen sisältöä tärkeämpää.
Ilo olisi lukea kirjoituksia, jotka eivät käsittele sukupuolia vastajoukkueina vaan ihmisinä, jotka yhdessä rakentavat tätä maailmaa... Taitaa olla kuitenkin liikaa vaadittu...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen mietiskellyt hieman samoja asioita kuin sinäkin ja pitkästä aikaa sain yhden varteenotettavan vastauksen:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000005744680
Eli tämä kuvaa kiteytettynä varmasti aika hyvin eri kirjoittajien motiiveita.
Että konkreettiset parannusehdotukset vesitetään vastapuolen taholta ja sen johdosta palataan lähtöasemiin ja väitellään onko sukupuolista epätasa-arvoa olemassakaan meillä Suomessa.
Toisaalta juuri asioiden tiedostaminen onkin tärkeää, jotta yleensä parannuksia voidaan vaatia. Mutta eihän keskustelupalstan tarkoitus ole antaa valmiita vaihtoehtoja tasa-arvoon, liian helppoahan se olisikin, vaan täällä vasta keskustellaan ja tutustutaan asioihin. Myös feminismin tasa-arvopyrkimys on niin laajamittainen, että kyllä siihen kuuluu ne sinun uskomattominakin juttuina pitämäsi aiheet, jos niistä vaan saadaan keskustelua yli juupas-eipäs asetelman.
Tuntuisi, että ainoastaan proffa ja carma ovat ainoat jotka jaksavat kirjoittaa asiasta enemmän. Muut tuntuvat vain keskittyvän enemmän tai vähemmän vastakkaisen sukupuolen lokaamiseen... Niin ja tuo Kurre_Orava kirjoittaa aika sukupuolettomasti asiasta.
"Mutta eihän keskustelupalstan tarkoitus ole antaa valmiita vaihtoehtoja tasa-arvoon, liian helppoahan se olisikin, vaan täällä vasta keskustellaan ja tutustutaan asioihin. "
Kyllä palstalla on tuntuu välillä olevan sellaista asiantuntemusta ja vahvaa mielipidettä, että luulisi jotain korjausehdotuksia tulevan eikä pelkästään nasevia huomautuksia epäkohdista. Lisäksi valtanäkemys tuntuu olevan se, että jonkun muun pitää aina tehdä jotain - itse ei tarvitsisi niin vaivautua..
"Myös feminismin tasa-arvopyrkimys on niin laajamittainen"
Feminismin tasa-arvopyrkimyksistä nyt voidaan olla montaa mieltä. Toisaalta feminismin nostaminen tasa-arvon lippulaivaksi on vähintäänkin arveluttavaa. Jo sanakirjakin ilmoittaa feminismin olevan naisasian ajamista. Feminismi tarkastelee maailmaa nimenomaan naisen vinkkelistä eikä mistään universaalista tasa-arvototuudesta. Missä määrin feminismi sitten ajaa tasa-arvoa on varmasti näkemyksellinen asia. Toisaalta on arveluttavaa heitellä tilastoja puolin ja toisin niitä sen enempää pohtimatta. Tilastot jättävät kuitenkin paljon tulkinnan varaan. Erilaiset tutkimukset ovat kuitenkin sidottuja aikaan ja paikkaan, koska täysvaltaisia tilastoja sekä tutkimuksia on lähes mahdoton tehdä. Tilastojen syntyyn ja tulkintaan kun vaikuttavat erilaiset objektiiviset muuttujat yhtä lailla kuin subjektiiviset käsitykset.
Carman heittämät tilastot palkoista kyllä kertovat eroista, mutta ei niistä selviä mitään perusteita tai syitä. Jos haluamme tulkita kaiken suorien tilastojen pohjalta puuttumatta millään tavalla syihin ja seuraamuksiin niin ehkä menemme metikköön niin, että kopsahtaa..
Esim sinulta haluaisin joskus jonkun rakentavan parannusehdotuksen. Varsinkin kun olet kovin kärkkäänä usein löytämässä sitä pahuutta miehestä..
Väittää minun olevan kärkkäänä löytämässä pahaa juuri miehestä. Tämä nyt on niitä puhtaasti näkemyksellisiä asioita!!! :D
...löytää ja kolkuttavalle avataan.
...tänä vuonna ja edellisvuonna ovat menneet naisille, jotka ovat saaneet todella paljon aikaan.
Esim. tämänvuotinen voittaja prof. Maathai on saanut aikaan 30 miljoonan puun istuttamisen Keniaan... Hänellä on myös ajatus siitä, että ihmisoikeudet ja ympäristön kunnioittaminen liittyvät yhteen.
Tunnusmerkillistä on ollut myös, että nämä naiset ovat olleet kehityksen kärkenä taantuvien hallituksiensa keskellä, kokeneet jopa väkivaltaa/painostusta rankastikin.
Esimerkkejä naisista, jotka eivät ruikuta, vaan alkavat tehdä -> saavat ihmisiä mukaan -> asiat muuttuvat. Nobelin rauhanpalkinnot ovat alkaneet viime vuosina skarppautua (taannoinhan se annettiin mm. miehelle, joka organisoi terrori-iskuja nuorempana... Jasser-sedälle).
että tällä palstalla ja todellisuudella ei juurikaan ole yhtymäkohtia. Ongelmat joiden kanssa me suomalaiset painivat eivät oikein saa mittaluokkaa verrattaessa niitä maailmanlaajuisiin ongelmiin. Saavutukset suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa asiat ovat verrattain hyvin, kalpenevat monien maailmalla tehtyjen saavutusten kanssa. Tämä ei ole mitenkään suomalaisia väheksyvä asia. Se kertoo vain siitä, että me suomalaiset olemme rakentaneet yhteiskuntamme kuitenkin pitkälle oikeudenmukaisuuden ja jopa tasa-arvon pohjalle.
Nobelin palkinnoista en paljoa tiedä. Sen vähän mitä joskus lehdistä osuu silmiin. Ks naisista olen lukenut ja ei voi kuin ihastella epäitsekästä paneutumista asiaan. Jos asiaa ajattelee, niin he uhraavat oman elämänsä muille eikä tässä nyt puhuta mistään uravalinnoista tai menetetyistä nuoruusvuosista vaan kokonaisesta ihmiselämästä, jonka ainoa tehtävä on ollut ja on auttaa muita.... Tuollainen uhrautuminen pistää monenkin (toivottavasti) ajattelemaan omaa panostaan tähän maailmaan...
Naisinsinöörit työllistyvät paljon heikommin kuin miesinssit. Naisia katsotaan kieroon miehisillä aloilla. Rekkakuskin töitä on naisen vaikea saada, vaikka olis kuinka hyvä, miehet menevät edelle, esmes. Ei se opiskelu miehisille aloille vielä mitään muuta, työelämässä jos vastassa on sellainen epäluuloinen vanhakantainen porukka, jotka epäilevät naisten kykyjä niin vaikeeta on työllistyminen.
Naisten erilaisuudesta opiskelijoina ja työntekijöinä
Tutkimukset osoittavat, että vain 1/3 opiskelijoita, jotka aloittavat insinööriopiskelut, omaavat sekä teknistä että kielellistä tai kommunikatiivista lahjakkuutta. Sitä vastoin useimmat tekniikasta kiinnostuneet nuoret naiset ovat kiinnostuneita myös kommunikointi- sekä ryhmätyötaitojensa kehittämisestä ja ovat lahjakkaita organisoinnissa.
Naiset ovat vähemmän tekniikkakeskeisiä, ja ovat useimmin taipuvaisia näkemään tekniikan osana sosiaalista tai ekologista ympäristöä.
Organisaatiosuunnittelijat tietävät, että mitä heterogeenisempi suunnittelutiimi on, sitä luovempia ja monipuolisempia ratkaisuja se pystyy kehittämään. Tähän asti tekniset suunnittelijat ovat olleet erittäin homogeenista porukkaa. Naisten mukaan tuleminen toisi niihin uudenlaisia ominaisuuksia.
Miksi naiset eivät opiskele tekniikka
Ammatillinen kuva
Ammatillinen kuva on luotaantyöntävä naisille. Kuva tyypillisestä insinööristä on yleisnäprääjä, joka tykkää tehdä asioita käsin, yksinäinen pioneeri, joka ratkoo teknisiä ongelmia. Nykyään todellisempi kuva olisi kuitenkin laajaalainen
ihminen, joka osaa ottaa yhteiskunnan ja ympäristön sekä käyttäjät huomioon teknistä tuotetta suunnitellessa.
Mainostaminen
Teknisten tuotteiden mainostamisessa käytetään myös vielä hyvin perinteisiä kuvia naisten ja miesten elämäntyyleistä. Niissä nainen on joko äiti tai sitten ura-ihminen. Mies on uraihminen. Kuvaa naisesta, joka yhdistää
uraa ja perhettä ei vielä käsitellä mediassa.
Ammatilliset yhdistykset
Ammatillisissa yhdistyksissä on miesvalta niin päätäntäelimissä kuin jäsenistössä. Ne eivät tue alan naisia.
Kotitausta
Vanhemmat siirtävät lapsiin perinteisiä asenteita kasvatuksessa. Tytöillä arvostetaan enemmän perinteisesti naisellisiksi katsottuja kykyjä, mutta tytön matemaattinen tai tekninen lahjakkuus saattaa jäädä ilman huomiota.
Pojilla taas päinvastoin aliarvioidaan perinteisesti naisellisia kykyjä ja nostetaan esille vähäisetkin kyvyt, jotka liittyvät miehisiin aloihin. Tämä vaikuttaa lasten itsevarmuuteen kyseisillä aloilla. Sosiaalisen taustan vuoksi matemaattisesti ja teknisesti lahjakkaat tytöt valitsevat vain harvoin teknisen alan opinnot, ja he itse selvästi aliarvioivat kykyjään näissä taidoissa poikiin nähden.
Opiskeluperinteet
Naiset vieroksuvat menemistä miesvaltaiselle alalle, sillä he ennakoivat ongelmia vähemmistöasemansa vuoksi, vaikka olisivatkin kiinnostuneita tekniikasta. Naiset ovat teknisillä aloilla välttämättä erityisen huomion kohteita.
Naiset voivat kokea minkä tahansa erityishuomion aiheuttavan heille paineita, toiset taas saattavat nauttia erityisasemastaan. Eräät naiset reagoivat tähän erityishuomiointiin niin, että koittavat sulautua massaan, ja muuntua
ympäristön maskuliinisiin raameihin. Naisten on todettu käyttävän enemmän energiaa opiskeluihinsa teknisellä alalla, sillä heille valintojen tekeminen on vaikeampaa perinteiden puuttumisen vuoksi. Heillä on myös työtä kehittää itsevarmuuttaan alalla sekä oppia suhtautumaan vähemmistöasemaansa. Heille asetetaan usein enemmän
odotuksia kuin alalla opiskeleville miehille.
Opetusmenetelmät ja sisällöt
Kurssisisällöt ja kurssien järjestelytapa teknisen alan koulutuksessa ovat miehiseen näkökulmaan sopivia. Kurssit keskittyvät usein tekniikkaan sen itsensä vuoksi. Keskitytään siihen, että saadaan laitteet toimimaan nopeammin ja tehokkaammin. Ominaisuuksien tarvetta esimerkiksi sosiaalisessa yhteisössä ei pohdita. Naisten on todettu valitsevan mielellään aineita, joiden nimet viittaavat johonkin tekniikkaa elämään ja ympäristöön
yhdistävään tekijään, kuten "ympäristötekniikka", "terveystekniikka", "kansainvälinen kauppa", "viestintätekniikka". Naisten mielestä on yleensä tärkeätä tietää, miksi he kehittävät jotain laitetta, ja pitää päämääräänsä tärkeänä ja
oleellisena elämän tai ympäristön kannalta. Pelkän hienon ja nopean laitteen aikaan saaminen ei riitä heille, jos silläei voi tehdä mitään tärkeätä.
Miesten on todettu valitsevan teknisen alan usein jopa negatiivisista syistä: siksi, ettei ala sisällä sosiaalisia, kielellisiä tai kommunikatiivisia tekijöitä. Naiset eivät koe opetustyylejä mielekkäiksi. Kursseilta puuttuu opetustyylien valintamahdollisuudet, aikataulut ovat tiukkoja ja kurssit tiiviitä. Siksi ei jää aikaa ylimääräisille
sosiaalisille ja opiskelijatoiminnoille, jotka opettaisivat juuri kielellisiä ja kommunikatiivisia taitoja.
Roolimallit
Roolimallit ovat vanhanaikaisia. Naisille ei ole tarjolla valmiita malleja teknisellä alalla. Vaikka naisia onkin jo jonkin verran alalla, heitä ei näy tai tuoda esiin. Naisten pitäisi usein yhdistää työhönsä ura, perhe ja kodinhoito niin, että kaikille jäisi riittävästi aikaa. Tekniikassa naisia kiinnostaa yleensä kehittää laitteita, jotka helpottavat käytännön töiden tekemistä esimerkiksi kotona, auttavat sairaita tai vanhuksia ja lastenhoitoa tai ovat välineinä ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Miehiä taas kiinnostaa laajentaa fyysistä voimaansa sekä valtaansa nopeuteen, toisiin
ihmisiin tai tietämykseen. Miehet ovat kiinnostuneempia käyttämään tekniikkaa huvitukseen ja peleihin kun taasnaiset haluavat käytännön hyötyä laitteistaan.
Työtilanne
Naisten työtilanne teknisellä alalla on huonompi kuin miesten. Esimerkiksi vanhoilla Länder-alueilla Saksassa vain 2/5 ammatillisen teknisen tutkinnon suorittaneista naisista työskentelee teknisellä alalla. Teknisen
korkeakoulututkinnon omaavista naisista 3/5 työskentelee teknisellä alalla. Naisinsinöörit saavat myös pienempää palkkaa, heillä on vähemmän ylenemismahdollisuuksia ja korkeammat riskit menettää työnsä. He kokevat myös alhaisempaa arvostusta ja hyväksyntää työympäristössään kuin miehet.
Oppikurssit pitäisi tehdä enemmän käytäntö-orientoituneiksi ja lisätä niihin käytännön harjoittelua. Naisille pitää tarjota riittävästi tietoa alamahdollisuuksista ja hyvistä työnäkymistä insinööritieteiden alalla.
Naisille pitää siirtymävaiheessa tarjota erityistä tutorointia ja ohjausta opiskeluaikanaan miesvaltaisella alalla. Naisten siirtymistä työelämään maskuliinisella kentällä on tarjottava tukea. Myös palaamista työelämän pariin esimerkiksi lasten teon jälkeen olisi helpotettava. Naisten erilaista pohjaosaamista teknisellä alalla on paikattava valmistavilla kursseilla. Kurssien sisältöä olisi muokattava myös naisten kiinnostuksia vastaaviksi. Kaikki kurssit eivät saisi rajoittua pelkkään tekniikkaan. Teknisellä alalla kaivataan myös taloudellista, ekologista ja sosiaalista tietämystä ja osaamista. Juuri näiden poikkitieteellisten aiheiden yhdistämisen tekniikkan on todettu kiinnostavan nuoria naisia.
USA:n Stanford University tai George Washington University olivat kehittäneet opiskeltavien aineidensa poikkitieteellisiä yhteyksiä sekä kehittäneet opetusmenetelmiä ja oppimismenetelmiä, naisten osuus oli selvästi kasvanut muihin yliopistoihin nähden. Esimerkiksi viimeisenä vuonna opiskelevien määrästä kone- ja
sähkötekniikan kursseilla Stanford University:ssä 1984 oli 16% ja 18% naisia. Yhdyskuntasuunnittelun linjalla oli
50% naisia. Koko yhdysvaltain keskiarvo naisten määrässä teknisillä aloilla oli 18%. [TKK:lla naisten osuus
sähköosastolla on noin 10% ja koulussa kaikkiaan noin 20%]