Kokoomus on se, minä sitä on pidetty. Se on oikeistolaisin puolue Suomessa, kun mittarina käytetään talouspoliittisia näkemyksiä. Kokoomuksen väri on taivaan sininen eli väri on vaihtunut tumman sinisestä vaaleammaksi liberalisoitumisen myötä
Kepu on 2000-luvulla kääntynyt Kokoomuksen suuntaan hyvin selvästi. Aikoinaan liberaalinen kansanpuolue fuusioituu Kepuun ja ainakin minun suureksi yllätykseksi tämä häviämässä ollut pienpuolue nousi vaivihkaa uuteen kukoistukseen, mutta Kepun nimellä. Talousliberaalit voimat valtasivat vasemmalle kallellaan olleen Jäätteenmäen jälkeen Kepun jokseenkin totaalisesti. Puoluesihteeri Jarmo Korhonen pani siinä kovasti hanttiin, mutta hävisi. Kepun liberaalin oikeisto ideologisia isä ovat ennen muuta Matti Vanhanen, mutta myös Olli Rehn. Juha Sipilä on selkeä jatke tähän suuntaan. Anne Bernerin valinta ei ole tässäkään mielessä yllätys. Näitä Bernereitähän on liberaaleissa ollut ennenkin. Arne Berner toimi jopa puolueen johtajana. En tiedä, ovatko nämä Bernerit jotain sukua toisilleen, mutta molemmilla on vankka perheyritystausta Suomessa. Anne Bernerhän on alunperin sveitsiläinen kuten isovanhempansakin, jotka perustivat silkkitehtaan Suomeen. Kepun väri on ollut tummanvihreä, missä on ollut mukana ureankeltaista ja paskanruskeaa. 2000-luvulla siihen on alkanut sekoittua vahvasti Kokoomuksen taivaan sineä. Nämä kaksi puoluetta muodostavatkin suomalaisen oikeistoallianssin perustan.
Kolmannen pyörän eli persujen suhteen myönnän erehtyneeni ja pahasti. Nimitin puoluetta talouspoliittisesti vasemmistolaiseksi, mutta eihän se sitten sellaiseksi osoittautunutkaan. Harhapäätelmäni johtui siitä, että arvelin puolueen värin olevan sitä mitä kannattajienkin. Kannattajissa perusduunarien määrä on melkoinen ja siksi puolueelta olisi voinut odottaa vasemmistolaista politiikkaa. Puolue ja sen kannattajat ovat kaksi ihan eri asiaa ja tästä persupuolue kyllä saa vielä tulevissa vaaleissa maksaa ison hinnan. Kyllä puolueen sisällä ja ihan ministeriaitiossakin tökkii. Sitä ei voi olla havaitsematta varsinkaan työ- ja oikeusministeri Lindströmin hämmentyneestä ilmeestä ja kannanotoista. Hänellä on suuria vaikeuksia pysyä siinä roolissa, mihin Timo Soini on häntä neuvonut. Toisaalta se kertoo vain siitä, että persuilla on hallituksessa ainakin yksi ministeri, jota omatunto saattaa hieman painaa ja puolueen tuleva kohtalo askarruttaa. Mustapunaisesta puolueesta on tullut entistäkin mustempi. Punaväri on annettu kokonaan kannattajille.
Kepu on 2000-luvulla kääntynyt Kokoomuksen suuntaan hyvin selvästi. Aikoinaan liberaalinen kansanpuolue fuusioituu Kepuun ja ainakin minun suureksi yllätykseksi tämä häviämässä ollut pienpuolue nousi vaivihkaa uuteen kukoistukseen, mutta Kepun nimellä. Talousliberaalit voimat valtasivat vasemmalle kallellaan olleen Jäätteenmäen jälkeen Kepun jokseenkin totaalisesti. Puoluesihteeri Jarmo Korhonen pani siinä kovasti hanttiin, mutta hävisi. Kepun liberaalin oikeisto ideologisia isä ovat ennen muuta Matti Vanhanen, mutta myös Olli Rehn. Juha Sipilä on selkeä jatke tähän suuntaan. Anne Bernerin valinta ei ole tässäkään mielessä yllätys. Näitä Bernereitähän on liberaaleissa ollut ennenkin. Arne Berner toimi jopa puolueen johtajana. En tiedä, ovatko nämä Bernerit jotain sukua toisilleen, mutta molemmilla on vankka perheyritystausta Suomessa. Anne Bernerhän on alunperin sveitsiläinen kuten isovanhempansakin, jotka perustivat silkkitehtaan Suomeen. Kepun väri on ollut tummanvihreä, missä on ollut mukana ureankeltaista ja paskanruskeaa. 2000-luvulla siihen on alkanut sekoittua vahvasti Kokoomuksen taivaan sineä. Nämä kaksi puoluetta muodostavatkin suomalaisen oikeistoallianssin perustan.
Kolmannen pyörän eli persujen suhteen myönnän erehtyneeni ja pahasti. Nimitin puoluetta talouspoliittisesti vasemmistolaiseksi, mutta eihän se sitten sellaiseksi osoittautunutkaan. Harhapäätelmäni johtui siitä, että arvelin puolueen värin olevan sitä mitä kannattajienkin. Kannattajissa perusduunarien määrä on melkoinen ja siksi puolueelta olisi voinut odottaa vasemmistolaista politiikkaa. Puolue ja sen kannattajat ovat kaksi ihan eri asiaa ja tästä persupuolue kyllä saa vielä tulevissa vaaleissa maksaa ison hinnan. Kyllä puolueen sisällä ja ihan ministeriaitiossakin tökkii. Sitä ei voi olla havaitsematta varsinkaan työ- ja oikeusministeri Lindströmin hämmentyneestä ilmeestä ja kannanotoista. Hänellä on suuria vaikeuksia pysyä siinä roolissa, mihin Timo Soini on häntä neuvonut. Toisaalta se kertoo vain siitä, että persuilla on hallituksessa ainakin yksi ministeri, jota omatunto saattaa hieman painaa ja puolueen tuleva kohtalo askarruttaa. Mustapunaisesta puolueesta on tullut entistäkin mustempi. Punaväri on annettu kokonaan kannattajille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.