Messiaan tulemus

Rabbi Yochanan ben Zakkai tapasi sanoa:

"Jos kädessäsi on taimi kun sinulle sanotaan: 'Katso, Messias on tullut!', niin istuta ensin taimi ja mene vasta sitten vastaanottamaan Messiasta."

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen rabbin tarkoitus oli osoittaa kuinka epäluuloinen hän oli aikansa monia messiasehdokkaita ja messiaanisia liikkeitä kohtaan.

Juutalaisessa perinteessä Messiaan tulemuksen jälkeinen aika on rauhaa ja hyvinvointia niin juutalaisille kuin pakanakansoille.

Monelle tämän päivän juutalaiselle natsivainojen hirvittävä kokemus on samalla todistus siitä, ettei Messias ole vielä tullut. Natsien vainot itsekin kokenut Elie Wiesel kirjoittaa: "Jos sanoisin, että uskon Jumalaan niin valehtelisin. Jos sanoisin etten usko Jumalaan niin valehtelisin. Jos sanoisin uskovani ihmiseen niin valehtelisin. Jos sanoisin etten usko ihmiseen niin valehtelisin. Mutta yhdestä asiasta olen varma: Messias ei ole vielä tullut." (Shadows of Auschwitz).

Toisen maailmansodan jälkeistä sionistista liikettä - juutalaisten maahanmuuttoa - vastustivat monet juutalaiset ortodoksijohtajat. Tänäkin päivänä heidän joukossaan on niitä, joiden mielestä varsinainen suurimittainen maahan paluu tapahtuu vasta Messiaan tullessa, Jumala voimassaan saa sen aikaan. Vasta Messiaan tulemus kokoaa kaikki juutalaiset maahansa.

Sionistisessa liikkeessä oli alusta lähtien niitä, jotka näkivät messiaanisen ajan koittamisen edellytyksenä olevan tietyn oman toiminnan. Heidän mielestään juutalaiset muuttavat maahansa ja ikään kuin itse, ainakin osittain omin voimin, saavat aikaan messiaanisen tulevaisuuden.

Ahad Ha'am oli juutalainen ajattelija ja ns. "kulttuurisionismi" -liikkeen johtaja. Kommentoidessaan uutista, joka kertoi juutalaisen tappaneen arabipojan kostona arabien suorittamista terroriteoista, hän totesi, että ei voida kuvitella juutalaisten paluuta Siioniin jos sen edellytys on viattoman veren vuodattaminen. Jos sionistisen liikkeen messiaaniset toiveet johtavat tähän kehitykseen hän ei halua olla tekemisissä liikkeen kanssa.

Koko juutalaisen ajattelun kirjo on tavalla tai toisella sidoksissa Messiaaseen: Hänen persoonaansa ja Hänen paluuseensa. Yksi yhteinen piirre on, että kaikki uskovat Messiaan tulemuksen tapahtuvan tulevaisuudessa. Yksi juutalaisen ajattelun haara ovat Jeesukseen Messiaana uskovat juutalaiset. Heille Messias on jo tullut, nyt odotamme Hänen paluutaan. Itse asiassa voimme todeta, että tämä raamatullinen usko on kaiken juutalaisuuden täyttymys.

Kun tutkimme juutalaisten rabbien kirjoituksia tulemme johtopäätökseen, että jos pidämme Raamattua totena niin Messiaan olisi pitänyt tulla nykyisen ajanlaskumme alussa, n. 2000 vuotta sitten. Talmudissa on kirjoitettu: "Eliaan koulu opetti:' Maailma kestää kuusituhatta vuotta; kaksituhatta vuotta ilman Tooraa; kaksituhatta vuotta Tooran kanssa; ja kaksituhatta vuotta messiaanista aikaa...'"

Ajanlaskumme alussa juutalaisen kansan keskuudesta nousi monia messiasehdokkaita, jotka kaikki osoittautuivat vääriksi. Tunnetuin on Simon Bar Kosiba, jolle aikansa vaikutusvaltainen rabbi Akiba antoi nimen Bar Kochba "Tähden Poika" nimittäen hänet Messiaaksi. Suurimmalle osalle juutalaista kansaa tämä messias tuotti suuren pettymyksen ja murhenäytelmän. Roomalaiset nujersivat kovin ottein Bar Kosiban johdolla kapinaan nousseet juutalaiset v. 135 jKr. Kymmenet tuhannet saivat surmansa taistelussa ja eloon jääneet kokivat vainoa ja kärsimystä. Rabbi Akiba kidutettiin julkisesti kuoliaaksi.

Ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen alussa kirjoitettu Messiasta kuvaava rabbiininen teksti kuuluu: "Voi, Israelin pelastus on kadotettu! Mutta taivaasta kuului ääni, joka sanoi: 'Elia, niin ei ole tapahtunut, mutta Hän on 400 vuoden ajan Suuren Meren äärellä, 80 vuotta Korahin poikien kanssa... 80 vuotta Rooman porteissa ja lopun aikaa Hän kulkee suurissa kaupungeissa siihen asti kunnes tulee loppu." Tämä rabbiininen ajatus perustaa myös Valitusvirsien jakeeseen 1:2:"...Ei ole sillä lohduttajaa...". Messiaan nimi on 'Lohduttaja', 'Menachem'. Rabbien tulkinta on, että Messias; Menachem Ben Amiel (Lohduttaja, Jumala on kansansa kanssa) toimii viimeisen kahdentuhannen vuoden ajanjakson aikana seuraavasti: Hän aloittaa toimintansa Välimeren (Suuri Meri) ympäristössä, menee Samariaan (Korah), sitten Roomaan ja lopulta kaikkialle maailmaan (suuret kaupungit). Huomaamme, kuinka tämä on tarkka kuvaus Jeesuksen evankeliumin leviämisestä. Näin tämä rabbien ajattelu edellyttää Messiaan tulemuksen tapahtuneeksi jo viimeisen 2000 vuoden jakson alkupuolella.

Danielin kirja 9:24-26 kuvaa Israelin lunastuksen aikaa. "Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan..." Näissä jakeissa kuvataan vuosiviikkoja, yhden "viikon" kesto on 7 vuotta. 69 vuosiviikon (7 viikkoa ja 62 viikkoa jakeessa 25), eli 483 vuoden jälkeen Jerusalem rakennetaan taas "toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja". Messias "Voideltu" tuhotaan ja Hänen tuhoamisensa jälkeen kaupunki, Jerusalem ja sen temppeli hävitetään. Messiaan oli siis tultava ennen Jerusalemin ja temppelin hävitystä. Tiedämme hävityksen tapahtuneen v. 70 jKr. Arkkienkeli Gabriel ilmoitti tämän Danielille ja Danielin muistiinmerkitsemänä se on edelleen välittynyt meille. Danielin profetia sopii varmasti ainoastaan yhteen juutalaiseen messiasehdokkaaseen: Jeesukseen.

Historia ja juutalainen perinne osaltaan kuvaavat kuinka tarkka ja erehtymätön on Raamattu, Jumalan ilmoitus meille. Kaikki tapahtuu Kirjoitusten mukaan. Messiaan tulemus on jo tapahtunut, nyt odotamme Hänen paluutaan. Tulemuksessaan Hän alentui sovittamaan syntimme, paluussaan Hän perustaa valtakuntansa, joka tulee olemaan ikuinen.