Miksi suhteiden purkautumista vastustetaan niin kovasti? Ei saisi jättää, ei saisi erota, pitäisi pysyä suhteesta pelkällä tahdonvoimalla vaikkei enää rakasta. Miksi pitäisi ottaa VAIN se toinen huomioon eikä kuunnella lainkaan itseään ja omaa tahtoaan? Newsflash, puolisot eivät kuole erossa, lapset selviävät erosta, ei tule mitään jumalan kämmentä joka pyyhkisi kartalta jos eroaa. Ihmiset jatkaa elämää, sipeutuvat. Uusi VOI olla kaikille entistä parempaa!
Miksi useimpien käsitys suhteesta on vankila (halusta sinne saa mennä mutta halustaan ei kuulu päästä pois) ja puolison pitäisi olla kuin omaishoitaja, joka suojelee toisen elämää kaikilta pettymyksiltä ja muutoksilta?! Aikuiset ihmiset, koettakaa olla tuhlaamatta ainutkertaista elämäänne itsrkeksityillä säännöillä ja tavoilla- etsikää aina jotain parempaa ettei elämä olisi sopeutumista keskinkertaiseen!!
Miksi useimpien käsitys suhteesta on vankila (halusta sinne saa mennä mutta halustaan ei kuulu päästä pois) ja puolison pitäisi olla kuin omaishoitaja, joka suojelee toisen elämää kaikilta pettymyksiltä ja muutoksilta?! Aikuiset ihmiset, koettakaa olla tuhlaamatta ainutkertaista elämäänne itsrkeksityillä säännöillä ja tavoilla- etsikää aina jotain parempaa ettei elämä olisi sopeutumista keskinkertaiseen!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lisään ettei tule väärinkäsityksiä: etsi parempaa JOS nykyinen ei ole hyvää sinulle (ei turhan päiten). Anna myös puolisosi olla aikuinen itsenäinen ihminen ja etsiä, älä sido tai määrää, mikään paperi/historia ei anna sinulle sitä oikeutta.
Kuka on paras sanomaan kärsiikö LAPSET mitä myöhemmin elämänsä aikana. Ihan vain SIKSI kun ei ollut omaa biologista isää tai äitiä. On vain hajanaisia sekalaisia ihmissuhteita ja lapset ovat usein heittopusseina, suurimpia kärsijöitä. Eikö ihmisen itsekkyydellä ole mitään rajaa. Itselle vaaditaan mutta mitä itse ollaan valmiita antamaan.
Kuka on sanomaan, eivätkö lapset kärsi suhteessa, jossa vanhemmat eivät rakasta, kenties jopa eivät pidä, toisistaan. Millaisen mallin se antaa lasten omille tuleville suhteille aikuisina? Erohan ei välttämättä tarkoita etääntymistä kummastakaan biologisesta vanhemmasta, tai uusia ei-biologisia aikuisia perheeseen. Eikö luoteta myöskään lasten kykyyn sopeutua (lapsillahan tämä kyky on suunnaton ja nopeampi kuin aikuisilla, huomaa kun katsoo läheltä)? Kasvaako ydinperheen lapsista onnellisia ja tasapainoisia aina?
Toisinpäin, antaako onnellisesti eronnut vanhempi joskus jopa paremman ja kehittävämmän kodin lapsilleen kuin yhteen sidottu "lasten edun vuoksi"?
Suhteen purkautuminen on raskas asia, mutta ei maailmanloppu. Kukaan toinen, ei edes asiantuntija pysty kenellekään sanomaan, erotako vai ei. Eroavan täytyy itse olla varma erostaan. Täytyy olla henkisesti riittävän kypsä päätökseen, joka voi sitten olla helpotus. Mutta suinpäin ero on kypsymätöntä. Kun eroon on henkisesti kypsynyt, ei tule jossitteluja ja katumusta. Siispä asioista on hyvä olla sisäisesti varma ja monet kyllä ovat. Niinpä minua näillä sivuilla oikeasti ihmetyttää ihmiset, jotka tuomitsevat ja moralisoivat ihmisten ratkaisuja, tietämättä ihmisten taustoja.
Sehän se vasta kypsymätöntä onkin suunnitella eroa vaikka vuoden päivät ja sitten vaan pläjäyttää se ilmoille kun itse on jo asian käsitellyt ja toisella ei ole ollut mitään aavistustakaan toisen erohaluista.
Eihän mikään asia korjaannukaan kun ruetaan omassa päässään valmistelemaan eroa kaikessa rauhassa niin ei silloin molemmat ole suhteessa mukana molemmin jaloin.
Kommunikointi on kaikkein tärkeintä.
Olen itse eronnut ja muuten tyytyväinen eropäätökseen, mutta minun lapseni on kyllä kärsinyt valitettavasti aika tavalla eron ja uusioperhekuvioiden johdosta, hänestä ei kasvanut tasapainoista nuorta aikuista, kiitos uusioperhesopan :-(. Ei sitä heti näe, mitä se ero mahdollisesti lapsessa aikaan saa. Eivät ne lapset aina sopeudu, ehkä näennäisesti tekevät sen, mutta sieluun jää pahoja haavoja.
Niin, mitä on rakkaus? Tuntemillenikin ihmisille niillä on eri merkityksiä. Joillekin rakkaus suhteessa on raha ja tietty elämäntaso, jollekin rakkaus on turvallisuus ja jollekin se on rakkaus tunteena. Nuo kaikki syyt ovat hyväksyttäviä, heijastavat elämänarvoja, tarpeitamme ja lapsuuden kokemuksia ja traumoja. Tulisi hyväksyä ihmisten eri asioihin perustuvia päätöksiä ja ennenkaikkea tiedostaa ne itselle tärkeät asiat. Jos on lapsia niin joku arvostaa aikaa lasten kanssa ja joku sitä että on rahaa tavaroihin, vempaimiin ja reissuihin( itsellä ei pahemmin ole edes ollut mahdollisuus tarjota noita reissuja, linkin Sirja lasten mielestä).
Suhteessa itselleni tärkeää on tuo rakkaus. Eron myötä, tiedän olevani vaikeuksissa sillä nykyaika on kaikenmaailman kevytsuhteita ja seksisuhteita, mutta huonoon liittolnkaan en voi jäädä. Niin ja aiemmin kommentoineelle eroa ei tehdä yksin, mutta toinenhan sen eropäätöksen joutuu tekemään.