Haaveena....

Lähde rohkeasti ulos lenkille. Kävele ensin vähän matkaa ja sitten juokset vaikka muutaman 100 metriä ja sitten taas kävelet ja juokset ja kävelet ja juokset. Lopulta huomaat että seuraavilla lenkeillä juokset enemmän ja kävelet vähemmän. Itse aloitin näin viime kesänä. Nyt menee 10km kevyesti..

Kuulostaa tosi hienolta, toteutan ton. Kyllä olisi niin hienoa. Tuli tunne, että pystyn vielä siihen.

Lenkille vaan, ulos. Hommaa sykemittari, sitä seuraamalla saat pidettyä sykkeet kurissa. Kun sykkeet karkaa, kävele. Ja sitten taas hissukseen. Näin minä tein. Ekat lenkit meni ihan juoksuaskelia ja vauhtia opetellessa.

Mahtavaa, olen itse samassa tilanteessa. Olen joskus nuorena juossut, ja saanut jalkani kipeäksi. Sairastelin muutenkin ja Hb oli aika matala. En paria kilsaa enempää jaksanut. Juoksin liian kovaa ja koipiin sattui. Sittemmin tervehdyin. Punttisalilla olen kuitenkin käynyt jo pitkään, ja nyt innostuin laillasin harjoittelemaan juoksumatolla. Silloin kun punttisali oli tyhjä, ja sykemittarista lukemia seuraten, ensin 4,5 kilsaa tunnissa ja aina sata metriä kerrallaan. Nyt jaksan juosta vartin, ja luulen että pääsisin cooperin testissä luokkaan "erittäin huono". Olen kuitenkin suunnaatoman onnellinen tuosta juoksumattoharjoittelusta: On pitempi matka juoksukyvyttömyydestä tähän kuin tästä keskivertocoopperiin. Toivotan Sinulle menestystä. Ja hanki tosiaan se kunnollinen sykemittari, ettet paina liian kovalla sykkeellä.

Juokse vain niin hitaasti että jaksat. Jos jalat ja keskivartalo ovat siinä kunnossa että ne jaksavat kannatella tuon 5 km ajan, niin ei pitäisi olla ongelmaa. Itse lähden juoksemaan niin että en ajattele että on pakko juosta yhteen menoon joku tietty kilometrimäärä. Annan itselleni luvan kävellä välillä jos siltä tuntuu. Näin pystyn ottamaan paljon rennommin ja tulenkin juosseeksi koko matkan.

Älä ihmeessä aloita juoksemista koska sinusta voi kasvaa samanlainen yli-ihminen kuin Selfie-Stubista, se on varoittava esimerkki.

Mieluimmin jatka terassillasi siideriä lipittäen ja sipsipuusin serassa älypuhelimesi hiplaamista ja trollaamista peräSuolisaitille.

10 km juoksumatkoilla ajat paranivat useilla minuuteilla kun en mitään tavoitellut kuten olin tehnyt aikaisemmin.

EI kannata kiirehtiä, olis hyvä olla lenkki kaveri ei kuitenkaan niin hyvä kuntoinen kun mulla

Mäkin keväällä päätin, että treenaan niin, että jaksan juosta ainakin 5 km, mielellään jopa 10. Kaverilta sain tämän juoksuohjelman linkin ja voin sanoa, että toimii! Kuus viikkoa takana ja maanantaina juoksin ensimmäisen 5 km lenkkini :) tässä siis linkki http://www.pori.fi/vapaa-aika/liikunnanohjaus/juoksukoulu.html

En ymmärrä,tätä sykemittareilla pelaamista.
Itsellä ei ole tullut koskaan edes mieleen mittailla jotakin sykkeitä,kyllähän sen nyt terveellä järjellä tajuaa mikä sopii.
Olen harrastanut myös kestävyys kilpaurheilua ja en muista että olisin koskaan mitannut sykettä.
Ei Paavo Nurmikaan sykkeitä mitannut!
Mutta kun juoksemisen aloittaa niin vauhti pitää aluksi olla matelemista ja vauhtia lisätään kun se helposti onnistuu.

Minä aloitin syksyllä elokuussa aikalailla 0-kunnosta. Juosta jaksoin noin 500 m. Sitkeällä harjoittelulla juoksin puolimaratonin 9 kuukauden päästä, aikaan 3.15. Ei mikään huippuhieno aika mutta minä tunsin itseni voittajaksi :) Ikää 52 v.

ei pakosta tartte olla sykemittaria, jos puhe ei onnistu (on katkonaista) syke on liian korkea

En minäkään ole onnistunut, vaikka olen harrastanut lenkkeilyä yli 20 vuotta, abi-keväästä asti. Olen paljon myös pyöräilly, uinut ja hiihdellytkin, mutta silti tuskin 400 m jaksan yhtäjaksoisesti juosta. Paino on kyllä pysynyt hyvin normaali-indeksissä ja yleisterveys hyvänä, että ei se turhaa ole, vaikka mitalit ja pokaalit puuttuvat enkä voi muutenkaan saavutuksillani ylpeillä.

Kiitos kaikille kamalasti kommentoinnista, en huomannut tulla katsomaan tänne onko tullut kirjoituksia. Kiitos tsemppaamisesta, monet näyttävät olevankin ihan samanlaisia kuin minä. Menin heti katsomaan tuon nim. "aloittelijan" juoksukoulu-ohjelman ja nyt on eka harjoitus tehty ja hyvin meni! Sen sykemittarin pistän harkintaan, kun en ole hirveän tekninen ihminen.

Helppo haave toteuttaa:) Riippuu tietysti vauhdista, jolla juokset. Itse en ole mikään juoksijatyyppi ikinä ja aloittelin aikoja sitten, niin avutontahan se oli mutta yllättävän nopeasti se parani se jaksaminen ja nyt oma ennätys on 10km putkeen 10,2km/h. Siis tosin matolla mikä on vähän eriasia, kuin ulkona. Yllättävän hyvin se myös pysyy yllä, kun nyt ehkä kerran viikkoon juoksen, niin edelleen jaksaa aika hyvin.
Ehkä paras neuvo siihen on se, että itselläni ainakin tuntuu alussa, ettei pysty mutta että ei pidä luovuttaa siinä vaiheessa kun tuntuu ettei jaksa, koska siinä vaiheessa on todellisuudessa vielä aika paljon puhtia ennenkuin oikeasti ei jaksa. Ja kannattaa tehdä juuri sitä, että kavelee sitten juoksee ja taas kävelee. Ja ottaa tavoitteet niihin juoksukohtiin, vaikka että juoksen nyt 500m ja kun se 500 tulee täyteen, niin meneekin vielä ainakin 100 lisää. Ja aina vähän pidempi pätkä juosten:)

Kuulin aikoinaan Turussa Paavo Nurmi -maratonilla tarinan! Jolla eräs juoksija ekan maratoninsa juoksi. Juoksi ensin kilometrin -siis niin paljon kuin jaksoi ja lisäsi joka lenkillä matkaan yhden askeleen. Kysyttäessä tosin tunnusti, että välillä oli lisännyt useammankin :)

Tuolla samalla asenteella jokainen pystyy juoksemaan vaikka kuinka paljon. Lisää siis juoksumatkaasi yksi askel, joka lenkille - jossain vaiheessa huomaat, että alkaa juoksu kulkea.
Juokse rennolla asenteella ja pelkitše itšesi saavutuksistasi, huomaat juoksmisenkin olevan kivaa.
Sama kannattaa opettaa myös lapsille - liikuntaa ei ole tarkoitus tehdä hampaat irvessä vaan nauttien ja hyvällä tuulella. Palkitkaa myös lapsia hyvistä itsensä ylityksistä..
Liikunnassa suurimman nautinnon saa itsensä ylittämisestä - tämä on hyvä muistaa :)

Opettelin keväällä melomaan kajakilla - voin sanoa, että nautin edelleen joka hetkestä vaikka se välillä tuntuukin vaikealta.

Sulkavalle lähden viidettä kertaa soutamaan - turhaan sitäkin pelkäsin ... Ei se mikään mahdoton matka ole soudettavaksi.
Koiran kanssa vaellettu nyt viitenä vuonna karhunkierros 82-kilometriä, sekin on vain numeroita - upeat maisemat laittaa uhohtamaan kuljettu matkat :)

Ps. Vielä joskus sen maratonin juoksen olen jo puoli vuotta tuota yhden askeleen ohjetta noudattanut :)

Lennokaita lenkkejä ja hyvää mieltä :)

Unelmani on jaksaa kävellä 100 metriä. T: CFS-potilas

Ei muuta kuin hitaasti kiiruhtain...niin kyllä jaksat ja kohat juokset kympin ja sitten puoli maratonin, niin kuin minä tänään Rovaniemellä. Mutta en silti kehu itseäni, sillä sinä olet yhtä kova kun vain hiljalleen aloitat ja lisäät lenkin pituutta...muista sanan alsku hitaasti hyvä tulee.. Onnea

Älä vaan ylitä itseäsi, tai olet hetken voittaja ja ikuinen häviäjä. Nosta mieluummin tasoasi.

Tämän joku voi ottaa provona, mutta onko kukaan muu miettiny sitä ,että seksiä kun harrastaa siinäkin nousee syke onko mukavampaa tapaa harrastaa liikuntaa?

Maltilla se aloitus,tosiaan ensin kävelyä,juoksua,kävelyä,juoksua,ja pikkuhiljaa sitä juoksua enämpi ja enämpi,mutta muista ei matka tapa vaan liian kova alkuvauhti ja yleensä liian kova vauhti,ei ajasta kannatte välittää,vaan kunhan sen matkan lopulta juoksee mikä on tavoite,itsellä nuorempana 32v meni maantie 10km aikaan 40min,toki aika tasaista pari loivahkoa mäkeä

Ei näillä kehkoilla paljao juosta. Vastaus naapurin ikkelinjatkeen kahvan maalipinnan lohkeamiseen, että täältä lohkesi jotain muutakin kuin maalipinta. Kukas sen korvaa?

En minäkään lapsena ollut mitenkään urheilullinen, enkä harrastanut urheilua. Sitten lapsensaannin jälkeen alkoivat rivakat vaunulenkit. Aloin ottamaan juoksuaskelia Brion yhdistelmävaunujen kanssa, kun lapsi vaati vauhtia :D Kun mies jäi kesälomalle, pääsin lenkille ilman niitä vaunuja ja lasta ja jaksoin juosta 3 km. Laskin itselleni sellaisen reippaan 10 km lenkin ja aloin juoksemaan/kävelemään sitä. Ostin sykemittarin ja katsoin että syke pysyy 130 pinnassa. Tiesin, että sillä teholla jaksan vaikka maailman tappiin. Syksyllä sain menemään 10 km alle tunnin. En ikinä ajatellut, että jaksaisin juosta niin pitkää matkaa, enkä ainakaan alle tunnin. Näillä pienen naisen töppöjaloilla siinä saa oikeasti pistää tossua toisen eteen.

Avain on siinä, että juokset vaikka kävelyvauhtia tai sitten kävelet nopeasti. Älä päästä sykettä liian korkealle, sitten vaan väsyt. KOhta huomaat että se vauhti, mihin kykenet sopivalla sykealueella onkin astetta nopeampi vauhti ja että jaksat korkeammallakin sykkeellä vähän pidempään. Mutta ota ihan rennosti ensin. Juokseminen on aluksi sellaista rauhassa töpöttelyä. Kiinnitä huomiota myös tekniikkaan ja siihen että juokset rennosti.

Sekin on kivaa, kun lataa vaikkapa kännykkään tai mp3 soittimeen jonkun äänikirjan tai lempparimusiikkia. Silloin tulee kestettyä pitkiä matkoja ajattelematta lainkaan, ettei jaksa. Koska jaksaminen loppuu sitten, kun päästää sen ajatuksen päähänsä, ettei jaksa. Kuuntelee vaan äänikirjaa ja rauhassa töpsöttelee tossujen kanssa pitkin kesäistä tietä :) Mikäs sen mukavampaa.

Onhan sinulla hyvät juoksukengät? Itselle tuli lattajalat kun olin raskaana ja minulla on juoksukengissä sellaiset erilaiset pohjat. Auttavat kovasti. Ilman niitä tulee polvet kipeäksi.

Kymmenen kilometriä aerobisella kynnyksellä on aloittelijalle liian kova veto. Maratonia ei aloiteta alkukirillä. Parempi ottaa kävelyä alusta asti, niin ehtii maaliin alle 4:40.

Onpa mukava kuulla edistyksestäsi. Harrastin aijemmin jalkapalloa ja 5-10km lenkit kuuluivat jokaiseen viikkooni ''palauttavana'' treeninä harjoitusten jälkeen, peleissä ja harjoituksissa juostujen kilometrien lisäksi. Olin kovassa kunnossa. Sairastuin kuitenkin keuhkokuumeeseen, joka uusiutui lyhyellä aikaa kolmesti. Pisimmillään antibiotit olivat 2kk. Keuhkoni kärsivät, ja sairastuin astmaan. Tiedän miltä sinusta tuntuu, jaksoin itsekkin tuon rytäkän jälkeen hölkätä vain noin 200 metriä. (Ja sen jälkeen meinasin pyörtyä.)

Nyt kaksi vuotta keuhkokuumeiden jälkeen jaksan juosta 1.6 kilometriä. Se on minulle äärettömän kova saavutus, vaikka aikaisemmin se olisi ollut minulle naurettavan lyhyt matka. :) Joskus vieläkin tulee itku lenkin jälkeen, vain siitä onnesta että pystyy! Jatka valitsemallasi tiellä. Muista että jos syke nousee liian korkealle, voi HIDASTAA. Voi kävellä, ja sitten kokeilla taas uudelleen. Ei tarvitse veri suussa kiristää itseltään kaikkea, siinä se fiilis vasta meneekin. Onnea sulle!

Sykemittarit saat unohtaa ihan tyystin. Minun neuvoni on hankkia hyvät juoksukengät, mukavat vaatteet, ja lähteä vaan juoksemaan. Kun minä aikoinaan aloitin, painoin 90kg ja voin sanoa, että niveliin otti! Mutta pelkästään kävelyharrastukseni ansiosta peruskuntoni oli niin hyvä, että jo parin viikon aktiivisen juoksemisen jälkeen pääsin tuohon viiden kilometrin matkaan. Puoli vuotta myöhemmin juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin!

Vauhtia voit lisätä sitten myöhemmin, alussa kannattaa treenata kestävyyttä. Onneksi olkoon uudesta harrastuksesta!

Always easy. Kannattaa juosta juuri sen verran pitkälle ja nopeasti kuin huvittaa.

Minä aloitin juoksemisen kävelylenkeillä. Kävelin 3km ja juoksin sinä aikana 4x300m. Siitä se lähti. Sitten lisäsin hölkän osuutta ja pidensin lenkkiä. Jossain vaiheessa pystyin juoksemaan sykkeen nousematta liikaa.

5km 30min on hyvä tavo juoksun aloittajalle.