Koska talvi on jo ehtinyt pitkälle, lienee paikallaan lukea muutama kultainen ohje tälläkin palstalla, niitä maakrapuja varten joiden ymmärrys ei ehkä muuten riitä merenkulun perusasioihin.
1. Merelle lähdettäessä pitää aina varmistaa, että kompassit ovat kunnossa, merikartat ovat ajan tasalla ja näkyvyys on riittävä. Jos näkyvyys on huono, silloin pitää tutkan olla kunnossa. Jos ei ymmärrä merenkulun perusasioita, ei pidä ryhtyä laivanvarustajaksi.
2. Jos ei tiedä mitä eroa on ohjaamisella ja hämmentämisellä, ei pidä pyrkiä komentosillalle.
3. Kansimiehistön tyytyväisyydestä ja hyvinvoinnista on huolehdittava kaikin tavoin.
4. Aina on varottava merirosvoja: vaikka mitään vietävää ei löytyisikään, pahansuopaiset merirosvot saattavat silkkaa kateuttaan ja ilkeyttään tehdä haittaa laivan toiminnalle. Niinpä ne yrittävät siepata kokin ja hajottaa kabyysin. Laivassa pitää olla oma kabyysi ja hyvä kokki - vaikka rannikkolaivureiden muonitus onnistuisikin rannalta käsin, sopan kuljettaminen avomeren kyntäjille ei käy maista käsin. Pelkällä hätämuonalla elävä miehistö voi ennen pitkää nousta kapinaan.
5. On aluksia, jotka eivät pysty etenemään omin voimin ahtojäissä, sellaisia ei pitäisi päästää talvella merelle. Koska merellä on kuitenkin autettava toisia, jäänmurtajan on varustamon niin käskiessä avustettava tällaisia aluksia ja tarvittaessa vaikka hinattava niitä.
6. Hinattava alus on tuskin jäävahvisteinen, eikä ole vallan varmaa onko se laisinkaan merikelpoinen - tuota samaa laivanhylkyä saa luultavasti hinata vielä sulissa vesissäkin.
7. Jos aluksessa on paha vuoto, varustamon ei pitäisi päästää sitä ollenkaan merelle omin konein, puhumattakaan siitä että sallii sen hinaamisen ennenkuin vuoto on paikattu; uppoamassa olevan aluksen hinaaminen on erittäin vaarallista eikä siihen pidä ryhtyä kuin äärimmäisessä hädässä, sillä uppoava kaljaasi voi kiskoa hinaajankin mukanaan meren hyisiin syövereihin.
--
1. Merelle lähdettäessä pitää aina varmistaa, että kompassit ovat kunnossa, merikartat ovat ajan tasalla ja näkyvyys on riittävä. Jos näkyvyys on huono, silloin pitää tutkan olla kunnossa. Jos ei ymmärrä merenkulun perusasioita, ei pidä ryhtyä laivanvarustajaksi.
2. Jos ei tiedä mitä eroa on ohjaamisella ja hämmentämisellä, ei pidä pyrkiä komentosillalle.
3. Kansimiehistön tyytyväisyydestä ja hyvinvoinnista on huolehdittava kaikin tavoin.
4. Aina on varottava merirosvoja: vaikka mitään vietävää ei löytyisikään, pahansuopaiset merirosvot saattavat silkkaa kateuttaan ja ilkeyttään tehdä haittaa laivan toiminnalle. Niinpä ne yrittävät siepata kokin ja hajottaa kabyysin. Laivassa pitää olla oma kabyysi ja hyvä kokki - vaikka rannikkolaivureiden muonitus onnistuisikin rannalta käsin, sopan kuljettaminen avomeren kyntäjille ei käy maista käsin. Pelkällä hätämuonalla elävä miehistö voi ennen pitkää nousta kapinaan.
5. On aluksia, jotka eivät pysty etenemään omin voimin ahtojäissä, sellaisia ei pitäisi päästää talvella merelle. Koska merellä on kuitenkin autettava toisia, jäänmurtajan on varustamon niin käskiessä avustettava tällaisia aluksia ja tarvittaessa vaikka hinattava niitä.
6. Hinattava alus on tuskin jäävahvisteinen, eikä ole vallan varmaa onko se laisinkaan merikelpoinen - tuota samaa laivanhylkyä saa luultavasti hinata vielä sulissa vesissäkin.
7. Jos aluksessa on paha vuoto, varustamon ei pitäisi päästää sitä ollenkaan merelle omin konein, puhumattakaan siitä että sallii sen hinaamisen ennenkuin vuoto on paikattu; uppoamassa olevan aluksen hinaaminen on erittäin vaarallista eikä siihen pidä ryhtyä kuin äärimmäisessä hädässä, sillä uppoava kaljaasi voi kiskoa hinaajankin mukanaan meren hyisiin syövereihin.
--
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.