Mieheni äiti on kuulunut helluntaiseurakuntaan jo yli kymmenen vuotta. Itse olen ollut tässä suvussa miniänä hiukan yli kaksi vuotta.
Anoppini on lämmin ja läheisistä välittävä ihminen. Itsekkin olen siis hänelle avautunut joissain elämäni asioissa. Minulle on tehty abortti kun olin nuorempi. Olen myös käynyt läpi seksuaalisuuteni etsinnän vaiheen, jolloin kokeilin parisuhteessa elämistä toisen naisen kanssa. En pidä sitä vieläkään huonona vaihtoehtona, vaikka omalta osaltani se on ohitse nyt kun olen vakituisessa suhteessa ja ehdottoman uskollinen.
Anoppini on aina tukenut minua kaikin tavoin. Hän ei ole koskaan sanonut poikkipuolista sanaa tekemistäni valinnoista. Keskustellessamme näistä vakavista aiheista hän on ollut sitä mieltä, että minun on ollut tehtävä sen hetkinen paras päätös, jonka olen varmasti tehnytkin.
Nyt kysynkin, voiko anoppini olla todellisessa helluntaiuskossa, koska hän ei tuomitse aborttiani eikä Bi-seksuaalisuuttani? Hän ei ole tarjonnut minulle edes pelastusta...
Anoppini on lämmin ja läheisistä välittävä ihminen. Itsekkin olen siis hänelle avautunut joissain elämäni asioissa. Minulle on tehty abortti kun olin nuorempi. Olen myös käynyt läpi seksuaalisuuteni etsinnän vaiheen, jolloin kokeilin parisuhteessa elämistä toisen naisen kanssa. En pidä sitä vieläkään huonona vaihtoehtona, vaikka omalta osaltani se on ohitse nyt kun olen vakituisessa suhteessa ja ehdottoman uskollinen.
Anoppini on aina tukenut minua kaikin tavoin. Hän ei ole koskaan sanonut poikkipuolista sanaa tekemistäni valinnoista. Keskustellessamme näistä vakavista aiheista hän on ollut sitä mieltä, että minun on ollut tehtävä sen hetkinen paras päätös, jonka olen varmasti tehnytkin.
Nyt kysynkin, voiko anoppini olla todellisessa helluntaiuskossa, koska hän ei tuomitse aborttiani eikä Bi-seksuaalisuuttani? Hän ei ole tarjonnut minulle edes pelastusta...
Vastaukset 16
Vanhimmat
en tiedä kun en tunne ihmistä ja Jumala taas tuntee lapsensa .
Jeesus taas tarjoo pelastusta, ihmisenkin kautta.
Totta on sekin et joidenkin on varoituksetkin tuotava esiin.
Se taas kenelle ne asiat kuuluvat on mielestäni jokaisen itse tiedettävä.
Kuten aiemmin olen kirjoittanut kyllä niin monet varoittelevat heikoista jäistä ja liukkaista keleistä, mut kun kyse on iänkaikkisuus niin jopa suut suppuun menee.
Verestä ja synnistä puhuminen nostattaa ihmisen jo "vastakarvaan".
Usein on niinkin että mitä läheisempi niin sitä enemmän mukaudutaan toistensa mielipiteisiin kun on kyse "hengellisistä termeistä".
ei haluta et kukaan loukaantuisi.
Niin, en nyt ole ihan varma ymmärsinkö mitä kirjoitit ja tarkoitit...
Ymmärsin kuitenkin niin, että arvelet anoppini mieleistelevän minua, koska hän haluaa olla kanssani hyvissä väleissä. Niinkö?
Vaikea on sanoa onko siinä hänen motiivinsa. En kuitenkaan ole saanut sellaista kuvaa. Hän vaikuttaa mielestäni avarakatseiselta ihmiseltä, joka tarjoaa kuuntelevan korvan ja mahdollisia vastaavia tietämiään kokemuksia tueksi tarvitsevalle. Itsekin olen yrittänyt antaa kuvaa keskustelevana ihmisenä, jolle eriävät mielipiteet ovat ok ja kunnioitettavia, kunhan molemmat osaavat esittää ne fiksusti ketään syyllistäåmättä ja kenenkään yläpuolelle nousematta.
Toivottavasti hän on tämän ymmärtänyt.
Olen saanut hänestä mahtavan kuvan helluntalaisena ihmisenä, mutta epäusko valtasi mieleni, kun täältä vasta luin, että seksuaaliset vähemmistöt eivät ole hyväksyttyjä ja niin edelleen.
En tarkoittanut mielistelyä ,mutta toiset näkevät asiat niinkin et oman elämän kuva ilman sanojakin on tarpeeksi "voittamaan sielu Herralle".
Eikö se ole myöskin totta "ei kukaan ole profeetta omalla maalla".
Ei se että yksi puolisesti syyllistetään ketään hyödytä pitää olla tasapainotus tilalle.
Tällä tarkoitan paremminkin saarnaajia, jotka julistavat sanomaa.
Kaiketi jokainen osaa suolata niin et jano tulee.
Vaan täytyy samaan saarnaan mahtua myös juoma ettei janoon kuole.
Lopuksi ei minunkaan äitini koskaan "suolannut minua helvettiin" sain äidistäni saman kuvan kuin sinä anopistas.
Se olikin yksi "syy" et olen helari.
Vaikkei äitini elänytkään kun minä uskoon tulin.
Miksi sitten syntejä tai asioita jotka ovat vastoin Jumalan tahtoa .
Näkisin ettei Jumalan tartte parannusta synnestä tehdä eikä syntejään anteeksi anella ja sanoman julistuksen Hän jätti ihmisille, ei enkeleille, eikä eläimille.
Joten joidenkin on ikävimmätkin asiat tietoon tuoda,
"Nyt kysynkin, voiko anoppini olla todellisessa helluntaiuskossa, koska hän ei tuomitse aborttiani eikä Bi-seksuaalisuuttani? Hän ei ole tarjonnut minulle edes pelastusta..."
...
Minä sanoisin että anoppisi edustaa sitä parasta uskovaisten joukkoa, joka on ymmärtänyt ihmisen oman etsinnän ja itse löytämisen merkityksen, ja sen ettei ihminen voi löytää mitään omaa ja aitoa ellei saa kulkea omaa tietään ja itse etsiä ja itse myös löytää. Epäilenkin että myös hänen uskonsa on hänen itse löytämäänsä joten hänellä on rauha sielussa huolimatta siitä, että ympärillä ehkä pyöriikin eri tavalla ajattelevia ja eläviä. Hänellä ei ole tarvetta nyrpistellä nenänsä "syntisille" elämäntavoille todistellakseen oman uskonsa puhtautta.
Anoppisi on hellariksi aika harvinainen koska he usein ovat uskonsa tyrkyttäjiä. Sul on käynyt stägä. ;-)
Anoppini on ihana ihminen. Mulla on todella käynyt hyvä tuuri, että olen niin hienon ihmisen lähelleni saanut!
anoppi sinulla. Minusta hän katselee tätä maailmaa Kristuksen silmin, tällaiseen olen oppinut enemmän luterilaisella puolella. Tämä palsta ei kuitenkaan edusta helluntalaisuutta aidoimmillaan.
ihmeellinen asia oliskin jos täällä seurakunta tulisi esiin kun on täysin sekainen kristillinenkin porukka mieli piteitään esiin tuomassa ja kaikkialta kaiken lisäksi.
Täällä "kylään" tulee saatanan palvojista jos joihinkin noitiin osallistujia eikä kukaan voi tietää sen perusteella mikä linja helluntalaisilla on.
Jos joku on kokenut huomauttamista jostakin "synnistä" ja on ottanu nokkiinsa, niin tännehän on hyvä heittää "paskat", olipa syy sitten minkä vapaan suunnan tai jopa itsensäkin.
Muutamia ei ole rahallisesti tarpeeksi autettu ja jos jonkinlaista moitetta.
On myös nimimerkkien alla esiintyjää jotka ovat yhtä kaukana helluntalaisuudesta kuin "itä on lännestä".
meidät on lähetettykin. Tämä palsta on kyllä aika kirjava, ei täällä voi välttämättä valita kenen kanssa vaihtaa mielipiteitä, tämä on vähän torin kaltainen. Arkinen ja joskus pyhänkin tuntuinen. Tämän tyyppistähän me kohtaamme arjessakin. Hyvä näin..:)
Kuule sinun anoppisi, on mailman ihanin ihminen.
Kunpa olisikin enemmän hänen-kaltaisiaan?hän tekee juuri Jumalan tahdon mukaan, me emme ole kenenkään tuomareita eikä tuomitsijoita! Hänellä on ihanteellinen Kristus-valo; joka loistaa kaikille huoneessa olijoille.Hän on minun mielestä todellinen uskovainen; hänen ei tarvitsekaan puhua sinulle tai muillekaan uskostaan; katsos se loistaa Jumalan rakkaus hänen olemuksestaan....Siunausta sinulle ja anopillesi...tvo:ola
tuo Sinun anoppisi. Ei pakota eikä painosta, mutta varmasti rukoilee. Me emme voi muuttaa menneisyyttämme hitusenkaan vertaa. Tehty mikä tehty, mutta me voimme saada menneisyytemme anteeksi. Enkä usko, että voimme itse itseämme muuttaa. Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista. Jeesus on Jumalan lähettämä vastaus ihmiselle ja ovi Jumalan yhteyteen.
Onnitelen miniä! Olet saanut todella aidon ja jalon uskovaisen anopin! Hän näyttää elävän Kristusta ihan käytännön tasolla. Tällaisia anoppeja ja muita ihmisiä tämä kylmä maailma tarvitsee!
ripittäytymisellesi.
Älä hyvä ihminen ota elämässäsi sellaista riskiä että tuollaisia asioita läheeisillesi kerrot.
Ei sinulla ole minkäänlaista syytä kaikkia elämäsi juttuja anopille eikä edes miehellesi mennä kertomaan.
Siitä se sitten aikanaan vasta soppa syntyy heikkoina hetkinä
Jos haluat purkaa sydämesi ja olet uskovainen mene "ammattiripittäjälle". Hän pitää salaisuutesi voit myöhemminkin elää normaalia elämää.
Ja jos olet tosi uskova niin taivaassa on sellainen herra joka sinua kuuntelee ja sinua siunaa ja puolustaa. Puhu hänelle!
kuuntelijalle neuvon pikan minne ripittäytymään vois mennä kuulin et lähellä siperiaa helmikuun alkupuolella tulee salametsästäjiä jotka samalla vois yhen ripittäytymisen hoitaa vaikka nimettömänä. (pientä korvausta vastaan).
Jos olet ollut Bi yms, se on menneisyyttasi. Jos taas talla hetkella elat kovin syntista elamaa, mielestani jokaisen uskovaisen tehtava on ainakin kertoa sinulle, etta elat vaarin. Siis toki meista ihmisista jokaikinen on syntinen, Jeesus oli ainut taydellinen. Kuitenkin jos uskovainen on vain hiljaa ja antaa kunkin ihmisen elaa niinkuin haluaa, ei sekaan ole hyvaksyttavaa. Meidan kristittyjen velvollisuus on kertoa kanssaihmisille Jeesuksesta ja siita, miten han on opettanut meita elamaan.
Olen edelleenkin Bi, se ei minusta koskaan poistu ja on aina osa sitä mitä olen. En kuitenkaan toteuta muita suhteita kuin suhdetta mieheeni, eli ulkopuoliset eivät seksuaalisuuteni monimuotoisuutta tiedä.
En mielestäni elä muuta kuin tavallista elämää: opiskelen, käyn työssä, elän arkea mieheni kanssa ja tapaan ytäviä. Tupakka ja lasi viiniä maistuu joskus.
Olen pelkästään tyytyväinen, ettei anoppini kerro minulle jeesuksesta. Olen oman etsintäni tehnyt ja päätynyt aikuisena, täysivaltaisena ihmisenä omiin ratkaisuihini. Mielestäni on kaikkien juttujen jne perusteella vain ihmeellisen ihanaa, että voimme anoppini kanssa olla läheisissä väleissä, täydessä kunnioituksessa ja yhteisymmärryksessä uskonnollisista eroavuuksistamme huolimatta. Etenkin kun annoin itseni ymmärtää, ettei helluntaiseurakunnan piirissä minun hyväksymiseni olisi mitenkään itsestäänselvää.
Eli vanhempani ovat helluntailaisia (kuten lähes koko sukunikin). Itsekin liityin 13-vuotiaana seurakuntaan, eli otin kasteen, mutta olin silloin siihen aivan liian nuori. Muutama vuosi sitten erosin seurakunnasta, koska en usko samalla tavalla kuin helluntailaiset tai yleensäkään "tosikristityt".
Mutta siis asiaan... omat vanhempani suhtautuvat minuun samoin kuin sinun anoppisi. He ymmärtävät, että on minun asiani mihin uskon eivätkä he voi sitä muuttaa vaikka haluaisivatkin. Minulla on heidän kanssaan, varsinkin äitini kanssa, läheiset välit, ja äidin kanssa keskustellaankin kaikesta. Ja se on molemmille selvää, että voi sanoa jos on jostain eri mieltä, mutta toisen mielipidettä tulee kunnioittaa. Esimerkiksi asumiseni avoliitossa kihlattuni kanssa vanhempani hyväksyvät, ja tulevat mieheni kanssa hyvin toimeen vaikka tietävät hänen olevan ateisti. Heidän mielestään mieheni on myös perheemme jäsen, vaikka ei ollakaan naimisissa. Tällaista suhtautumista toivoisi monelta muultakin. Tuputtaminen ja saarnaaminen vain saavat pahaa aikaan ja pahimmassa tapauksessa siinä katkeaa ihmissuhteita.
Mummoni taas on asia erikseen. Hän paasaa jatkuvasti siitä, että kuinka on syntiä asua yhdessä ennen avioliittoa jne. Se on todella rasittavaa. Kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä (minä 25 ja mieheni 26), joten toisten puuttuminen asiaan ärsyttää.
Yleensä helluntailaisista minulla ei ole pahaa sanottavaa.