Palstasta on tullut pahimman laatuinen juorupalsta. Käsitykseni mukaan kahdeksannen käskyn sanoma koskee ainakin vähän myös katoliseen kirkkoon kuuluvia.
Kahdeksas käsky.
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Niiden menetys on raskas isku, jonka vaikutus voi tuntua koko elämän ajan.
Itsestämme toivomme sanottavan pelkkää hyvää. Meidän on puhuttava lähimmäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä. Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä.
Toisen mainetta on varjeltava sekä yksityisesti että julkisesti. Julkisuuteen kuuluu oikeuden ja totuuden vaatimus ja siihen liittyvä avoimuus. Emme kuitenkaan saa paljastaa lähimmäisen rikkomuksia ilman varmaa tietoa ja painavaa syytä.
Rikkomusten arvioiminen on uskottu oikeuslaitokselle, joka toteaa syylliset ja asettaa heidät vastuuseen teoistaan. Yksityiselämässä meidän ei tule syyttää toisia eikä paljastaa heidän heikkouksiaan. Tehtävämme on rohkaista heitä vapautumaan menneestä ja etsimään uutta suuntaa elämälleen.
Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. (2. Moos. 23:1–2)
Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.
(Kol. 3:9–10)
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.
Koen tämän asian tiedoksi saattamisen pyhäksi velvollisuudekseni jo pelkästään syntymä kaupunkini puolesta. Turussa emme milloinkaan ole syyllistyneet toinen toistemme loputtomaan solvaamiseen, joka ei käsityksemme mukaan ollenkaan kuulu kristityn ihmisen ominaisuuksiin, vaan pakanoiden joiden elintavat ovat kristitylle kaikinpuolinen kauhistus.
Meidän tuomiokirkkomme vihittiin käyttöön 17. kesäkuuta vuonna 1300, ja seuraavana päivänä kansallispyhimyksemme Pyhän Henrikin luut siirrettiin sinne. Juhlakulkueessa asteli yhdeksäs Turun piispa, nimeltään Maunu, kotoisin Ruskon Märttälän kylästä. Vuonna 2000 näistä tapahtumista tuli täyteen 700 vuotta.
Vuonna 1300 keskiajan katolinen yhtenäiskulttuuri oli lakipisteessään. Kerjäläismunkkien sääntökunnat, eritoten dominikaanit ja fransiskaanit, olivat avanneet uuden näkökulman evankeliumiin ja ulottaneet lähetystyönsä kaikkialle, myös Suomeen. Suuret teologit Tuomas Akvinolainen ja Albertus Magnus olivat saaneet elämäntyönsä valmiiksi. Goottilainen rakennustaide kukoisti.
Ristiretket Pyhälle Maalle olivat päättyneet, mutta jatkuivat vielä Baltiassa ja Karjalassa. Valtakunnanmarski Tyrgils Knuutinpoika oli kolmannella ristiretkellä vuonna 1293 perustanut Viipurin linnan. Vuonna 1300 Euroopassa vallitsi suhteellinen rauhantila. Keskiajan syksyn tuhoisat vitsaukset - satavuotinen sota, musta surma, paavien Baabelin vankeus - olivat vielä edessäpäin.
Paavinvalta oli huipussaan. Ehkä senkin kunniaksi paavi Bonifatius VIII julisti helmikuussa vuonna 1300 Antiquorum habet fide -nimisellä bullalla ensimmäisen riemuvuoden vietettäväksi koko kristikunnassa. Hän lupasi täydelliset aneet ja vapautuksen kiirastulesta kaikille, jotka alkaneena vuonna tulisivat katumaan syntejään Rooman neljässä pääkirkossa.
Rooma täyttyikin pyhiinvaeltajista. Myöhemmin vastaavanlaisia riemuvuosia on vietetty sopivina tasalukuvuosina. Kaikkien aikojen suurisuuntaisin riemuvuosi oli tietenkin vuosi 2000.
Edelleen elämme Turussa riemuvuoden jälkeisessä ilossa rakastaen lähimmäisiämme ja noudattamalla erityisesti kahdeksatta käskyä.
Kahdeksas käsky.
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Niiden menetys on raskas isku, jonka vaikutus voi tuntua koko elämän ajan.
Itsestämme toivomme sanottavan pelkkää hyvää. Meidän on puhuttava lähimmäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä. Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä.
Toisen mainetta on varjeltava sekä yksityisesti että julkisesti. Julkisuuteen kuuluu oikeuden ja totuuden vaatimus ja siihen liittyvä avoimuus. Emme kuitenkaan saa paljastaa lähimmäisen rikkomuksia ilman varmaa tietoa ja painavaa syytä.
Rikkomusten arvioiminen on uskottu oikeuslaitokselle, joka toteaa syylliset ja asettaa heidät vastuuseen teoistaan. Yksityiselämässä meidän ei tule syyttää toisia eikä paljastaa heidän heikkouksiaan. Tehtävämme on rohkaista heitä vapautumaan menneestä ja etsimään uutta suuntaa elämälleen.
Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. (2. Moos. 23:1–2)
Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.
(Kol. 3:9–10)
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.
Koen tämän asian tiedoksi saattamisen pyhäksi velvollisuudekseni jo pelkästään syntymä kaupunkini puolesta. Turussa emme milloinkaan ole syyllistyneet toinen toistemme loputtomaan solvaamiseen, joka ei käsityksemme mukaan ollenkaan kuulu kristityn ihmisen ominaisuuksiin, vaan pakanoiden joiden elintavat ovat kristitylle kaikinpuolinen kauhistus.
Meidän tuomiokirkkomme vihittiin käyttöön 17. kesäkuuta vuonna 1300, ja seuraavana päivänä kansallispyhimyksemme Pyhän Henrikin luut siirrettiin sinne. Juhlakulkueessa asteli yhdeksäs Turun piispa, nimeltään Maunu, kotoisin Ruskon Märttälän kylästä. Vuonna 2000 näistä tapahtumista tuli täyteen 700 vuotta.
Vuonna 1300 keskiajan katolinen yhtenäiskulttuuri oli lakipisteessään. Kerjäläismunkkien sääntökunnat, eritoten dominikaanit ja fransiskaanit, olivat avanneet uuden näkökulman evankeliumiin ja ulottaneet lähetystyönsä kaikkialle, myös Suomeen. Suuret teologit Tuomas Akvinolainen ja Albertus Magnus olivat saaneet elämäntyönsä valmiiksi. Goottilainen rakennustaide kukoisti.
Ristiretket Pyhälle Maalle olivat päättyneet, mutta jatkuivat vielä Baltiassa ja Karjalassa. Valtakunnanmarski Tyrgils Knuutinpoika oli kolmannella ristiretkellä vuonna 1293 perustanut Viipurin linnan. Vuonna 1300 Euroopassa vallitsi suhteellinen rauhantila. Keskiajan syksyn tuhoisat vitsaukset - satavuotinen sota, musta surma, paavien Baabelin vankeus - olivat vielä edessäpäin.
Paavinvalta oli huipussaan. Ehkä senkin kunniaksi paavi Bonifatius VIII julisti helmikuussa vuonna 1300 Antiquorum habet fide -nimisellä bullalla ensimmäisen riemuvuoden vietettäväksi koko kristikunnassa. Hän lupasi täydelliset aneet ja vapautuksen kiirastulesta kaikille, jotka alkaneena vuonna tulisivat katumaan syntejään Rooman neljässä pääkirkossa.
Rooma täyttyikin pyhiinvaeltajista. Myöhemmin vastaavanlaisia riemuvuosia on vietetty sopivina tasalukuvuosina. Kaikkien aikojen suurisuuntaisin riemuvuosi oli tietenkin vuosi 2000.
Edelleen elämme Turussa riemuvuoden jälkeisessä ilossa rakastaen lähimmäisiämme ja noudattamalla erityisesti kahdeksatta käskyä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuon puolankielisenä tai saksankielisenä versiona piispantalolle, jotta myös herra Jozef Wrobel avustajineen pääisisi tekstiin tutustumaan. Kiitos kovasti, tulee luettava Eirassakin tarpeeseen!
kääntää. Yleisesti ottaen näyttäisi kuitenkin palstallakin ymmärrettävän Obu finskaa paremmin kuin Obu svenskaa.
Kumpaakin olen palstoille kirjoittanut.
Helsningar fron Obu!
yhtä vähänhän se piispa ruotsia osaa kuin suomea. Mutta kaipa täältä palstalta joku innokas löytyy, joka rouskuttaa tekstin puolaksi piispalle, vähän niinkun joululahjaksi.
kirkkoon kuukumaton voi/saa/haluaa käyttäytyä vapaasta tahdosta hyvin itseään ja muita kohtaan ilman että käyttäytymisen motiivina olisi pelko tai yhtään mitään.
"Herran pelkoon" perustuva hyvä käytös ei ole rehellistä vaan perustuu teeskentelyyn.Miksi pitäisi pelätä? hohhoijaa
Kannatan ajatustasi päiväjärjestykseen palaamisesta.
Toivotan niin Sinulle kuin kaikille muillekin rauhaisaa adventin aikaa.
Ei toteutunut toiveesi, ei, päiväjärjestykseen palaamisesta.
Kiitos sinne Turkuun kuitenkin hyvästä yrityksestä.
Olkaa hyvät ja keskustelkaa rauhassa vaikkapa kahvien laaduista tai rusinapullien rusinoista. Miksi teillä "vanhoilla parroilla" pitäisi olla yksinoikeus keskusteluun täällä? Onko teidän pienen piirinne "keskustelu" sitten muka niin ihmeellisen rakentavaa ja korkeatasoista?
Tietääkseni suomi24.fi on kaikille avoin, joten sorry: olemme täällä jäädäksemme.
Se vain minua ärsyttää, etteivät kirkon oikeat ongelmat tunnu liikuttavan teitä piiruakaan. Arvostettu pappi häpäistään julkisesti, häneltä viedään papin oikeudet, hänet karkotetaan Hollantiin, hänelle ei suoda mitään pääsyä takaisin... todellinen kristitty ei voi vaieta tällaisen edessä!
Hyviä keskusteluja teille, pysykää vain kahvin ja rusinapullien ääressä.
Onko Sinulla, Turust, kokemuksia ekumeniasta Suomen Turussa? Nythän on kuulema katolinen seurakunta ainakin toisella puolen jokea lyönyt ekumenialle jarruja.
Muutoin ekumenia on Suomessa ollut esimerkillistä.
Todelliset syyt jotka ovat tähän johtaneet eivät ole minun tiedossani. Tapanani ei ole uskoa juoruihin.
Minua ja tavallista kristikansaa ilahduttaa mm. tapahtumat joissa eri kirkkojen piispat esiintyvät yhdessä esimerkiksi rauhan puolesta sotaa vastaan.
Hieno, tällainen yhteisesiintyminen oli mm. ennen Irakin sodan alkua, jolloin kirkkojen piispat antoivat yhteisen sodanvastaisen julistuksen Helsingin tuomiokirkon portailta.
Väitän, että maailma menettää paljon jos joku saa tällaiset yhteiset esiintymiset lopetetuksi.
kiitos sydämen pohjasta tästä kirjoituksesta!