Jos haluaa mennä vapaaehtoisesti osastolle, ni pääseekö sieltä myös pois tasan sillon kun haluaa? Vai rupeeko ne uhkailemaan esimerkiksi M1-lähetteellä tmv??
Mua ahistaa todella paljon lähes kokoajan. Tekis vain mieli maata sängyssä kokoajan. En syö nykyään ees ruokaa, edes leipää, vaikka ennen söin sitä ku ei lämmin ruoka maistunut. Eihän tää syömättömyyskään pidemmän päälle hyväksi ole.
Ei mikään terapeutille juttelu auta ahistukseen.. Tapasin sitä tällä viikolla eikä ees hirveesti puhuttu mitään. Ärsyttää ku sillä oli taas joku uus työpari mukana. Vaikee puhua ja vielä vaikeempaa jos on joku täysin tuntematon siinä vieressä.
Terapeutti antoi jotain lippulappusia täytettäväks.. Esim se BDI-testi, jonka tosin täytin netissä. Sain 31 pistettä, siinä luki että vakavia masennuksen oireita...
Onko osastosta apua ahdistukseen jos sinne menee? (Ja joo ei tarvii kenenkään tulla sanoo että ei sinne niin vain pääse. Veikkaanpa että pääsee, jos toinen vaihtoehto on itsari. Se kun käy kokoajan mielessä... Onneks vaan täällä kaupungin osassa ei oo mitään paikkaa, mistä hypätä korkeelta alas... Tai onhan niitä jos alkaa tarkasti miettiä...)
Mä haluan apua tähän oloon, itsari ei oo kovin järkevä vaihtoehto. Ja päivystykseen en enää mene. Nähty liian monta kertaa, ettei siitä mitään hyötyä ole. EN mä oo pystyny kertaakaan siellä totuutta olosta kertomaan. Ei vain pysty...
Olisko jollain kokemuksia osastohoidosta? Vapaaehtoisesta sellasesta. Pakkohoidosta on kokemusta ihan omasta takaa, tosin alaikäisenä ja se oli ilman syytä. (ei vain laitoksen väki pärjännyt, joten lähettivät osastolle...)
Mua ahistaa todella paljon lähes kokoajan. Tekis vain mieli maata sängyssä kokoajan. En syö nykyään ees ruokaa, edes leipää, vaikka ennen söin sitä ku ei lämmin ruoka maistunut. Eihän tää syömättömyyskään pidemmän päälle hyväksi ole.
Ei mikään terapeutille juttelu auta ahistukseen.. Tapasin sitä tällä viikolla eikä ees hirveesti puhuttu mitään. Ärsyttää ku sillä oli taas joku uus työpari mukana. Vaikee puhua ja vielä vaikeempaa jos on joku täysin tuntematon siinä vieressä.
Terapeutti antoi jotain lippulappusia täytettäväks.. Esim se BDI-testi, jonka tosin täytin netissä. Sain 31 pistettä, siinä luki että vakavia masennuksen oireita...
Onko osastosta apua ahdistukseen jos sinne menee? (Ja joo ei tarvii kenenkään tulla sanoo että ei sinne niin vain pääse. Veikkaanpa että pääsee, jos toinen vaihtoehto on itsari. Se kun käy kokoajan mielessä... Onneks vaan täällä kaupungin osassa ei oo mitään paikkaa, mistä hypätä korkeelta alas... Tai onhan niitä jos alkaa tarkasti miettiä...)
Mä haluan apua tähän oloon, itsari ei oo kovin järkevä vaihtoehto. Ja päivystykseen en enää mene. Nähty liian monta kertaa, ettei siitä mitään hyötyä ole. EN mä oo pystyny kertaakaan siellä totuutta olosta kertomaan. Ei vain pysty...
Olisko jollain kokemuksia osastohoidosta? Vapaaehtoisesta sellasesta. Pakkohoidosta on kokemusta ihan omasta takaa, tosin alaikäisenä ja se oli ilman syytä. (ei vain laitoksen väki pärjännyt, joten lähettivät osastolle...)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos osastolle joutuu, ei sieltä lähdetä pois silloin kun itse haluaa, sen päätöksen tekevät lääkärit.
Ensin sinun pitää täyttää kriteerit, joilla osastolle pääsee/joutuu. Sinun tulee toisin sanoen olla vaaraksi itsellesi tai muille, niin että hoitamatta jättäminen pahentaisi terveyttäsi. Jos et ole psykoottinen, etkä pahasti päihderiippuvainen, niin helpoin tapa päästä osastolle on varmaankin olla itsetuhoinen, mutta sekään ei välttämättä nykyään enää riitä, sillä osastot ovat usein täynnä vaikeita tapauksia, joten sinun tulee todella vakuuttaa jokin viranomaistaho siitä, että olet vaaraksi itsellesi.
Suosittelisin kuitenkin alkuun menemistä psykiatrille ja kertoa huolistasi, jotta sinulle voidaan antaa lääkitystä ja/tai terapiaa. Osastohoito ei yleensä auta niihin, jotka menevät sinne ns. vapaaehtoisesti, koska sieltä ei saa oikeita lääkkeitä kuin tuurilla, eikä juuri minkäänlaista terapiaa. Ehkä jonkinlaista vertaistukea sieltä saa, koska osastolla huomaa kuinka vaikeaa joillakin ihmisillä todella on.
Psykiatrin luona oon käynyt kerran tämän terapiasuhteen aikana. Sovittiin vaan että jatkan terapiaa, eipä oikein muuta. Ja että tarvittaessa voi sitäkin tavata ym.
En mä halua olla tän p'skanolonkaa siihen asti että oikeesti oon menossa tappamaan itteeni! Välillä tuntuu että sen tekeminen ei enää kaukana ole... Mä en tosiaan enää tiedä mikä tähän ahdistukseen auttaa! Viiltely nyt ei ainakaan, sen oon saanutkin lopetettua. Vaikka nytkin ahistaa enempi ku pitkään aikaan ni ei se haavojen tekeminen sitä lievennä yhtään.
Sisko kehoitti soittaa häkeen ahistuksen takia, mut ei päivystykseen menosta ole mitään hyötyä. Lääkäri sanoo että jääppä tänne yöks ja juttele psyk.sh:nkaa aamulla. Ikään kuin sekään auttais...
Oma kokemukseni perustuu vain yhteen kertaan. Menin vapaaehtoiseen osastohoitoon pääsyynä itsemurhasuunnitelmat. Sitä ennen olin ollut myös muussa avohoidossa.
Parin viikon kuluttua totesin, ettei osasto ollut itselleni sopiva paikka ja tahdoin pois. Lääkäri kirjoitti tarkkailulähetteen, jonka tähden jouduin olemaan osastolla vielä neljä päivää.
Todettuaan etten ollut psykoottinen, ei perusteita pitämiseen enää ollut. Vaikka olin vielä selvästi itsetuhoinen. Varmistettuaan, että tahdon varmasti lähteä, ei lääkärin auttanut kun kirjata minut ulos.
Enemmän tuntui lääkäri kirjoittaneen lähetteen, koska toivoi minun muuttavan mieleni. Päätökseni tuli nimittäin aika yhtäkkiä.
Tuota just minäkii mietin, että käviskö siinä niin että vapaaehtoinen hoito muuttuiskii pakkohoidoks, tai siihen että tekisivät sen tarkkailulähetteen...
Mutta onko sit jostain lääkityksestä apua..? Eikös niissä aika monissa ole aluks jotain sivuvaikutuksia, mm itsariajatukset voi pahentua alkuvaiheessa? Kaveri söi masennuslääkkeitä, välillä jätti pariks päiväks lääkkeet ottamatta, ni sitä rupes ihan h*lvetisti ahistaa ja oli lähellä hypätä sillalta.
"Ei lääkärin auttanut kun kirjata minut ulos." AIka naiivisti sanottu, ettei "auttanut." Se riippuu hyvin paljon yksilöstä, mutta yleensä mielureille on parempi pakottaa ja kurittaa, niin ei ainakaan tule "heitteillepano-"syytettä.
Pidä itseäsi onnekkaana.
Joskus kyllä ihmetyttää tämä psykiatrisen populaation sinisilmäisyys. Niin kai se on, että ei sitä kaikkea paskaa voisi todeksi uskoa ennen kuin kokee, ja jos kokee. Se on ihan onnen kysymys, eikä psykiatrian uhrin mielenterveyden.
Vapaaehtoinen laitospaikka on illuusio. Saman tien, jos henkilö haluaa poistua huomaa hän olevansa tahdosta riippumattomasti vangittu, ihan niin kuin nimimerkki kokemus1 kertoi omassa tarinassaan. Kuten kpot kirjoitti psykiatrian asiakaskunta ja koko kansa muutoinkin on kovin sinisilmäisiä ja naiiveja tällä saralla.
Nii eli siis tähän oloon ei voi saada mitään apua?? Onko sit ainoo vaihtoehto se viimeinen ja lopullinen vaihtoehto???
Varmaan kannattaa/uskaltaa mitään lääkitystä ees kokeilla ku itsetuhoiset ajatukset voi pahentua niitä syömällä. Näin kävi yhen toisenkii lääkityksen kanssa, kun niissä oli sivuvaikutuksena se että ne voi pahentua. Kerkesin syyä niitä viikon-pari vaan ku tuli hirvee olo.
Vaikkei ne edes olleet mtn masennuslääkkeitä tmv.
Valitettavasti niin sanottujen mielenterveysasioiden kanssa painivien auttaminen on alkukantaista kuin luolaelämä, joten todella vaikea saada oikeaa apua.
Suositttelen, että mietit hakeutua kolmannen sektorin paikkoihin tai mikäli sinulla on rahaa omasta takaa yksityiselle psykoterapeutille. Ensin pitää tietenkin löytää sopiva sekä ymmärtää, että muutos lähtee sinusta itsestäsi riippumatta mikä tilanteesi on. Onko sinulla ketään läheistä jonka kanssa puhua vakavasti ja luottamuksellisesti? Sitten löytyy vielä Valtakunnallinen kriisipuhelin, josta voi myös tiedustella eri kolmannen sektorin paikkoja joihin mennä.
Kriisipuhelin - apua elämän kriiseihin
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-elämän-kriiseihin
Toinen vaihtoehto on lobotomoida itsensä esimerkiksi SSRI-ainein tai neuroleptein, mutta se on monelle yksisuuntainen tie, jos ei ole aikaisempaan paluuta.
Osastolle ei mennä noin vaan. Itsetuhoisuuskaan ei riitä että pääsee osastolle. Itse olen ollut 3krt ja nyt taitaapi tulla m1 lähete koska en sitoudu mtt.n käynteihin. Itse en ole hyötynyt osastolla olemisesta koska siellä vaan lääkitään-ei muuta hoitoa.
Ihana huomata että olet vielä elossa,vaikutit niin epätoivoiselta kun viimeksi kirjoitit.Pelkäsin että olet joko kuollut tai joutunut/päässyt osastohoitoon.Voimia!
Kiitos! Edelleen hengissä ja vielä huonommassa tilanteessa. Kertoisin sinulle enemmän mutten tätä kautta koska minut voi joku tunnistaa. Edellisestä viikosta minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa kun olen ottanut yli-annostuksia lääkkeitä. Lähtöä yritin lääkkeillä jälleen toissa yönä mutta ikävä kyllä heräsin. Rauhaan eivät minua jätä sillä lääkäri jälleen tulossa ensi viikolla kotikäynnille. Ihmeen kauan antavat minun "leikkiä" lähdön kanssa kun m1 lähetettä ei vielä ole tehty enkä kyllä suostuisi lähtemään. Pakolla joutuisivat minut viemään. Missä vaiheessa minun mtt.n asiakkuus on tullut pakkohoidoksi vaikken suostu siellä kämään niin edelleen käyvät kotona..,, Multinikkaaja=kiitos kannustavasta tekstistä ja kaikkea hyvää sinulle....ja vielä voimahalit!
Älä päästä lääkäriä sisää, ei voi tuomita?
Mut jos vaihtoehtona on osasto tai itsari ni kai sinne osastolle enempi haluais? Eikä lääkäri voi päästää esim päivystyksestä pois jos sille sanoo menevänsä tappamaan ittensä.
Mä en tiedä mitä hittoo pitäs tehä. Neljäs päivä putkeen ku ahistaa. Makaan vaan sängyssä ja itken kokoajan. En muista millon olisin syönyt. Yks tyyppi vaan eilen tokas että ohops, ootpas sää laihtunut. Nii'i, sitähän se syömättömyys lopulta teettää... Päähänkii koskee ihan kivasti ku en oo syönyt, mut eipä tee ees mieli mitään ruokaa. Ahistaa vaan päivä päivältä enempi. Mietin että pitäskö laittaa sille terapeutille viestiä tästä... Ei se kyl välttis enää tnä viestiä näe.
Mietin jo että jos tää olo ei helpota ni pitäskö päivystykseen lähtee..? Ku ei vaan jaksa. Päivät kuluu siinä ku makaan sängyssä, ruokin eläimet ja meen takas sänkyyn makaamaan.
Kaikesta näistä ihmisten pelotteluista ja kokemuksista huolimatta, olen sitä mieltä, että apua kannattaa hakea, jos sitä on valmis ottamaan vastaan.
Yhtä naurettavaa on ajatella, että kaikki hoito on vain kiusaa ja piinaa kuin se, että kaikki on autuaaksi tekevää.
Mikään ei ole niin mustavalkoista.
Ihmisiä siellä vain on vastassa.
Hae apua. Joko päivystyksestä tai jostain muualta, jos sinusta tuntuu ettet pärjää. Toivotaan, että saat tarvitsemasi.
Tsemppiä.
Ymmärrän kyllä, että ihmisen mieli on utelias, mutta pahimmassa tapauksessa voivat tehdä sinusta psykiatrian orjan vaikka loppu iäksesi. En millään pysty arvioimaan sen todennäköisyyttä. Muuttujia on liian monta.
Ymmärrän kyllä, että ihmisen mieli on utelias,
Oon kyl itekii sitä mieltä jo aiempien osastokokemusten perusteella etten sinne mene. Se vaan käy viimeisimpinä vaihtoehtoina mielessä sillon ku on superpahaolo, joka on muuten nyt helpottanut! :) Ei sieltä oo koskaan mitään apua saanut. Keksittyjä diagnooseja kylläkin. Ja viime syksynä psykiatrin luona käydessä sain tietää että mulla oli lääkitys käytössä viime osastokerralla, joka oli vuonna 2010 ja kesti sen 4päivää kun olin vaan m1-tarkkailussa... Yhen osastojakson aikana oli lääkitys käytössä mut psykke luki tiedoista että oli myös viimeisimmällä kerralla. Harmi ku itellä ei oo niitä tietoja niiltä ajoilta ni en tiiä mitä muuta mielenkiintoista siellä lukee...
Välillä ku läheiset soittelee häkeen jos en vastaa tmv ja sit yleensä on sen jälkeen pakko lähtee päivystykseen ni jos joutus suljetulle(muita osastoja ei täälläpäin ole) ni lähtis sielt niin nopeeta pois ku mahollista. Jos ne käskis jäämään sinne tai uhkailis m1:llä ni suostuis jäämään vapaaehtoisesti ja sit ku pääsis ulos sieltä ni ei enää koskaan palais sinne takas. No tulis varmaan sillon poliisit perään..?
Lisäks sillon kun 2010 pääsin sieltä pois ni lupasin itelleni että tapahtui mitä tahansa ni tuonne noiden seinien sisälle en enää astu.
Tulevat ensi viikolla väkisin. Olen perunut aikoja todella kauan jolloin ovat siirtäneet niitä. Ensi viikkoa yritin perua muttei onnistunut. Laihuushäiriö pahentunut, en juuri enää syö. vuosi sitten jouduin osastolle opettelemaan syömistä. Olen nyt hyvin varma m1 lähetteestä koska sekavuutta tullut lääkkeiden väärinkäytöstä
Kyllä kotiin pääsee vaikka sanoo päivänsä päättävän. Itse sanonut sen lääkäreille hyvin suoraan ja tietävät kroonisesta itsetuhoisuudestani. Mutta nyt ilmeisesti kyllästyvät puheisiini kun tulevat väkisin kotiin. Minulla tosin useampi diagnoosi jonka vuoksi kotona käyvät
Eihän ne voi sulle m1:stä kirjoittaa jos et esim oo kotona siihen aikaan kun tulevat? Vai voiko kirjoittaa näkemättä potilasta?
Mullakin käy terapeutti kotona. Tosin siitä syystä kun en suostu sinne niiden paikkaan astumaan jalallanikaan.
syönti niin tervehdyt.
En tiiä kelle ton tarkoitit, mut mä en mitään lääkemyrkkyjä syö. Ja tuskin koskaan tuun syömäänkään. Kerran pakotettu ja se oli eka ja vika kerta ku niitä erehdyn kokeilemaan.