Mikä ero eteläpohjalaisissa ja keskipohjalaisissa

Keskipohjalainen on vähän savolaistyylinen filosofi. Rauhallinen eikä tuo itseään esiin liiallisesti. Yleisesti keskipohjalaisia pidetään mukavempina ihmisinä.

Olen samaa mieltä.Keskipohjalainen voi pitää ajatukset ja mielipiteet myös itsellään eikä hänellä ole tarvetta sanoa niitä eikä ajatella,että kaikki ovat kiinnostuneita hänen mielipiteistään. He on taitavia ja fiksuja ihmisiä joiden kanssa on ilo olla samassa työpaikasssa.
Se missä he "häviävät" Eteläpohjalaisille on huumori!

Keskipohjanmaalla ei rehvastella. Keskustelutyyli on hidastempoista ja jauhavaa. Samaa asiaa jauhetaan pikku hiljaa, joku lisää jotain, hitaasti, ja sitten kerrataan. Toisen päälle ei puhuta. Asioita ei liioitella, pikemminkin vähätellään omia asioita. Huumoria ei oikein ymmärretä tai osata. Asioista puhutaan totisesti ja vakavasti.

Eteläpohjalainen taas rehvastelee ja kehuskelee mieluusti. Asiat toki puhutaan loppuun asti, muttei sillä tapaa jauheta kauaa samaa asiaa. Puhetempo on hieman nopeampaa kuin keskipohjalaisilla, mutta satakuntalaisiin verrattuna varsin hidastempoista. Puhetempo on siinä mielessä jännää, että myös aiheenvaihto lisääntyy puhetemmon kasvaessa. Esim jossain satakunnassa asioita ei jauheta loppuun vaan ne vaihtuu lennosta. Siinä missä keskipohjalainen on käsitellyt yhden puheenaiheen perinpohjaisesti, on eteläpohjanmaalla juteltu jo kaksi puheenaihetta läpi, mutta tuossa ajassa satakunnassa on sivuttu jo ainakin kymmentä puheenaihetta. Puhetempo on keskipohjanmaalla varmaan joku 60-80 sanaa minuutissa. Eteläpohjanmaalla ehkä 80-100 sanaa minuutissa. Ja satakunnassa varmaan pitkälti yli 250 sanaa minuutissa. Eteläpohjalainen vielä jotenkuten pystyy mukautumaan keskipohjalaiseen puhetempoon, mutta satakuntalaisesta etelä- tai keskipohjalainen puhetempo voi kuulostaa suorastaan pitkästyttävältä. Toisinpäin taas etelä- ja keskipohjalaisella voi olla vaikeuksia pysyä kärryillä mitä satakuntalainen juttelee, ja juuri kun meinaa päästä kärryille, niin jo puheenaihe vaihtuu lennosta.

Keskipohjalainen on luonteenpiirteeltään muutenkin rauhallisempi. Esim jos Heikki heittää juovuspäissään oluttölkin Pertin puolelle, niin Pertti tuumii hetken, ja käy sitten noukkimassa tölkin, ja tuumii että lieköhän tuo ihan viisasta lahjoittaa naapurille pantillinen tölkki. Eteläpohjanmaalla Pertti olisi rynnäköinyt oitis Heikin takapihalle, hajottanut tämän ikkunan kirveellä ja heittänyt rypistetyn oluttölkin siitä sisään, ja sitten olisi katsottu kummalla olisi suurempi kirves. Yksinkertaistetusti Keskipohjanmaalla ei kovin helpolla kosteta asioita, tai korkeintaan samalla mitalla. Eli silkkihansikkaalla silkkihansikkaaseen. Eteläpohjanmaalla kostomentaliteetti on voimissaan, ja se kostaminen tehdään aina 10-kertaa kovemmin. Eli silkkihansikkaalla lyömiseen vastataan kirveellä tai haulikolla. Eteläpohjanmaalla kärpäsestä tehdään helposti härkänen.

Toki eteläpohjalaisen luonne on siinä mielessä kovin kevyt, että se muuttuu heti kun juna on Parkanon eteläpuolella. Puhetapa soukistuu viimeistään siinä vaiheessa kun saavutaan Tampereelle. Eli ei haluta kuulostaa "maalaaselta". Moukkamainen ja rehentelevä käytöskin muuttuu kuin veitsellä leikaten vähäpätöiseksi ja sivustaseuraavaksi. Keskipohjalaisen luonne ei sen sijaan muutu juurikaan, samanlainen hidastempoisuus ja jäyhyys pysyy, oltiinpa sitten Kannuksessa tai Helsingissä. Myös murre ja puhetyyli pysyy keskipohjalaisessa, oltiinpa missä päin tahansa. Eli sinällään heidän luonne on jollain tapaa aidompi. Eteläpohjalainen luonne on ehkä sittenkin monella vain esittämistä ja opittua, ei juurevaa tai synnynnäistä. Juuri sen takia se katoaa ja ohenee heti maakunnan rajojen yli mentäessä. Eteläpohjalainen osaa olla luontevasti eteläpohjalainen vain omiensa seurassa. Eteläpohjalainen ei osaa olla eteläpohjalainen muualla, vaan enemmänkin sopeutuu ja mukautuu nopeasti muihin varsin äkkiä.

Sitä en osaa sanoa, miksi juuri eteläpohjalainen (=rehvakkain) kulttuuri häviää kaikkein helpoiten. Johtuuko se juuri siitä oletetusta rehvakkuudesta, ettei kuitenkaan oikeasti haluta olla rehvakkaita, vaan sitä vain ollaan totuttu esittämään, kun kaikki muutkin kehuskelee kaikella. Ja sitten onkin outoa kun mennään vaikka Hesaan, niin eihän siellä viitsi ruveta heti rehvastelemaan. Siinä samassa puhetapakin kärsii inflaation, ja "mennähän sitte" vaihtuu "mennään sit" -muotoon. Keskipohjalainen "menhee" ja "tulhee" myös Helsingis, ja "puhhuu" yhtä hithaasti kuin Kanhuksessa. Keskipohjalainen tietää kuka on ja mistä on, sekä myös sen että mehtäkyläläisiä täshä vaan ollaan eikä sen enempää. Eteläpohjalainen luulee itsestään helposti liikoja, ja huomaa maakunnan rajat ylitettyään, ettei sitä niin kovia poikia ollakaan mitä luultiin, ja eikä Seinäjoki ollutkaan maailman napa, tämä näkyy sitten kaikessa. Oletus eteläpohjalaisista on myös sellainen "liian suuret saappaat antava", että sellaisen ylläpito vieraassa ymäristössä voi olla liian haasteellista. Keskipohjalaisista kukaan ei odota mitään, joten ne voi olla sen takia ihan omia ittejänsä. Eteläpohjalaisella olo on vähän kuin "maailman pisimmällä miehellä" joka on 187cm pituinen, ja sitä pitäisi lähteä rehvakkaana todistelemaan ympäri maailmaa, tuleehan siinä äkkiä vähä "eivaiskaa"-olo.

Eteläpohjalaisista... Oon asunu monta vuotta Helsingissä. Ne ei ainakaan siellä tunne käsitettä eteläpohjanmaa lainkaan. Pohjanmaa ja pohjalaiset vain. Itse olen kova puhumaan, ja moni ihmetteli sitä. Monella oli sellainen käsitys että pohjalaiset ovat hiljaisia, juroja ja hitaita, eivätkä paljoa puhu. Seinäjoen moni tiesi tangomarkkinoista, mutta ympäryspaikkakuntia kuten Lapua, Kauhava, Ilmajoki tms ei kukaan ollut koskaan kuullutkaan. Nurmon ja Härmän oli joku joskus kuullut, muttei osannut sijoittaa kartalle. Myös paini ja pesäpallo yhdistettiin heti pohjalaisiin, sekä tietysti puukkojunkkarit. Siihen tietämys sitten loppuikin. Moni on kysynyt miksi tulin Helsinkiin, enkä jäänyt ajelemaan traktoreilla ja ruokkimaan lehmiä. Yhtä moni on hämmästynyt kun olen kertonut, että olen asunut ikäni kerros-/rivitalossa, enkä ole nähnyt livenä lehmää kuin kerran lapsena maatalousnäyttelyssä. Siis mitä onko siellä muutakin kuin lehmiä ja peltoja, kysyi eräskin.

Hassuinta on Seinäjoen kartalle sijoittamisen vaikeus. Tai en nyt ole ketään laittanut kirjaimellisesti karttakirja käteen. Mutta yllättävän moni pitää Seinäjokea ja Oulua ihan naapurikuntina, tai ainakin samalla korkeudella, jossain poronhoitoalueen eteläreunalla.

Aivan sama juttu Vaasan kanssa. Ei mitään hajua oikein kellään koko paikasta. Kaikki toki tietää Vaasan nimenä, mutta kukaan ei oikein mitään muuta. Moni tietää sijainnin suunnilleen, että jossain pohjoisessa rannikolla, mutta ei oikein mitään muuta. Yleensäkin Pohjanmaa, pohjalaiset sekä Seinäjoki nähdään Helsingistä käsin, että "siellä jossain pohjoisessa".

Minusta tuntuu, että ainakin Ilkassa yms paikallisissa uutisoinnissa, Seinäjoki ja e-p nostetaan välillä turhankin korkealle jalustalle olemattomienkin asioiden tähden. Käytännössä olemme aika "nowherea" koko Suomen mittakaavassa kuitenkin. Tottakai Provinssi ja Vauhtiajot ovat isoja tapahtumia Suomen mittakaavassakin, mutta kuinka moni edes miettii kaupunkia missä tapahtuma on, vaan esiintyjät siinä pääosissa on sekä kaverit ja alkoholi. Kaikenmaailman Seinäjoki-inno projektit ovat aivan ompeluseuratasoa Suomen mittakaavassa, ja silti niistä puhutaan Ilkassa koko maan kärkihankkeena, ja ikäänkuin koko Suomi ottaisi Seinäjoesta mallia.

No. Ojasta allikkoon. Joudun muuttamaan ensi syksynä Ruotsiin. Saa nähdä minkälaisia käsityksiä sikäläisillä on suomalaisista...

Minä olen Keski-Pohojalaisen ja Etelä-Pohojalaisen risteytymä höystettynä saamelaisella verenperinnöllä........puhun palijo,jääräpäinen....joskus ilikiä jopa vittumainen......suutuksissa silimät palaen....ylypiän olonen olematta ylypiä....tierän vain mikä olen ....oon mikä oon ja muuksi en muutu :D :D

On myös ep:n sisällä noita eroavaisuuksia. Pääpiirteittäin ep jakautuu kahtia, Seinäjoen eteläpuolella on hämäläisvaikutteita, ja pohjoispuolella lappalaisvaikutteita. Jos katsotaan historiaa kauas taakse, niin tällaiset heimot täällä on aikoinaan vaikuttanut. Jopa paikannimissä näkyy lappalaisia sekä hämäläisiä nimiä.

Esimerkiksi voidaan ottaa Kauhava ja Jalasjärvi. Molemmissa puhutaan jokseenkin samaa murretta, mutta elämäntapa ja luonne on erilainen. Luonteesta voisi sanoa yleisesti, että Seinäjoen pohjoispuolella ollaan tylympiä, kylmempiä ja erakkomaisempia, ja taas eteläpuolella ollaan leikkisämpiä ja seurallisempia.

Itse näen esim kauhavalaisissa jotain samaa kuin ylivieskalaisissa. Kun taas jalasjärvisissä on jotain samaa kuin hämeenkyröläisissä. Ja tottakai tämä on luonnollista jo ihan maantieeelisestikin. Suurin vallitseva piirre kaikissa on toki eteläpohjalaisuus, mutta jo Lapualla alkaa näkyä piirteitä lappalaisuudesta. Sekä Ilmajoella hämäläisyydestä.

Tuo raja on toki häilyvä. Mutta sanoisin se noudattavan suunnilleen Vaasa-Jyväskylä junaradan suuntaa. Eli mentaliteetin perusteella ep voidaan jakaa kahteen suuralueeseen, eteläiseen ja pohjoiseen. Murre on suunnilleen samanlaista koko ep:llä, pienillä vivahde-eroilla maustettuna. Eteläisen ja pojoisen eron voi perustella myös sillä, että ihmiset ovat aika vähän tekemisissä ns "Seinäjoen ohi". Sen sijaan "omalla alueella" saatetaan liikkua hyvinkin laajasti.

keskipohjalaiset ovat ystävällisiä

ja evijärven katiskakauppias loistaa ulospäin suurta tyhmyyttä.

periaatteessa tuo eräs kirjoittaja oli oikeassa eivät muuallakaan kuin helsingissä tiedä seinäjokea muusta kun ryyppäjäisistä eli tangot,provissi ja vauhtiajot.silti koko kylä luulee suomen ottavan mallia heistä.miksi? luulisi kaupungin päättäjien verkostoituvan huomattavasti laajemmin koulutus ja yritysmaailman kautta ympäri suomen ja vientiinkin keskittymällä. ehkä suurin into on ollut viimeiset viisi vuotta suuressa kasvun vimmassa vain rakentaa ja kehua ja vakuutella...luoda imagoa.se on sitä etelä-pohjalaisuutta. ei pohjalaisuutta eikä keski-pohjalaisuutta

Mä taas ajattelen seinäjoen yläpuolen käytöksen liittyvän enemmän uskontoon, mitä ylemmäs kohti oulua mennään niin sitä vahvempaa kantaväestössä mm. lestadiolaisuus. Kosto sinällään pitää hyvin paikkansa, kun oon seurannu mitä tapahtuu sille joka haluaa erota seurakunnastaan.
Etelä-pohjanmaalainen on taas hyvin avokätinen ja siksi saakin rehvastelijan maineen ihan kylkijäisenä, kun muut ei oo tottunut sellaiseen vieraanvaraisuuteen tai vaikka käteisellä ostamiseen. Hän osaa arvostaa itseään eikä tarvitse mielistelyjä tai kumartele ketään, se voi olla jollekki muulle suomalaiselle vaikia pala ja e-p haukut pohjautuu paljolti kateuteen. Äidinmaidossa kulkeva auttavaisuus ja sinnikyys on e-p:n paras piirre.
Etelä-pohjanmaan mollaamien perustuu juurikin näiden piirteiden kanssa toimeentulemattomien kokemuksiin. Siinä hän voi miettiä miksi ei päässyt "piireihin" ja miksi pitää esim. vaikka seinäjokia p*****a paikkana.
Suorasanasuus ja asian loppuunkäsittely, se on siinä..eikä kukaan enää pillitä jälkikäteen kuten muualla suomessa oon saanut nähdä ja kokea.

Pohjalaiset ovat kovia uhoilee mutta kun tosi paikka tulee eteen niin siihen se sit jääpi:)

Pohjalaiset eivät osaa viiltää ne tökkii..

Etelä-pohjalaiset ovat tyhmiä, kepun viettäviä. Keski-pohjalaiset ovat vielä tyhmempiä, kepu viä ku makkisankoa tunkioille, keski-pohjalaisia.

pohjalaisuus on todellisuudessa vain portonpenikkaisuutta,n-haploryhmään kuuluneita nilviäisiä niilonpoikia,samoja slaaveja kuin venäläiset

Ei oo

keskipohjalaiset tervehtii muita ihmisiä

Keskipohjalaisissa on enemmän hihhuleita

Keskipohjalaaset on lestoja. Eteläpohjalaaset ei. Alajärvelääsiä ei lasketa eteläpohjalaasiin.