Tai kokisitko huonoa omaatuntoa, tälläisessä tapauksessa, jos olisit kiusannut raa'asti toista henkilöä? haukkunut, naureskellut, mulkoillut, levittänyt perättömiä juoruja, uhkaillut, lyönyt, töninyt, töhrinyt hänestä vessan seinään juttuja... Eikä sun välttämättä ole tarvinnut tehdä edes kaikkia näitä asioita, vaan vaikka 2 asiaa noista ja tietäisit että moni muu olisi kiusannut häntä myös, vaikka eihän sillä periaatteessa ole merkitystä kuinka moni, kun tässä elämässä jokaisen ihmisen täytyisi kantaa vastuu vaan omista teoistaan. Näetkö tuollasen kiusaamisen ees raakana väkivaltana, tilanteesta riippumatta ja että joku ihminen, etenkin lapsi tai teini ansaitsisi sitä?
Tää kiusattu ois sit ollu sellanen 11-15v tyttö, joka olisi näyttänyt halvalta, seurustellut usean kanssa, flirttailut usean kanssa, harrastanut usean kanssa seksiä, iskenyt varattuja, puhunut pahaa seläntakana muista ja levitellyt toisten salaisuuksia. Sinä olisit joutunut edes jonkun noista hänen tekemien tekojen kohteeksi. Voisitko ymmärtää että hän on ollut lapsi/nuori ja tehnyt virheitä? osaisitko verrata hänen tekojaan siihen, että ehkä sinä itsekin kiusasit ja teit väärin, ei oo pääasiassa merkitystä kummasta osapuolesta teot alun alkaen alkoivat jos olet sortunut itsekin kiusaamaan = tekemään väärin? Tekisikö asiasta mielessäsi yhtään ymmärrettävämpää se, jos tietäisit tuon tytön elämän olleen aika rajatonta, on saanut tehdä aina mitään ja ehkä siksi myös olettanut, että on saanut toimia noin niin kun on muita kohtaan tehnyt? Ja tulisitko ajatelleeksi, että ehkä hänen perheen sisällä on voinut olla muitakin vakavempia ongelmia jotka eivät ole suoranaisesti näkyneet ulospäin.
Tietäisit tytön myös peruskoulun jälkeen muuttaneen muualle, jos joskus sattumalta vielä törmäisit häneen elämässäsi ja tunnistaisit hänet, kertoisitko mahdollisesti tytön tai nykyisen naisen, uudelle kumppanille, uusille ystäville hänen menneisyydestään vaikka voisit olettaa että tyttö muutti juuri sen takia kun halusi muuttaa tapansa ja elämänsä? Voisitko myös olettaa, että ehkä hän kärsi tarpeeksi siitä kiusaamisesta, muutti sen takia pois, muutti sen takia tapansa ja aikuisuus/ikä ovat tuoneet järkeä myös päähän, eikä nykyinen nainen toista enää lapsuuden virheitään? Miksi lähtisit pilaamaan tälläisen ihmisen elämää uudelleen kertomalla _menneisyydestä_, ajamalla häntä uudelleen huonoon maineeseen, kiusaamiseen, vaikka nainen ei olisi enää vuosi kausiin laittanut itse tikkua ristiin huonon maineen eteen? Ajattelisitko että oma käytöksesi olisi silloin myöskään hyvin tervettä, jos tahdot toista vainota hautaan saakka ja kertoa hänen menneisyydestään, vaikka hän on hyvin todennäkösesti muuttanut tapansa? Silloin se hauta voi löytyä aika hyvinkin äkkiä oman käden kautta, kun tietty piste kiusaamisessa saavutetaan ja ihmiselämä loppua hyvinkin nuorena.
Soimaisiko itsetunto, jos tietäisit että joku tekisi itsemurhan sinun vainoamisesi takia ja sen takia että et pysty anteeksi antamaan asioita, mitä ihminen teki joskus 11-15vuotiaana vaikka sinulle anteeksi annettaisiin kaikki henkinen/mahdollinen fyysinen väkivalta mitä olet toista kohtaan silloin joskus harjoittanut?
Toivon että tämä ketju kerää paljon vastauksia ja on ylhäällä vielä aamullakin.
Tää kiusattu ois sit ollu sellanen 11-15v tyttö, joka olisi näyttänyt halvalta, seurustellut usean kanssa, flirttailut usean kanssa, harrastanut usean kanssa seksiä, iskenyt varattuja, puhunut pahaa seläntakana muista ja levitellyt toisten salaisuuksia. Sinä olisit joutunut edes jonkun noista hänen tekemien tekojen kohteeksi. Voisitko ymmärtää että hän on ollut lapsi/nuori ja tehnyt virheitä? osaisitko verrata hänen tekojaan siihen, että ehkä sinä itsekin kiusasit ja teit väärin, ei oo pääasiassa merkitystä kummasta osapuolesta teot alun alkaen alkoivat jos olet sortunut itsekin kiusaamaan = tekemään väärin? Tekisikö asiasta mielessäsi yhtään ymmärrettävämpää se, jos tietäisit tuon tytön elämän olleen aika rajatonta, on saanut tehdä aina mitään ja ehkä siksi myös olettanut, että on saanut toimia noin niin kun on muita kohtaan tehnyt? Ja tulisitko ajatelleeksi, että ehkä hänen perheen sisällä on voinut olla muitakin vakavempia ongelmia jotka eivät ole suoranaisesti näkyneet ulospäin.
Tietäisit tytön myös peruskoulun jälkeen muuttaneen muualle, jos joskus sattumalta vielä törmäisit häneen elämässäsi ja tunnistaisit hänet, kertoisitko mahdollisesti tytön tai nykyisen naisen, uudelle kumppanille, uusille ystäville hänen menneisyydestään vaikka voisit olettaa että tyttö muutti juuri sen takia kun halusi muuttaa tapansa ja elämänsä? Voisitko myös olettaa, että ehkä hän kärsi tarpeeksi siitä kiusaamisesta, muutti sen takia pois, muutti sen takia tapansa ja aikuisuus/ikä ovat tuoneet järkeä myös päähän, eikä nykyinen nainen toista enää lapsuuden virheitään? Miksi lähtisit pilaamaan tälläisen ihmisen elämää uudelleen kertomalla _menneisyydestä_, ajamalla häntä uudelleen huonoon maineeseen, kiusaamiseen, vaikka nainen ei olisi enää vuosi kausiin laittanut itse tikkua ristiin huonon maineen eteen? Ajattelisitko että oma käytöksesi olisi silloin myöskään hyvin tervettä, jos tahdot toista vainota hautaan saakka ja kertoa hänen menneisyydestään, vaikka hän on hyvin todennäkösesti muuttanut tapansa? Silloin se hauta voi löytyä aika hyvinkin äkkiä oman käden kautta, kun tietty piste kiusaamisessa saavutetaan ja ihmiselämä loppua hyvinkin nuorena.
Soimaisiko itsetunto, jos tietäisit että joku tekisi itsemurhan sinun vainoamisesi takia ja sen takia että et pysty anteeksi antamaan asioita, mitä ihminen teki joskus 11-15vuotiaana vaikka sinulle anteeksi annettaisiin kaikki henkinen/mahdollinen fyysinen väkivalta mitä olet toista kohtaan silloin joskus harjoittanut?
Toivon että tämä ketju kerää paljon vastauksia ja on ylhäällä vielä aamullakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Riippu ihan henkilöstä. Olen tuhoamasta yhtä typerystä, mutta se on jo eläkeiässä.
Nuoren ihmisen henkistä kiduttamista en antaisi IKINÄ anteeksi, vaan pyrkisin lakeja noudattamalla saattaa se sika vastuuseen teoistaan.
Miksi olet tuhoamassa jotakin ihmistä...??
Miten ajattelit hänet tuhota?
Kellä ne on niin puhtaat jauhot pusissa että pitää toisesta kaivella vanhoja menneitä asioita, jos ja kun ne ei mitenkään vaikuta nykyiseen elämiseen.
Hyvä sanonta. :)
Vastailkaas. :)
Anteeksiantoon tarvitaan anteeksipyyntö. Pentuaikaisia juttuja on turha pohtia. Jos jää vaivaamaan niin hae apua ammattiauttajilta eikä häneltä joka itsekkin oli lapsi ja kertomasi perusteella uhri jollain lailla koska niin mielelläsi huorittelet häntä.