Ateistina minulle kelpaisi todiste Jumalasta ja uskoisin häneen.
Todisteeksi kelpaisi esimerkiksi maailmanrauha, Jeesuksen ilmestyminen, havainto fysiikan lakien kumoutumisesta,todistettu enkelin lapsen päältä nostama rekka...
Itselleni riittäisi jopa Raamatun lupaamien ihmeiden seuraaminen kaikkia(tai edes vilpittömimpiä) Hänen uskoviaan.
Näitähän olivat mm. pahojen henkien häätö,koskettamalla parantaminen,myrkyn jne neutraloointi, mikään paha ei voisi vaikuttaa..
Nyt minua kiinnostaisikin se,mikä todiste olisi riittävä uskovaiselle,että he uskoisivat,että Jumalaa ei ole.
Jos mitään syytä ei löydy,ei uskollekkaan ole mitään perusteita.
Todisteeksi kelpaisi esimerkiksi maailmanrauha, Jeesuksen ilmestyminen, havainto fysiikan lakien kumoutumisesta,todistettu enkelin lapsen päältä nostama rekka...
Itselleni riittäisi jopa Raamatun lupaamien ihmeiden seuraaminen kaikkia(tai edes vilpittömimpiä) Hänen uskoviaan.
Näitähän olivat mm. pahojen henkien häätö,koskettamalla parantaminen,myrkyn jne neutraloointi, mikään paha ei voisi vaikuttaa..
Nyt minua kiinnostaisikin se,mikä todiste olisi riittävä uskovaiselle,että he uskoisivat,että Jumalaa ei ole.
Jos mitään syytä ei löydy,ei uskollekkaan ole mitään perusteita.
Vastaukset 79
Vanhimmat
uskon vapautta?Eihän Jumalaa tarvitse selittää,eikä yrittää ymmärtää.Henkilökohtaisesti olisin varmasti ateisti,mutta minulle on sattunut muutoma selittämätöm kokemus,joten tiedän jotakin olevan.Sanotaan sitä vaikka henkimaaimaksi.Ja kun niin on miksipä ei voisi olla Jumala,en ainakaan enään lähde kieltämään.Tässä ei nyt ole tietosanakirjaa lähellä,joten saanen kirjoittaa sanan väärin,mutta noita kokemuksia sanotaan kai paranormaaleiksi?
Henkimaailman kokemukset tai paranormaalit ilmiöt, ne ovat tutkitusti joka tapauksessa korkeintaan ihmisen oman mielikuvituksen tuotetta. Ei toki ole kiellettyä uskoa niiden perusteella Jumalaan, mutta ei sille ole mitään yleispätevää loogista perustettakaan.
Uskonvapaus on kyllä mielenkiintoinen juttu. Tavallaan sitä kannatan, onhan meillä vapaus valita poliittinen ideologiammekin, vaikka monesti politiikan populaarisointi ja Iltalehti-journalismi mielestäni tappaa kaiken oikean asiasisällön ja rakentavan keskustelun.
Toisaalta, sama toimii uskonnossa, jos uskonvapauden perusteella saadaan järjen ja kaiken tiedon vastaisesti vaikka leimata homoseksuaalit, uskonnottomat ja esiaviollista seksiä harjoittavat syntisiksi ja huonommiksi ihmisiksi. Näin ollen ollaan mielestäni menossa metsään pahan kerran.
Eli jos uskoo Jumalaan, eikä häntä tarvitse yrittää selittää tai ymmärtää, voisi mielestäni edes yrittää ymmärtää, että mitä kaikkea soopaa sanoo sen perusteella, että Hän on olemassa...
Mutta koska kaikki uskonnot sortuvat lajittelemaan ihmiset "meihin ja muihin" ja määrittelemällä "muut" huonoiksi ja pelastuksen ja Totuuden olevan pelkästään oman ryhmän sisällä,ei niitä pitäisi olla ollenkaan.
Emmehän voi suvaitsevaisuuden nimissä sallia uusnatsejen käsityksiä-ja antaa heidän sen nimissä potkia somaleita kaduilla.
Uskonnossa on kyse juuri siitä.
Jos joku empiirisesti todistaa paranormaalin ilmiön tapahtuneen,niin olen kyllä itse ensimmäisenä hyväksymässä sen.
..vai tutkitusti. Sinäkö ihmisenä olet niin viisas että voit sanoa noin? Minua ihmetyttää että tiedemiehet puhuvat rinnakkaisuniversumeista, maailman synnyn sattumalta tyhjästä, ja vielä tieteen kuvalehden mukaan on olemassa ulottuvuus josta ihminen voi nähdä vain ns, häivähdyksiä mutta uskot tiedemiehiä siis ihmisiä.. kun sanovat ikään kuin minkäänlaista jumalaa ei voi olla?.. Mietin vaan kumpi "teoria" kuullostaa naurettavammalta.. elämän sattuma vai se että elämä näyttää kehittyvän melko suunnitelmallisesti eteenpäin??
Ihmeparantumisiakin on ollut ja tuskin nämä ihmeet tulevat paikalle kuin niitä pyydetään.. yritäs siinä todistaa jotain..
se että tiede kumoaa raamatun opetukset se ei voi puhua jumalan olemassaolon puolesta eikä vastaan..
ihmiset muka viisaita.. salli nauraa.. ja eikös se Darwin itsekin hiukan epäillyt sitä evoluutioteoriaansa..???
Hei! Raamatussa sanotaan että autaita jotka uskovat näkemättä. Tämä minulle merkitsee sitä että olen nähnyt jotakin yliluonnollista ja selittämätöntä mutta niiden varaan en voi uskoani rakentaa vain ainoastaan voin rakentaa uskoni Jumalan ja hänen sanan varaan ja luottaa siihen armoon joka minulle ja meille kaikille on Jeesuksen kristuksen kautta annettu.
Ja sitäpaitsi minulle fysiikan lait eivät todista Jumalan olemassa oloa vastaan vain päin vastoin todistavat hänestä ja hänen suuruudestaan.
Mitä siitä jos kaikki muodostuvat atomeista. Tiede ei ole ristiriidassa luomis kertomuksen kanssa. Ainoastaan uuden filosofian kautta on luovuttu uskomasta Jumalaan joka olisi tämän kaiken takana.
Ehkä tämä kuulostaa paskan jauhamiselta. Mutta sitä tämä ei ole. Itse olen hyvin kriittinen enkä usko mihin tahnsa soopaan.
Kyseenalaistan yleensä kaiken.
niin näytti heti käyvän,kuten luulinkin.Joillakin on tarve todistaa toiset mielenvikaisiksi,tai muuten vaan vilkkaan mielikuvituksen omaaviksi.Omat paranormaalit kokemukseni olen muutomalle ihmiselle uskaltanut kertoa,mutta en näe syytä niitä julistaa.Mitähän tuo"tutkija"sanoisi tämänlaatuisesta kokemuksesta:Olen muutomalle ystävälle kertonut tulevasta onnettomuudesta,joka on sitten 2-3 viikon kuluttua tapahtunut.Nämä onnettomuudet eivät ole koskeneet itseäni eikä ystäviäni,eikä niitä ole korteista katsottu,vaan unessa näytetty.Vilkasta mielikuvitustako?
Olisiko oma elämä se mitä kannattaisi elää?
Viestisi kertoo että sinulla ei ole sitä tai että se on hyvin minimaalista.
Terveyssyistä kehottaisin vaikka harrastuksiin.
Mitä vaan muuta kuin toisten kyttäilyä.
Kaikkien pitäis ratkaista omalle kohdalle asioita ,joita selvästi kyllä haet mutta etsit muista merkkejä omaan elämääsi?
...ookkohan sie ny hokannu, että mitä keskustelupalstoilla tehään. Jos ei täällä kukaa mitää sanoisi nii aika hiljasta olisi.
"Olisiko oma elämä se mitä kannattaisi elää?"
Sitä kysyisin uskovilta,jotka levittävät ilosanomaansa joka paikassa missä kuljenkin.
Olen pysyvässä parisuhteessa,harrastan musiikkia,runoilua,kendoa,veitsenheittoa,kettuiluaja kahvinjuomista.
Samalla opiskelen.
Olen varsin tyytyväinen omaan elämääni:Ongelmani on se,että uskovaiset(painottuen voimakkaasti:Helluntai Jehovan Todistajat) eivät ole elämääni tyytyväisiä vaan haukkuvat päin naamaani eläväni väärin ja että minun tulisi elää heidän laillaan.
Haluan vain perusteita sille,millä oikeudella he tekevät niin.
"Viestisi kertoo että sinulla ei ole sitä tai että se on hyvin minimaalista."
Joo.
"Terveyssyistä kehottaisin vaikka harrastuksiin."
Uskovaisena jouduin käymään sellaisella kuin psykiatri,minulla oli stressitiloista johtuva bipolaarinen(maanis-depressiivinen) mielentilahäiriö.
Ateistiksi muuttuminen paransi kyseisen mielentilahäiriön,nykyisin olen kiukkuinen enkä enää käännä toista poskea. Sen sijaan soitan sitä.
"Mitä vaan muuta kuin toisten kyttäilyä.
Kaikkien pitäis ratkaista omalle kohdalle asioita,joita selvästi kyllä haet mutta etsit muista merkkejä omaan elämääsi?"
Haen merkkejä,haluaisin olla uskova,mutta en pysty, uskovaisuus tuo elämään tiettyä valheellista varmuutta:Samanlaista hyvää oloa mitä joulupukkikin lapselle tuo. Totuuden havaitseminen kummassakin käy tuskaiseksi..
PS.
Perustelematon loukkaus lasketaan herjaukseksi.
Omantuntosi mukaan voit pyytää anteeksi
mailiosoitteeseen [email protected]
elää ikäänkuin olisi ateisti. Paradoksaalista mutta suositeltavaa. Ollakseen moraalisesti vapaa ihmisen on oltava riippumaton uskonnollisista normistoista. Uskovaisen moraali on sidottu, muta ateistin moraali on vapaa.
moraalisesti vapaalla?
Muuten olen samaa mieltä että uskonnollinen normisto (ainakin kritsinusko ja islam) eivät ole hedelmällisiä.
Moraalisesti vapaalla ihmisellä tarkoitan sitä, että mikään ulkopuolinen tekijä ei sanele ehtoja valinnoille. Ei Jumala eikä myöskään minkäänlainen yliminä, ei sosiaalinen paine eikä edes laki. Ei mikään. Vapaa ihminen on täysin riippumaton kaikesta painostuksesta, tiedostetusta tai tiedostamattomasta. No en edes yritä väsätä täydellistä määritelmää asiasta. Uskon että tästä ymmärtää ytimen.
Eikös se Jeesuskin meitä vapauteen kutsunut kanssaan?
Mielestäni tämä tarkoittaisi sitä juuri, että luotetaan siihen mitä joskus on ristillä tapahtunut (tiedätte kyllä) Ja eletään sen omantunnon ja hengen mukaaan mikä on uudesti syntymisessa saatu.
Osaatko määritellä sen käytännössä? Kuinka moraalisesti vapaat ihmiset elävät? Onko heillä omatuntoa? Kuinka moraalisesti vapaat voivat elää yhteiskunnassa, jossa on laki, uskonto, perinteet, asenteet tms. seikat olemassa.
Onko moraalisesti vapailla samanhenkiset ystävät, ja ymmärrys. Miten esim. joku kansakunta voi olla koskaan moraalisesti vapaa?
ovat raskaita hahmotella sanoiksi. Sanotaan vaikkapa että en osaa rakentaa tarkkaa ja virheetöntä määrittelyä oikeastaan mistään. Edellinen kommenttini riittäköön.
Hyvää Joulua! :)
Jos saisimme todisteen Jumalan olemassaolosta, mihin sitä uskoa sitten enää tarvittaisiin... "Uskon jos näen" on mielestäni järjetön lause.
Usko ei perustu tietoon. Se ei koskaan voi perustua mihinkään muuhun kuin mahdollisuuteen. Jumalan olemassaolo on mahdollinen. Mutta samaa voidaan sanoa myös epäuskosta. On mahdollista, että Jumalaa ei ole. Ateismi ei sekään edusta tietoa vaan epäuskoa, joten sen looginen pohja on yhtä hatara kuin uskonkin.
Uskolle ja epäuskolle on vain yksi rationaalinen perustelu: molemmat ovat mahdollisia - Luoja joko on tai ei ole. Kukin joutuu tutkimaan itseään, mihin aidosti sisimmässään uskoo.
Voimakkasti uskovan ihmisen maailma on erilainen kuin skeptikon tai ateistin. Jos halutaan jotain kompromissia, niin pyhien kirjoitusten ja mytologioiden on pantava elämään nykyhetkeä ja tulevaisuutta, menneisyyden sijaan. Uskon että jos Väinämöinen on olemassa, paluu on "Eedenin puutarhaan."
>> Jos saisimme todisteen Jumalan olemassaolosta, mihin sitä uskoa sitten enää tarvittaisiin... "Uskon jos näen" on mielestäni järjetön lause. >>
Paljon toisteltu argumentti, jonka viisaus ei minulle avaudu.
Kyllä minä uskon että 1 1=2, vaikka tiedänkin niin olevan.
>> Usko ei perustu tietoon. >> Entäs sitten ?? Miksi ihmeessä ei voisi uskoa jumalaan jos saa luotettavia todisteita hänen olemassaolostaan ?
Tällöin kaikki usko on perustelmatonta,ja koska uskonnot synnyttävät tiettyjen kansanryhmien syrjimistä(homot,naispapit,"vääräuskoiset") on niiden olemassaolo paha.
Jos kristinuskoiset eivät jakaisi "oikeutettuja tuomioitaan" vaan "ansaitsematonta armoa" olisi se todella hyvä juttu.
Mutta ei ole vielä tullut vastaan kuin joko passiivisuskovia tai vaahtoajia.
Maltillisia uskovia ei ole vastaan tullut.
Luojan olemassaolo on täysin mahdollinen selitys kaikelle. Se on helppo vaihtoehto.
Uskonto antaa vatauksia, ei ehkä oikeita,mutta vastausten tarkoituksena onkin vapauttaa uskova ajatelemasta omilla aivoillaan. Näin niitä on helpompi kaitsea.
Jumala on vastaus kaikkeen:helppoa,mutta perusteetonta.
Uskominen on tyhmää, aivan järjettömän tyhmää ja älyvapaata, siis aivan sanoinkuvaamattoman tyhmää, idioottimaista, suorastaan kretiinimäistä ja imbesilliä aivovaurion aiheuttamaa hourimista, jota vain lahjattomat diletantit ja vihannekset voivat harjoittaa, eikö niin? Älykäs ihminen ei kerta kaikkiaan voi uskoa luomiseen, eikö niin? Mitä älykkäämpi ihminen, sitä epätodennäköisempi on usko, eikö niin? Mitä enemmän ihmisellä on tietoa, sitä varmemmin hän ei usko moisiin houreisiin, eikö niin?
omasta puolestani voin sanoa, että mitenkään ei voi todistaa, ettei Jumalaa ole.
vaikka joku saisi aikaan keinotekoisen evoluution tislatusta vedestä ei se sulje toista todellisuutta pois.
Kaikki fysikaalinen todellisuushan on vain tässä ja nyt. Mitä on tuolla ja sitten, jää aina auki.
Tietysti, kun kuolen, eikä mitään olekaan vastassa, niin silloinhan asia on selvä, mutta enhän minä sitä ehdi huomata, kun viimeisen elollisen ajatuksenkin käytän Luojani kohtaamisen odotukseen.
Ihan sama kysymys!
Miten aamu Voi olla niin hieno?
Täss aamupäivä menee, ja sanon Hyvä Päivä sulle rakas Jeesus!
Ja teille kaikki rakkaat! Olettehan kiltisti tänään? Ja antakaa sillle anteex joka on eilen loukkannut sua! Ja vielä tärkempi on pyytä anteex jos muistat että olet joku loukkannut?
Näin anteex jos olen joku loukkannut! Tuntuu hyvält!
Tulee niin kevyt olo! Tietsä?
Heitit aika pahan. En voi luvata mitään tiettyä todistetta Jumalasta. Ihmisillä on eri asteisia vakaumuksia, ja toisia juuri mikään ei saa vakuuttumaan. En tiedä mihin ryhmään kuulut. Jumala vaikuttaa eri ihmisten elämään eri tavoin. Joidenkin uskovien (useimpien?) elämässä on tapahtunut jotain mikä on saanut heidät vakuuttumaan. Tapahtumat voivat voimakkuudeltaan poiketa toisistaan huomattavasti. Itseltäni on kysytty muutaman kerran miksi uskon tai että voisinko olla uskomatta. En voisi olla uskomatta. Ajatus tuntuu omituiselta, miten voisi yhtäkkiä lakata uskomasta. Ajattelen, ettei uskoni ole minusta kiinni. Minulla ei ole perusteita uskolleni, sellaisia perusteita joilla voisin jonkun toisen saada uskomaan. Mutta ainahan voi halutessaan yrittää kontaktia Jumalaan, josko hän herättäisi uskon. Minä en haluaisi vakuuttua Jumalan olemattomuudesta, enkä edes usko että pystyisin.
>>..ainahan voi halutessaan yrittää kontaktia Jumalaan, josko hän herättäisi uskon. Minä en haluaisi vakuuttua Jumalan olemattomuudesta, enkä edes usko että pystyisin..>>
Olisikohan noin yksinkertaisesta asiasta kysymys ?
Ihminen uskoo jos haluaa uskoa (=yrittää kontaktia), ei usko jos ei halua (=ei yritä kontaktia).
Mihin jumalaan kontakti syntyy on ehkä etupäässä ympäristökysymys ?
Lapset varmaan usein haluavat sitä, mitä kasvattajat opettavat heidät haluamaan ?
Olen kohdannut ihmisiä jotka haluavat uskoa, mutta eivät ole (sillä hetkellä) pystyneet uskomaan. Minusta uskominen ei ole sitä että vain päätät uskoa. En pidä sellaista uskoa uskonnollisena uskona, enkä edes usko sellaisen yleisyyteen. Totta on kuitenkin se, että uskon kohde värittyy ympäristön mukaan. Totta on myös se, että suurin osa kasvatetaan uskoon. Mutta tuossakin tilanteessa uskon muoto voi muuttua myöhemmin.
Tuo asenne osoittaa,että olet juuri niitä uskovaisia,joita maailma tarvitsee.
Uskonto ei "tuo totuutta joka johtaa ikuiseen elämään",tai muutakaan autuutta.
Uskonnolla ei ole perusteita ja taustalla on ihmisen oma subjektiivinen näkemys.
Se,että annat kaikille oikeuden samaan osoittaa,että olet parempi ihminen kuin minä.
>> Minusta uskominen ei ole sitä että vain päätät uskoa >>
En nyt aivan noin yks'oikoista tapahtumaa tarkoittanutkaan 'lankamallillani'.
Tarkoitin että >> yrittää kontaktia >> luo edellytykset uskoon tulolle. Jos haluaa nähdä (=yrittää..) korkeampien voimien vaikutusta jokapäiväisessä elämässään, sellaista myös ennenpitkää näkee (mitä kaoottisempi elämä, sitä enemmän tilaa korkeimman johdatukselle, ateistin ei-piruileva huomautus).
Samaten, jos ei voi tai halua hyväksyä tieteellistä maailmankuvaa kaikkine aukkoineen ja 'en tiedä'-vastauksineen, ei taida jäädä juuri muita mahdollisuuksi kuin Kaikkivaltias. Iänkaikkinen elämäkin voi jotakuta kiinnostaa, tieteet eivät sellaista pysty tarjoamaan.
Jos uskot jumalaan tai jumaliin, niin millaiseen?
Eli olen samaa mieltä. Usko niin sisäsyntyinen asia, että sitä ei voi itse ratkaista. Uskosta ei voi luopua, mutta toki sen voi menettää. Samoin ateistista voi tulla uskovainen. Ihmisellä on ratkaisuvalta moniin käytännön asioihin, esimerkiksi kuinka hän toteuttaa uskonelämäänsä, toimiiko seurakunnassa jne.
1) Uskon Luojaan, siihen että universumilla on Tekijä ja Suunnittelija. Se on varmasti yksi mahdollinen vaihtoehto ja selitys olemassaolollemme. Uskolle on siis relevantti pohja. Tämä on metafyysistä rationalismia. Luojan olemuksesta en voi sanoa mitään.
2) Uskon intuitiivisesti kristinuskon ilmoittamaan evankeliumiin ja sovitukseeen, jonka ajattelen koskevan koko maailmaa. Jeesuksen edustama hyvyys antaa positiivisen kuvan Jumalasta. Tällä uskollani ei siis ole rationaalista perustaa, ainoastaan teologinen tai teo-looginen.
3) Olen itse jumala ja puolisonani on jumalatar. Tarkoitan sitä, että ainakin minussa ihmisenä universumi tiedostaa itsensä. Ja että parisielurakkauden virta on taivasten valtakunta, mitään sen riemullisempaa en osaa edes kuvitella. Tämä on idealismia ja fantasiaa.
4) Elän ja ajattelen kuin ateisti. Teen valintani ikäänkun Jumalaa ei olisi olemassa. Tämä on realismia. Vain siten voin kuvitella olevani moraalisesti vapaa. Uskovaisten moraali on sen sijaan sidottu rakkauden lakiin. (Tai sen pitäisi olla, useimmiten se perustuu uskonnollisiin normistoihin...) Haluan moraalini perustuvan hyvyyteen, mutta ilman ylhäältä tulevaa painostusta.
Olen kristitty. En ole kovinkaan kiinnostunut muotoseikoista. En ole kiinnostunut aitauksista ja minua huvittaa (koska en jaksa enää hermostuakaan) kiihkomielinen kyttäily, tuomitseminen ja rajoittaminen. Tietysti kiusaannun kun näen uskonnon nimissä tehtävää henkistä väkivaltaa. Tuo henkinen väkivalta ei ole kuitenkaan uskontojen etuoikeus, eikä se myöskään kumpua uskosta sinänsä. Useimmiten se varmaan nousee pelosta...
Minua kiinnostaa kuunnella ihmisten näkemyksiä elämästä. Olen tutustunut moniin erilaisiin uskontoihin, mutta silti pysynyt kristittynä. Olen etsinyt "autenttista" uskomisen muotoa, jopa kokeillut fundamentalismia todeten ettei sovi minulle. Yritän olla rehellinen itselleni.
Ja vielä vastatakseni kysymykseen: armahtavaan.
Olet tutustunut moniin uskontoihin, mikä on "se" juttu kristinuskossa jonka takia olet siinä pitäytynyt?
Uskolleni on henkilökohtaisesti vakuuttavia perusteita. Ne eivät kuitenkaan välttämättä vakuuta muita. Olen luopunut yrityksestä käännyttää muita, sanonkin että uskolleni ei ole älyllistä perustaa, koska Jumala on - jumalaa ei ole -keskustelu ei pääty koskaan ja kummallakaan osapuolella ei ole koskaan tarpeeksi voimallista todistetta asialleen. Minun on hyvä olla kristittynä. Siinä on helppo olla. Se vain on niin.
...on ihmisen sisällä.
Näin Uskon. Tähän uskon. Ajattelen, että jokaisen ihmisen sisällä on heikkous ja vahvuus, hyvyys ja pahuus.
Hyväksymällä ensin itsessään nämä, pystyy hyväksymään toisissa saman.
Ymmärtämys on Jumaluutta ja pyrkimys hyvyyteen itseään ja muita kohtaan on Jumaluutta.
Ei ylhäältä tulevat säännöt tai lait päde, ellei ihminen itse löydä oikeudenmukaisuutta tai ymmärtämystä ensin itsensä sisältä.
Ongelma on se, kuka tuomitsee vääryydet, joita maailmassa on.
Onko se minun tehtäväni ihmisenä määrätä tuomio ja mikä on oikea/riittävä tuomio toista kohtaan vääryyttä tehneelle.
Ketä pitää kuunnella, kun tuomioita jaetaan ja lakia laaditaan?
Miksi ateistien pitää aina olla tyrkyttämässä omaa ehdotonta uskoaan? Olette tuhat kertaa pahempia kuin kiihkouskovat. Vai oletteko niin epävarmoja sittenkin siitä, että kyllä tässä elämässä on pakko olla jotain takana...
"Miksi ateistien pitää aina olla tyrkyttämässä omaa ehdotonta uskoaan?"
Sentakia, koska meillä on vielä järki tallella toisin kuin eräillä?
Enpäs nyt tiedä että ollaanko täällä aina tyrkyttämässä jotain "ehdotonta uskoa"? Siis ateistit...eihän meillä pitäisi olla mitään ehdotonta uskoa. Lähinnä pyritään näyttämään uskonnollisten järjestelmien keinotekoisuus ja kritisoimaan niitä monelta kannalta.
Tässä elämässä on takana vaikka mitä ihmeellistä. En vain ymmärrä miksi minun pitäisi valita sen takana olevaksi jonkin tietyn uskonnon jumalolento.
Ateistit eivät juuri koskaan ole kadulla lappujen kanssa: "Liity meihin, meillä on tieto: jumalaa ei ole! Ota tällainen usko vastaan!"
Ateistit eivät nimittäin ole yhtenäinen ryhmä, eikä jumalan olemattomuus ole heidän mukaansa mikään ylin dogmi tai uskonkappale. Maailmassa on paljon muuta mitä tulee tutkia avoimin mielin ja vailla ennakkoluuloja (vääräuskoisuus, synti, kohtalo, helvetti...).
Ei kukaan voi valita mihin uskoo. Kukaa ei voi valita, uskooko jumalolentoihin vai ei. Usko voi syntyä ja sen voi menettää. Vakaumus voi muuttua, jos yksilö kokee perusteet tarpeeksi vakuuttaviksi. Hyviä perusteita löytyy sekä teismille että ateismille.
"Uskonnollistenm järjestelmien keinotekoisuus" on ilman muuta kritiikin kohde, eikä ainoastaan ateistisen kritiikin.
Mitä sillä loppujen lopuksi on väliä, mikä tämän universumin on synnyttänyt... varsinkaan kun mitään vuorenvarmaa todistusta ei löydy mihinkään suuntaan...
Huomauttaisin, että teismi on ihan yhtä rationaalista kuin ateismikin.
Minusta se teismi on kuitenkin melkoisen puhtaasti empiiristä.
Vai oliko väitteessäsi jokin "omaako appelsiini tietouden" -tyyppinen syvempi filosofia? Kiinostaisi kyllä kuulla.
"Mitä sillä loppujen lopuksi on väliä, mikä tämän universumin on synnyttänyt... varsinkaan kun mitään vuorenvarmaa todistusta ei löydy mihinkään suuntaan..."
Sanoisin vielä, että jos otamme esimerkeiksi vaikka kreationismin ja tähtitieteen, niin sanon nyt aivan puolueettomasti, että kaikki kääntyy aina tieteen puolelle voitoksi.
Kreationismi ei enää edes toimi tieteen vastaisesti, johtuen luultavasti saamastaan liiallisesta negatiivisesta julkisuudesta.
Voihan tietenkin olla, että ateisteille ja teisteille löytyy aivan yhtä hyvät perustelut omalla polullaan, mutta vain ateistien maailmankuva on järkevämpi, koska elämme ihmisten tietoon perustuvassa maailmassa. Niin kauan, kun ihminen ei kykene todistamaan Jumalan olemassaoloa, ovat ateistit järkevämmällä pohjalla.
Oma uskoni on metafyysistä rationalismia. Metafyysistä se on tietenkin sen takia, että koko jumalaidea viittaa transsendenssiin. Rationalismia se on siksi, että se perustuu järjellisiin ja perusteltaviin seikkoihin. Rationalismi ei tässä kuitenkaan tarkoita sitä, että näkemys välttämättä edustaisi totuutta. Se tarkoittaa sitä, että ajatusjärjestelmässä on sisäinen koherenssi. Jos premissi on väärä, koko ajatusrakennelma luhistuu. Jos premissi on oikea, rakennelman on parempi olla rationaalinen. Rehellisestä totuudenrakkaudestahan tässä vain on kysymys; sitä voi tietenkin harjoittaa monilla muillakin tavoin kuin teismin edellyttämillä oletusarvoilla.
Metafysiikasta:
http://www.james.pp.fi/metafysiikka.htm
Ei ateismi ole välttämättä järkevämmällä tai järjettömämmällä pohjalla, mutta saattaahan se toki edustaa totuutta. Kyse on siitäkin, mitä seikkoja eri ihmiset painottavat omassa ajattelussaan. Joku käyttää tiukan analyyttistä logiikkaa, joku toinen sumeaa logiikkaa tms.
Eli vaikka metodi onkin oikea sen tulos on väärä jos alkuarvot ovat vääriä. Eikö niin?
Niin juuri.
Eli kaikki vuosien varrella oppineiden rakentamat perusteet miksi jumalan pitäisi olla, ovat vääriä koska he ovat lähteneet siitä että jumalan on ja nyt sitä tässä vaan todistellaan.
Eikö olekin ratkiriemukas juttu!!!
On naivia etsiä todisteita. Etsiä ihmeitä, jotka todistaisivat Jumalan olemassa olon. Jumala löytyy pääsi sisältä, jos löytyy. Jumala ei ole luonut yhtään uskontoa. Uskonnot syntyvät yleensä niin, että Jumalan löytäneet yrittävät sitä selittää. Se ei ole kuitenkaan selitettävissä, ja ne jotka eivät ole Jumalaa kokeneet, käyttävät selityksiä omiin tarkoituksiinsa, tahtoen tai tahtomattaan. Etsi siis Jumalaa itsestäsi, älä etsi sitä 'todisteista'. Sanovat että Jumala on rakkaus. Etsi siis rakkautta itsestäsi, todellista, pyyteetöntä ja aitoa. Niin minäkin teen ja toivon sen löytäväni.
Olen sanonut kyseleville lapsilleni että mielestäni Jumalaksi kutsuttu on sama asia kuin jokaisen päässä ja sydämessä asuva Rakkaus.
Rakkaus on kaikkea hyvää.Ihmisen oma pyrkimys hyvään, joka ilmenee rakkautena muita kohtaan.
Rakasta itseäsi ja pystyt rakastamaan muita.
Rakkaus ei tuomitse vaan ymmärtää ja ohjaa.
Se on täydellistä Jumaluutta. Ohjausta siihen suuntaan, että jokainen löytää oman itsensä sisältä rakkauden eli Jumaluuden.
Näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Kaikki lähtee siitä, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Antaa itselleen anteeksi omat 'vikansa'. Silloin ymmärtää myös toisia. Ei ole enää tarvetta olla ylimielinen tai alemmuudentuntoinen, aggressiivinen tai pelokas.
Olemme samaa mieltä. Ihmisillä on heikkoudet ja vahvuudet. Itsensä hyväksyminen kaikkinensa on lähtökohta lähimmäisen hyväksymiselle kaikkinensa.
Tällöin ollaan oikeilla jäljillä Jumaluuden ymmärtämisessä. Sen jälkeen Rakkaus alkaa ohjata oikeaan suuntaan.
Kyse ei siis ylemmyydestä tai alemmuudesta, vain ohjaavasta ymmärtämyksestä ja tukemisesta.
>> Tällöin ollaan oikeilla jäljillä Jumaluuden ymmärtämisessä. Sen jälkeen Rakkaus alkaa ohjata oikeaan suuntaan.
Kyse ei siis ylemmyydestä tai alemmuudesta, vain ohjaavasta ymmärtämyksestä ja tukemisesta. >>
Kun näin ateismi-palstalla ollaan niin on ehkä soveliasta huomauttaa että kyllä silloin on 'ylemmyydestä' kysymys jos 'Jumaluuden ymmärtämisen' katsotaan automaattisesti tekevän ihmisistä parempia kuin mitä 'ymmärtämättömät' ovat.
>> Annoinko minä sen käsityksen Sinulle, että pidän itseäni parempana ihmisenä kuin muita? >>
Et toki. Sensijaan sain käsityksen että katsot 'Jumaluuden ymmärtämisen' vaikuttavan ihmiseen jalostavasti.
>> Tällöin ollaan oikeilla jäljillä Jumaluuden ymmärtämisessä. Sen jälkeen Rakkaus alkaa ohjata oikeaan suuntaan. >>
Jos tuota ei tulkitse niin että oletat uskovien keskimäärin olevan parempia ihmisiä kuin sellaisten jotka eivät usko, niin miten se sitten pitäisi ymmärtää ?
>> Tällöin ollaan oikeilla jäljillä Jumaluuden ymmärtämisessä. Sen jälkeen Rakkaus alkaa ohjata oikeaan suuntaan. >>
>>Jos tuota ei tulkitse niin että oletat uskovien keskimäärin olevan parempia ihmisiä kuin sellaisten jotka eivät usko, niin miten se sitten pitäisi ymmärtää? >>
Kokonaisuudessaan olen sitä mieltä, että Ihmisen on Uskottava itseensä. Minä kuuntelen itseäni ja voimiani. Kukaan ei voi tietää paremmin minun kokonaisvointiani kuin minä itse.
Jos tunnen itseni ja voimavarani, niin se on uskontoni. Olen itseeni uskova ja sen mukaan toimin. Välillä heikommin, välillä vahvemmin.
Uskon siihen, että inhimillinen ihminen tunnistaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa kuuntelemalla itseään. Se on minulle usko.
Muuta ulkopuolista uskoa minulla ei ole.
>> Minä kuuntelen itseäni ja voimiani. Kukaan ei voi tietää paremmin minun kokonaisvointiani kuin minä itse. >>
>> Jos tunnen itseni ja voimavarani, niin se on uskontoni. >>
Saattaa olla väärinkäsitysten vaara olemassa kun tällaisista asioista yrittää lyhyesti ja ytimekkäästi mielipiteensä ilmaista.
Sanotaan nyt vaikka että että kyllä minäkin itseeni uskon mutta etupäässä siitä syystä että uskon kaikkiin muihinkin ihmisiin. Hattua on nostettava evoluutiolle, mainiota työtä on tehnyt, sen näkee jo nyt vaikka luomus ei valmis olekkaan.
Vähin erin päästään irti myös aikaisemmille kehitysvaiheille niin tarpeellisista laumaominaisuuksista. Ihminen oppii ottamaan vastuun omasta elämästään, ilman kaiken määrääviä ismejä ja/tai uskontoja.
Sen kun on oppinut, alkaa ehkä myös ymmärtää että ei olekkaan mikään poikkeusyksilö, kaikki ovat samalla tavoin ainutkertaisia evoluution saavutuksia, kahta samanlaista ei löydy.
Väärinkäsitysten välttämiseksi en kutsu tätä uskonnoksi tai 'jumaluudeksi', pelkkä 'ihminen' riittää.
Pääsimme yhteisymmärrykseen kuitenkin mitä tarkoitamme :).
On niin vaikeaa määritellä usko, jumaluus ihmisessä, sielu tai henki, henkisyys, ihmisyys.
Koska olen joutunut elämäni aikana kokemaan kaikkea elämään kuuluvaa, niin kuolemaa kuin sairastumisia ja vammautumisiakin, niin yhteistä kaikille ihmisille on ihana erilaisuus ja voimavarat selviytyä. Olen tullut kokemusteni kautta siihen tulokseen, että ne löytyvät kaikilta. Siksi pidänkin ihmisiä omina pelastajinaan, koska ihmisillä on uskomattomia voimavaroja.
Hyvää Joulua Sinulle. :)
kun/jos uskosi itseesi horjuu tai pettää kokonaan?
Älä sano että et koskaan sairastu, kärsi, koe surua tai menetystä. Kärsimys, suru, masennus, voimien loppuun palaminen on osa jokaisen elämää.
Mistä saat voimaa silloin kun sinulla ei ole yhtään voimaa?
jos ajatellaan, ja niinhän kristinuskosta puhuttaessa tehdäänkin, asiaa Jumalan näkökulmasta,
niin Hänen tarkoituksensa olisi "jalostaa" uskovasta sellainen, joka "kasvaa runsaasti uskossaan ja että uskovien keskinäinen rakkaus lisääntyisi niin,
että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimi TEISSÄ kirkastuisi ja te hänessä."
kyseessä on siis Jumalan rakkauden esille tuominen, ei oman hyvyytensä.
>> jos ajatellaan, ja niinhän kristinuskosta puhuttaessa tehdäänkin, asiaa Jumalan näkökulmasta >>
Tämä ateismi-palsta on siitä omituinen että täällä vain vierailijat ajattevat asioita jonkin jumalan näkökulmasta.
Periaatteessa 'kotijoukot' keskustelevat asioista kukin omasta näkökulmastaan.
Saarnaamista ei hyväksytä, rehelliset mielipiteet ovat tervetulleita, paitsi häiriköiden mielestä.
On tietysti paljon niitäkin jotka eivät voi hyväksyä muita totuuksia kuin omansa, ** vain me tunnemme Totuuden ** !
Siinä suhteessa palsta ei juuri eroa muista uskontopalstoista :o).
Minulla on monta kertaa voimat loppu. On ollut ja on varmasti jatkossakin.
Olen aina saanut voimia hiljentymällä. Istun alas ja kuuntelen. Kuuntelen itseäni ja rauhoitan mieleni. Osaan levätä, ajatella ja nollata ajatukseni. Tiedän, että ajatukset väsyttävät ja tekeminen väsyttää ja tunteet väsyttävät. Osaan tunnistaa tunteeni, käsitellä niitä, olla hiljaa ja hyväksyä ne.
Tajuan, että elämä on täynnä iloa ja surua, väsymistä ja touhua, tuloa ja menoa, syntymää ja kuolemaa, saamista ja antamista, voittamista ja häviämistä. Tärkeintä mielestäni on oivaltaa, että kaikki tämä on Elämää.
Ne on käytävä henkisesti ja fyysisesti läpi. Asenne Elämään on ratkaisevaa. Monikaan asia ei ole este, joskus vain hidaste. Hiljentyminen ja myös huumori auttaa monessa vaikeassa tilanteessa.
saada voimaa sieltä missä sitä ei ole? Ei tyhjästä saa muuta kuin tyhjää..
Tyhjästä on Nyhjästävä. Alussa oli Tyhjyys...
Idea on siinä, että hetkittäin on tipautettava itsensä henkisesti tyhjyyteen, jotta sieltä nousee entistä voimakkaampana ja vahvempana.
Ideat, uudet ajatukset, teot, kehitys, muutos, ymmärtämys, tahto, voima, halu jne. lähtee tyhjyydestä käsin. Tämä on siis vain pään tyhjentämistä kaikesta siitä, mikä on vähemmän tärkeää. Maailma, jossa elämme, on täynnä kaikenlaista roskaa ja epäolennaista.
Jos voimat on loppu, on siis osattava tyhjentää pää. Yleensä asiat järjestyvät ja mittasuhteet asettuvat kohdalleen.
Mikä sitten on tärkeää, mikä vähemmän tärkeää...ehkä se on jokaisen henkilökohtainen asia tai arvo tai mikä vaan.
Minulle se on osata pitää itsestäni huolta, jotta voin esim. auttaa muita.
En osaa muuta sanoa.
Eli uskot vasta kun näet?
Tuleepa mieleeni kysymys, että uskotko myöskään miljoonan euron olemassaoloon, koska et ole sitäkään ikinä nähnyt...? Uskotko atomeihin, koska et ole niitäkään voinut ikinä nähdä...?
Uskotko rakkauteen? Uskotko rehellisyyteen? Uskotko valehteluun? Ei näitäkään asioita voi nähdä...
"Perusteltu syy olettaa"-ei liene vaikeasti ymmärrettävä käsitys, mutta selvennetään näiden sinun esimerkkiesi kautta hieman.
"että uskotko myöskään miljoonan euron olemassaoloon, koska et ole sitäkään ikinä nähnyt...?"
Mehän emme voi varmasti tietää että esim suomessa on kuutisen miljoonaa ihmistä, mutta voimme olettaa että luku on ainakin jotain sinne päin. Me myös voimme olettaa että ihmisillä on jonkun verran rahaa(edes yksi euro), koska köyhiä näkyy ainakin vähemmän kuin ihmisiä joilla on tuo yksi euro. Jos jotakuinkin kuudella miljoonalla suomalaisella on edes yksi euro, on se jo kuusi miljoonaa euroa. Eli on perusteltu syy olettaa olevan miljoona euroa sitä näkemättä. (euro ihmisiä on muuallakin kuin suomessa, ja joillakin todennäköisesti on enemmänkin kuin yksi euro, on perusteltu syy olettaa että rahaa on jopa enemmänkin!)
"Uskotko atomeihin, koska et ole niitäkään voinut ikinä nähdä...? "
Atomeiden olemassaoloon on myös perusteltu syy olettaa että niitä on olemassa. Koitan lyhyempää ja toisenlaista perustelukaavaa, vaikka tuota edellistäkin voisi käyttää mutta se on pitkä, nimittäin uskomattomamman karsiminen pois olettamuksista. Rationaalisesti ajateltuna on perustellumpaa olettaa että atomeja on olemassa kuin että satoja miljardeja maksava (rahaa todennäköisesti siis on olemassa) ydinvoimala olisis pelkkää huijausta. Huom. muitakin perusteluja löytyy, mutta koitin käyttää lyhyintä.
"Uskotko rakkauteen?"
Perusteltua ei olisi hyljätä tuota. Ainakin ylivoimaisesti suurin osa meistä jossain elämänvaiheessa kokee tuon tunteen. Lapsi-vanhemmat suhteessa, jossei muuten. (kaikki tosin eivät tuota tee, mutten ota siihen kantaa nyt) Eli tunne on selvä. Sen (tunteen) syntyperästä ja syistä (siis, miksi ja miten) taas on moniakin perusteltuja selityksiä, joita taas edellisen esimerkin nojalta ja oman tuntemuksen perusteellla ei ole syytä kyseenalaistaa.
"Uskotko rehellisyyteen?"
Tuo ei ole uskonasia, se on koettavissa ja nähtävissä.
"Uskotko valehteluun?"
Kuten edellä. Sitäpaitsi ei tarvitse saada kovin montaa kertaa ihmisiä kiinni valehtelusta tai huomata niiden puhuneen totta kun molemmat tämä ja edellinen ovat perusteltuja.
"Ei näitäkään asioita voi nähdä..."
Itseasiassa kaikki näistä asioista ovat nähtävissä, ei ehkä kaikilla meistä mutta todistettavissa kumminkin. Riittävän moni toisistan toisiaan tuntematon henkilö on nähnyt miljoona euroa, katsonut elektronipyyhkäisy mikroskooppiin, rakastunut (ja käynyt aivosähkötutkimuksissa asian tiimoilta, ja evoluutioonkin tämä sopii), ollut rehellinen tai petollinen, ja valehdellut tai puhunut totta.
Lainaan hieman
"Itseasiassa kaikki näistä asioista ovat nähtävissä, ei ehkä kaikilla meistä mutta todistettavissa kumminkin. Riittävän moni toisistan toisiaan tuntematon henkilö on nähnyt miljoona euroa, katsonut elektronipyyhkäisy mikroskooppiin, rakastunut (ja käynyt aivosähkötutkimuksissa asian tiimoilta, ja evoluutioonkin tämä sopii), ollut rehellinen tai petollinen, ja valehdellut tai puhunut totta."
Ehkäpä se meneekin juuri näin tässä uskon-asiassakin. Riittävän moni ihminen on Jumalan kokenut, että voitaisiin tässäkin asiassa käyttää perusteltavaa syytä...
Tarkoitin (tietenkin) että nämä näkijät ja kokijat voivat _myös_perustella_ asian, mutta tätä lienee turha lisätä jälkikäteen enään.. Hiisi, unohdin..
Yritin noissa esimerkeissäkin vihjata että kaikki perustuu johonkin, tulee perustelu ketju..
Tässä sinun tapauksessasi kaikki jumalan "kokeneet" katkaisevat perustelujen ketjun siihen. Eli syyn olettaa.
Sori, mutta en todellakaan ymmärrä nyt mitä tarkoitat?
Luulenpa että suurimmalla osalla ihmisistä on hieman väärisynyt käsitys Jumalasta... Itse näen, koen asian niin, että Jumala on täällä keskuudessamme, tavallisten ihmisten keskuudessa. Aivan niinkuin Jeesuskin oli. Ja hän elää meissä jokaisessa. On eri asia antaako mahdollisuuden sille voimalle tulla todeksi, alatko elämään Kristus sydämessäsi.
Tämä ei tarkoita sitä, että olisi kaikenlaisia lakeja ja oppeja mitä noudatetaan. Vanhassa Testamentissa puhuttiin näistä. Jeesuksen tulemisen myötä lait ja opit kumottiin, ja tilalle tuli vain armo. Armo, jota meidän on hirveän vaikea tajuta. Ei siis tarvitse tehdä mitään, suorittaa mitenkään. Taivaspaikkaansa ei voi ansaita, se täytyy vain ottaa vastaan.
Monet kristityt ovat kokeneet Jumalan läsnäolon, minä myös. En koe Jumalaa ulkopuolisena voimana, vaan osana minua itseäni. Sillä olenhan osa suurempaa kokonaisuutta. Täytyy vain osata kuunnella ja ymmärtää.
En ole mikään hihhuli tai lahkolainen, tekopyhyys on minulle kauhistus. Uskon vain täydelliseen hyvyyteen ja rakkauteen, joka on Jumala. Tämän asian kanssa on helppo elää, kuuntelee vain sydäntään.
Meillähän oli alunperin kysymyksessä "perusteltu syy olettaa", ja koitin esimerkeilläni sanoa että ero asioissa on siinä että tietoon, tai oikeammin "tietoon" perustuvat asiat ovat lähinnä perusteltuja syitä olettaa asioiden olevan niin, ja perusteluille löytyy aina uusia perusteluja. Jos ei löydy, asiaa pitää tutkia kunnes se löytyy. Pikkuhiljaa päästään lähemmäs absoluuttista totuutta, kuitenkaan (perustelluin syin oletettuna ts. todennäköisesti) koskaan sitä saavuttamatta. Paitsi matematiikasa.
Sinun sanoessasi eikö voitaisi samoin syin olettaa jumalan olevan olemasa kun riittävän moni pystyy sen todistamaan. Siinäpä se onkin. Perusteltu syy olettaa tämä asia katkeaa juuri näihin ihmisiin, kun he eivät pysty sitä osoittamaan sen enempää yhtään mitenkään.
Jopa rakkaus on paremmin osoiotettavissa kuin tunne jumalan olemassa olossta. Rakastuminen (kuten monet muutkin tunnepohjaiset asiat) näkyy aivojen sähkökemiallisena reaktiona esim.
Onko "perusteltu syy olettaa" sinulle jotain materiaa, konkreettista?
Vai voiko "perusteltuna syynä olettaa" pitää esim. jos huomaan ystäväni käytöksessä jotain hämäräperäistä, epäloogisuutta, niin minulla on perusteltu syy olettaa, että hän valehtelee. ?
Tiedän sen, että rakkaus on kemiallinen reaktio ihmisen aivoissa, niinkuin ovat monet muutkin tunteet. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Käyttäytymistä määräävät monet biologiset ja fyysiset reaktiot. Jos Jumalan olemassa olon tunnetta ei pystytä määrittelemään, kuten esim. rakkauden kaavaa, niin ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että Jumalaa ei olisi olemassa. Siihen ei vain ole keksitty keinoja, eikä tulla keksimäänkään. Täytyy vain uskoa.
Minun mielestäni "perusteltu syy olettaa" tähän uskon asiaan on se, että niin monet ihmiset ovat kokeneet jotain samankaltaista. Monissa ihmisissä aihe Jumala, tuo esiin voimakkaita reaktioita, sekä negatiivisia, että kielteisiä. Kaikilla ihmisillä on kuitenkin jokin mielipide asiasta... Aika vaikuttavaa, että koko ihmiskunta on jotenkin tämän aiheen "pauloissa". Tuskinpa on sellaista ihmistä, jota asia ei olisi ikinä koskettanut tai puhutellut. Jotkut ihmiset vain tekevät sen päätöksen olla uskomatta...
Minulle tämä on jo tarpeeksi "perusteltu syy olettaa".
"Vai voiko "perusteltuna syynä olettaa" pitää esim. jos huomaan ystäväni käytöksessä jotain hämäräperäistä, epäloogisuutta, niin minulla on perusteltu syy olettaa, että hän valehtelee. ? "
Kyllä, toi epäloogisuus on avainsana tässä tapauksessa. Ei asiat välttämättä ola aina käsinkosketeltavaa materiaa.
"Jos Jumalan olemassa olon tunnetta ei pystytä määrittelemään, kuten esim. rakkauden kaavaa, niin ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että Jumalaa ei olisi olemassa. Siihen ei vain ole keksitty keinoja, eikä tulla keksimäänkään. Täytyy vain uskoa. "
"Aika vaikuttavaa, että koko ihmiskunta on jotenkin tämän aiheen "pauloissa". Tuskinpa on sellaista ihmistä, jota asia ei olisi ikinä koskettanut tai puhutellut."
Hieman aihetta sivuten tai oikeammin juuria selvittäin koski tiistain prisman dokumentti aihettta. Tosin siinä käsiteltiin uskonnollisen kokemuksen reaktioita ja syitä aivoissa, mutta spekuloitiin myös että olisiko tämä reaktio (joku epilepsian versio se oli) syynä monen (useimpien, ellei kaikkien) uskontojen synnyn syy.
En tosin itse nielly sitä dokkaria ihan puhtaasti, vaikka hyvin se olikin tehty. Lisätietoja kumminkin kaipaisin (kun vaan aika riittäisi kaikkeen) aiheesta, sillä siinä voisi olla selitys tuolle globaalille uskonto ilmiölle jo varhaisilta ajoilta.
Ts, tätäkin tutkitaan kyllä, ja ehkä se selviää vielä.. ehkä ei.. katsotaan..
" Jotkut ihmiset vain tekevät sen päätöksen olla uskomatta... "
Ei se oikeastaan noin mene. Itsekkin olen saanut kyllä jonkinlaisen, kevyen kylläkin, kristillisen opin kotoa, ja koulusta tietenkin. Kirkosta olen eronnut vasta jokunen vuosi sitten. Vielä 10v sitten ajattelin että on olemassa joku suurempi voima, mutta onko se Kristin uskon jumala epäilin jo silloin. Oikeastaan sitä vain, kun asioita lukee, ja selvittelee (olen kiinnostunut lähes kaikesta, jossain määrin) sitä vain yliluonnollinen "muuttuu" ihan normaaliksi ja luonnolliseksi, ja kaikelle yliluonnolliselle jäävä tila kutistuu pikkuhiljaa olemattomiin. Ei tuollaisia asioita millään päätöksillä voi hoitaa.
Aika hauska juttu, että minä pidän Jumalaa, tai miksi häntä sitten kutsuttaisiinkaan "Hän on se, mikä on" maailman luonnollisimpana asiana. Eihän Jumalassa ole mitään yliluonnollista, me itse vain olemme todella vajavaisia käsittämään yhtään mitään mitä emme näe... Kaikella pitäisi olla tieteellinen peruste. Pah, meidän taidoillammeko tai aparaateillamme pystytään kaikki selittämään?
Olen myös sitä mieltä, että vaikka ihmisen uskonnolliset kokemukset voitaisiin osoittaa olevan aivokemiaa (kuten varmaan ovatkin), ei se silti muuta sitä tosiasiaa, että se ihminen on kokenut jotain todella koskettavaa ja muuttavaa (parantavaa). Sama jos puhutaan rakkaudesta (en tässä nyt muista sen kemiallista kaavaa), en siltikään väheksy rakkauden voimaa, vaikka se onkin aivokemiaa. Se on siltikin kokemus. Sillä on ihmiselle merkitystä.
Ja eikös meidän aivoissamme tapahtuvat kemialliset reaktiot ole kuitenkin luonnollinen osa meitä itsejämme? Epäluonnollista on se, että ihmiset käyttävät kemikaaleja turruttaakseen aivojaan...
"Kaikella pitäisi olla tieteellinen peruste. Pah, meidän taidoillammeko tai aparaateillamme pystytään kaikki selittämään?"
Ei pystytä ei. Kokajan enemmän ja enemmän, mutta tässä sama kuin absoluuttisessa totuudessakin. Raja lähenee kokoajan, muttei koskaan(?) voi saavuttaa sitä.
Viestisi loppuosan kanssa olen kanssasi täysin samaa mieltä, vaikka lähtökohta asiaan olikin eri suunnasta.. :)
Eihän kukaan tai mikään voi viedä ihmisen omaa kokemusta pois, se mistä se sitten johtui, on toinen asia, ja monen ihmisen itsensä kannalta merkityksetön. Tosin hlökohtaisesti osaisin todennäköisesti kyseenalaistaa omalle kohdalle tapahtuvan "uskonnollisen" kokemuksenkin (siis miksi sellainen tapahtui) mutta en sitä etteikö sellaista olisi tapahtunut.
Minulla on kirjahylly pullollaan videoita Jumalan ihmeistä, voimateoista, sairaitten parantamisista yms. Kaikki yliluonnollista.
Koskapa sinulla on ainutlaatuiset todisteet, ensimmäistä kertaa koko tunnetussa maailmanhistoriassa, Jumalasta, mielestäni ne tulisi toimittaa eteenpäin.
Paitsi tietysti jos noissa todisteissa jumala nimenomaan kieltää sen.