kaikki sympatiat köyhille mutta maa ei nouse sillä

nalle hyödyttää sitten ruotsia. hyödyttäisi suomeakin jos perintöverot olisi kohtuulliset ja reilut. valtiota pitää hoitaa kuin yritystä vaikka se tuottaakin palveluita ihmisille.

prklll kirjoitti:

nalle hyödyttää sitten ruotsia. hyödyttäisi suomeakin jos perintöverot olisi kohtuulliset ja reilut. valtiota pitää hoitaa kuin yritystä vaikka se tuottaakin palveluita ihmisille.

Professori Heikki Niskakangas ampuu alas yksi kerrallaan perintö- ja lahjaverotuksesta esitettyjä väitteitä, joita monet suuria perintöjä vaille jäävätkin pitävät totena.

Perintöveron vastustajat sanovat, että perintövero on kaksinkertainen vero. Professorin Heikki Niskakangas laskee, että näin on vain, jos asiaa ajatellaan koko suvun näkökulmasta.

– Varallisuus jakaantuu yhä epätasaisemmin. Suomenkin tilastot osoittavat, että vuosituhannen vaihteen jälkeen varakkain prosentti väestöstä on vaurastunut selvästi muita nopeammin.

– Verotuksella voidaan hidastaa epätasa-arvoista kehitystä. Perintö- ja lahjavero soveltuu tarkoitukseen paremmin kuin ankara tulovero.

Professori Niskakangas suomii ns. annettuja totuuksia lisää.

– Perinnöt ja lahjat mahdollistavat laiskuuden. Kansakunnan vauraus ja hyvinvointi perustuu työhön, ennen muuta osaavaan työhön.

Niskakangas yhtyy monien muiden taloustieteilijöiden suosituksiin perintö- ja lahjaverotuksen kiristämisestä.

– On vastuutonta rakentaa Downton Abbey -yhteiskuntaa poistamalla perintövero.
Näin se menee. Kun rikkaimmat annat rikastua ja yhteiskunta tarvitsee rahaa miten ajattelit kerätä puuttavat miljoonat? Ja valtiota ei hoideta kuin yritystä vai ajattelitko irtisanoa eläkeläiset kun eivät tuota mitään?

Maiden julkisen talouden liikkumavara prosentteina luottoluokittaja Moody'sin määrittelemien riskirajojen mukaan. Vihreälle pohjalle merkittyjen valtioiden julkinen talous kestää lisävelkaantumisen, punaisen pohjan valtioiden liikkumavara on esitetyn arvion mukaan käytetty loppuun. Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Hallitusohjelman julkistusta seuranneella viikolla kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tutkimusosasto julkisti selvityksen, jonka sanoma Suomelle poikkeaa selvästi Sipilän hallituksen linjauksista.

Hallitusohjelmassa talouspolitiikan linja on muotoiltu sen ehdoilla, että velkaantuminen bruttokansantuotteeseen nähden taittuu vaalikauden loppuun mennessä. IMF:n selvityksen perusteella Suomi taas on niiden valtioiden joukossa, joiden ei välttämättä ole järkevää tällä hetkellä murehtia julkisen velan määrää.

Menoleikkauksia julkisuudessa itsekin kritisoinut Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Mika Pantzar tutustui selvitykseen Yle Uutisten pyynnöstä.

– Tutkimuksen mukaan joissain maissa valitaan lääke, joka on pahempi kuin tauti, Pantzar sanoo.

– Lääkkeenä on velan osuuden laskeminen bruttokansantuotteesta veronkorotuksilla ja menoleikkauksilla, joka itse asiassa helposti johtaa siihen, että velan osuus kasvaa kun bruttokansantuote romahtaa.

Pantzarin mukaan selvityksen maavertailu osoittaa selvästi, että Suomen talous on hyvin samankaltaisessa tilanteessa Saksan ja Ruotsin kanssa. Talouspolitiikassa on liikkumatilaa eikä julkinen velka kurista.

– Hallitusohjelman talouslinjaukset eivät ole kovin hyvin perusteltuja tämän tutkimuksen valossa. Tutkimuksessa korostetaan julkisten investointien roolia vaikeina aikoina. Tilanteessa, jossa alitetaan täystyöllisyyden taso ja kapasiteettia on ylen määrin käytössä, ei pidä lähteä supistamaan vajetta menoja leikkaamalla tai veroja korottamalla, Pantzar sanoo.

Samanlaisia laskelmia Suomessa on esittänyt Aalto-yliopiston talousprofessori Pertti Haaparanta, mutta näkemykset ovat Suomessa jääneet tiukempaa talouspolitiikkaa korostavien tahojen jalkoihin.

Alijäämämenettelyn uhkaa liioiteltu

Julkisen velan määrästä huolestuneet korostavat Suomen velvoitteita EU-maana. Euroopaan komissio ei asettanut Suomea liiallisen alijäämän menettelyyn, sillä hallitusohjelman sopeuttamista koskevat linjaukset riittivät vakuuttamaan komission. Vaihtoehtona olisi ollut päätyminen komission tiukempaan talousohjaukseen. Onko Suomella näissä olosuhteissa edes mahdollisuutta löyhempään finanssipolitiikkaan?

– Ranska ja Saksa rikkoivat näitä yhdessä sovittuja rajoja ensimmäisenä jo aikoja sitten. IMF:n raportin mukaan budjettialijäämä on tarkastelluissa maissa keskimäärin neljä prosenttia. Suomessa se on sitä samaa. En ole sitä mieltä, että velkaantumista pitäisi jatkaa ikuisesti, mutta silloin kun on suhteellisen matala velkaantumisaste kuten Suomella, Ruotsilla ja Saksalla on, niin silloin velan lyhentäminen on hulluutta, Pantzar vastaa.

Jos maalla on matala velkaantumisaste, on velan lyhentäminen hulluutta.
– Mika Pantzar
Pantzar kertoo, että komissio on puuttunut myös Ruotsin ja Englannin tilanteeseen, mutta vastaanotto näiden maiden poliitikoiden keskuudessa on ollut myrkyllinen. Suomessa taas on Pantzarin mukaan perinteisesti käytetty ulkomaisia elimiä perustelemaan vaikeita ratkaisuja.

– Aikoinaan kansainvälistä valuuttarahastoa käytettiin samaan tarkoitukseen, mutta tätä raporttia julkisesta velkaantumisesta tuskin käytetään, Pantzar uskoo.

Hallitus saattaa perua osan leikkauksista

Pantzar uskoo, että hallitusohjelman kirjauksista huolimatta realiteetit tulevat lykkäämään leikkauksia parempiin aikoihin. Taloudellisten kysymysten lisäksi myös oikeudenmukaisuuteen liittyvät ongelmat saavat hallituksen vetäytymään tietyistä säästökohteista, hän arvioi.

– Esimerkiksi kysymys vanhusten köyhyydestä täytyy ottaa tosissaan ja veikkaan, että siinä hallitus tulee vetäytymään. En usko, että nykyhallitus haluaa lisätä köyhyyttä. Koulutus- ja terveyssektorilla taas tulee tapahtumaan aika isoja muutoksia.

Velkakeskusteluun Pantzar toivoo bruttokansantuotteen muutosten tuijottamisen sijaan keskittymistä kansakunnan pitkän aikavälin vaurastumiseen. Esimerkiksi homekoulujen korjausta kannattaa Pantzarin mukaan miettiä ennemmin panostuksena Suomen pääomaan, kuin julkisen talouden vajetta kasvattavana menoeränä.

Pantzar pitää Suomen julkisen talouskeskustelun tilaa jyrkän jakautuneena. Leimakirves heilahtaa helposti kyseenalaistajille, mikä vaimentaa soraääniä.

– Akateemiset ekonomistit leimataan puoluepoliittisesti. Jokainen joka vastustaa äärimmilleen vietyä säästöpolitiikkaa leimataan vasemmistolaiseksi. Kysymys voi olla puhtaasti järjen käytöstä. Päätöksiä voi kyseenalaistaa myös puhtaasti porvarillisista lähtökohdista.