Jassu taas kiittelee IS:ää linkityksestä blogbook tekstiin. Sisänsä erikoista että IS noteeraa mutta esim IL,Hymy tai Maikkari ei, kertoo jotain julkisuuden tasosta. Tänäänkin Satu veti pidemmän kortin bikinikuvalla vaikka Jassu kovasti yritti pistää tavaraa esille. Huono ajoitus, tällä tyrkylle vaatis että muuta "julkkikset" viettäis hiljaiseloa viikon että pääsis esille.
Jassu IS:ssä, siltä huono päivä
TEEEEEEE65
1363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi yhä tänäkin päivänä yksinhuoltajista puhutaan monesti säälien ja väheksyen? Ihan kuin toiset/ulkopuoliset eivät osaisi hyväksyä sitä, että kaikki ei aina mene niiden iänikuisten ihanteiden ja vanhanaikaisten normien mukaan. Elämme vuotta 2015 ja silti monet ovat juuttuneet entisaikoihin. Ennen vanhaan kun avioliitossa todella pysyttiin, ongelmista huolimatta. Toki rakkauden, liiton ja perheen puolesta kuuluu taistella, eikä ikinä tule luovuttaa helpolla, mutta joskus on parempi olla yksin jopa lapsen/lasten kanssa. Yksinhuoltajuus on lapsenkin kannalta taatusti parempi ratkaisu kuin se, että vanhemmat harjoittavat henkistä tai fyysistä väkivaltaa toisiaan kohtaan. Joskus kun siihen liittoon vain jäädään, vaikka oikeasti vihataan sitä omaa puolisoa.
Kuten kaikki blogiani seuraavat tietävät, minulla itselläni ei ole lapsia, mutta aiheesta kirjoitan yksinhuoltajan tyttärenä. Äitini sekä isoäitini ovat syntymästäni asti taanneet minulle turvallisen lapsuuden ja elämän. Vanhempani olivat naimisissa vielä silloin, kun synnyin, mutta äitini oli jo jonkin aikaa halunnut erota Kanadassa asuvasta isästäni. Siksi hän myös halusi minun syntyvän Suomessa.
Vaikka vanhempani eivät eronsa jälkeen enää olleet tekemisissä, äitini ei koskaan salannut isääni minulta. Sen sijaan hän esitteli minulle jo pikkupenskasta lähtien isäni sekä hänen sukulaistensa kuvia. He myös muistivat minua aina kirjein ja kortein. Yhä olen kanadalaisten serkkujeni kanssa tekemisissä, mutta aikuisemmalla iällä opin tajuamaan, miksi äitini ei todellakaan sopinut yhteen isäni kanssa. He ovat niin erilaiset ja isäni on hyvin kontrolloiva sekä omistushaluinen. Noita em. piirteitä hänessä on liikaa, enkä ikinä olisi sopeutunut hänen elämäänsä.
Olen 100% varma siitä, että äitini teki oikean päätöksen muuttaessaan takaisin Suomeen ja hakiessaan eroa. Se on vaatinut rohkeutta, sillä isäni suku on hyvin vahva ja vanhoillinen. Kanadaa vastaan minulla ei tosin ole yhtään mitään, sen sijaan rakastuin Torontoon siellä vieraillessamme. Matkakohteena ihana, mutta en olisi ikinä valinnut muuttavani isäni luokse.
Tykkään siitä, kuinka läheiset olemme äitini kanssa. Puhumme toisillemme kaikesta, välillä riitelemme kuin siskokset, mutta luotan häneen aina vanhempana. Kaksi vanhempaa, jotka eivät olisi onnellisia yhdessä, eivät koskaan voisi korvata yhtä loistavaa äitiä tai isää. Sellaista vanhempaa, joka asettaa lapsensa ykkössijalle, puolustaa lastaan henkeen ja vereen sekä oikeasti osoittaa rakkautensa. Yksinhuoltajuus on monesti juuri sitä, joten miten sellainen olisi koskaan säälittävää tai väheksyttävää? "
Mitenkähän asia nyt taas oikeesti on? Jokin aika sitten ilkkui ilkeästi ja vahingoniloisena mm Marianne Kalliolle, joka jäi yksinhuoltajaksi. Että lällällää vaan, mullepa ei kersoja jää elätettäviksi! Luojan kiitos!
".äitini oli jo jonkin aikaa halunnut erota Kanadassa asuvasta isästäni. " Maitojunallahan se Helka-parka jytyytteli mummon mökkiin takasin. Ei pärjännyt Kanadassa englannillaan eikä viihtynyt vinkuintialaisen vaimona. Kestikö avioliitto vuottakaan? Mutta onhan niitä Helkalla miehiä ollut ja miksei olisi ollut? Vapaa nainen kun oli ja on.
" Vaikka vanhempani eivät eronsa jälkeen enää olleet tekemisissä, äitini ei koskaan salannut isääni minulta "
Siis mitä salannut? Näkeehän se jo Jasmiinan naamasta että Helka on pyöräyttänyt toisen rodun miehelle kersan. Aika usein ne naiset sitten joutuvat yksinhuoltajiksi.
"Sellaista vanhempaa, joka asettaa lapsensa ykkössijalle, puolustaa lastaan henkeen ja vereen sekä oikeasti osoittaa rakkautensa."
Hyvittääkseen Jassulle isättömyyden Helka on nostanut kersan korkeuksiin, antanut kaikessa periksi eikä asettanut mitään rajoja. Väärä valinta ja on jo vuosikausia ollut nähtävissä mihin vinoutunut elämä on Jassua vienyt ja vie edelleenkin. Pullosta, ja peilistä haetaan lohdutusta ja hyvää päivää, vanhoista miehistä tukea ja turvaa, omien kuvien postailuilla miesten hyväksyntää ja kontakteja. Helkasta ei oo ollut yhtään mihinkään. Olis vaan pysynyt sen vinkuintialaisen kanssa, niin Jassunkaan elämä ei olis suistunut noin pahasti raiteiltaan.
Niin täysin samaa mieltä!
Ilmeisesti tää kontrolloiva ja hallitseva iskä (hahah) torjuu edelleenkin Jassu-tyttärensä kontaktiyritykset eikä anna uutta osoitettaan, emailiaan tai puh.numeroaan eikä vastaa Jassun kirjeisiin ja siitä suuttuneena Jassukka polkee jalkaa maahan ja kirjoittaa ruman blogin Canadan englantia puhuvasta isästään. Olis kyllä kannattanut kirjoittaa se englanniksi. Bad daddy.
Isällä oli järki päässä. Torpan tyttäret on oma kastinsa.
Ihmettelen vain, miten Jassun bilinguaalisuus on niinkin hyvä, jos isän kanssa ei ole ollut kamalasti tekemisissä.
Yleensä tämä yh-tilitys on äitien- ja isänpäivän vakioaihe, mistähän nyt tuulee?
No, juurikin siitä ettei kontrolloiva iskä reagoi mitenkään tyttären nillityksiin. Pitäähän sellanen kostaa. Vahinko vaan ettei iskä ymmärrä Jassun kirjoituksesta mitään, mutta sitä Jassu ei taida tajuta. Se kun luulee että kommunikointiin riittää että ajattelee englanniksi.
Miten Jasmin voi tietää, että hänen isänsä on kontrolloiva, vanhoillinen ja hallitseva, kun hän ei edes tunne isäänsä eikä hän ole ollut isänsä kanssa tekemisissä kuin muutaman kerran lapsena? No, Helga-äitihän se on kertonut tyttärelleen, millainen tämän isä on. Mielestäni on noloa iltapäivälehdeltä lähteä siteeraamaan Jasminin kirjoituksia ilman, että lehti antaisi Jasminin isän Ashley Lawrencen kertoa vastineensa asiaan.
Mitähän mieltä Ashley Lawrence on Jasminin julkisesta kirjoituksesta, jossa hänestä annetaan varsin ikävä käsitys? Kirjoitusta voisi pitää jopa kunnianloukkauksena.
Jasminin jutut pyörivät vuodesta toiseen samoissa aihepiireissä. Tässä Jasminin aiempi 7.11. 2014 kirjoitus samasta aiheesta:
Vanhempani tutustuivat toisiinsa kirjekavereina ja sen jälkeen tapailivat toisiaan hyvän aikaa, viettäen aikaa äitini kotimaassa, eli Suomessa sekä isäni kotimaassa, eli Kanadassa. He rakastuivat, menivät naimisiin ja asuivat reilun vuoden yhdessä Toronton lähellä Kanadassa. Kuten kaikki tietävät, kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitetut yhteen, ja vanhempani kuuluivat siihen joukkoon. Kun äitini oli raskaana odottaen minua, hän halusi muuttaa takaisin Suomeen. Synnyin Oulussa vuonna 1982 ja silloin olin sukunimeltäni vielä Lawrence isäni mukaan. Äitini sai kuitenkin huoltajuuden itselleen pienoisen taistelun jälkeen ja minustakin tuli siten Mäntylä.
Lapsuudessani en kaivannut isää vakituisemmin elämääni, sillä olimme mahtava kolmen tiimi äitini ja mummini kanssa. Tiesin ja tunsin isäni kuitenkin pienestä lähtien – pidimme aina yhteyttä ja vierailin hänen luonaan Kanadassakin. Äitini nykyinen mies on myös kuulunut elämääni miltei 20 vuoden ajan.
Takaisin varsinaiseen aiheeseen, eli biologiseen isääni. Muutamaa viime vuotta huolimatta olemme aina tienneet toistemme tekemiset ja kuulumiset, hän on aina muistanut syntymäpäiväni ja usean vuoden ajan hän pyyteli minua muuttamaan luokseen Kanadaan. Mutta olisinko ikinä valinnut hänet äitini sijaan..? En todellakaan ja nyttemmin olen huomannut valinneeni juuri oikein.
Isäni meni uusiin naimisiin ja yhteydenpito katkesi. Minulla on Kanadassa kuulemma kaksi pientä sisarpuolta ja senkin ilouutisen kuulin serkkujeni kautta, en isältäni. Yhäkään en kaipaa häntä elämääni, ihmettelen vain. Ehkä juuri tuollaisen käytöksen takia en edes kutsu häntä isäkseni, se ei vain tunnu oikealta ja aidolta.
Minä en myöskään tunge itseäni väkisin kenenkään elämään, oli kyse sitten sukulaisesta tai tutusta. Muut Kanadassa asuvat sukulaiseni ovat osa elämääni, mutta isäni ei kuulu siihen enää. Isänpäivä on meillä tavallinen sunnuntai, eikä se edes harmita.
xxx"
http://blogbook.fi/jasminmantyla/kun-isa-ei-ole-isa/
Jasminin mielipiteet isästään vaihtelevat kovasti.... Tässä Jasminin mielipide isästään 3 vuoden takaa:
10/08/2012, 13:31:25
Hei ja kiitos teille kaikille ihanista ja kauniista viesteistä :D
Nim. psykologi, voin vastata sinulle mielelläni, että isäsuhteeni on aina ollut hyvä sekä oikeaan isääni, että isäpuoleeni eli äitini kihlattuun joka on kuulunut elämääni viimeiset 17 vuotta. Sinua neuvoisin arvostamaan ihmisissä muitakin, kuin pinnallisia asioita, ehkä sitten et kuulostaisi noin katkeralta ;-)
Olen täysin tyytyväinen ja onnellinen, toivoisin sinun myös löytävän nuo asiat elämääsi - kaikkea hyvää ja ihanaa kesän jatkoa.
Jasmin :-)
http://users4.smartgb.com/g/g.php?a=s&i=g44-56175-c0&m=20&p=4
Miksi Jasmin valehtelee koko ajan elämästään?
Seiskassa oli takavuosina juttu, jossa lehti kuskasi Jasminin tapaamaan isaansa Kanadaan. Silloin jutun mukaan Helga palasi Kanadasta Ouluun raskaana, kun hänelle tuli äitia ikävä ja Jasminin isä ei ollut kuullut lapsestaan eikä nähnyt häntä ennen jutun teko matkaa. Matkalla oli mukana Helgakin, joka oli ollut vieläkin mustasukkainen aikuisesta tyttärestään. Seiska kirjoitti, miten paha mieli Helgalla oli kun Jasmin oli mennyt tapaamaan isäänsä, vaikka Helga ei halunnut Jasminin pitävän yhteyttä isäänsä. Taitavat nämä "Kanadan sukulaiset" taas olla Jasminin omaa keksintöä, samoin se, miksi isä muka nyt ei pidä yhteyttä tyttäreensä. Miksi pitäisi, jos ei siitä ensimmäiseen 25 vuoteen mitään kuullut.
Anna Perho 2004 http://www.city.fi/ilmiot/jasmin mantyla/1310
22-v jasminin haasttattelu
"Oli siinä kyläläisillä ihmettelemistä, kun Mäntylän Helga Kanadaan lähti. Sellaisen tumman perään, mitä ne oikein on....Helga rakastuu 18-vuotiaan palolla intialaiseen Ashleyyn ja muuttaa tämän perässä Kanadaan. Ja pian maitojunalla kotiin Ouluun synnyttämään. Ashley viihtyy Suomessa kuukauden ja lähtee sitten pakoon kylmyyttä ja mahdotonta kieltä. Hän palaa takaisin Kanadaan, eivätkä hän ja Helga ja pikkuinen Jasmin-vauva enää koskaan tapaa.
"Lähettelen isälle kirjeitä ja kuvia. Hän on kiinnostunut musiikista ja pyytää aina lähettämään levyjä ja kuvia jos on. Isä tietää, että oon julkisuudessa täällä. Se on kuulemma mennyt naimisiin."
Pikku-Jasminilla ei ole hätää. Hän ei muista isästään mitään eikä osaa tätä siksi kaivatakaan. Mummon ja äidin kanssa matkustellaan, ja arki-illat istutaan ja turistaan aikuisten juttuja."
Nykyäänhän JASMIN kehuskelee kuinká on penskasta lähtien pitänyt yhteyttä isääsä ja osaa sen takia aivan täydellista kanadan englantia. Hmm. muutama kirje vuodessa niin Jassu hallitsee kielen? Todellisuudessa kirjoittananut pari riviä silloin tällöin peruskouluenglannillaan. Onhan meillä kaikilla ollut noita kirjeenvaihtoystäviä mutta ei kai kukaan (muu kuin tyhjäpää Jasmin) luule osaavansa siitä syystä kieltä.
Muistan kans ton matkan Kanadaan ja kuinka just Helka loukkaantui asiasta, joten ihan varmaan ei oo iskästä mitään hyvää ikinä Jassukalle kerrottu. Elikkä ei oo salattu asioita, kuten Jassu asian kertoo....
vuosi sitten ennen häitä itkettiin isän perään, isä ei halunnut pitää yhteyttä vaikka, aiemmin yhteydenpito oli säännöllistä. Sielläpäin maailmaa osataan käyttää googlea, epäilen. Ei varmaan iskän perheelle ole kovin imartelevaa moinen tytär vaikka lapsista pitäisi olla ylpeitä ,meni miten meni.
Jasminista huomaa, että hän on elänyt lapsuutensa hyvin lapsikielteisessä ilmapiirissä. Jasminilla ei ollut leikkikavereita pienenä eikä koulukavereita koulussa siksi, koska Jasmin ei osannut olla lapsi, sillä hänen ai annettu olla lapsi.
Kun Helga palasi maitojunalla vatsa pystyssä takaisin äitinsä luokse, äiti saikin yllättäen huollettavakseen kaksi lasta - ison Helga-vauvan ja pienemmän Jasmin-vauvan. Ehkä Aili-mummo väsyi jossakin vaiheessa ikuiseen vauvavaiheeseen ja se aiheutti kodissa ilmapiirin, jossa lapsen täysi kasvaa mahdollisimman pian aikuiseksi. Jasmin oppi olemaan pieni aikuinen, joka viihtyi vain aikuisten seurassa. Tästä johtuu myös Jasminin kielteinen suhtautuminen omiin lapsiin. Koska Jasminille on annettu koko lapsuutensa ymmärtää, että lapset ovat vain "penskoja", joilla ei ole samaa ihmisarvoa kuin aikuisilla ihmisillä, Jasmin ei halua sellaisia riesoja itselleen.
Jasminilta on jäänyt monia lapsuuteen kuuluvia kehitystehtäviä suorittamatta ja siitä johtuu myös hänen ihastuminen aina vanhempiin miehiin. Jasmin ei osaa olla ikäistensä seurassa. Aikoinaan moni ihmetteli sitä, että Jasminin äiti tyrkytti tytärtään jo 12-vuotiaana lapsena mallimarkkinoille. Jasminin suhdetta vanhempaan miesopettajaansakin ihmeteltiin kovasti noihin aikoihin ja sitä, miksi Jasminin äiti hiljaa hyväksyi kaiken.
Jossakin elämänvaiheessa Jasminin elämätön lapsuus tulee vielä taantumina vastaan, josta on jo nähty muutamia viiteitä jo tälläkin hetkellä. Se on ainakin varmaa, että avioliitto vanhan miehen kanssa päättyy hyvin pian. Ei Jasmin osaa elää parisuhteessa, koska siitä ei ole hänellä minkäänlaista mallia.
Minun tuttu taas näki huonoa parisuhteenmallia kotona ,isä löi äitiä .joi ja petti. Hänesä tuli sitoutumiskammoinen sen vuoksi. Toinen tuttu taas eli 2 äitin kanssa ja hän on normaali tasapainoinen onnellinen ihminen. Kuka määrittelee mikä on normaali parisuhde, onko se aina mies ja nainen väkisin kärsii toisten seurassa ja roikutaan huonossa avioliitossa? Monesti tuttuni on toivonut että äidillään olisi olut rohkeutta lähteä , hänkin osaisi luottaa ja uskoa rakkauteen ja uskaltaisi sitoutua:/ Miksi nainen tarvitsee vielä 2000 luvulla miehen rinnalleen ollakseen normaali ja jotain :/ Sama pätee toisinpäin. Itse olen naimisissa mutta ymmärrän myös sinkkuja ja yh äitejä ja isiä :)
"Tykkään siitä, kuinka läheiset olemme äitini kanssa. Puhumme toisillemme kaikesta, välillä riitelemme kuin siskokset, mutta luotan häneen aina vanhempana."
Tästäkin jo huomaa, että Jasmin suhtautuu äitiinsä kuin siskoon. Äiti on Jasminin paras kaveri jne. Ei tuo ole normaali äiti-lapsi-suhde.
Välillä riitelemme kuin siskokset...
Joo, joku kummallinen symbioottinen asetelma tossa perheessä on. Äiti ja tytär sekä molempien miehet elelevät mummon huushollissa ( Suomen kodissamme!) ihan itsestäänselvyytenä. Aika harvalle yksinhuoltajalle tulee mieleen muuttaa lapsineen isovanhempien kotiin. Helppoahan se tietysti on, hoidattaa mukulat mummolla.
Helka rukka on ollut 80-luvun teiniäiti, jonka omakin itsenäistyminen on näköjään jäänyt pahasti kesken. Kyllä kai jokainen nuori äiti hankkisi vähitellen, alkuhankaluuksien helpotettua, oman kodin ja oman elämän itselleen ja lapselleen.