Maailman toiseksi suurimman kristillisen kirkon ja maailman suurimman ortodoksisen kirkon piispankokouksen julkilausumasta:
Ortodoksinen kirkko ei ole vain yksi muiden kirkkojen joukossa , vaan se on se aito, alkuperäinen ja apostolinen kirkko, josta uskontunnustuksessa puhutaan. Liikkeet kirkkojen ykseyden suuntaan ovat mahdollisia vain, jos muut hyväksyvät ortodoksisen kirkomme opin ja tradition. ( vapaasti suomennettuna ja lainattuna )
Näin muualla, ei siis meillä.
Ortodoksinen kirkko ei ole vain yksi muiden kirkkojen joukossa , vaan se on se aito, alkuperäinen ja apostolinen kirkko, josta uskontunnustuksessa puhutaan. Liikkeet kirkkojen ykseyden suuntaan ovat mahdollisia vain, jos muut hyväksyvät ortodoksisen kirkomme opin ja tradition. ( vapaasti suomennettuna ja lainattuna )
Näin muualla, ei siis meillä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
se yrittää väittää lännen(kin) katolinen kirkko eli tämä Rooman patriarkaatti...
"Uutena" ortodoksina (etsineenä ja löytäneenä ;-)) minä uskon siihen, että ortodoksinen kirkko edustaa alkuperäistä apostolista kirkkoa. Roomahan se irrottautui alkuperäisestä uskontunnustuksesta lisäämällä sen "ja pojasta" sinne. Vaan tästähän on kiistelty jo niin monta vuotta viisaampienkin parissa, että olkoon tämä nyt vain minun vaatimaton mielipiteeni. Ainakin tunnen olevani apostolien jalanjäljillä ;-)
1) mistä tämä teksti on suomennettu?
2) mitä tarkoitat sillä, että "näin...ei meillä"?
Tuossahan sanotaan juuri se totuus, mikä meilläkin pitää sanoa, kun puhutaan ns. ekumeniasta. Jos tarkoitat, että meillä ei tulekaan ajatella näin, olen kanssasi jyrkästi eri mieltä. Jos taas ajat takaa sitä, että tätä totuutta hyssytellään meillä ja tosiasiat pääsevät unohtumaan, puhumme samasta asiasta.
Kirkko on yksi! On valitettavasti olemassa myös harhaoppeja ja eriseuroja tms., joiden tulee tehdä parannus. Vaikka olemme vähemmistönä Suomessa, meidän ei tule nöyristellä eikä hävetä selvää totuutta. Jos minulta kysytään, meidän ei pitäisi myöskään osallistua keinotekoisiin ekumenismitilaisuuksiin, joissa tosiasiat tuppaavat välillä peittymään kaikenlaisen hyssyttelyn ja "on muuallakin paljon hyvää" -sanahelinän, "yhteyskokemusten" tms. alle!
1. Teksti on elokuussa 2000 pidetyn piispankokouksen julkilausumasta. Selaimelta historiatiedot ovat jo hävinneet. Googlen haun kautta löytynee apu.
2. Samaa mieltä.
Minkä jurisdiktion piispojen? Moskovan???
Tekstini oli luulisin uutistoimiston lyhenne. Koko asiakirja löytyy Venäjän kirkon sivuilta nimellä: Basic Principles of the Russian Orthodox Church`s Attitude to the Non-Orthodox. Ilmeisesti sama pitkänä versiona.
Onhan tuo vahvanlaisesti sanottu, mutta kyllä siihen sisältyy myös hyvin vahvaa uskollisuutta ortodoksisuuden sanomalle.
Tämän kirjoittaja on joutunut kasvamaan hyvin ekumeeniseen todellisuuteen, mihin ei aina ole haluani kysytty. Luterilaiset eivät Suomessa edes tule ajatelleeksi, että ortodokseille jokainen päivä saattaa olla ruohonjuuritason ekumeniaa. No, olen toiminut käytännössä myös Suomen Ekumeenisen Neuvoston työssä ja toimin tälläkin hetkellä. Joku saattaa vieroksua sitä, mutta minusta se on yksi kanava, jossa teemme uskoamme tunnetuksi. Tosin toisinaan tämä puuhastelu on kieltämättä keinotekoista ja kenties turhanpäiväistäkin.
Ortodoksinen kirkko kantaa sisällään suurta apostolisen varhaiskirkon perintöä, eikä tämä ole laisinkaan vähäinen asia, kun mietitään kristittyjen ykseyspyrkimyksiä. Olemme eräänlainen kristillisen kirkon "muisti". Monet opilliset käsityksemme ja käytännön tapamme juontavat katkeamattomasti juurensa varhaiskirkkoon. Tältä pohjalta ajattelen, että meidän tehtävämme ekumeenisessa työssä on olla uskollisia itsellemme ja pitää kirkkaasti esillä ortodoksisen kirkon traditiota, kertoen siitä ja perustellen miksi asiat tehdään kuten ne tehdään ja miksi niitä ei noin vain muuteta hetken mielijohteesta. Voimme kantaa hyvää itsetuntoa, mutta ylimielisyyteen meidän ei tarvitse sortua. Tärkeintä lienee aito pyrkimys dialogiin ja halu kuunnella myös muita kristittyjä.
Kristillisen kirkon muisti, sanoo Johannes. Se on aika lähellä sitä, mitä itsekin olen ajatellut, nimittäin että ortodoksinen kirkko on tavallaan varhaiskristillisyyden museo. Joillekin sana 'museo' ehkä tuo negatiivisia assosiaatioita, mutta täsmennettäköön, että tässä tarkoitan sillä positiivista.
"Ortodoksinen kirkko kantaa sisällään suurta apostolisen varhaiskirkon perintöä, eikä tämä ole laisinkaan vähäinen asia, kun mietitään kristittyjen ykseyspyrkimyksiä. Olemme eräänlainen kristillisen kirkon "muisti". Monet opilliset käsityksemme ja käytännön tapamme juontavat katkeamattomasti juurensa varhaiskirkkoon. Tältä pohjalta ajattelen, että meidän tehtävämme ekumeenisessa työssä on olla uskollisia itsellemme ja pitää kirkkaasti esillä ortodoksisen kirkon traditiota, kertoen siitä ja perustellen miksi asiat tehdään kuten ne tehdään ja miksi niitä ei noin vain muuteta hetken mielijohteesta. Voimme kantaa hyvää itsetuntoa, mutta ylimielisyyteen meidän ei tarvitse sortua. Tärkeintä lienee aito pyrkimys dialogiin ja halu kuunnella myös muita kristittyjä."
Näin olen asian ei-ortodoksina kokenut ja olen ortodoksiselle kirkolle lämpimästi kiitollinen juuri tästä varhaiskristillisen perinnön säilyttämisestä ja esilläpitämisestä.