Olen tässä jo pidemmän aikaa ihmetellyt, että mistä Marian ainainen neitsyys on "keksitty" ja miksi se on niin tärkeää? Maria oli Jumalansynnyttäjä ja raskaaksi tullessaan neitsyt, mutta entä sen jälkeen? Matt.1 25 jae sanoo, että "hän (Joosef) ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan". Eli tämän mukaan hän mahdollisesti olisi sen jälkeen sitten "koskenut". No, niin tai näin, mutta kertoisiko joku mitä sillä Kristuksen syntymän jälkeisellä neitsyydellä on tekemistä kristinuskomme sanoman kanssa? Onko sillä mitään väliä enää sen jälkeen?
Marian ainaisesta neitsyydesta
Priscilla
141443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jumalanäidin ainaista neitsyyttä ylistää niin lännen kuin idänkin katolinen kirkko. Roomalaiskatoliset ovat jopa julistaneet dogmiksi Neitsyt Marian sikiämisen perisynnittömyydenkin...
Mutta voisiko Kristuksella olla velipuolia?!? Sitähän se kaiketi tietäisi, jos evankeliumissa mainitut Herran veljet olisivat olleet P. Josefin fyysisiä jälkeläisiä...
Uuden testamentin mukaan hän ei ollut enää neitsyt, kun oli synnyttänyt Jeesuksen, jonka jälkeen Joosef ilmeisesit "koski" häneen.
Vai sanooko se ainoastaan, että Joosef ei koskenut Mariaan ennen kuin tämä oli synnyttänyt. Jälkimmäinen ilmaus ei näet itsessään pidä sisällä ajatusta, että Joosef oli seksuaalisessa yhteydessä Mariaan. Vastaavanlainen Ramatun ilmaus on Kristuksen lupaus siitä, että Hän on kansamme aikojen loppuun asti. Sittenkö Hän jättää meidät?
Hmm...
Saa toki kaikenlaista kuvitella ja arvuutella. Voi keksiä jopa logiikan, jolla apostolit ovat käyneet raketilla kuussa tms. Mandariinin oletus mahdollisesta Joosefin kosketuksesta ei kuitenkaan sisälly Raamatun kertomukseen, sen paremmin kuin apostolisen kirkon Traditioonkaan, joten kyseessä on ns. oma päättely. Kirkon Traditio sitävastoin tietää kertoa Vanhurskaasta Joosefista, että tämä oli iäkäs kihlautuessaan Marian kanssa.
Kirkollisessa mielessä Marian ainainen neitsyys muuten on ennen kaikkea KUULIAISUUTTA Jumalan tahdolle. Biologiasta ei ensisijaisesti edes ole kysymys, sillä "missä Jumala niin tahtoo, kumoutuu luonnon järjestys". Inhimillisellä logiikalla ei näissä asioissa kovin pitkälle pötkitä.
Tuo on tulkinta, johon prossut aina vetoavat. "Todiste" ei ole kuitenkaan vedenpitävä.Sen sijaan enemmän löytyy "todisteita" kirjoituksista siitä, että Marialla ei ollut muita lapsia. (mm. Johanneksen evankeliumissa Jeesus ristillä kehoittaa opetuslapsen huolehtia Mariasta, vaikka hänellä oletuksen mukaan olisi ollut omia lapsia!Miksi hän siis olisi antanut oman äitinsä vieraan hoitoon, vaikka hänellä olisi ollut useampia omiakin lapsia?)
Kun teksti irrotetaan kulttuurista, aikakaudesta ja konseptista saadaan aikaiseksi monenlaista virheellistä tulkintaa.
tulkinta tuokin.
Marian ainainen neitsyys perustuu varhaiskristilliseen perimätietoon, mutta minäkään en ole ymmärtänyt, miten Marian ainainen neitsyys olisi merkityksellistä. Tosin en kyllä kuulu ortodoksiseen kirkkoon, vaan luterilaiseen, mutta asia koskettaa myös kaikkia luterilaisen kirkon jäseniä, koska myös ns. luterilaiset tunnustuskirjat toteavat Marian olevan ainainen neitsyt.
Joissain protestanttisissa suunnissa vastustetaan Marian ainaista neitsyyttä sillä, että Raamatussa puhutaan Jeesuksen "veljistä". Asia ei kuitenkaan ole välttämättä sitä miltä se ensi silmäyksellä näyttää. Monissa kielissä (esim. seemiläiset kielet, sekä myös lähempänä venäjä) käytetään samaa sanaa samojen vanhempien lapsista ja sisarusten lapsista (eli suomeksi 'serkku'). Siksi uskoisinkin, että Raamatussa on kyse juuri serkuista eikä siis varsinaisesti samojen vanhempien lapsista.
Samoin myös Priscillan mainitsemaa paikkaa "ei koskenut ennen kuin" käytetään usein vastustamaan oppia Marian ainaisesta neitsyydestä. Minusta se on kuitenkin aika kaukaa haettua, eikä se minun mielestäni sisällä ajatusta, että Joosef "koski" Mariaan Jeesuksen syntymisen jälkeen. Minusta tuntuu, että sen lauseen ideana on tehdä selväksi se, että Jeesus ei ollut Joosefin poika.
Loppuyhteenveto: uskon siis, että perimätieto Marian ainaisesta neitsyydestä on oikea, mutta en ymmärrä mitä merkitystä sillä voi olla.
Olen El-Kirahwin kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Tämän kysymyksen selvittämisessä auttaa osaltaan seemiläisen kulttuurin tuntemus (josta on muuten verratonta hyötyä silloin kun Raamattua tulkitaan). Lähi-idän perhekäsitys on toisenlainen kuin meillä, ja "veljet" todellakin voivat olla esimerkiksi serkkuja tai velipuolia. Perheeseen kuuluu paljon muitakin kuin ns. ydinperheen jäsenet länsimaisessa mielessä. Tämä ei ole oma päätelmäni, vaan perustuu ennen kaikkea (syyrialaissyntyisen) eksegetiikan opettajani Paul Nadim Tarazin opetukseen.
Ortodoksisen kirkon opetuksen mukaan Neitsyt Maria on kolminkertainen Neitsyt: ennen synnytystä, synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Tämän merkiksi häntä esittäviin ikoneihin maalataan kolme tähteä, molempiin olkapäihin sekä otsaan. Lisäksi Maria ainaisena neitsyenä on Jumalansynnyttäjä, Theotokos. Kirkkoveisut ylistävät häntä enkeleitä kunnioitettavammaksi.
Nämä kirkon dogmit ovat saaneet vahvistuksensa 400-luvulle mennessä Efeson ja Kalkedonin Ekumeenisten kirkolliskokousten päätöksissä.
Oppi Jumalanäidin neitsyydestä korostaa Kristuksen syntymän jumalallista alkuperää ja vahvistaa sen, että hänen sikiämisensä ylitti luonnonlait. Jokin muu käsitys alentaisi Kristuksen ihmiseksi, joka on saanut jumalalliset ominaisuudet ihmisenä eläessään. Tämä on harhaoppi, jolla ei ole tekemistä kristinuskon perustan kanssa. Marian neitsyys myös jälkeen Kristuksen syntymän on merkittävä asia siksi, että synnyttäessään Kristuksen Maria itsekin pyhittyi. Ihmisten joukossa hän on kuuliaisuudessaan suuri esikuva, joka saa arvonsa nimenomaan Kristuksen kautta. Tämän vahvistaa kirkon ikonografia yksiselitteisesti: Maria kuvataan ikoneissa lähes poikkeuksetta Kristus sylissään.
tavallisesta perheen äidistä jolla oli Josefin kanssa useita yhteisiä lapsia, ainaiseksi neitseeksi joka on alkukirkon pyhien miesten maalailua.
Tämä sama maalailu on jatkunut aina meidän päiviimme asti ja edelleen.
Motiivi minkä takia "pyhät" aikoinaan näin tekivät on jokaisen itse ajateltava. Siinä päättelyssä jokainen on yhtä "pyhä".
Koska Maria Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen muuttui ihmeolennon äidiksi ei siitä ole pitä mataka kaikkeen muuhun. Jopa taivaan kuningattareksi .
Hm.
Se mitä kutsut maalailuksi on kirkon opetusta. Ei sitä kenenkään ole pakko hyväksyä, mutta se ken ei sitä hyväksy, ei voi olla ortodoksi. Tietenkään emme voi faktisesti todistaa Marian ainaista neitsyyttä, mutta emme myöskään sitä että hänellä olisi ollut muita lapsia Jeesuksen lisäksi. Kysymys onkin paitsi uskosta, myös siitä mitä pyhyys on. Pyhyys on Jumalan kirkkauden lähellä olemista ja sellainen olotila, jossa ihminen ei suinkaan pidä itseään muita parempana, vaan Jumalan valon valaisemana näkee omat syntinsä kirkkaammin ja pyrkii vapaan tahtonsa ohjaamana elämään Jumalan käskyjen mukaan. Tämän pyhyyden Jumala on lukemattomat kerrat näyttänyt ihmeiden kautta ja kirkko on todennut kyseisten ihmisten kuoleman jälkeen heidän pyhyytensä. Muistamme tietenkin myös, että pyhiä ei palvota, vaan heitä kunnioitetaan.
Se joka itseään pitää pyhänä ja täydellisenä, ei kykene näkemään omia syntejään eikä tunnusta sitä että hänen tulisi elää paremmin.
Neitsyt Mariaa ei ortodoksinen kirkko ole koskaan korottanut taivaan kuningattareksi eikä myöskään opeta, että hän olisi ollut vapaa perisynnistä. Mutta hänen neitsyytensä kieltävä kieltää myös Kristuksen jumaluuden.
Sana pyhä on täysin mystisoitu ja otettu uskovien omaan sanavarstoon kuvaamaan jotain ihmeellistä ja uskomatonta.
Kaikki me täällä olemme yhtä pyhiä kuin kuka tahansa.
Jumalan luomia ihmeitä jos niin halutaan sanoa.
Jokainen on siten lähellä jumalaa. Ei siinä mitään ihmettä ole.
Eikä jumala mitään ihmeitä kenellekään ole näyttänyt. Ei kenestäkään ole toisiaan pyhempiä tullut vaikka olisivat tuhat vuotta sitten kuolleet.
Kirkkoisät nyt ovat vain halunneet nostaa korokkeelle näitä vanhoja kuolleita ja julistaneet heidät jopa pyhimyksiksi joihin jopa ollaan yhteydessä.
Aikamoinen oppi on tosiaan kehitelty.
Sopiva nimikin on jätetty jotta ihmiset enemmän kunnioittaisivat kirkkoa, Puhdasoppisuus.
Uskoo ken tahtoo. Tämä on vapaa maa.
Minä huomaan keskustelevani kenties viisaimman ihmisen kanssa, jonka olen koskaan tavannut. Hän tietää senkin, että Jumala ei ole ihmeitä kenellekään näyttänyt ja näkee kauas menneisyyteen. Tämä kirjoittaja on siis selvänäkijä ja sillä tavoin viisaampi kuin kirkon historioitsijat. Mielenkiintoista, että näinkin voi luoda uusia uskonnollisia käsityksiä : )
Tarkemmin katsottuna kysymys ei ole tiedosta vaan mielipiteistä, joissa taitaa heijastua protestanttinen ja rationalistinen käsitys siitä, että kaiken tulisi olla järjellä ymmärrettävissä. No, mielipide sekin, joskaan ei millään lailla ortodoksisen opetuksen mukainen.
Nimim. "jokin ajatus" kirjoittaja on ilmeisestikin jumalankieltäjä, eikä sellaisilla ole minusta asiaa tälle palstalle.
Tämä asia on kiinnostava laajemmassa yhteydessään, nimittäin siltä kannalta, että Maailma ja ihmiskunta oli ja on Mariassa valmis vastaanottamaan Jumalan ihmisenä. Haluaisin tietää, kuka ja missä on tätä asiaa pohtinut, lukisin mielelläni.
Ovatko Kirkon Isät kirjoittaneet siitä? Joku uskontotieteilijämielinen teologi?
Kun kirkossa ylistän Mariaa kerubeja kunnioitettavammaksi, ylistän Kirkkoa, ylistän ihmisyyttä joka on ollut hetkellisesti (?), lopullisesti ja ratkaisevasti(?) valmis murtamaan oman tietämisensä rajat. Ihmisyyttä, joka silti on jäänyt ihmisyydeksi.
Taidan mennä Vigiliaan illalla.