Homoja ja sivareita sorretaan

Jos sota tulisi. Halonen kumppaneineen ei vain heille tainnut mainita, että, kun kriisi (sota) tulee hekin joutuu sinne. Heillekkin tehtävänsä.
Enään ei pääse sitten kirjastoapulaiseksi.

Itseppä ovat linjansa valinneet, tullenee esille sitten.
Hätäapu hommiin hekin silti joutuu. Kaikki Suomen kansalaiset on työvelvollisia kriisin aikana 17 - 65 vuotiaat.

Maanpuolustusvelvollisuus on Suomen perustuslain 127. pykälässä määritelty velvollisuus, jonka mukaan jokaisella kansalaisella on velvollisuus osallistua isänmaan puolustukseen tai avustaa sitä lain tarkemmin määräämällä tavalla.


"Toisen maailmansodan aikana voimassa olleen hallitusmuodon 75. pykälän mukaan oli jokainen velvollinen osallistumaan maanpuolustukseen siten kun asiasta erillisillä laeilla määrättiin. Näitä lakeja olivat työvelvollisuuslait, joista ensimmäinen säädettiin 16.6.1939. Lakitekstejä muutettiin moneen kertaan. Uusi laki ja asetus säädettiin 22.5.1942, näitäkin muutettiin uudella lailla 17.12.1943 ja asetuksella 30.12.1943. Työvoiman käyttöä koskevat asiat kuuluivat sodan aikana alkuaan kansanhuoltoministeriölle, 17.1.1941 annetulla asetuksella ne siirrettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle.

Vuoden 1942 lain mukaan työvelvollisia olivat ne Suomen kansalaiset ja maassa oleskelevat ulkomaalaiset, jotka olivat 18 – 54 vuotta vanhoja. Velvollisuudesta vapautettuja olivat

ne, jotka lapsen tai muuten avuttoman henkilön huolenpidon vuoksi eivät voineet poistua kotoaan,

ne, jotka olivat sellaisessa toimessa että heidät oli vapautettu asevelvollisuuden suorittamisesta

sekä ne, jotka olivat sotapalveluksessa.

55 – 64 –vuotiaat voitiin määrätä ”kykyjään ja voimiaan vastaavaan työhän” kotiseudullaan.

Vanhoista erikoisryhmänä olivat vielä ne 65-69 –vuotiaat, jotka olivat saaneet ammattikasvatuksen, olivat olleet työnjohtajina tai nauttivat julkisesta virasta eläkettä. Heidät voitiin myös määrätä muille kuin kotipaikkakunnilleen.

Myös 15 – 17–vuotiaat voitiin määrätä heidän kykyjään ja voimiaan vastaaviin töihin, jotka eivät olleet heidän kehitykselleen haitallisia. Kotipaikkakuntansa ulkopuolelle heidät voitiin sijoittaa vain erityisen valvonnan alaisiin nuorten työkeskuksiin.

Työvelvollinen voitiin vuoden 1942 lain mukaan määrätä tekemään maanpuolustukselle tai väestön toimeentulolle tärkeää taikka maan talouselämän ylläpitämiseksi välttämätöntä työtä. Aikaisempi vuoden 1939 laki oli rajannut velvollisuuden maanpuolustuksen etua välittömästi tai välillisesti tarkoittaviin töihin. Laajennus oli ilmeinen seuraus käytännön tarpeesta: puolustusvoimat saattoivat omalla määräysvallallaan turvata riittävän ammattimiehityksen tärkeille toimialueille, mutta kansanhuollon turvaaminen oli suuri ongelma. Maa ei ollut likimainkaan omavarainen elintarviketuotannon osalta ja tilanne aiheutti yhä suuremman riippuvuuden Saksasta.



Valtioneuvosto oli osana vuoden 1942 lain valmistelua vahvistanut 27.1.1942 periaatteet työmarkkinoiden järjestelystä ja työvoiman käytöstä. Etusija oli sotatoimien turvaamiselle välttämättömällä tuotannolla, kansanhuollolla ja ulkomaisten kauppasopimusten täyttämisellä."