JUMALAN lapsille!

Te olette saaneet lapseuden hengen, jossa huudamme: Abba! Isä! Tällä on kuvattu sekä Kristuksen valtakunnan voima että se varsinainen työ, se oikea, syvällinen jumalanpalvelus, jonka Pyhä Henki vaikuttaa uskovissa, nimittäin se lohdutus, jolla sydän tulee vapautetuksi synnin kauhusta ja pelosta ja viedään rauhaan. Niin ikään kuvataan sitä sydämestä lähtevää avuksihuutamista, joka uskossa odottaa Jumalalta rukouksen kuulemista ja apua. Mitään tästä ei voida saada aikaan lailla eikä omalla pyhyydellä. Siten ihminen ei näet voi milloinkaan päästä siihen, että saisi oikean ja varman lohdutuksen Jumalan armosta ja rakkaudesta, vaan hän jää aina vihan ja kadotuksen synnyttämään levottomuuteen ja tuskaan. Tällaisessa epävarmuudessa hän pakenee Jumalaa eikä voi huutaa häntä avukseen. Siinä taas, missä on Kristuksen usko, Pyhä Henki vaikuttaa sekä lohdutuksen että lapsenomaisen luottamuksen. Emme epäile Jumalan armollista tahtoa emmekä rukouksen kuulemista. Hebreankielinen abba-sana merkitsee isää, ja on pienen lapsen, perillisen, huutelua, ab, ab -sopertelua isälle lapsellisessa luottamuksessa. Näin yksinkertaisin, lapsellisin sanoin uskokin puhelee Jumalalle Pyhän Hengen kautta, mutta sydämen syvyyksistä ja sanomattomin huokauksin, varsinkin silloin, kun se on taistelussa ja hädässä vastustaessaan lihan epäilystä ja perkeleen kauhistuttavia kiusauksia.
Päivän teksti Martti Lutherin hartauskirjasta Mannaa Jumalan lapsille.
Room. 8:15 - lauantai 4. heinäkuuta