Etiikan objektiivisuus?

jnnkjnkjnkjnkjnkj

Onko mikään objektiivisesti eettisesti väärin?
Jos minä sanon, että vastasyntyneen kiduttaminen on väärin ja joku sanoo, että se on oikein, olemmeko me molemmat yhtä oikeassa/väärässä? Voinko todistaa, että vastasyntyneen kiduttaminen on väärin?

ps. En ole teisti, joka pyrkii todistamaan ateismin vääräksi eettisillä argumenteilla.
Olen agnostikko.

83

155

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • atteboi

      Vastasyntyneen kidutus ??
      Kuka muu, kuin henkisesti sairas uskonnonharjoitta, joka on eksynyt "kaidalta polulta" leveälle "hekuman valtaväylälle" ja näin tehdyn seurauksena yrittää hävittää halunsa "tuloksen".

      • jbhhjbhbhjbjhb

        Otin vastasyntyneen kidutuksen esimerkiksi päivänselvästä syistä. Lähes kaikki kokevat sen vääräksi. Paino sanalla 'kokevat'. Pystyykö kukaan todistamaan sen olevan objektiivisesti väärin.
        Loput viestistäsi olikin järjetöntä höpötystä.


    • Eettisesti on objektiivisesti väärin tehdä toiselle asioita joita ei itselleen halua tehtävän.

      • jhjbhgjbhjbj

        Todista väitteesi.


      • jhjbhgjbhjbj kirjoitti:

        Todista väitteesi.

        Vastasyntyneen kiduttaminen on etiikan kannalta objektiivisesti väärin vastasyntynyt kykenee kärsimään tästä niin valtavasti ja toisaalta jopa on täysin kykenemätön haluamaan kidutetuksi tulemista. Vauva ei ole kykeneväinen ymmärtämään kiduttamisen konseptia ja kiduttamisen aiheuttama kipu ja kärsimys on vastasyntyneelle hyvin todellista.

        Vastasyntynyt ei halua tuntea tuntea kidutuksen aiheuttamaa kipua ja kärsimystä etkä sinäkään vauvan osassa vastasyntyneen osassa haluaisi kipua ja kärsimystä tuntea, siksi sinun on objektiivisesti väärin kiduttaa vastasyntynyttä, eettinen velvollisuutesi on olla empaattinen ja asettua vauvan asemaan. Siinä ei ole mitään subjektiivista ettei vastasyntynyt halua kärsiä ja tuntea kipua.


      • sicksick
        shadowself kirjoitti:

        Vastasyntyneen kiduttaminen on etiikan kannalta objektiivisesti väärin vastasyntynyt kykenee kärsimään tästä niin valtavasti ja toisaalta jopa on täysin kykenemätön haluamaan kidutetuksi tulemista. Vauva ei ole kykeneväinen ymmärtämään kiduttamisen konseptia ja kiduttamisen aiheuttama kipu ja kärsimys on vastasyntyneelle hyvin todellista.

        Vastasyntynyt ei halua tuntea tuntea kidutuksen aiheuttamaa kipua ja kärsimystä etkä sinäkään vauvan osassa vastasyntyneen osassa haluaisi kipua ja kärsimystä tuntea, siksi sinun on objektiivisesti väärin kiduttaa vastasyntynyttä, eettinen velvollisuutesi on olla empaattinen ja asettua vauvan asemaan. Siinä ei ole mitään subjektiivista ettei vastasyntynyt halua kärsiä ja tuntea kipua.

        Jos nautin vastasyntyneen kiduttamisesta, miksi ihmeessä vauvan kärsimys siitä tulisi olla minulle esteenä? Hän ei ole minä, joten miksi välittäisin, jos ulkopuoliset esteet karsitaan pois kuvioista.


      • hjbhjhjbhjb
        shadowself kirjoitti:

        Vastasyntyneen kiduttaminen on etiikan kannalta objektiivisesti väärin vastasyntynyt kykenee kärsimään tästä niin valtavasti ja toisaalta jopa on täysin kykenemätön haluamaan kidutetuksi tulemista. Vauva ei ole kykeneväinen ymmärtämään kiduttamisen konseptia ja kiduttamisen aiheuttama kipu ja kärsimys on vastasyntyneelle hyvin todellista.

        Vastasyntynyt ei halua tuntea tuntea kidutuksen aiheuttamaa kipua ja kärsimystä etkä sinäkään vauvan osassa vastasyntyneen osassa haluaisi kipua ja kärsimystä tuntea, siksi sinun on objektiivisesti väärin kiduttaa vastasyntynyttä, eettinen velvollisuutesi on olla empaattinen ja asettua vauvan asemaan. Siinä ei ole mitään subjektiivista ettei vastasyntynyt halua kärsiä ja tuntea kipua.

        Jos vastasyntyneen kiduttaminen toisi minulle mielihyvää, miksi minun tulisi välittää vauvan tunteista? Tai jos lihan syöminen tuo minulle mielihyvää, miksi minun tulisi välittää lihansyönnin/lihatuotannon vaikutuksista eläimiin, ympäristöön tai ilmakehään?
        Minkä takia vauvan hyvinvointi on tärkeämpää kuin minun mielihyväni?


      • sicksick
        hjbhjhjbhjb kirjoitti:

        Jos vastasyntyneen kiduttaminen toisi minulle mielihyvää, miksi minun tulisi välittää vauvan tunteista? Tai jos lihan syöminen tuo minulle mielihyvää, miksi minun tulisi välittää lihansyönnin/lihatuotannon vaikutuksista eläimiin, ympäristöön tai ilmakehään?
        Minkä takia vauvan hyvinvointi on tärkeämpää kuin minun mielihyväni?

        Niinpä. Ylipäänsä kaikella toiminnallame on itsekäs pohja. Toki teemme asoita joita emme halua, mutta niiden tarkoitus on saavuttaa jotain mitä tahdomme - turhuus karsittuna pelkkä hengissä olomme jatkuminen.


      • sicksick kirjoitti:

        Jos nautin vastasyntyneen kiduttamisesta, miksi ihmeessä vauvan kärsimys siitä tulisi olla minulle esteenä? Hän ei ole minä, joten miksi välittäisin, jos ulkopuoliset esteet karsitaan pois kuvioista.

        Kiduttamalla vastasyntynyttä annat muille eettisen oikeuden kiduttaa sinua. Tuskin tätä haluat? Eettisesti oleellista ei ole se että onko kiduttaminen itsessään tekona väärin, vaan se että missä tilanteessa se kiduttaminen on väärin. Jos joku pakottaisi toisen ihmisen valitsemaan joko vastasyntyneen kiduttamisen ja vaikkapa kymmenen aikuisen kuoleman välillä, on selvää että eettisesti objektiivisesti oikea valinta on kiduttaa vastasyntynyttä.

        Kidutetuksi joutuminen on eettisempää kuin tapetuksi tuleminen, yhden ihmisen kärsiminen eettisempää kuin monien ihmisten kärsiminen ja vastasyntyneen kärsiminen tämä rajallisen ymmärryskyvyn takia eettisempää kuin aikuisen kärsiminen, aivan kuten ihmistä vähemmän älykkään eläimen kärsiminen on eettisempää kuin ihmisen kärsiminen.


      • sicksick
        shadowself kirjoitti:

        Kiduttamalla vastasyntynyttä annat muille eettisen oikeuden kiduttaa sinua. Tuskin tätä haluat? Eettisesti oleellista ei ole se että onko kiduttaminen itsessään tekona väärin, vaan se että missä tilanteessa se kiduttaminen on väärin. Jos joku pakottaisi toisen ihmisen valitsemaan joko vastasyntyneen kiduttamisen ja vaikkapa kymmenen aikuisen kuoleman välillä, on selvää että eettisesti objektiivisesti oikea valinta on kiduttaa vastasyntynyttä.

        Kidutetuksi joutuminen on eettisempää kuin tapetuksi tuleminen, yhden ihmisen kärsiminen eettisempää kuin monien ihmisten kärsiminen ja vastasyntyneen kärsiminen tämä rajallisen ymmärryskyvyn takia eettisempää kuin aikuisen kärsiminen, aivan kuten ihmistä vähemmän älykkään eläimen kärsiminen on eettisempää kuin ihmisen kärsiminen.

        Kuuluu ulkopuolisiin syihin. Jos olisin vauvan kanssa ainoat ihmistet maailmassa...


      • jhjbjbjhbhj
        shadowself kirjoitti:

        Kiduttamalla vastasyntynyttä annat muille eettisen oikeuden kiduttaa sinua. Tuskin tätä haluat? Eettisesti oleellista ei ole se että onko kiduttaminen itsessään tekona väärin, vaan se että missä tilanteessa se kiduttaminen on väärin. Jos joku pakottaisi toisen ihmisen valitsemaan joko vastasyntyneen kiduttamisen ja vaikkapa kymmenen aikuisen kuoleman välillä, on selvää että eettisesti objektiivisesti oikea valinta on kiduttaa vastasyntynyttä.

        Kidutetuksi joutuminen on eettisempää kuin tapetuksi tuleminen, yhden ihmisen kärsiminen eettisempää kuin monien ihmisten kärsiminen ja vastasyntyneen kärsiminen tämä rajallisen ymmärryskyvyn takia eettisempää kuin aikuisen kärsiminen, aivan kuten ihmistä vähemmän älykkään eläimen kärsiminen on eettisempää kuin ihmisen kärsiminen.

        Kidutetuksi tuleminen on huomattavasti pahempi asia kuin tapetuksi tuleminen.


      • hjbhjhjbhjb kirjoitti:

        Jos vastasyntyneen kiduttaminen toisi minulle mielihyvää, miksi minun tulisi välittää vauvan tunteista? Tai jos lihan syöminen tuo minulle mielihyvää, miksi minun tulisi välittää lihansyönnin/lihatuotannon vaikutuksista eläimiin, ympäristöön tai ilmakehään?
        Minkä takia vauvan hyvinvointi on tärkeämpää kuin minun mielihyväni?

        "Jos vastasyntyneen kiduttaminen toisi minulle mielihyvää, miksi minun tulisi välittää vauvan tunteista?"

        Se että asia tuottaa sinulle mielihyvää tai muuta itsekästä hyötyä ei vaikuta mitenkään teon eettisyyteen, oleellista on se mihin kykenet, mitä kyseinen teko kohteelleen aiheuttaa ja miten kyseinen teko laajemmin on hyödyllinen, ei vain sinulle.

        Ja jos sinä et välitä vauvan tunteista, miksi kenenkään tarvitsisi välittää sinun tunteistasi? Teollasi annatta muille eettisen oikeuden olla välittämättä tunteistasi ja kiduttaa sinua jos niin haluavat niinkuin kidutit vastasyntynyttä.

        Olet toki kykeneväinen kärsimään tästä enemmän kuin vauva mutta toisaalta sinulla oli myös paljon vauvaa suurempi kykyä olla kiduttamatta joten sinun kiduttamisesi on täysin reilua ja oikeudenmukaista kunhan kidutus tapahtuu samalla tavalla kuin vastasyntynyttä kidutit.

        "Tai jos lihan syöminen tuo minulle mielihyvää, miksi minun tulisi välittää lihansyönnin/lihatuotannon vaikutuksista eläimiin, ympäristöön tai ilmakehään?"

        Sillä että kuinka paljon se lihan syöminen sinulle mielihyvää tuottaa ei ole mitään merkitystä objektiivisen eettisyyden kannalta. Oleellista on se että tarvitset ravintoa ja lihan syöminen on ravinnon saamisen kannalta hyvin tehokasta. Eettisesti on objektiivisesti hyväksyttävää syödä lihaa, syöväthän sitä monet eläinlajitkin, eettinen ongelma onkin se että ylittääkö se sitä eläimille teemme tuottaaksemme lihaa syötäväksi ne haitat kyseisille eläimille sen hyödyn minkä saamme kyseisillä teoilla.

        Tähän kysymykseen meillä ei välttämättä ole objektiivista vastausta etiikan näkökulmasta, mutta se ei tarkoita etteikö asian suhteen objektiivista eettistä totuutta olisi kuitenkin olemassa.

        "Minkä takia vauvan hyvinvointi on tärkeämpää kuin minun mielihyväni?"

        Sinun mielihyväsi ei ole koskaan yhtä tärkeä kuin jonkun toisen tietoisen ja tuntevan olennon hyvinvointi. Eettisyys ei perustu teon tuottamaan mielihyvään vaan eettinen teko on hyvä riippumatta siitä että tuottaako se tekijälleen mielihyvää vai mielipahaa.


      • jhjbjbjhbhj kirjoitti:

        Kidutetuksi tuleminen on huomattavasti pahempi asia kuin tapetuksi tuleminen.

        Riippuu puhtaasti kidutuksen lajista, vakavuudesta ja kestosta.


      • sicksick kirjoitti:

        Kuuluu ulkopuolisiin syihin. Jos olisin vauvan kanssa ainoat ihmistet maailmassa...

        Ei vaikuta mitenkään käytännössä. Oma kidutetuksi tulemisen haluttomuutesi velvoittaa edelleen vaikka ei olisikaan ketään joka sinua voisi kiduttaa. Tästä syystä etiikka sitoo myös esim. Jumalaa vaikkei ole ketään joka voisi pakottaa Jumalan toimimaan eettisesti.

        Ja on eettisesti hyvin eri asia kiduttaa yhtä vauvaa miljoonista ja kiduttaa maailman ainoata vauvaa. Kaikki ympärillämme objektiiviset tosiseikat määrittelevät sen mikä on objektiivisesti eettisesti oikein ja mikä väärin.


      • gvhhghgvhgvhgv
        shadowself kirjoitti:

        "Jos vastasyntyneen kiduttaminen toisi minulle mielihyvää, miksi minun tulisi välittää vauvan tunteista?"

        Se että asia tuottaa sinulle mielihyvää tai muuta itsekästä hyötyä ei vaikuta mitenkään teon eettisyyteen, oleellista on se mihin kykenet, mitä kyseinen teko kohteelleen aiheuttaa ja miten kyseinen teko laajemmin on hyödyllinen, ei vain sinulle.

        Ja jos sinä et välitä vauvan tunteista, miksi kenenkään tarvitsisi välittää sinun tunteistasi? Teollasi annatta muille eettisen oikeuden olla välittämättä tunteistasi ja kiduttaa sinua jos niin haluavat niinkuin kidutit vastasyntynyttä.

        Olet toki kykeneväinen kärsimään tästä enemmän kuin vauva mutta toisaalta sinulla oli myös paljon vauvaa suurempi kykyä olla kiduttamatta joten sinun kiduttamisesi on täysin reilua ja oikeudenmukaista kunhan kidutus tapahtuu samalla tavalla kuin vastasyntynyttä kidutit.

        "Tai jos lihan syöminen tuo minulle mielihyvää, miksi minun tulisi välittää lihansyönnin/lihatuotannon vaikutuksista eläimiin, ympäristöön tai ilmakehään?"

        Sillä että kuinka paljon se lihan syöminen sinulle mielihyvää tuottaa ei ole mitään merkitystä objektiivisen eettisyyden kannalta. Oleellista on se että tarvitset ravintoa ja lihan syöminen on ravinnon saamisen kannalta hyvin tehokasta. Eettisesti on objektiivisesti hyväksyttävää syödä lihaa, syöväthän sitä monet eläinlajitkin, eettinen ongelma onkin se että ylittääkö se sitä eläimille teemme tuottaaksemme lihaa syötäväksi ne haitat kyseisille eläimille sen hyödyn minkä saamme kyseisillä teoilla.

        Tähän kysymykseen meillä ei välttämättä ole objektiivista vastausta etiikan näkökulmasta, mutta se ei tarkoita etteikö asian suhteen objektiivista eettistä totuutta olisi kuitenkin olemassa.

        "Minkä takia vauvan hyvinvointi on tärkeämpää kuin minun mielihyväni?"

        Sinun mielihyväsi ei ole koskaan yhtä tärkeä kuin jonkun toisen tietoisen ja tuntevan olennon hyvinvointi. Eettisyys ei perustu teon tuottamaan mielihyvään vaan eettinen teko on hyvä riippumatta siitä että tuottaako se tekijälleen mielihyvää vai mielipahaa.

        "Se että asia tuottaa sinulle mielihyvää tai muuta itsekästä hyötyä ei vaikuta mitenkään teon eettisyyteen, oleellista on se mihin kykenet, mitä kyseinen teko kohteelleen aiheuttaa ja miten kyseinen teko laajemmin on hyödyllinen, ei vain sinulle."
        -Miksi vauvan hyvinvointi on arvokkaampaa kuin minun mielihyväni?

        "Ja jos sinä et välitä vauvan tunteista, miksi kenenkään tarvitsisi välittää sinun tunteistasi? Teollasi annatta muille eettisen oikeuden olla välittämättä tunteistasi ja kiduttaa sinua jos niin haluavat niinkuin kidutit vastasyntynyttä."
        -Ei ole todisteita, että minun kiduttamiseni olisi objektiivisesti väärin.

        "Oleellista on se että tarvitset ravintoa ja lihan syöminen on ravinnon saamisen kannalta hyvin tehokasta."
        -Tehokasta miltä kannalta katsottuna? Ravintoarvollisesti siinä on toki paljon proteiinia ja mikroravinteita, sekä mahdollisesti rasvaa, mutta esimerkiksi ympäristön kannalta lihansyönti on kaukana tehokkaasta.

        "Eettisesti on objektiivisesti hyväksyttävää syödä lihaa, syöväthän sitä monet eläinlajitkin,"
        -Se, että monet eläinlajit syövät lihaa, ei vielä oikeuta lihansyöntiä.


      • sicksick
        shadowself kirjoitti:

        Ei vaikuta mitenkään käytännössä. Oma kidutetuksi tulemisen haluttomuutesi velvoittaa edelleen vaikka ei olisikaan ketään joka sinua voisi kiduttaa. Tästä syystä etiikka sitoo myös esim. Jumalaa vaikkei ole ketään joka voisi pakottaa Jumalan toimimaan eettisesti.

        Ja on eettisesti hyvin eri asia kiduttaa yhtä vauvaa miljoonista ja kiduttaa maailman ainoata vauvaa. Kaikki ympärillämme objektiiviset tosiseikat määrittelevät sen mikä on objektiivisesti eettisesti oikein ja mikä väärin.

        >>Oma kidutetuksi tulemisen haluttomuutesi velvoittaa edelleen vaikka ei olisikaan ketään joka sinua voisi kiduttaa. >>

        Ei, se velvoittaa minua välttelemään kidutetuksi joutumista. Nautintoni lapsen kiduttamisesta voi olla monin kertainen verrattuna mahdolliseen kidutuksen kohteeksi joutumiseen tulevaisuudessa.

        Vissiin puhutaan eri asioista. Lähtökohtani on ettei maailmankaikkeudessa ole oikeaa ja väärää tai hyvää ja pahaa - jotain on mille ihminen antaa sen arvon.


      • gvhhghgvhgvhgv kirjoitti:

        "Se että asia tuottaa sinulle mielihyvää tai muuta itsekästä hyötyä ei vaikuta mitenkään teon eettisyyteen, oleellista on se mihin kykenet, mitä kyseinen teko kohteelleen aiheuttaa ja miten kyseinen teko laajemmin on hyödyllinen, ei vain sinulle."
        -Miksi vauvan hyvinvointi on arvokkaampaa kuin minun mielihyväni?

        "Ja jos sinä et välitä vauvan tunteista, miksi kenenkään tarvitsisi välittää sinun tunteistasi? Teollasi annatta muille eettisen oikeuden olla välittämättä tunteistasi ja kiduttaa sinua jos niin haluavat niinkuin kidutit vastasyntynyttä."
        -Ei ole todisteita, että minun kiduttamiseni olisi objektiivisesti väärin.

        "Oleellista on se että tarvitset ravintoa ja lihan syöminen on ravinnon saamisen kannalta hyvin tehokasta."
        -Tehokasta miltä kannalta katsottuna? Ravintoarvollisesti siinä on toki paljon proteiinia ja mikroravinteita, sekä mahdollisesti rasvaa, mutta esimerkiksi ympäristön kannalta lihansyönti on kaukana tehokkaasta.

        "Eettisesti on objektiivisesti hyväksyttävää syödä lihaa, syöväthän sitä monet eläinlajitkin,"
        -Se, että monet eläinlajit syövät lihaa, ei vielä oikeuta lihansyöntiä.

        "-Miksi vauvan hyvinvointi on arvokkaampaa kuin minun mielihyväni?"

        Koska kaikki hyvinvointi on aina tärkeämpää kuin mielihyvä. Varsinkin kun ihminen ei itse halua hyvinvointinsa kärsivän, niin sen näkökulmasta joka mielihyvää kuin senkin näkökulmasta jonka hyvinvoinnin kustannuksella kyseistä mielihyvää tavoitellaan vastoin tämän tahtoa.

        "-Ei ole todisteita, että minun kiduttamiseni olisi objektiivisesti väärin."

        Todisteilla ei ole väliä koska ihminen ei päätä mikä on objektiivisesti väärin vaan sen tekee objektiivinen todellisuus jossa elämme ja jossa tekosi tapahtuu, tekosi objektiivinen oikeus tai vääryys ei muutu vaikka emme pystyisikään päättelemään tekosi objektiivista eettisyyttä.

        "-Tehokasta miltä kannalta katsottuna? Ravintoarvollisesti siinä on toki paljon proteiinia ja mikroravinteita, sekä mahdollisesti rasvaa, mutta esimerkiksi ympäristön kannalta lihansyönti on kaukana tehokkaasta."

        Ongelma onkin siinä että missä määrin ja miten sitä lihaa tuotetaan, ei siinä että sitä lihaa tuotetaan.

        "-Se, että monet eläinlajit syövät lihaa, ei vielä oikeuta lihansyöntiä."

        Mutta se oikeuttaa että meillä ei ole mitään hyvää syytä olla syömättä myös lihaa. Ongelmat liittyvät siihen miten tuo liha päätyy syötäväksemme, eikä siihen että lihaa syömme.


      • sicksick kirjoitti:

        >>Oma kidutetuksi tulemisen haluttomuutesi velvoittaa edelleen vaikka ei olisikaan ketään joka sinua voisi kiduttaa. >>

        Ei, se velvoittaa minua välttelemään kidutetuksi joutumista. Nautintoni lapsen kiduttamisesta voi olla monin kertainen verrattuna mahdolliseen kidutuksen kohteeksi joutumiseen tulevaisuudessa.

        Vissiin puhutaan eri asioista. Lähtökohtani on ettei maailmankaikkeudessa ole oikeaa ja väärää tai hyvää ja pahaa - jotain on mille ihminen antaa sen arvon.

        "Ei, se velvoittaa minua välttelemään kidutetuksi joutumista. Nautintoni lapsen kiduttamisesta voi olla monin kertainen verrattuna mahdolliseen kidutuksen kohteeksi joutumiseen tulevaisuudessa."

        Välttelysi ei poista sitä faktaa että kiduttamisesi antaa muille oikeuden kiduttaa sinulla samalla tavalla kuin sinä koit oikeudeksesi kiduttaa. Samalla muilla on yhtälainen oikeus nauttia sinun kiduttamisestasi, etiikka ei velvoita heitä katumaan niin kauan kuin sinuun kohdistuva kidutus on arvoltaan sama kuin kidutus jonka sinä toteutit.

        "Vissiin puhutaan eri asioista. Lähtökohtani on ettei maailmankaikkeudessa ole oikeaa ja väärää tai hyvää ja pahaa - jotain on mille ihminen antaa sen arvon."

        Mitenköhän asian selittäisi niin ymmärtäisit mistä minä puhun.

        Otetaan vaikka lintu joka nappaa pienen pähkinäpussin kaupan sisälle eksyessään mukaansa kaupasta poistuessaan.

        Kyse ei ole varkaudesta koska lintu ei kykene sellaisen konseptin ymmärtämiseen mutta toisaalta ihmisen joka tietää että kyseisistä pähkinöistä pitää maksaa jos ne haluaa kantaa mukanaan kaupasta pois.

        Se voi olla subjektiivisesti ihmisten keksintöä pähkinäpussin saaminen haltuunsa vaatii siitä maksamista, mutta ihmisten välillä vallitsee objektiivisesti sopimus siitä että omaisuus vaihtaa omistajaa vain jos molemmat osapuolet saavat sen mikä sopimus omaisuuden vaihdosta edellyttää.

        Lintu ei luonnollisesti mitään sopimuksista tiedä tai ymmärrä joten tämä ei tee mitään väärää eettisesti objektiivisestä näkökulmasta koska tämän ymmärrys ei riitä konsepteihin kuten jonkin asian omistaminen ja täten ihmisten välinen sopimus ei sido eettisesti mitenkään lintua.

        Mutta ihmisiä se sitoo koska ovat kykeneväisiä kyseistä sopimusta noudattamaan ja omistavat itse monia asioita, samalla tavalla kuin kaupan omistaja omistaa kaupan hyllyllä myynnissä olevan pähkinäpussin ja tarjoaa sopimusta jonka mukaan kaupan omistaja vaihtaa pähkinäpussin rahasummaan jonka on pähkinäpussille ilmoittanut.

        Pähkinäpussin vieminen kaupasta maksamatta ei ole asia joka voisi olla objektiivisesti etiikan näkökulmasta oikea tai väärä teko, sille ei ole standardia joka pätisi sekä lintuun että ihmiseen samalla tavalla. Mutta se että ihminen sen vie maksamatta on aina objektiivisesti väärin kun taas se että lintu sen vie maksamatta ei voi olla koskaan objektiivisesti väärin mitä etiikkaan tulee koska linnulle omistamisen käsite on täysin tuntematon eikä lintu täten voi eettisesti myöskään kunnioittaa sitä kuka pähkinäpussin omistaa.

        Se että voimme antaa jollekin tietyn arvon niin olemme myös eettisesti velvoitettuja antamaan tuon arvon ellei jonkin muun arvo ole ristiriidassa kyseisen arvon antamisen kanssa. Pähkinäpussilla on arvonsa, voimme määrittää sen hinnan vaikka kuinka korkeaksi mutta on olemassa objektiivinen hintataso jonka ylittyessä kukaan ei kyseisestä pähkinäpussista ei enää pyydettyä hintaa maksa.

        Ja hinnalla en tarkoita vain rahaa, vaan vaikka sitä että on olemassa objektiivinen raja sille kuinka kukaan ihminen edes voi kärsiä kidutusta pelkän pähkinäpussin saamiseksi. Pahimmillaankin tuo raja on koko loppuelämänsä, ikuisesti kukaan ei voi luvata kidutusta kestävänsä yhden pähkinäpussin takia joka asettaa selkeän objektiivisen maksimihinnan.


      • Älytönpohdiskeluontyhmää
        shadowself kirjoitti:

        Vastasyntyneen kiduttaminen on etiikan kannalta objektiivisesti väärin vastasyntynyt kykenee kärsimään tästä niin valtavasti ja toisaalta jopa on täysin kykenemätön haluamaan kidutetuksi tulemista. Vauva ei ole kykeneväinen ymmärtämään kiduttamisen konseptia ja kiduttamisen aiheuttama kipu ja kärsimys on vastasyntyneelle hyvin todellista.

        Vastasyntynyt ei halua tuntea tuntea kidutuksen aiheuttamaa kipua ja kärsimystä etkä sinäkään vauvan osassa vastasyntyneen osassa haluaisi kipua ja kärsimystä tuntea, siksi sinun on objektiivisesti väärin kiduttaa vastasyntynyttä, eettinen velvollisuutesi on olla empaattinen ja asettua vauvan asemaan. Siinä ei ole mitään subjektiivista ettei vastasyntynyt halua kärsiä ja tuntea kipua.

        Hullu pyytää todistamaan ja sinä mieletön yrität toteuttaa hullun vaatimusta. Etkö ymmärrä, että hullun pyyntö on älytön? Ei itsestään selvää asiaa tarvitse todistaa. Ethän sinä sitäkään yritä todistaa, että aurinko on toiminnassa ja valaisee ja lämmittää maata, vaikka kuka tahansa vaatisi todistamaan.
        Etkä sinä sitä paitsi koskaan saa hullua tyytymään todistukseesi, vaikka se olisi miten täydellinen. Hullulla on hullun logiikka ja hullu trollaa vain tehdäkseen kiusaa.


      • Sarcisson
        shadowself kirjoitti:

        "Ei, se velvoittaa minua välttelemään kidutetuksi joutumista. Nautintoni lapsen kiduttamisesta voi olla monin kertainen verrattuna mahdolliseen kidutuksen kohteeksi joutumiseen tulevaisuudessa."

        Välttelysi ei poista sitä faktaa että kiduttamisesi antaa muille oikeuden kiduttaa sinulla samalla tavalla kuin sinä koit oikeudeksesi kiduttaa. Samalla muilla on yhtälainen oikeus nauttia sinun kiduttamisestasi, etiikka ei velvoita heitä katumaan niin kauan kuin sinuun kohdistuva kidutus on arvoltaan sama kuin kidutus jonka sinä toteutit.

        "Vissiin puhutaan eri asioista. Lähtökohtani on ettei maailmankaikkeudessa ole oikeaa ja väärää tai hyvää ja pahaa - jotain on mille ihminen antaa sen arvon."

        Mitenköhän asian selittäisi niin ymmärtäisit mistä minä puhun.

        Otetaan vaikka lintu joka nappaa pienen pähkinäpussin kaupan sisälle eksyessään mukaansa kaupasta poistuessaan.

        Kyse ei ole varkaudesta koska lintu ei kykene sellaisen konseptin ymmärtämiseen mutta toisaalta ihmisen joka tietää että kyseisistä pähkinöistä pitää maksaa jos ne haluaa kantaa mukanaan kaupasta pois.

        Se voi olla subjektiivisesti ihmisten keksintöä pähkinäpussin saaminen haltuunsa vaatii siitä maksamista, mutta ihmisten välillä vallitsee objektiivisesti sopimus siitä että omaisuus vaihtaa omistajaa vain jos molemmat osapuolet saavat sen mikä sopimus omaisuuden vaihdosta edellyttää.

        Lintu ei luonnollisesti mitään sopimuksista tiedä tai ymmärrä joten tämä ei tee mitään väärää eettisesti objektiivisestä näkökulmasta koska tämän ymmärrys ei riitä konsepteihin kuten jonkin asian omistaminen ja täten ihmisten välinen sopimus ei sido eettisesti mitenkään lintua.

        Mutta ihmisiä se sitoo koska ovat kykeneväisiä kyseistä sopimusta noudattamaan ja omistavat itse monia asioita, samalla tavalla kuin kaupan omistaja omistaa kaupan hyllyllä myynnissä olevan pähkinäpussin ja tarjoaa sopimusta jonka mukaan kaupan omistaja vaihtaa pähkinäpussin rahasummaan jonka on pähkinäpussille ilmoittanut.

        Pähkinäpussin vieminen kaupasta maksamatta ei ole asia joka voisi olla objektiivisesti etiikan näkökulmasta oikea tai väärä teko, sille ei ole standardia joka pätisi sekä lintuun että ihmiseen samalla tavalla. Mutta se että ihminen sen vie maksamatta on aina objektiivisesti väärin kun taas se että lintu sen vie maksamatta ei voi olla koskaan objektiivisesti väärin mitä etiikkaan tulee koska linnulle omistamisen käsite on täysin tuntematon eikä lintu täten voi eettisesti myöskään kunnioittaa sitä kuka pähkinäpussin omistaa.

        Se että voimme antaa jollekin tietyn arvon niin olemme myös eettisesti velvoitettuja antamaan tuon arvon ellei jonkin muun arvo ole ristiriidassa kyseisen arvon antamisen kanssa. Pähkinäpussilla on arvonsa, voimme määrittää sen hinnan vaikka kuinka korkeaksi mutta on olemassa objektiivinen hintataso jonka ylittyessä kukaan ei kyseisestä pähkinäpussista ei enää pyydettyä hintaa maksa.

        Ja hinnalla en tarkoita vain rahaa, vaan vaikka sitä että on olemassa objektiivinen raja sille kuinka kukaan ihminen edes voi kärsiä kidutusta pelkän pähkinäpussin saamiseksi. Pahimmillaankin tuo raja on koko loppuelämänsä, ikuisesti kukaan ei voi luvata kidutusta kestävänsä yhden pähkinäpussin takia joka asettaa selkeän objektiivisen maksimihinnan.

        Tai jos ollaan ihan tarkkoja, niin pähkinäpussin hinta ei ole objektiivinen. Se nimittäin muodostuu subjektiivisten arvostusten ja päätösten mukaan. Hinta on siis kollektiivista subjektiivisuutta. Tämä on sinällään sivuseikka, mutta sillä on tärkeä pointti puhuttaessa etiikasta.

        Objektiivisuus (tiukassa mielessä) on jotain, jonka voi katsoa olevan olemassa riippumatta ihmisten subjektiivisista mielipiteistä jne. Se on olemassa riippumatta meistä lainkaan. Em. on objektiivinen fakta, että aurinko lämmittää maapalloa. Kristinusko väittää, että etiikka/moraali on tälläinen fakta. Sitä ei vain kukaan pysty todistamaan, se on uskomus.

        Voi siis sanoa em., että etiikka muodostuu samalla tavoin kuin pähkinäpussin hinta -kollektiivisen subjektiivisuuden kautta. Tätä etiikkaa voidaan toki tutkia objektiivisesti tieteen avulla, mutta se tutkiminen ei tee siitä etiikasta objektiivista, eikä pähkinäpussin hinnastakaan.


      • kris-tit-ty
        Sarcisson kirjoitti:

        Tai jos ollaan ihan tarkkoja, niin pähkinäpussin hinta ei ole objektiivinen. Se nimittäin muodostuu subjektiivisten arvostusten ja päätösten mukaan. Hinta on siis kollektiivista subjektiivisuutta. Tämä on sinällään sivuseikka, mutta sillä on tärkeä pointti puhuttaessa etiikasta.

        Objektiivisuus (tiukassa mielessä) on jotain, jonka voi katsoa olevan olemassa riippumatta ihmisten subjektiivisista mielipiteistä jne. Se on olemassa riippumatta meistä lainkaan. Em. on objektiivinen fakta, että aurinko lämmittää maapalloa. Kristinusko väittää, että etiikka/moraali on tälläinen fakta. Sitä ei vain kukaan pysty todistamaan, se on uskomus.

        Voi siis sanoa em., että etiikka muodostuu samalla tavoin kuin pähkinäpussin hinta -kollektiivisen subjektiivisuuden kautta. Tätä etiikkaa voidaan toki tutkia objektiivisesti tieteen avulla, mutta se tutkiminen ei tee siitä etiikasta objektiivista, eikä pähkinäpussin hinnastakaan.

        Samaa mieltä olen. Ei ole olemassa objektiivista etiikkaa. Etiikka pohjautuu aina ihmisten keskinäisiin sopimuksiin tai sitten ihmisten ulkopuoliseen etiikan lähteeseen, jonka uskotaan olevan olemassa; kristityillä se on Jumala. Tämä jälkimmäinenkään ei ole objektiivista etiikkaa, koska se edellyttää uskon ko. lähteeseen, ja usko on subjektiivista.


    • Absoluuttista oikeaa ja väärää on vaikea löytää, mutta etiikkaakin kannattaa lähestyä tieteellisesti. Tieteellisiä menetelmiä käyttämällä voidaan löytää hyvä konsensus.

      • hjhjbjhbjhb

        Empiirisyyttä ja rationaalisuutta käyttäen kykenemme todennäköisesti ymmärtämään millainen käytös ja millaiset valinnat ovat yksilölle ja yhteisölle HYÖDYLLISIÄ ja ONNELLISUUTTA TUOTTAVIA (tai päinvastoin haitallisia ja surullisuutta tuottavia), mutta kuka sanoo hyödyllisen ja onnellisuutta tuottavan teon/käytöksen olevan objektiivisesti oikein?
        Onko kenelläkään vaatimusta seurata näitä hyödyllisiä sääntöjä? Jos henkilöä ei huvita seurata hyödyllisiä sääntöjä niin voimmeko me osoittaa hänen olevan väärässä?


    • UrbanLegends

      Riippuu varmaan näkökulmista, millä etiikkaa tarkastellaan. Mitä suppeampi näkökulma, sen todennäköisemmin päädytään metsään. Etiikka ei ehkä kuitenkaan ole niinkään asioiden todistelemista kuin niiden pohtimista, ymmärtämistä ja perustelemista. En tosin ole asiantuntija.

      Hyve-etiikka katsoo hyveitä, jotka motivoivat toimintaan - onko tekijä esimerkiksi antiikin Kreikan hyveiden mukaisesti viisas, rohkea, oikeamielinen ja kohtuullinen? Velvollisuusetiikassa toiminnan syyt ovat olennaisia - seurasiko tekijä oikeita periaatteita ja noudattiko oikeita velvollisuuksia? Seurausetiikka puolestaan on kiinnostunut tuloksista - aiheuttiko teko mahdollisimman paljon hyvää?

      Jokainen näistä on hyvin suppea näkökulma eikä yksinään riitä. Usein vaaditaan, että teon tulee mennä jokaisesta seulasta läpi ollakseen eettisesti oikea. Myös muita tarkastelunäkökulmia asiaan on ja on syytäkin olla.

      Jos ei lisätä ulkopuolisia tekijöitä, niin ainakin seurausetiikan mukaisesti on selvää, että teko oli väärä - se ei tuota hyvää, vaan kärsimystä. Kärsimyksen aiheuttaminen puolustuskyvyttömälle ei myöskään osoita viisautta, rohkeutta, oikeamielisyyttä tai kohtuullisuutta. Sen tuskin voidaan nähdä olevan myöskään velvollisuus - velvollisuus olisi ennemminkin varjella avutonta lajitoveriaan.

      Mutta entä, jos lisätään ulkopuolinen elementti - vaikkapa jokin jumala? Entä, jos teon motiivina on vahva usko siihen, että se on jumalan tahto ja vain antamalla jumalalle tällaisen uhrin voidaan välttyä siltä, että jumala tuhoaa koko ihmiskunnan? Menisikö teko siinä tapauksessa näistä seuloista läpi? Eroa tuo myös, olisiko kyseessä perusteeton usko, vai olisiko tuo jumala oikeasti olemassa.

      Yhden viattoman kärsiminen on vähäisempi kuin koko maailman vastasyntyneiden ja muidenkin kärsiminen. Tekijä pyrkisi noudattamaan velvollisuutta pelastaa ihmiskunta. Ja ehkä siinä tapauksessa teko voisi osoittaa myös noita hyveitä - siis jos kerta kaikkiaan muuta mahdollisuutta ei olisi. Jos tuota jumalaa ei kuitenkaan olisi olemassa, niin ainoastaan tekijän motiivi voisi kenties olla eettinen - seurausten ja hyveiden osalta jäätäisiin seulaan.

      Tai jos palstan yhden uskovan lailla ajattelee, että kärsimyksen lisääminen maailmaan on hyvä asia? Henkilö voisi ainakin itse silloin uskoa toimivansa eettisesti oikein.

      • hbjhbjhbj

        Erittäin hyvä kirjoitus.

        Mutta onko siltikään mikään oikein tai väärin? Onko millään mitään väliä? Onko lapsen potkaiseminen pahempi teko kuin kiven potkaiseminen? Tekeekö lapsen kokema kipu teosta pahemman? Onko kivulla mitään merkitystä? Miksi toisen kivusta pitäisi välittää, jos ei vaan kiinnosta? Voidaanko todistaa, että toisesta ihmisestä tulisi välittää?


      • UrbanLegends
        hbjhbjhbj kirjoitti:

        Erittäin hyvä kirjoitus.

        Mutta onko siltikään mikään oikein tai väärin? Onko millään mitään väliä? Onko lapsen potkaiseminen pahempi teko kuin kiven potkaiseminen? Tekeekö lapsen kokema kipu teosta pahemman? Onko kivulla mitään merkitystä? Miksi toisen kivusta pitäisi välittää, jos ei vaan kiinnosta? Voidaanko todistaa, että toisesta ihmisestä tulisi välittää?

        Niin, miten välinpitämättömyys suhtautuu näihin kolmeen seulaan. Onko henkilö viisas, rohkea, oikeamielinen ja kohtuullinen, ellei hän välitä yhtään mistään? Mitä velvollisuutta hän noudattaa? Mitä ovat hänen tekojensa tai tekemättä jättämisiensä seuraukset?

        Välinpitämätön ei pystyne keräämään viisautta, koska häntä ei kiinnosta. Häntä ei kiinnosta oikeamielisyys tai kohtuullisuuskaan ja minkä asian tiimoilta hän olisi rohkea, kun häntä ei mikään pelotakaan - väliä kun ei ole. Mielestäni tämä seula jää läpäisemättä.

        Entä velvollisuus? Häntä ei kiinnosta, onko hänellä velvollisuuksia eikä hän pyri silloin velvollisuuksia noudattamaankaan. Vaikka hän satunnaisesti jonkin velvollisuuden mukaan toimisikin, se ei olisi hänen tahtotilansa enkä siten näe, että tämä seula tulisi läpäistyksi.

        Seuraukset? Riippuvat sitten teoista ja valinnoista. Satunnaisesti seuraukset voivat olla hyviä tai huonoja, joten tässä kohtaa hänen tekonsa voisivat ainakin välillä olla eettisiä. Seuraukset tapahtuvat riippumatta siitä, kiinnostavatko ne tekijää vai eivät.

        Kuitenkin, jos mietitään jotakin tekoa, sillä on motiivinsa. Jos henkilölle ei millään ole väliä, miksi hän vaivautuisi potkaisemaan kiveä tai lasta? Jokin kimmoke siihen täytyisi olla ja sillä olisi sitten taas merkityksensä eettisyyttä punnittaessa. Seuraukset voisivat mennä kuinka vain - ehkä hän potkaisisi lasta ja aiheuttaisi kipua, tai ehkä hän potkaisisi lapsen pyöräilijän edestä ja pelastaisi tämän. Ehkä hän potkaisisi kiveä lennättäen sen vastaantulevan auton tuulilasiin ja aiheuttaisi onnettomuuden, tai ehkä hän potkaisisi kiven juuri sopivasti alta pois, ennen kuin perässä pyöräilevä lapsi olisi osunut siihen eturenkaallaan ja kaatunut.

        Toki vastaan tulee sekin, että millä perusteella juuri nämä kolme seulaa, tai mikään seula, olisivat juuri ne oikeat, joiden pohjalta eettisyyttä tulisi tarkastella.


      • hbjhbjhbj kirjoitti:

        Erittäin hyvä kirjoitus.

        Mutta onko siltikään mikään oikein tai väärin? Onko millään mitään väliä? Onko lapsen potkaiseminen pahempi teko kuin kiven potkaiseminen? Tekeekö lapsen kokema kipu teosta pahemman? Onko kivulla mitään merkitystä? Miksi toisen kivusta pitäisi välittää, jos ei vaan kiinnosta? Voidaanko todistaa, että toisesta ihmisestä tulisi välittää?

        " Onko lapsen potkaiseminen pahempi teko kuin kiven potkaiseminen?"

        Teon pahuus on aina riippuvain kahdesta seikasta, siitä miten se tuottaa kärsimystä ja siitä kuinka tarpeen kyseinen teko oli. Kivi ei ole kykeneväinen kärsimykseen toisin kuin lapsi ja hyvin harvassa ovat ne tilanteet joissa kukaan hyötyy mitenkään lapsen potkaisemisesta.

        "Tekeekö lapsen kokema kipu teosta pahemman?"

        Tarkoituksella kivuntuottamiseen kykeneväisellä olennolla on eettinen velvollisuus olla tuottamatta tarkoituksella kipua sellaisen tuntemiseen kykenevälle olennolle vastoin tämän tahtoa ellei sitten tähän ole todella hyvää syytä.

        Ihminen joutuu jatkuvasti tappamaan eläimiä jotka ovat kykeneväisiä tuntemaan kipua ja jopa pelkäämään kuolemaa, mutta tämä pyritään tekemään niin kivuttomasti eläimen kannalta kuin vain mahdollista.

        "Miksi toisen kivusta pitäisi välittää, jos ei vaan kiinnosta? "

        Haluatko sinä tuntea kipua? Haluatko sinä että sinulle tuotetaan kipua vastoin tahtoasi? Jos tuotat toiselle kipua tämän tahtomatta ja et kuitenkaan ole valmis itse samaan kohteluun, olet tekopyhä joka on objektiivinen eettinen vääryys. Jos sinä et muiden kivusta välitä, miksi kenenkään tarvitsisi sinun kivustasi välittää?

        Välittämällä muiden kivusta ostamme sen että muut välittävät myös meidän kivustamme.

        "Voidaanko todistaa, että toisesta ihmisestä tulisi välittää?"

        Toisesta ihmisestä ei sinänsä mikään periaatteessa pakota välittämään, mutta ihmiset yleensä välittävät itsestään sen verran että se tekee muista välittämisen velvollisuudeksi.


      • väkiviina.etiikka

        "Yhden viattoman kärsiminen on vähäisempi kuin koko maailman vastasyntyneiden ja muidenkin kärsiminen. "

        Ja tätähän me THL:ssä kutsumme rokotusetiikaksi.


      • media.muguli

        Meillä sitä kutsutaan myyväksi etiikaksi. Jos joku yksilö jossain ei kärsi emmekä me siis voi kirjoittaa siitä, myynti romahtaa.

        Onneksi me saamme Tukiaisia. Emme selviäisi ilman.


      • sicksick

        >>Jos ei lisätä ulkopuolisia tekijöitä, niin ainakin seurausetiikan mukaisesti on selvää, että teko oli väärä - se ei tuota hyvää, vaan kärsimystä.>>

        Jos se tuottaisi minulle mielihyvää, enkä välitättäisi hänen kärsimyksestään - so why not.


      • hbjhbjhbj kirjoitti:

        Erittäin hyvä kirjoitus.

        Mutta onko siltikään mikään oikein tai väärin? Onko millään mitään väliä? Onko lapsen potkaiseminen pahempi teko kuin kiven potkaiseminen? Tekeekö lapsen kokema kipu teosta pahemman? Onko kivulla mitään merkitystä? Miksi toisen kivusta pitäisi välittää, jos ei vaan kiinnosta? Voidaanko todistaa, että toisesta ihmisestä tulisi välittää?

        " Onko lapsen potkaiseminen pahempi teko kuin kiven potkaiseminen?"

        Yhden täällä, sami-a:n mielestä, asia taitaa olla juuri päinvastoin: kiven potkaiseminen on pahempaa kuin lapsen potkaiseminen, koska kiven potkaiseminen (itsessään) ei lisää kärsimystä toisin kuin lapsen potkaiseminen.


      • sicksick
        shadowself kirjoitti:

        " Onko lapsen potkaiseminen pahempi teko kuin kiven potkaiseminen?"

        Teon pahuus on aina riippuvain kahdesta seikasta, siitä miten se tuottaa kärsimystä ja siitä kuinka tarpeen kyseinen teko oli. Kivi ei ole kykeneväinen kärsimykseen toisin kuin lapsi ja hyvin harvassa ovat ne tilanteet joissa kukaan hyötyy mitenkään lapsen potkaisemisesta.

        "Tekeekö lapsen kokema kipu teosta pahemman?"

        Tarkoituksella kivuntuottamiseen kykeneväisellä olennolla on eettinen velvollisuus olla tuottamatta tarkoituksella kipua sellaisen tuntemiseen kykenevälle olennolle vastoin tämän tahtoa ellei sitten tähän ole todella hyvää syytä.

        Ihminen joutuu jatkuvasti tappamaan eläimiä jotka ovat kykeneväisiä tuntemaan kipua ja jopa pelkäämään kuolemaa, mutta tämä pyritään tekemään niin kivuttomasti eläimen kannalta kuin vain mahdollista.

        "Miksi toisen kivusta pitäisi välittää, jos ei vaan kiinnosta? "

        Haluatko sinä tuntea kipua? Haluatko sinä että sinulle tuotetaan kipua vastoin tahtoasi? Jos tuotat toiselle kipua tämän tahtomatta ja et kuitenkaan ole valmis itse samaan kohteluun, olet tekopyhä joka on objektiivinen eettinen vääryys. Jos sinä et muiden kivusta välitä, miksi kenenkään tarvitsisi sinun kivustasi välittää?

        Välittämällä muiden kivusta ostamme sen että muut välittävät myös meidän kivustamme.

        "Voidaanko todistaa, että toisesta ihmisestä tulisi välittää?"

        Toisesta ihmisestä ei sinänsä mikään periaatteessa pakota välittämään, mutta ihmiset yleensä välittävät itsestään sen verran että se tekee muista välittämisen velvollisuudeksi.

        Eikö elämä ja sen mukana koko maailma ole pohjimmiltaan merkityksetön, ainakin siltä osin mitä siitä tiedämme. Toki täällä kikkailemme kaikenlaista mikä tuntuu tärkeältä, mutta kaikki palautuu lopuksi oman olemuksemme olemattomuuteen - samoin käy kiduttamamme vauvan kärsimykselle. Minun siitä saamani nautinto vastaan vauvan kokema kärsimys. Miksi ihmeessä en käyttäisi mahdollisuutta saada nautintoa ainoasta elämästäni.


      • UrbanLegends
        sicksick kirjoitti:

        >>Jos ei lisätä ulkopuolisia tekijöitä, niin ainakin seurausetiikan mukaisesti on selvää, että teko oli väärä - se ei tuota hyvää, vaan kärsimystä.>>

        Jos se tuottaisi minulle mielihyvää, enkä välitättäisi hänen kärsimyksestään - so why not.

        Se, ettet sinä välittäisi aiheuttamastasi kärsimyksestä, ei poistaisi kärsimystä. Seuraus tapahtuisi silti. Teko tuottaisi sinulle mielihyvää, mutta kärsimystä vauvalle ja välillisesti myös hänen oletetuille läheisilleen. Myöskään tuolla motiivilla tekosi ei menisi kahdesta muustakaan seulasta läpi.


      • hgghghbhgv
        shadowself kirjoitti:

        " Onko lapsen potkaiseminen pahempi teko kuin kiven potkaiseminen?"

        Teon pahuus on aina riippuvain kahdesta seikasta, siitä miten se tuottaa kärsimystä ja siitä kuinka tarpeen kyseinen teko oli. Kivi ei ole kykeneväinen kärsimykseen toisin kuin lapsi ja hyvin harvassa ovat ne tilanteet joissa kukaan hyötyy mitenkään lapsen potkaisemisesta.

        "Tekeekö lapsen kokema kipu teosta pahemman?"

        Tarkoituksella kivuntuottamiseen kykeneväisellä olennolla on eettinen velvollisuus olla tuottamatta tarkoituksella kipua sellaisen tuntemiseen kykenevälle olennolle vastoin tämän tahtoa ellei sitten tähän ole todella hyvää syytä.

        Ihminen joutuu jatkuvasti tappamaan eläimiä jotka ovat kykeneväisiä tuntemaan kipua ja jopa pelkäämään kuolemaa, mutta tämä pyritään tekemään niin kivuttomasti eläimen kannalta kuin vain mahdollista.

        "Miksi toisen kivusta pitäisi välittää, jos ei vaan kiinnosta? "

        Haluatko sinä tuntea kipua? Haluatko sinä että sinulle tuotetaan kipua vastoin tahtoasi? Jos tuotat toiselle kipua tämän tahtomatta ja et kuitenkaan ole valmis itse samaan kohteluun, olet tekopyhä joka on objektiivinen eettinen vääryys. Jos sinä et muiden kivusta välitä, miksi kenenkään tarvitsisi sinun kivustasi välittää?

        Välittämällä muiden kivusta ostamme sen että muut välittävät myös meidän kivustamme.

        "Voidaanko todistaa, että toisesta ihmisestä tulisi välittää?"

        Toisesta ihmisestä ei sinänsä mikään periaatteessa pakota välittämään, mutta ihmiset yleensä välittävät itsestään sen verran että se tekee muista välittämisen velvollisuudeksi.

        "Ihminen joutuu jatkuvasti tappamaan eläimiä jotka ovat kykeneväisiä tuntemaan kipua ja jopa pelkäämään kuolemaa, mutta tämä pyritään tekemään niin kivuttomasti eläimen kannalta kuin vain mahdollista."
        -Kaksi ajatusta väitteestäsi.
        1. Kasvatamme ja tapamme huomattavasti enemmän eläimiä kuin olisi tarpeellista. Terve ihminen kykenee elämään vegaanina ja erityistapauksissa tarvitsemme eläintuotteita, mutta emme silloinkaan läheskään näin suuria määriä.
        2. Emme me JOUDU tappamaan, me VALITSEMME taistelevamme sen puolesta, että pysyisimme hengissä vaikka se olisikin muilta pois.


      • UrbanLegends
        marathustra kirjoitti:

        " Onko lapsen potkaiseminen pahempi teko kuin kiven potkaiseminen?"

        Yhden täällä, sami-a:n mielestä, asia taitaa olla juuri päinvastoin: kiven potkaiseminen on pahempaa kuin lapsen potkaiseminen, koska kiven potkaiseminen (itsessään) ei lisää kärsimystä toisin kuin lapsen potkaiseminen.

        Jäin muuten miettimään näiden lähestymistapojen valossa tuota hänen väittämäänsä, että hän kokee kärsimyksen jalostavan ja että sitä tulisi lisätä. Hän kuitenkin myös sanoi, ettei se ole hänen tehtävänsä.

        Jos rehellisesti kokee, että kärsimyksen tuottaminen on hyvä asia, niin onko pelkkää velvollisuusetiikkaa tarkasteltaessa silloin toiminut epäeettisesti, kun on jättänyt lisäämättä kärsimystä ja vetäytynyt vastuusta?

        Toki tuo muihin seuloihin jäisi, mutta kuten sanottua, mitä suppeampi katsantokanta, sen varmemmin mennään metsään.


      • ghvghvhgv
        UrbanLegends kirjoitti:

        Se, ettet sinä välittäisi aiheuttamastasi kärsimyksestä, ei poistaisi kärsimystä. Seuraus tapahtuisi silti. Teko tuottaisi sinulle mielihyvää, mutta kärsimystä vauvalle ja välillisesti myös hänen oletetuille läheisilleen. Myöskään tuolla motiivilla tekosi ei menisi kahdesta muustakaan seulasta läpi.

        Kuka sinä olet päättämään ne seulat? Jos minun seulani olisi,
        "Minun maailmani pyörii minun ympärilläni ja minun mielihyväni, kärsimykseni ja hyvinvointini on minulle tärkeämpää kuin kenenkään muun vastaavat", niin miten todistaisit seulani olevan väärä?


      • sicksick
        UrbanLegends kirjoitti:

        Se, ettet sinä välittäisi aiheuttamastasi kärsimyksestä, ei poistaisi kärsimystä. Seuraus tapahtuisi silti. Teko tuottaisi sinulle mielihyvää, mutta kärsimystä vauvalle ja välillisesti myös hänen oletetuille läheisilleen. Myöskään tuolla motiivilla tekosi ei menisi kahdesta muustakaan seulasta läpi.

        Edelleen minä en välitä pätkääkään vauvan kärsimyksestä, eikä minulla ole syytä välittää kenenkään seuloista kuin omastani.


      • UrbanLegends
        ghvghvhgv kirjoitti:

        Kuka sinä olet päättämään ne seulat? Jos minun seulani olisi,
        "Minun maailmani pyörii minun ympärilläni ja minun mielihyväni, kärsimykseni ja hyvinvointini on minulle tärkeämpää kuin kenenkään muun vastaavat", niin miten todistaisit seulani olevan väärä?

        Tuosta aiemmin sanoinkin - millä perusteella juuri nämä seulat olisivat ne olennaiset. Sama ongelma koskee kuitenkin sinun oletettua seulaasikin - miksi juuri se olisi merkityksellinen.

        Jos kuitenkin lähdetään siitä, että se olisi yksilön etiikan lähtökohta, niin koska yksilöitä on enemmän kuin yksi, päädyttäisiin mielestäni kuitenkin seurausetiikan kannalta sen yleiseen muotoon, utilitarismiin - eettinen teko seurausten pohjalta olisi silloin sellainen, joka tuottaisi mahdollisimman monelle yksilölle mahdollisimman paljon hyvää. Näin toteutuisi mahdollisimman monen yksilön oma, henkilökohtainen etiikka.

        Edelleen tosiaan en kuitenkaan koe etiikan olevan todistelua ja ainoiden oikeiden vastausten löytämistä.


      • jhhjbjhbjhbhj
        UrbanLegends kirjoitti:

        Tuosta aiemmin sanoinkin - millä perusteella juuri nämä seulat olisivat ne olennaiset. Sama ongelma koskee kuitenkin sinun oletettua seulaasikin - miksi juuri se olisi merkityksellinen.

        Jos kuitenkin lähdetään siitä, että se olisi yksilön etiikan lähtökohta, niin koska yksilöitä on enemmän kuin yksi, päädyttäisiin mielestäni kuitenkin seurausetiikan kannalta sen yleiseen muotoon, utilitarismiin - eettinen teko seurausten pohjalta olisi silloin sellainen, joka tuottaisi mahdollisimman monelle yksilölle mahdollisimman paljon hyvää. Näin toteutuisi mahdollisimman monen yksilön oma, henkilökohtainen etiikka.

        Edelleen tosiaan en kuitenkaan koe etiikan olevan todistelua ja ainoiden oikeiden vastausten löytämistä.

        Minkä takia arvoistaisin sitä, että mahdollisimman monen yksilön etiikka toteutuisi, jos omani ei toteutuisi?


      • UrbanLegends
        jhhjbjhbjhbhj kirjoitti:

        Minkä takia arvoistaisin sitä, että mahdollisimman monen yksilön etiikka toteutuisi, jos omani ei toteutuisi?

        Miksi sillä, arvostaisitko sinä sitä, olisi etiikan kannalta merkitystä?

        Jokainen yksilö tästä lähtökohdasta arvostaisi vain omaa mielihyväänsä yhtä lailla. Ei olisi mitään perustetta valita yhtä yksilöä muiden yli ja toimia vain hänen mielihyvänsä pohjalta, paitsi kyseisellä yksilöllä itsellään.

        Kukaan ei siis toki tietoisesti pyrkisi hyödyttämään kuin itseään, mutta laajemmin tarkasteltuna eniten tämä itsekäs 'etiikka' toteutuisi juuri siten, että mahdollisimman moni hyötyisi.

        Tämä alkaa mennä vähän toistamiseksi eikä keskustelu oikein tunnu etenevän. Ymmärrän siis, että tässä skenaariossa sinua ei yhtään kiinnostaisi kukaan muu ja jos emme enää keskustele etiikasta vaan siitä, millä itsekeskeinen ihminen saataisiin empaattiseksi, niin eipä minulla siihen ole vastausta. Jos keskustellaan edelleen etiikasta, niin silloinhan kyse on vähän laajemmasta asiasta kuin yksilön itsekkyydestä.


      • sicksick
        UrbanLegends kirjoitti:

        Tuosta aiemmin sanoinkin - millä perusteella juuri nämä seulat olisivat ne olennaiset. Sama ongelma koskee kuitenkin sinun oletettua seulaasikin - miksi juuri se olisi merkityksellinen.

        Jos kuitenkin lähdetään siitä, että se olisi yksilön etiikan lähtökohta, niin koska yksilöitä on enemmän kuin yksi, päädyttäisiin mielestäni kuitenkin seurausetiikan kannalta sen yleiseen muotoon, utilitarismiin - eettinen teko seurausten pohjalta olisi silloin sellainen, joka tuottaisi mahdollisimman monelle yksilölle mahdollisimman paljon hyvää. Näin toteutuisi mahdollisimman monen yksilön oma, henkilökohtainen etiikka.

        Edelleen tosiaan en kuitenkaan koe etiikan olevan todistelua ja ainoiden oikeiden vastausten löytämistä.

        Yhteisöllisyyden alkuperähän on turvallisuus - oman henkilökohtaisen hengissä säilymisen mahdollisuuden parantaminen. Se että uhraudut yhteisön edun mukaisesti on myöskin itsekäs teko - saat siitä hyvän olontunteen ja arvostuksen yhteisön silmissä.


      • se.on.sanassa.lue.se
        jhhjbjhbjhbhj kirjoitti:

        Minkä takia arvoistaisin sitä, että mahdollisimman monen yksilön etiikka toteutuisi, jos omani ei toteutuisi?

        Jotta saisit vähemmän vihamiehiä ja Herra antaisi geeniesi kauan elää ja kukoistaa maan päällä.


      • tunne.ihminen
        sicksick kirjoitti:

        Yhteisöllisyyden alkuperähän on turvallisuus - oman henkilökohtaisen hengissä säilymisen mahdollisuuden parantaminen. Se että uhraudut yhteisön edun mukaisesti on myöskin itsekäs teko - saat siitä hyvän olontunteen ja arvostuksen yhteisön silmissä.

        "saat siitä hyvän olontunteen ja arvostuksen yhteisön silmissä."

        Tuollaisista kirjoitusvirheistä saa hyvin nolon tunteen.


      • curvus.mutus
        tunne.ihminen kirjoitti:

        "saat siitä hyvän olontunteen ja arvostuksen yhteisön silmissä."

        Tuollaisista kirjoitusvirheistä saa hyvin nolon tunteen.

        Älä liioittele, pilkunnussija, tyyppihän kirjoitti täyttä asiaa. Formaalisuustarkistus tässä kohtaa ei validoi. Ainoastaan regexillä koodinsa tarkistava ohjelmistokehittäjä voi olla noin ääliö.


      • UrbanLegends
        sicksick kirjoitti:

        Yhteisöllisyyden alkuperähän on turvallisuus - oman henkilökohtaisen hengissä säilymisen mahdollisuuden parantaminen. Se että uhraudut yhteisön edun mukaisesti on myöskin itsekäs teko - saat siitä hyvän olontunteen ja arvostuksen yhteisön silmissä.

        Mielenkiintoinen näkökulma. Mutta onko se aina noin, onko itsekkyys aina se perimmäinen lähtökohta? Usein on, siitä olen samaa mieltä. Mutta mielestäni niin ei ole aina.

        Otetaanpa kuitenkin vaikka skenaario, jossa minulla olisi edessäni päivä, josta olisin haaveillut koko ikäni - jotain huikeaa, jonka toteutumista olisin odottanut innolla. Mutta ystäväni sairastuisi pahasti ja hän tarvitsisi apuani. Toki, jos menisin auttamaan, hän olisi minulle kiitollinen ja saisin hyvää mieltä siitä, että autoin. Mutta olisinko saanut enemmän hyvää mieltä, jos olisin mennyt toteuttamaan ikiaikaisen unelmani? Mielestäni silloin kyllä menisin enemmän velvollisuudesta auttamaan ja siitä saamani hyvä mieli ei välttämättä olisi lähelläkään oman unelmani toteutumisen tuomaa hyvää mieltä.

        Uhrautuessaan voi siis toki saada itselleen jotain mielihyvää, mutta yleensä myös samalla luopuu jostain toisesta mielihyvästä - ei ehkä ihan noin suurissa sfääreissä, mutta kuitenkin. Valinnassa siis painaa se, mitä tuottaa toiselle. Minusta epäitsekkyys on mahdollista ja sitä tapahtuu.


      • UrbanLegends kirjoitti:

        Jäin muuten miettimään näiden lähestymistapojen valossa tuota hänen väittämäänsä, että hän kokee kärsimyksen jalostavan ja että sitä tulisi lisätä. Hän kuitenkin myös sanoi, ettei se ole hänen tehtävänsä.

        Jos rehellisesti kokee, että kärsimyksen tuottaminen on hyvä asia, niin onko pelkkää velvollisuusetiikkaa tarkasteltaessa silloin toiminut epäeettisesti, kun on jättänyt lisäämättä kärsimystä ja vetäytynyt vastuusta?

        Toki tuo muihin seuloihin jäisi, mutta kuten sanottua, mitä suppeampi katsantokanta, sen varmemmin mennään metsään.

        No ehkä hänen tarjoama kärsimys jalostaisi, jos jalostuksen päämääräänä olisi itsekeskeinen, epäempaattinen, kummituksiin uskova, kaiken propagandan nielevä, omaa seksuaalisuuttaan epäilevä trollaileva friikki?

        "Jos rehellisesti kokee, että kärsimyksen tuottaminen on hyvä asia, niin onko pelkkää velvollisuusetiikkaa tarkasteltaessa silloin toiminut epäeettisesti, kun on jättänyt lisäämättä kärsimystä ja vetäytynyt vastuusta?"
        Mutta niin, millainen ihminen on, joka kovaan ääneen kertoo millainen maailma nyt on ja miten sen saisi paremmaksi, (vikahan on jossain toisessa tietyssä ihmisryhmässä), mutta ei itse aio vetää saappaita jalkaan asian takia. Onhan noita ollut maailman sivu. Moni varmasti on kokenut velvollisuudekseen varoittaa kovaankin ääneen jostain, esimerkiksi kommunismin tai homoseksuaalisuuden vaaroista, mutta ei koe velvollisuudekseen kuolla asiansa puolesta. Kyllähän sami-a:kin yritti vetäytyä vastuusta kirjoituksensa suhteen, kun aloin kysellä, miten hän lisäisi kärsimystä maailmassa, jotta eutanasian suosio laskisi.


      • niin.se.tuppaa.olemaan
        marathustra kirjoitti:

        No ehkä hänen tarjoama kärsimys jalostaisi, jos jalostuksen päämääräänä olisi itsekeskeinen, epäempaattinen, kummituksiin uskova, kaiken propagandan nielevä, omaa seksuaalisuuttaan epäilevä trollaileva friikki?

        "Jos rehellisesti kokee, että kärsimyksen tuottaminen on hyvä asia, niin onko pelkkää velvollisuusetiikkaa tarkasteltaessa silloin toiminut epäeettisesti, kun on jättänyt lisäämättä kärsimystä ja vetäytynyt vastuusta?"
        Mutta niin, millainen ihminen on, joka kovaan ääneen kertoo millainen maailma nyt on ja miten sen saisi paremmaksi, (vikahan on jossain toisessa tietyssä ihmisryhmässä), mutta ei itse aio vetää saappaita jalkaan asian takia. Onhan noita ollut maailman sivu. Moni varmasti on kokenut velvollisuudekseen varoittaa kovaankin ääneen jostain, esimerkiksi kommunismin tai homoseksuaalisuuden vaaroista, mutta ei koe velvollisuudekseen kuolla asiansa puolesta. Kyllähän sami-a:kin yritti vetäytyä vastuusta kirjoituksensa suhteen, kun aloin kysellä, miten hän lisäisi kärsimystä maailmassa, jotta eutanasian suosio laskisi.

        "(vikahan on jossain toisessa tietyssä ihmisryhmässä"

        Kuten esimerkiksi kristityissä?


      • sicksick kirjoitti:

        Eikö elämä ja sen mukana koko maailma ole pohjimmiltaan merkityksetön, ainakin siltä osin mitä siitä tiedämme. Toki täällä kikkailemme kaikenlaista mikä tuntuu tärkeältä, mutta kaikki palautuu lopuksi oman olemuksemme olemattomuuteen - samoin käy kiduttamamme vauvan kärsimykselle. Minun siitä saamani nautinto vastaan vauvan kokema kärsimys. Miksi ihmeessä en käyttäisi mahdollisuutta saada nautintoa ainoasta elämästäni.

        "Eikö elämä ja sen mukana koko maailma ole pohjimmiltaan merkityksetön, ainakin siltä osin mitä siitä tiedämme. "

        Etiikka ei välitä siitä onko elämällä merkitys vai ei. Etiikka välittää vai siitä mihin elävä kykenee, mitä elävä tekee ja mitä elävän teot aiheuttavat ympärilleen oleville asioille. Kyse on elävän konkreettisista ja objektiivisista ominaisuuksista, asioista jotka voimme tietää ja näiden pohjalta päätellä sen mikä on objektiivinen eettinen totuus.

        "Toki täällä kikkailemme kaikenlaista mikä tuntuu tärkeältä, mutta kaikki palautuu lopuksi oman olemuksemme olemattomuuteen - samoin käy kiduttamamme vauvan kärsimykselle. "

        Eettisesti oleellista onkin mitä milläkin hetkellä olemme tekemässä. On eettisesti parempi esim. kiduttaa vauvaa ja katua myöhemmin tekoaan kuin kuin kiduttaa vauvaa ja olla myöhemmin katumatta tekoaan. Objektiivinen eettisyys sitoo meitä joka hetken kuin olemme elossa. Vauvan kiduttaminen synnyttää objektiivisen eettisen velvollisuuden katua tekoamme ja niin kauan kuin emme kadu, niin kauan emme voi eettisen objektiivisuuden näkökulmasta toimia asian suhteen oikein.

        "Minun siitä saamani nautinto vastaan vauvan kokema kärsimys. Miksi ihmeessä en käyttäisi mahdollisuutta saada nautintoa ainoasta elämästäni."

        Teosta kokemasi mielihyvä ei mitenkään oikeuta objektiivisen etiikan näkökulmasta tekoasia. Tekosi olisi yhtälailla väärin mielihyvää tuottaessaan kuin jos se sinulle mielipahaa tuottaisi.


      • lue.sitä.Dawkinsia
        UrbanLegends kirjoitti:

        Mielenkiintoinen näkökulma. Mutta onko se aina noin, onko itsekkyys aina se perimmäinen lähtökohta? Usein on, siitä olen samaa mieltä. Mutta mielestäni niin ei ole aina.

        Otetaanpa kuitenkin vaikka skenaario, jossa minulla olisi edessäni päivä, josta olisin haaveillut koko ikäni - jotain huikeaa, jonka toteutumista olisin odottanut innolla. Mutta ystäväni sairastuisi pahasti ja hän tarvitsisi apuani. Toki, jos menisin auttamaan, hän olisi minulle kiitollinen ja saisin hyvää mieltä siitä, että autoin. Mutta olisinko saanut enemmän hyvää mieltä, jos olisin mennyt toteuttamaan ikiaikaisen unelmani? Mielestäni silloin kyllä menisin enemmän velvollisuudesta auttamaan ja siitä saamani hyvä mieli ei välttämättä olisi lähelläkään oman unelmani toteutumisen tuomaa hyvää mieltä.

        Uhrautuessaan voi siis toki saada itselleen jotain mielihyvää, mutta yleensä myös samalla luopuu jostain toisesta mielihyvästä - ei ehkä ihan noin suurissa sfääreissä, mutta kuitenkin. Valinnassa siis painaa se, mitä tuottaa toiselle. Minusta epäitsekkyys on mahdollista ja sitä tapahtuu.

        "Mutta onko se aina noin, onko itsekkyys aina se perimmäinen lähtökohta?"

        Geeni on aina itsekäs.


      • niin.se.tuppaa.olemaan kirjoitti:

        "(vikahan on jossain toisessa tietyssä ihmisryhmässä"

        Kuten esimerkiksi kristityissä?

        Niin minkä asian suhteen?


      • hbbjjhbjhbjhjbh
        UrbanLegends kirjoitti:

        Miksi sillä, arvostaisitko sinä sitä, olisi etiikan kannalta merkitystä?

        Jokainen yksilö tästä lähtökohdasta arvostaisi vain omaa mielihyväänsä yhtä lailla. Ei olisi mitään perustetta valita yhtä yksilöä muiden yli ja toimia vain hänen mielihyvänsä pohjalta, paitsi kyseisellä yksilöllä itsellään.

        Kukaan ei siis toki tietoisesti pyrkisi hyödyttämään kuin itseään, mutta laajemmin tarkasteltuna eniten tämä itsekäs 'etiikka' toteutuisi juuri siten, että mahdollisimman moni hyötyisi.

        Tämä alkaa mennä vähän toistamiseksi eikä keskustelu oikein tunnu etenevän. Ymmärrän siis, että tässä skenaariossa sinua ei yhtään kiinnostaisi kukaan muu ja jos emme enää keskustele etiikasta vaan siitä, millä itsekeskeinen ihminen saataisiin empaattiseksi, niin eipä minulla siihen ole vastausta. Jos keskustellaan edelleen etiikasta, niin silloinhan kyse on vähän laajemmasta asiasta kuin yksilön itsekkyydestä.

        Ymmärrän kyllä pointtinne, mutten ole edelleenkään saanut tyydyttävää vastausta.
        En osaa pukea sanoiksi sitä pointtia, jonka yritän tuoda esiin ja se jarruttaa keskusteluamme.
        Yritän vastata:

        "Miksi sillä, arvostaisitko sinä sitä, olisi etiikan kannalta merkitystä?"
        -Koska ei ole mitään perustetta uskoa, että minun tuntemukseni ja haluni olisi yhtään vähemmän tärkeää kuin kenenkään muun tai kenenkään muiden tuntemukset ja halut. Eli jos haluaisin tehdä jotain pahaa toiselle ja toinen ei haluisi minun tekevän hänelle pahaa, olisi kyseessä mielipiteiden eroavuus. Mitään aitoa perustetta ei ole sille, että kenenkään muun tunteet ja hyvinvointi olisivat tärkeämmät kuin minun mielihyväni ja tunteeni.

        A: Toisen satuttaminen tuottaa toiselle kärsimystä-->
        B: Toinen ei HALUA kokea kärsimystä-->
        C: =Toisen satuttaminen ei ole oikein

        A: Toisen satuttaminen tuottaa minulle mielihyvää-->
        B: Minä HALUAN kokea mielihyvää-->
        C: =Toisen satuttaminen on oikein

        Molemmissa kaavoissa kohta B perustuu HALUUN. Miksi hänen HALUNSA on minun HALUANI tärkeämpi?
        Ymmärrätkö mitä haen takaa? Olen pahoillani mahdollisesta jankkauksestani.


      • hgghghbhgv kirjoitti:

        "Ihminen joutuu jatkuvasti tappamaan eläimiä jotka ovat kykeneväisiä tuntemaan kipua ja jopa pelkäämään kuolemaa, mutta tämä pyritään tekemään niin kivuttomasti eläimen kannalta kuin vain mahdollista."
        -Kaksi ajatusta väitteestäsi.
        1. Kasvatamme ja tapamme huomattavasti enemmän eläimiä kuin olisi tarpeellista. Terve ihminen kykenee elämään vegaanina ja erityistapauksissa tarvitsemme eläintuotteita, mutta emme silloinkaan läheskään näin suuria määriä.
        2. Emme me JOUDU tappamaan, me VALITSEMME taistelevamme sen puolesta, että pysyisimme hengissä vaikka se olisikin muilta pois.

        "1. Kasvatamme ja tapamme huomattavasti enemmän eläimiä kuin olisi tarpeellista. Terve ihminen kykenee elämään vegaanina ja erityistapauksissa tarvitsemme eläintuotteita, mutta emme silloinkaan läheskään näin suuria määriä."

        Eläinten kasvattaminen, edes lihantuotantoa varten ei ole itsessään mitenkään objektiivisesti eettisesti väärin, me tarjoamme eläimelle huolenpitomme tästä sitä oikeutta vastaan että tämän saamme tappaa ja laittaa lihoiksi ihmisiä ruokkiaksemme.

        Eettiset ongelmat liittyvät moneen muuhun seikkaan. Onhan se kasvisyöntikin tappamista, eettisesti se vain vaikuttaa melkoisesti että millaista elämää tapetaan ja missä olosuhteissa.

        "2. Emme me JOUDU tappamaan, me VALITSEMME taistelevamme sen puolesta, että pysyisimme hengissä vaikka se olisikin muilta pois."

        Kaikki elävä toimii samalla tavalla sikäli kuin tähän kykenevät ja tämä on tarpeen. Tämä tarkoittaa sitä että meillä on objektiivinen etiikkaan perustuva oikeus siihen, tiettyjen objektiivisten eettisten velvollisuuksien rajoissa tietystikin.


      • jonkun.vika.oltava
        marathustra kirjoitti:

        Niin minkä asian suhteen?

        Lähes kaiken, mikä on jotenkin pielessä. Tai sitten se on juutalaisten vika?


      • sicksick
        UrbanLegends kirjoitti:

        Mielenkiintoinen näkökulma. Mutta onko se aina noin, onko itsekkyys aina se perimmäinen lähtökohta? Usein on, siitä olen samaa mieltä. Mutta mielestäni niin ei ole aina.

        Otetaanpa kuitenkin vaikka skenaario, jossa minulla olisi edessäni päivä, josta olisin haaveillut koko ikäni - jotain huikeaa, jonka toteutumista olisin odottanut innolla. Mutta ystäväni sairastuisi pahasti ja hän tarvitsisi apuani. Toki, jos menisin auttamaan, hän olisi minulle kiitollinen ja saisin hyvää mieltä siitä, että autoin. Mutta olisinko saanut enemmän hyvää mieltä, jos olisin mennyt toteuttamaan ikiaikaisen unelmani? Mielestäni silloin kyllä menisin enemmän velvollisuudesta auttamaan ja siitä saamani hyvä mieli ei välttämättä olisi lähelläkään oman unelmani toteutumisen tuomaa hyvää mieltä.

        Uhrautuessaan voi siis toki saada itselleen jotain mielihyvää, mutta yleensä myös samalla luopuu jostain toisesta mielihyvästä - ei ehkä ihan noin suurissa sfääreissä, mutta kuitenkin. Valinnassa siis painaa se, mitä tuottaa toiselle. Minusta epäitsekkyys on mahdollista ja sitä tapahtuu.

        Velvollisuuksien täyttämiseenkin tarvitaan tahtoa. Vaakakupissa on mitä on, mutta lopuksi valitset sen mikä sillä hetkellä tuntuu paremmalta.


      • sicksick
        shadowself kirjoitti:

        "1. Kasvatamme ja tapamme huomattavasti enemmän eläimiä kuin olisi tarpeellista. Terve ihminen kykenee elämään vegaanina ja erityistapauksissa tarvitsemme eläintuotteita, mutta emme silloinkaan läheskään näin suuria määriä."

        Eläinten kasvattaminen, edes lihantuotantoa varten ei ole itsessään mitenkään objektiivisesti eettisesti väärin, me tarjoamme eläimelle huolenpitomme tästä sitä oikeutta vastaan että tämän saamme tappaa ja laittaa lihoiksi ihmisiä ruokkiaksemme.

        Eettiset ongelmat liittyvät moneen muuhun seikkaan. Onhan se kasvisyöntikin tappamista, eettisesti se vain vaikuttaa melkoisesti että millaista elämää tapetaan ja missä olosuhteissa.

        "2. Emme me JOUDU tappamaan, me VALITSEMME taistelevamme sen puolesta, että pysyisimme hengissä vaikka se olisikin muilta pois."

        Kaikki elävä toimii samalla tavalla sikäli kuin tähän kykenevät ja tämä on tarpeen. Tämä tarkoittaa sitä että meillä on objektiivinen etiikkaan perustuva oikeus siihen, tiettyjen objektiivisten eettisten velvollisuuksien rajoissa tietystikin.

        >>Eläinten kasvattaminen, edes lihantuotantoa varten ei ole itsessään mitenkään objektiivisesti eettisesti väärin, me tarjoamme eläimelle huolenpitomme tästä sitä oikeutta vastaan että tämän saamme tappaa ja laittaa lihoiksi ihmisiä ruokkiaksemme.>>

        Jos sattuisin pitämään ihmisten lihasta, niin kovasti epäilen ettei toimisi sama periaate :)

        >>Eettiset ongelmat liittyvät moneen muuhun seikkaan. Onhan se kasvisyöntikin tappamista, eettisesti se vain vaikuttaa melkoisesti että millaista elämää tapetaan ja missä olosuhteissa.>>

        Niinpä, jonnekin viiva kuitenkin on vedettävä, jos hengissä diggaa olla.

        >>Kaikki elävä toimii samalla tavalla sikäli kuin tähän kykenevät ja tämä on tarpeen. Tämä tarkoittaa sitä että meillä on objektiivinen etiikkaan perustuva oikeus siihen, tiettyjen objektiivisten eettisten velvollisuuksien rajoissa tietystikin.>>

        Meillä on mahdollisuus päättää aiheutammeko kipua tuntevalle eläimelle sitä makumieltymystemme takia vai emme.


      • UrbanLegends
        hbbjjhbjhbjhjbh kirjoitti:

        Ymmärrän kyllä pointtinne, mutten ole edelleenkään saanut tyydyttävää vastausta.
        En osaa pukea sanoiksi sitä pointtia, jonka yritän tuoda esiin ja se jarruttaa keskusteluamme.
        Yritän vastata:

        "Miksi sillä, arvostaisitko sinä sitä, olisi etiikan kannalta merkitystä?"
        -Koska ei ole mitään perustetta uskoa, että minun tuntemukseni ja haluni olisi yhtään vähemmän tärkeää kuin kenenkään muun tai kenenkään muiden tuntemukset ja halut. Eli jos haluaisin tehdä jotain pahaa toiselle ja toinen ei haluisi minun tekevän hänelle pahaa, olisi kyseessä mielipiteiden eroavuus. Mitään aitoa perustetta ei ole sille, että kenenkään muun tunteet ja hyvinvointi olisivat tärkeämmät kuin minun mielihyväni ja tunteeni.

        A: Toisen satuttaminen tuottaa toiselle kärsimystä-->
        B: Toinen ei HALUA kokea kärsimystä-->
        C: =Toisen satuttaminen ei ole oikein

        A: Toisen satuttaminen tuottaa minulle mielihyvää-->
        B: Minä HALUAN kokea mielihyvää-->
        C: =Toisen satuttaminen on oikein

        Molemmissa kaavoissa kohta B perustuu HALUUN. Miksi hänen HALUNSA on minun HALUANI tärkeämpi?
        Ymmärrätkö mitä haen takaa? Olen pahoillani mahdollisesta jankkauksestani.

        Uskon ymmärtäväni, joskin voinhan olla väärässäkin.

        Sinä haluat vastauksen siihen, miksi sinun tulisi luopua skenaarion mukaisesta halustasi vain siksi, että se on ristiriidassa jonkun toisen, ei yhtään sinua tärkeämmän, yksilön halujen kanssa. Tavallaan sellaista yleispätevää periaatetta, joka tyhjentävästi vastaisi ehkä jopa tapauksesta riippumatta, miksi sinun tulisi näin tehdä. Ymmärsinkö oikein?

        Minä tarkastelin tilannetta ohi yksilön halun kohti sitä, mikä eri näkökulmista olisi eettisintä ja millä perusteella. Eli voisi sanoa, että siltä kannalta kuin minä etiikkaa pohdin, ei ole merkitystä, toteutuuko sinun halusi tai toisen halu, vaan tarkastelukulmia on useita ja jos ne supistetaan vain yhteen, seurauksiin, niin silloin rivissä on pitkä liuta niitä yhtä tärkeitä yksilöitä ristiriitaisine haluineen ja eettisin seuraus tekee mahdollisimman monta niistä yksilöistä tyytyväiseksi. Koska tämä on vain suppea näkökulma, sillä on ongelmansa, enkä koe eettisiksi kaikkia sen lopputuloksia, kuten vaikkapa sinua ja viittä muuta halunanne kiduttaa yhtä ainokaista pikkuista.

        Jos yritän keskittyä paremmin siihen, minkä käsitän näkökulmaksesi, niin siinä mennään ehkä vähän metaetiikkaan - pohtimaan sitä, mikä on hyvää ja mikä pahaa ja mistä voimme sen tietää. Miksi toisen halu olla kärsimättä olisi merkityksellisempi kuin sinun halusi saada mielihyvää kiduttamisesta. Tiivistettynä skenaarioon - miksi kiduttaminen olisi väärin?

        Tätä kysymystä voi lähestyä monesta näkökulmasta, mutta onko mikään niistä absoluuttinen? Joku voi sanoa, että hänen jumalansa kieltää, mutta silloin kyseessä on jonkun jumalan subjektiivinen kielto ja joku muu jumala voi jopa käskeä. Tai että mitä ikinä teet muille saa sinullekin tehdä - mutta entä, jos olet sadistin lisäksi masokisti? Tai että ns. moraalinen tietoisuus ohjaa tekemään oikein, mutta sinullahan tässä skenaariossa se ei toimi vaan oma halusi asettuu ainoaksi merkittäväksi tekijäksi. Jne.

        Minun lähtökohtani tässä olisi se, että mielihyvän tuottaminen on vähemmän tärkeää kuin kärsimyksen estäminen. Lähden rakentamaan tätä ihmisen perustarpeista. Esimerkiksi Maslow'n tarvehierarkiassa ajatuksena on pelkistetysti se, että tarvepyramidissa aina alempi taso tulee olla tyydytettynä, jotta seuraavaa voi tavoitella. Fysiologiset tarpeet tulevat ensin, sitten turvallisuuden tarpeet, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden, arvonannon ja itsensä toteuttamisen tarpeet.

        Tässä kohtaa sinä rikkoisit toisen ihmisen fysiologisia ja turvallisuuden tarpeita, kahta perustavimmista, saadaksesi itsellesi ylimmän tason tarvetta tyydytetyksi. Sinun tarpeesi olisi siis sikäli pienempi kuin sen toisen ihmisen tarve. Sinulla valtaosa tarpeista olisi jo tyydytettynä, koska pystyisit havittelemaan ylätason tarvetta - ja toiselta taas menisi perusta rikki.

        Tosin ei tämä tässä skenaariossa edelleen sinulle mitään painaisi, koska sinulle tärkeintä olisi vain se oma näkökulma. Sen toisen halu olisi kuitenkin omaasi vastaan ja sinä ottaisit häneltä pois enemmän kuin itsellesi saisit. Vaikka voisit valita toteuttaa haluasi esimerkiksi jonkun sellaisen kanssa, joka nauttisi kidutetuksi tulemisesta, eikä sinun siten olisi pakko ottaa keneltäkään pois mitään saadaksesi mielihyvää.

        Ymmärrän, ettei tämä ole etsimäsi tyhjentävä vastaus, mutta en ole varma, onko sellaista olemassakaan. Ainakaan minulta ei irtoa eettisiin kysymyksiin kovin helposti Varmoja Totuuksia :)


      • dumari-ruohio
        hbbjjhbjhbjhjbh kirjoitti:

        Ymmärrän kyllä pointtinne, mutten ole edelleenkään saanut tyydyttävää vastausta.
        En osaa pukea sanoiksi sitä pointtia, jonka yritän tuoda esiin ja se jarruttaa keskusteluamme.
        Yritän vastata:

        "Miksi sillä, arvostaisitko sinä sitä, olisi etiikan kannalta merkitystä?"
        -Koska ei ole mitään perustetta uskoa, että minun tuntemukseni ja haluni olisi yhtään vähemmän tärkeää kuin kenenkään muun tai kenenkään muiden tuntemukset ja halut. Eli jos haluaisin tehdä jotain pahaa toiselle ja toinen ei haluisi minun tekevän hänelle pahaa, olisi kyseessä mielipiteiden eroavuus. Mitään aitoa perustetta ei ole sille, että kenenkään muun tunteet ja hyvinvointi olisivat tärkeämmät kuin minun mielihyväni ja tunteeni.

        A: Toisen satuttaminen tuottaa toiselle kärsimystä-->
        B: Toinen ei HALUA kokea kärsimystä-->
        C: =Toisen satuttaminen ei ole oikein

        A: Toisen satuttaminen tuottaa minulle mielihyvää-->
        B: Minä HALUAN kokea mielihyvää-->
        C: =Toisen satuttaminen on oikein

        Molemmissa kaavoissa kohta B perustuu HALUUN. Miksi hänen HALUNSA on minun HALUANI tärkeämpi?
        Ymmärrätkö mitä haen takaa? Olen pahoillani mahdollisesta jankkauksestani.

        "A: Toisen satuttaminen tuottaa toiselle kärsimystä-->

        B: Toinen ei HALUA kokea kärsimystä-->

        C: =Toisen satuttaminen ei ole oikein

        A: Toisen satuttaminen tuottaa minulle mielihyvää-->

        B: Minä HALUAN kokea mielihyvää-->

        C: =Toisen satuttaminen on oikein

        Molemmissa kaavoissa kohta B perustuu HALUUN. Miksi hänen HALUNSA on minun HALUANI tärkeämpi?"
        Sinun halusi toteutuminen merkitsee toiselle suurta kärsimystä, suurta uhrausta.
        Sen toisen halun toteutuminen merkitsee sinulle vain pettymystä mielihyväsi toteutumattomuudesta. Siksi nämä halut eivät ole samanarvoisia.
        Lue Sam harrisin kirja "Moralinen maisema" jossa hän pohtii muun muassa tekojen oikeutuksia.
        http://www.terracognita.fi/kirjat/9789525697407.html


      • sicksick kirjoitti:

        >>Eläinten kasvattaminen, edes lihantuotantoa varten ei ole itsessään mitenkään objektiivisesti eettisesti väärin, me tarjoamme eläimelle huolenpitomme tästä sitä oikeutta vastaan että tämän saamme tappaa ja laittaa lihoiksi ihmisiä ruokkiaksemme.>>

        Jos sattuisin pitämään ihmisten lihasta, niin kovasti epäilen ettei toimisi sama periaate :)

        >>Eettiset ongelmat liittyvät moneen muuhun seikkaan. Onhan se kasvisyöntikin tappamista, eettisesti se vain vaikuttaa melkoisesti että millaista elämää tapetaan ja missä olosuhteissa.>>

        Niinpä, jonnekin viiva kuitenkin on vedettävä, jos hengissä diggaa olla.

        >>Kaikki elävä toimii samalla tavalla sikäli kuin tähän kykenevät ja tämä on tarpeen. Tämä tarkoittaa sitä että meillä on objektiivinen etiikkaan perustuva oikeus siihen, tiettyjen objektiivisten eettisten velvollisuuksien rajoissa tietystikin.>>

        Meillä on mahdollisuus päättää aiheutammeko kipua tuntevalle eläimelle sitä makumieltymystemme takia vai emme.

        "Jos sattuisin pitämään ihmisten lihasta, niin kovasti epäilen ettei toimisi sama periaate :)"

        Kyllä se toimisi. Lehmä ja ihminen eivät voi keskenään sopia että ihminen huolehtii ja hoitaa lehmää ja vastikkeeksi lehmä on ihmisen omaisuutta ja tämä voi laittaa voi lopettaa lehmän elämän koska vain joten valinta siitä miten tehdään joudutaan tekemään ihmisen eettisen arviointikyvyn valossa.

        Sen sijaan kaksi ihmistä voivat sopia kyseisestä järjestelystä ja siten kyseinen järjestely vaatii objektiivisen etiikan näkökulmasta nimenomaan molemminpuolisen sopimisen asiasta. Samasta syystä varastaminen on objektiivisesti aina eettisesti väärin.

        "Niinpä, jonnekin viiva kuitenkin on vedettävä, jos hengissä diggaa olla."

        Ja objektiivinen etiikka sille aina viivan antaa, vaikka monesti meille ihmisille on hyvin epäselvää missä se viiva objektiivisesti todella menee.

        "Meillä on mahdollisuus päättää aiheutammeko kipua tuntevalle eläimelle sitä makumieltymystemme takia vai emme."

        Mahdollisuus päättää että aiheutammeko kipua tuntevalle eläimellemme velvoittaa meitä pyrkimään välttämään tunteville eläimille kivun aiheuttamista niin pitkälti kuin muut tärkeämmät eettiset velvollisuutemme sen sallivat.


      • sicksick
        shadowself kirjoitti:

        "Jos sattuisin pitämään ihmisten lihasta, niin kovasti epäilen ettei toimisi sama periaate :)"

        Kyllä se toimisi. Lehmä ja ihminen eivät voi keskenään sopia että ihminen huolehtii ja hoitaa lehmää ja vastikkeeksi lehmä on ihmisen omaisuutta ja tämä voi laittaa voi lopettaa lehmän elämän koska vain joten valinta siitä miten tehdään joudutaan tekemään ihmisen eettisen arviointikyvyn valossa.

        Sen sijaan kaksi ihmistä voivat sopia kyseisestä järjestelystä ja siten kyseinen järjestely vaatii objektiivisen etiikan näkökulmasta nimenomaan molemminpuolisen sopimisen asiasta. Samasta syystä varastaminen on objektiivisesti aina eettisesti väärin.

        "Niinpä, jonnekin viiva kuitenkin on vedettävä, jos hengissä diggaa olla."

        Ja objektiivinen etiikka sille aina viivan antaa, vaikka monesti meille ihmisille on hyvin epäselvää missä se viiva objektiivisesti todella menee.

        "Meillä on mahdollisuus päättää aiheutammeko kipua tuntevalle eläimelle sitä makumieltymystemme takia vai emme."

        Mahdollisuus päättää että aiheutammeko kipua tuntevalle eläimellemme velvoittaa meitä pyrkimään välttämään tunteville eläimille kivun aiheuttamista niin pitkälti kuin muut tärkeämmät eettiset velvollisuutemme sen sallivat.

        Miten ihmeessä se on mielestäsi eettisesti oikein omistaa toinen olento, vain sillä perusteella ettemme pysty kommunikoimaan asiasta. Ei meidän perustarpeemme ole kaukana toisten nisäkkäiden vastaavista, silti oletat, että lehmä suotuisi tuollaiseen järjestelyyn, jos tietäisi kohtalonsa.

        Tuon etiikan objektiivisuuden voi jo unohtaa - ylempänä oli mainiosti selitetty.

        >>Mahdollisuus päättää että aiheutammeko kipua tuntevalle eläimellemme velvoittaa meitä pyrkimään välttämään tunteville eläimille kivun aiheuttamista niin pitkälti kuin muut tärkeämmät eettiset velvollisuutemme sen sallivat.>>

        Mitähän ne lihansyönnin kohdalla mahtavat sinulla olla nämä tärkeämmät "eettiset velvollisuudet", jotka menevät kivun tuottamisen edelle? Maku, tottumus,..


    • 818

      ''Onko mikään objektiivisesti eettisesti väärin?''
      En usko.

      Ps. Miksi et käyttänyt edellistä aloitustasi aiheesta?

      • was.man.nicht

        Mitä tarkoitetaan käsitteellä objektiivinen?


      • was.man.nicht kirjoitti:

        Mitä tarkoitetaan käsitteellä objektiivinen?

        Niin, vastaus riippuu pitkälti siitä että puhummeko nimenomaan tekojen objektiivisesta eettisyydestä vai teon ympärillä vaikuttavien olosuhteuden vaikutuksesta teon eettisyyteen objektiivisesta näkökulmasta.

        Se kuka tekee kenelle mitä ei vaikuta teon objektiiviseen eettisyyteen mutta se vaikuttaa hyvinkin merkittävästi teon eettiseen objektiiviseen olemukseen.


      • näinkö.se.on
        shadowself kirjoitti:

        Niin, vastaus riippuu pitkälti siitä että puhummeko nimenomaan tekojen objektiivisesta eettisyydestä vai teon ympärillä vaikuttavien olosuhteuden vaikutuksesta teon eettisyyteen objektiivisesta näkökulmasta.

        Se kuka tekee kenelle mitä ei vaikuta teon objektiiviseen eettisyyteen mutta se vaikuttaa hyvinkin merkittävästi teon eettiseen objektiiviseen olemukseen.

        Eli objektiivinen on vain subjektiivisuuksien keskiarvo? Moraali on huutoäänestyskysymys?


      • näinkö.se.on kirjoitti:

        Eli objektiivinen on vain subjektiivisuuksien keskiarvo? Moraali on huutoäänestyskysymys?

        Puhumme etiikasta, emme moraalista.

        Se että tiedämmekö varastamisen olevan väärin ei vaikuta siihen että onko varastaminen objektiivisesti väärin.

        Mutta on objektiivisen eettisyyden kannalta melkoinen ero sillä että tiedämmekö varastaessamme varkauden olevan väärin.

        Kyse ei ole subjektiivisuuden keskiarvosta vaan siitä miten toimimme objektiiviseen todellisuuteen suhteutettuna, eli millä perustein tekomme teimme.

        Ihminen joka ei tiedä kaupasta tuotteen vieminen maksamatta on varastamista tekee objektiivisesti pienemmän rikkeen kuin ihminen joka tekee saman teon tietosena että kyseessä on varastaminen.

        Molemmissa on objektiivisesti kyse varastamisesta joka on eettisesti väärin mutta nämä kaksi tekoa ovat eettisyyden kannalta objektiivisesti erilaisia eikä siihen vaikuta mitenkään ihmisten mielipide kyseisestä teosta. Se että teot tehtiin objektiivisesti eri lähtökohdista tekee niistä myös eettisesti objektiivisella erilaisia tekoja,

        Tekojen erilaisuus ei ole vain subjektiivinen vaan perustuu objektiivisiin tosiseikkoihin. Jokainen varkaus joka tapahtuu tekijän tietämättä kyseessä olevan varkaus on eettisesti objektiivisesti sama teko ja jokainen tietoinen varkaus on eettisesti objektiivisesti sama teko vaikka tietämättään varkauden tekeminen ja tietoisesti varkauden tekeminen eivät olekaan objektiivisesti eettisesti sama asia.

        Monen asian suhteen on helppoa päätellä missä se objektiivisesti eettisen teon raja menee, kuten vaikkapa raiskauksen kohdalla, mutta joidenkin asioiden suhteen objektiivinen eettinen totuus on vaikeampi päätellä ja jos meillä ei olekaan muuta kuin subjektiivisiä käsityksiä asiasta tiedossamme.


    • fda

      Objektiivista hyvää ei ole, mutta ihmisen kantilta mielestäni voidaan lähestyä objektiivisuutta. Kultainen sääntö on hyvä pohja, jonka päälle rakentaa. Sanoisin, että se on ihmisen luontaisen empatiakyvyn ja elämänviisauden tuottama ohjesääntö, sen takia se on keksitty lähes kaikkialla jo muinaisina aikoina.

      • Jopa monilla eläimillä on sen verran kykyä ymmärtää oikeudenmukaisuutta ja kykyä empatiaan että kyseisen lajin edustajien kesken vallitsee selkeät lajinsisäisesti objektiiviset eettiset säännöt.


      • muistelin.tässä

        "Kultainen sääntö"

        Niin fda, oliko se jossakin kirjassa, muistatko.. mikähän kirja se oikein oli?


      • fda

        "Niin fda, oliko se jossakin kirjassa, muistatko.. mikähän kirja se oikein oli?"

        Et sitten lukenut viestiäni ajatuksen kanssa.


      • fda

        On myös mahdollista, että et ole niin sivistynyt tietääksesi että "se on keksitty lähes kaikkialla jo muinaisina aikoina".

        Wikipediasta muutama:
        Brahmalaisuus: Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa.
        Buddhalaisuus: Älä satuta toisia tavoilla, joita et itsekään halua kokea.[13][3]
        Hindulaisuus: Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.[3]
        Taolaisuus: Pidä naapurisi hyötyä kuin omana hyötynäsi ja hänen menetyksiään kuin omina menetyksinäsi.[3]
        Zarathustralaisuus: Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi.[3]

        Jossain oli kokoelma missä oli muutaman kymmenen uskonnon tai filosofian sama kultainen sääntö. Missäköhän kirjoissa se sääntö siis on ollut? Kapeakatseinen tietysti voi luulla, että Raamatussa olisi jotain ainutlaatuista etiikan suhteen.


      • muistelin.tässä kirjoitti:

        "Kultainen sääntö"

        Niin fda, oliko se jossakin kirjassa, muistatko.. mikähän kirja se oikein oli?

        Kristityt lisäksi ovat ymmärtäneet koko kultaisen säännön väärin.

        Sen oikea muoto ei ole "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" vaan "Älkää tehkö muille mitään mitä ette itsellenne halua tehtävän"

        Ero on siinä että oikea muoto huomioi myös sen että kaikki eivät halua samoja asioita ja sitä meidän tulee kunnioittaa samalla tavalla kuin odotamme omaa mielipidettämme kunnioitettavan.

        Kristittyjen muoto sallii sen että toiselle voi tehdä asioita joita tämä halua tälle tehtävän sillä verukkeella että tämän uskotaan myöhemmin olevan kiitollinen siitä että kristitty rikkoi tämän tahtoa.

        Siihenhän koko sanan levittäminen tuntuu perustuvan näillä, kiusataan ja painostetaan ihminen kristinuskoon vaikka väkisin, hän tulee vielä kiittämään suuresta avusta jonka kristityt "rakkaudella" hänelle antoivat. Ihminen pitää ohjata oikealle tielle vaikkei tämä olisi edes kiinnostunut oikealle tielle päätymisestä, ei siinä "autettavan" oma mielipide mitään merkitse.


      • missä.oli.ensin
        fda kirjoitti:

        On myös mahdollista, että et ole niin sivistynyt tietääksesi että "se on keksitty lähes kaikkialla jo muinaisina aikoina".

        Wikipediasta muutama:
        Brahmalaisuus: Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa.
        Buddhalaisuus: Älä satuta toisia tavoilla, joita et itsekään halua kokea.[13][3]
        Hindulaisuus: Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle.[3]
        Taolaisuus: Pidä naapurisi hyötyä kuin omana hyötynäsi ja hänen menetyksiään kuin omina menetyksinäsi.[3]
        Zarathustralaisuus: Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi.[3]

        Jossain oli kokoelma missä oli muutaman kymmenen uskonnon tai filosofian sama kultainen sääntö. Missäköhän kirjoissa se sääntö siis on ollut? Kapeakatseinen tietysti voi luulla, että Raamatussa olisi jotain ainutlaatuista etiikan suhteen.

        Nuohan ovat kaikki uudempia uskontoja kuin Raamattu.


      • mitäää-vitt
        shadowself kirjoitti:

        Kristityt lisäksi ovat ymmärtäneet koko kultaisen säännön väärin.

        Sen oikea muoto ei ole "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" vaan "Älkää tehkö muille mitään mitä ette itsellenne halua tehtävän"

        Ero on siinä että oikea muoto huomioi myös sen että kaikki eivät halua samoja asioita ja sitä meidän tulee kunnioittaa samalla tavalla kuin odotamme omaa mielipidettämme kunnioitettavan.

        Kristittyjen muoto sallii sen että toiselle voi tehdä asioita joita tämä halua tälle tehtävän sillä verukkeella että tämän uskotaan myöhemmin olevan kiitollinen siitä että kristitty rikkoi tämän tahtoa.

        Siihenhän koko sanan levittäminen tuntuu perustuvan näillä, kiusataan ja painostetaan ihminen kristinuskoon vaikka väkisin, hän tulee vielä kiittämään suuresta avusta jonka kristityt "rakkaudella" hänelle antoivat. Ihminen pitää ohjata oikealle tielle vaikkei tämä olisi edes kiinnostunut oikealle tielle päätymisestä, ei siinä "autettavan" oma mielipide mitään merkitse.

        ""Älkää tehkö muille mitään mitä ette itsellenne halua tehtävän""

        Tämähän ei siis kiellä esim. himokasta homomiestä yhtymästä vastentahtoiseen heteromeheen. Kuvottavaa.


      • mitäää-vitt kirjoitti:

        ""Älkää tehkö muille mitään mitä ette itsellenne halua tehtävän""

        Tämähän ei siis kiellä esim. himokasta homomiestä yhtymästä vastentahtoiseen heteromeheen. Kuvottavaa.

        Jos minä en tee mitään mitä en halua itselleni tehtävän, se sisältää automaattisesti kaiken mitä muut eivät halua itselleen tehtävän koska en itsekään halua että minulle tehdään mitä minä halua itselleni tehtävän.

        Jos heteromies on vastentahtoinen yhtymiseen himokkaan homomiehen kanssa, se estää homomiestä yhtymästä heteromieheen. Lähtökohta on se ettei tehdä toiselle mitään mitä tämä halua.

        "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" sen sijaan sanoo että jos olet masokisti ja haluat tuntea kipua, silloin sinulla on oikeus tuottaa myös muille kipua niin paljon kuin vain haluat.

        Kristittyjen käännytystyön pohja on siinä että kristitty ajattelee haluavansa tulla kristityksi käännytetyksi keinolla millä hyvänsä jos tämä olisi ei-kristitty joten tällä on täten oikeus ja jopa velvollisuus käännyttää ei-kristittyjä keinolla millä hyvänsä.

        Ja nuo kristittyjenhän käännytyskeinot ja niiden eettisyyshän tunnetaan kyllä erittäin hyvin.


      • joo-0
        missä.oli.ensin kirjoitti:

        Nuohan ovat kaikki uudempia uskontoja kuin Raamattu.

        Raamattu ei ole uskonto ja tuossa listassa oli vain muutama esimerkki. Englannin kielisestä wikistä:

        An early example of the Golden Rule that reflects the Ancient Egyptian concept of Maat appears in the story of The Eloquent Peasant, which dates to the Middle Kingdom (c. 2040–1650 BC): "Now this is the command: Do to the doer to cause that he do thus to you.


      • fda
        mitäää-vitt kirjoitti:

        ""Älkää tehkö muille mitään mitä ette itsellenne halua tehtävän""

        Tämähän ei siis kiellä esim. himokasta homomiestä yhtymästä vastentahtoiseen heteromeheen. Kuvottavaa.

        Oletan, että et ollut tosissasi. Jos olit, niin kerrotko oman näkemyksesi kultaisesta säännöstä ja perustelut sille.


      • 2131
        mitäää-vitt kirjoitti:

        ""Älkää tehkö muille mitään mitä ette itsellenne halua tehtävän""

        Tämähän ei siis kiellä esim. himokasta homomiestä yhtymästä vastentahtoiseen heteromeheen. Kuvottavaa.

        Taas kristityllä homoilu mielessä. Aika outoa.


      • fda
        2131 kirjoitti:

        Taas kristityllä homoilu mielessä. Aika outoa.

        Nehän näillä fundiksilla tuntuu olevan mielessä 24/7.


      • Epäjumalienkieltäjä
        muistelin.tässä kirjoitti:

        "Kultainen sääntö"

        Niin fda, oliko se jossakin kirjassa, muistatko.. mikähän kirja se oikein oli?

        Tuo löytyy ainakin muinaisilta egyptiläisiltä, kunfutsealaisilta, Toorasta, Raamatusta ja Koraanista.

        Sääntö on yleisinhimillistä omaisuutta koska sen perusta on koodattu geeneihimme, niin että meillä on aivoissamme ns. peilisoluja ja osin niiden synnyttämänä kyky empatiaan. Ymmärrämme vaistomaisesti miltä jokin asia kanssaihmisestä tuntuu.

        Taisit kuvitella, että tähän kristyillä on joku copyright? Kannattisi kuunnella muitakin kuin pyhäkoulunopettajia ja vaahtosuisia saarnaajia.


    • ihmettelen-itsekseni

      Kokevatko monetkin tämän keskustelun antoisana? Eikö kukaan tosiaankaan ole lukenut "Itsekästä geeniä" tai "Jalouden syntyä"?

    • Epäjumalienkieltäjä

      Etiikkaa ja moraalia voidaan lähestyä myös evoluutiobiologian kannalta. Olemme pohjimmiltamme laumastamme riippuvaisia sosiaalisia eläimiä, joilla on kyky ja halu sekä yhteistyöhön että keskinäiseen kilpailuun. Jotta yhteiselo onnistuu eikä kilpailu vie kohtuuttomasti energiaa kaikilta, meillä on geeneissämme koodattuna ainakin kaksi moraalin peruspilaria: käsitys reiluudesta / oikeudenmukaisuudesta ja kyky empatiaan eli asettumiseen laumatoverimme (voidaan sanoa myös ”lähimmäisen”) asemaan.

      Tältä pohjalta kysymys oikeasta ja väärästä voidaan pelkistää kysymykseen minkälaiset ovat ne säännöt ja käsitykset oikeasta ja väärästä joiden vallitessa sinun vielä syntymättömien perillisten on hyvä elää ja kasvattaa omia jälkeläisiään. Kun mennään muutamia sukupolvia eteenpäin, niin et tiedä ovat perillisesi rikkaita vai köyhiä, menestyjiä vai vaivoin leivän syrjässä sinnittelijöitä, fyysisesti vahvoja vai heikkoja, sairaita vai terveitä jne.

      Paras etiikka ja moraali on sellainen, joka tarjoaa oikeudenmukaiset olosuhteet kaikkien (perillistesi) kannalta heidän asemastaan riippumatta. Kaikki palautuu oikeudenmukaisuuteen ja empatiaan.

      Osoituksena oikeudentunnon geneettisestä perustasta, tässä esimerkki, joka osoittaa, että muilla kädellisillä kyky sietää epäoikeudenmukaisuutta voi olla jopa heikompi kuin ihmisellä (jos haluaa skipata johdannon, niin tuossa 1:25 kohdassa alkaa tapahtua):

      https://www.youtube.com/watch?v=meiU6TxysCg

      • sicksick

        Mikä meissä ei olisi geeneistä johtuvaa - psykopatia myös.


      • Epäjumalienkieltäjä
        sicksick kirjoitti:

        Mikä meissä ei olisi geeneistä johtuvaa - psykopatia myös.

        Geeneistä eivät johdu hankitut ja opitut ominaisuudet (kulttuuri). Esimerkiksi uskonnolla voidaan tukahduttaa meidän luontaista empatiaa. Vääräuskoisia voi murhata helpommin kuin kanssaihmisiä.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomi julkaisi varautumisoppaan

      Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j
      Maailman menoa
      233
      2172
    2. Kuhmo tekisi perässä

      Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä
      Kuhmo
      10
      1808
    3. Miehille kysymys

      Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse
      Tunteet
      60
      1436
    4. Onko telepatia totta

      Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki
      Ikävä
      80
      1215
    5. Miksi kaivattusi on

      erityinen? ❤️‍🔥
      Ikävä
      61
      1075
    6. Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku

      Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.
      Forssa
      17
      1068
    7. Nainen, olen niin pettynyt

      Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään
      Ikävä
      89
      994
    8. TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."

      Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi
      Tanssii tähtien kanssa
      15
      990
    9. Haluaisin jo

      Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos
      Ikävä
      42
      834
    10. Ootko nainen jo rauhoittunut

      Vai vieläkö nousee savua päästä?
      Ikävä
      70
      832
    Aihe