Katolinen kirkko tuli maahamme vuonna 1155. Ensi vuonna on siis 850-vuotis juhlavuosi. Näyttää siltä, että lutherilainen lahko on omimassa koko juhlan itselleen yhtä varmasti kuin se miehittää katolilaisten keskiajalla rakentamia kivikirkkoja! He koreilevat lainahöyhenissä ja katsovat olevansa sama "Suomen kirkko" kuin keskiajan katolinen kirkko Suomessa. Todellisuudessa Paarma ei istu pyhän Henrikin istuimella. Hän ei ole edes saman Jeesuksen Kristuksen ja Hänen pyhien apostoliensa elämäntyön seurauksena syntyneen katolisen kirkon jäsen. Hän seuraa Lutheria ja kieltää samalla apostolisen kirkon. Lutherilaisuus tuli Suomeen vasta 1500-luvulla. Sillä ei ole mitään juhlittavaa ensi vuonna.
850 vuotta
Marie
292283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
entinen lut(h)erilainen, sisar Marie?!?
Mutta ylimielisyyden traumasta hän ainakin kärsii pahasti. Besserwisserinä omille ja vieraille. Pahantahtoinen. Ei hyvä.
kipee tapaus ja pahaa tahtoa pullollaan. Huonoa mainosta nykykirkolleen, todella huonoa mainosta!
Dominikaani-isä Martti Voutilainen puhui aikoinaan varsin kunniottavasti luterilaisesta kirkosta, joka hänellekin oli kasteen antanut ja kristillisen uskon perusteet opettanut.
Isä Martti luonnehti Suomen luterilaista kirkkoa "sanan ja sakramentin kirkoksi..."
ja sama koskee muitakin suomalaissyntyisiä katolilaisiamme kirkon palveluksessa, esimerkiksi isä Teemua ja Vimparia. Luterilaisen kirkon jäseniksi heidätkin kastettiin ja luterilainen kirkko opetti heille kristinuskon kauneudesta ja sakramenttien pyhyydestä. Se, että vaikkapa arkkipiispa Paarma on luterilaisen kirkon korkein paimen Suomessa, ei todellakaan tee hänestä apostolisen opin vastustajaa. Lienee aivan luonnollista silloin, ettei hän ole room.kat. kirkon jäsen! Apostolisen uskon tunnustavat luterilaisetkin ja kuuluvat yleismaailmalliseen Kristuksen kirkkoon, Herramme seuraajien joukkoon. Marien pitäisi ensin hieman perehtyä asioihin, ennen kuin kirjoittaa provokatiivisia tekstejään. Niitä kun lukee, niin allekirjoittaa puheet listan tason notkahduksesta. Ut unum sint!
saanut päähäsi, että vain roomalaiskatolinen kirkko olisi jollakin tapaa Kristuksen oma kirkko? Mitä vastaat ortodokseille, jotka selittävät samaa omasta kirkostaan? Eiköhän kuule jokainen kastettu kuulu Kristuksen perheeseen. Eikä kukaan ole katolisia kivikirkkoja vallannut, olisit iloinen että ne ovat jatkuvasti jumalanpalveluskäytössä. Eihän surkean pienellä ja köyhällä katolisella kirkolla Suomessa olisi varaa niitä ylläpitää ja kunnostaa. Eihän meillä ole edes seurakuntalaisia ja pappeja niitä käyttämään, täyttämisestä puhumattakaan. Uskomatonta soopaa taas kerran. Marie, opettele rakastamaan lähimmäisiäsi, äläkä nimittele heitä "lutherilaisiksi lahkolaisiksi" kun kumpikin sana on väärä.
"Juventus 1/2001
Juventus Catholica ry:n tiedotuslehti. Päätoimittaja Teemu Heiramo.
Juventus Catholica rf:s informationsblad. Chefredaktör Teemu Heiramo.
Meillä on taas paimen
Pyhän Andreaan päivänä 30.11.2000 saivat Suomen katolilaiset kuulla kauan kaivatun uutisen: Pyhä Isä on nimittänyt meille uuden piispan, isä Józef Wróbelin. Yli kahden vuoden odotuksen jälkeen on pyhän Henrikin istuin taas saanut haltijan ja Suomi esipaimenen. Samaa iloa on katolinen kansa saanut maassamme aiemmin kokea vain kolmasti reformaation jälkeen. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1923, kun Michael Buckxista tuli Helsingin vikariaattikunnan piispa.
Haluamme tämän Juventus-lehden numeron myötä tervehtiä Suomen 27. piispaa Józef Wróbelia msgr Carlingin Maunu Tavastin kunniaksi laatiman juhlarunon osuvin sanoin: Arpasi Herralta heitetty on, / kutsumus valmistettu: / Kristuksen alttarin palvelohon / olet maailmasta eroitettu. Paimennat lampaita Kristuksen / saloilla Suomen maamme, / isänä köyhien, kärsivien / puolustat oikeuttamme. Herran haavoja tutkistelet, / alttarin uhria kannat / valvoen, paastoten rukoilet / templille lahjoja annat. Tervetuloa Suomeen, Teidän Ylhäisyytenne!
JC-läisillä on kuitenkin toinenkin syy todeta saaneensa taas paimenen. Viime marraskuussa hiippakunnan asiainhoitaja nimitti JC:n uudeksi moderaattoriksi isä Manuel Pradon, joka seuraa tehtävässä Puolaan palannutta isä Stanislaw Klinowskia SCJ. Isä Manuel debytoi jo viimesyksyisellä leirillä Stella Mariksessa ja tapaammekin hänet tänä keväänä mm. nuortenilloissa, ekumeenisessa pääsiäistapahtumassa Tampereella ja kevätleirillä Kouvolassa.
Toivotamme sekä uudelle piispalle että moderaattorillemme Jumalan siunausta ja Pyhän Neitsyen suojelusta heidän tehtävissään!"
Käsittääkseni Paarma eikä kukaan muukaan ev.lut. kirkosta ole pyrkinyt eikä ole pyrkimässä tuolle arvokkalle paikalle.
Tämä oikaisuna avaukseen.
Tervessi kaikil Turust
jopas meille huumoripostin viskasit, Turust. Järkyttävää, miten täysin jossain sotienvälisessä mielikuvitusmaailmassa heiramon jutussa elellään. Kovasti naurattaa, kun piispannimityksestä niin iloitaan, äkkiäpä tuli itku lyhyestäkin ilosta tässä tapauksessa. Ja sepä vasta naurattikin, kun runossa Wrobelin hommaksi kaavaillaan "köyhien ja kärsivien isänä toimimista" ja "oikeuksiemme puolustamista". Mistäs onkaan nykyinen piispa tullut tunnetuksi: Isä Jan Aartsin kohtaloon liittyvästä oikeusmurhasta ja kerjuukirjeistään hiippakuntaisille (toisalta Fideksen kirjoituksissa, tuoreimmillaan ihan kirjeenä kotiin kannettuna). Kirjeessähän mm. annetaan köyhille hiippakuntalaisille ohje, että puhukaa vähemmän puhelimessa, että teille jää mitä antaa hiippakunnan kassaan! Oikeuden puoltaminen ja köyhien asia, eipä voisi suurempaa ironiaa keksimällä keksiä! Melkoinen löytö sinulta, Turust!
mutta kuitenkin kristittynä, kunnioitan kaikkien kirkkojen päämiehiä jotka ovat tulleet laillisesti valituksi virkaansa Suomen ja oman kirkkonsa säädösten mukaa.
Tuosta 850 vuotis juhlasta löysin tiedotteen josta lyhyt ote tässä.
"Kirkko Suomessa 850 vuotta -juhlatoimikunnassa ovat edustettuina Suomen ekumeeninen neuvosto, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen ortodoksinen kirkko, Katolinen kirkko Suomessa, Turun tuomiokirkkoseurakunta, Suomen kuntaliitto, Suomen kirjastoseura, Helsingin yliopisto, Opetushallitus, Opetusministeriö, Kirkkopalvelut sekä Museovirasto. Juhlatoimikunnan puheenjohtajana toimii arkkipiispa Jukka Paarma. (KT 5.11.2004 kh)".
Tavallista pidempi virke tuossa on. Asiasisällöstä en minä löydä moitittavaa. Olisi mukava kuulla mikä sen sisällössä oikeasti on pielessä.
ev.lut kirkon arkkipiispan nettisivujen mukaan P. Henrikin 53. seuraaja Turun piispana.
Eli tuolilla istuupi parikin piispaa - tosin eri katedraaleissa...
Katolinen kirkko on imoittanut P. Henrikin istuimella istuvan piispa Wropelin. Kyllä tämä hyvksytään ev.lut. kirkossa. Ev.lut. kirkossa ei ole mitään Pyhän Henrikin istuinta.
Ajatus perustunee tähän ev.lut. kirkon sivuilla olevaan kirjoitukseen. Tavitaan kuitenkin hieman mielikuvitusta tai pahaa tahtoa ennen kuin voidaan väittää Paarman istuvan PH:n istuimella.
"Arkkipiispan viran historia
Piispa Henrik saapui Suomeen noin 1157 järjestämään täällä jo virinnyttä kirkollista elämää. Marttyyrikuoleman kärsinyt piispa Henrik haudattiin Nousiaisiin, Suomen lähetyshiippakunnan ensimmäiseen keskukseen.
Paavin kirje vuodelta 1259 puhuu ensimmäistä kertaa Turun piispasta (episcopus Aboensis). Aikaisempia piispoja kutsuttiin Suomen piispoiksi.
Suomen lähetyshiippakunta ja sittemmin Turun ja Viipurin (vuodesta 1723 Porvoon) hiippakunnat kuuluivat vuonna 1164 perustetun Upsalan arkkipiispanistuimen alaisuuteen Ruotsin vallan päättymiseen 1809 asti.
Ruotsissa piispan virka säilyi uskonpuhdistuksen jälkeen (Laurentius Petrin kirkkojärjestys 1571). Upsalan piispa säilytti arkkipiispan nimen. Arkkipiispa oli ensimmäinen piispojen joukossa, primus inter pares. Hän johti puhetta valtiopäivien pappissäädyssä ja kirkkoa edustavissa kokouksissa.
Aleksanteri I vahvisti Porvoon valtiopäivillä 1809 luterilaisen opin ja takasi kirkon piispallisen järjestyksen. Uskonpuhdistuksen 300-vuotisjuhlassa Turun piispa korotettiin arkkipiispan arvoon, Turun ja Suomen arkkipiispaksi.
Luterilaisista kirkoista arkkipiispan virka on Ruotsin ja Suomen lisäksi Viron ja Latvian kirkoissa.
Arkkipiispa Jukka Paarma on 53.Turun piispa ja kolmastoista Turun arkkihiippakunnan ja Suomen arkkipiispa."
minkälaisissa lainahöyhenissä Rooman paavi astelee?
Roomalaiskatolisen kirkon sadistiset huijarit ovat tulleet tänne väkivallalla:
Murhanneet 2000 suomalaista, pakottaneet rakentamaan kirkkoja(suomalaiset ovat kirkot rakentaneet, joten on suomalaisten asia, mihin niitä käytetään).
Henrik tappoi lallin vaimon ja raiskasi tämän tyttären.
Roomalaiskatoliset kykenevät pitämään tuollaista sairasta kriminaalia pyhänä!
"Henrik tappoi Lallin vaimon ja raiskasi tämän tyttären"
Todista!
Taisi se Lalli olla se murhamies. Jossain päin Suomea häntä taidetaan oikein ihaillakin.
Historioitsijat ovat selvittäneet asian, joten minun ei tarvitse.
Jo kokonaan toinen asia on sitten, että kuka pystyisi selittämään ns. yliluonnolliset valheet todeksi, mitä liitetään raiskaajamurhaaja henrikin hiippaan ja muihin päättömiin taruihin,mitä hänestä aikoinaan on valehdeltu.
Ketkä historioitsijat?
Missä teoksissa asiasta kerrotaan?
"Henrik tappoi Lallin vaimon ja raiskasi tämän tyttären"
Nimimerkki huu taitaa nyt kyllä panna ihan omiaan. Viitteitä, kiitos!
Marie puhuu oikeaa asiaa. Luterilainen kirkko on aina yrittänyt hämärtää historiallisia tosiasioita ja esittää itsensä apostolisten kirkkojen (katolinen ja ortodoksinen) vertaisena ja jatkajana vaikka se on vain Lutherin keksimä ja Suomeen ahneen ruotsalaisen tyrannikuningas Kustaa Vaasan hallinnollisin pakkokeinoin tuoma protestanttinen ja harhaoppinen lahkokirkko. Lut. kirkolla ei tosiaan ole mitään juhlittavaa. Koska lut. kirkon papit ja piispat eivät noudata apostolista sukkesiota niin heidän sakramenttinsakin ovat pelkästään teatteria.
olisi kataluudella houkuteltu maksajaksi näihinkin pileisiin. Nimittäin kysymyksessä ei ole läheskään pikkusummat. Eivät piispa Wrobelinkaan yliopistollisesta viranhoidostaan saamilla varoilla sentään aivan kaikkia kekkereitä kyetä kustantamaan.
Päätösvaltaa katolinen kirkko valmistelutomikunnassa kyllä käyttää muiden kirkkojen tavoin. Minusta se on hyvä ja ekumeeninen kädenojennus Suomessa olevalle katoliselle kirkolle. Luulisinpa jopa Turun tuomiokirkon olevan juhlatoimikunnan käytössä.
Omat henkilökohtaiset kustannuksensa piispa Wropel kyllä hoitaa aivan omasta pussistaan. Eipä taida Suomen maassa olla muita sellaisia piispoja. Vai onko?
Tevessi muute Turust sulleki, ja koet ny sääki eres hiuka rauhottu. Kyl sääki siihe teatteri pääse ol rauhas.
Plebs finnonica, en tiedä, mistä sinä olet oppisi saanut, mutta minulle on ainakin opetettu, että luterilaisia ei saa nimittää lahkolaisiksi. Katolisen näkemyksen mukaan on oikeampaa puhua luterilaisesta liikkeestä kirkon sisällä. Muista, että luterilainen on kasteensa perusteella jo liitetty kirkkoon. Kun luterilainen kääntyy katolilaiseksi, hänet vain otetaan katolisen kirkon täyteen yhteyteen.
Myös on opetettu, että ei ole syytä epäillä, etteikö hyvä Jumala antaisi luterilaisille papeille ja piispoille kaikkea sitä, mitä luterilaiset paimenilleen pyytävät. Ero on vain siinä, että katolinen kirkko pyytää Jumalalta enemmän esimerkiksi pappeja vihkiessään.
kirkolla Pohjoismaissa on apostolinen suksessio. Se on säilynyt piispanvihkimyksissä reformaation aikojen läpi ja sen jälkeen. Älä kirjoita pelkkien ennakkoluulojen varassa.
tiedät, että olisi todella niin, että Wrobel maksaisi "henkkoht. kulunsa" (mitkä henkkoht. kulut?) omasta pussistaan. En ole koskaan nähnyt luotettavia tietoja hiippakunnan taloudenpidosta enkä osaa suhtautua tuohon väitteeseen kuin piispanmielisten propagandana. On näet luonnoton tilanne, että piispa hoitaa mieluummin palkallista professuuriaan Puolassa kuin piispantehtäviään Suomessa. Tätä ongelmaa luultavasti on koetettu tehdä "mediakelpoisemmaksi" sepittämällä satua piispasta joka makselee popsinakkinsa omasta palkastaan. Normaalisti kun piispa sitoutuu ja paneutuu piispantehtäviinsä siinä maassa, missä on piispana, opettelee maan kielen ja elää siellä osana hiippakuntaa. Silloin ei tarvitse mukeltaa epämääräisyyksiä siitä, mihin piispa työtulonsa käyttää. En siis usko, että propagandistinen väite pitää paikkansa, mutta totta on, että eipä taida tästä maasta löytyä toista piispaa, joka viihtyisi yhtä paljon sivuhommissa ja paneutuisi varsinaisesta hiippakunnastaan huolehtimiseen yhtä vähässä määrin kuin Wrobel. Toimittakaa luotettavat paperit kaikkien nähtäviksi siitä, mitä ovat nämä henkilökohtaiset menot ja miten maksuvastuu jakautuu piispan ja muun hiippaunnan kesken. Pelkkää Prawdan väitettä en usko.
Olet oikeassa. Luonnehtiessaan aikoinaan Suomen luterilaista kirkkoa, dominikaani-isä Martti Voutilainen tähdensi, että luterilainen kirkko saa esim. vihkimyksissään Jumalalta juuri sen, mitä se pyytää.
Isä Martti tähdensi luterilaisen kirkon olevan Sanan ja Sakramentin kirkko. Katoliselta kannalta katsoen han piti luterilaista papinvirkaa lähinnä diakoninvirkaa vastaavana...
internetistä, minkäsuuruisia palkat ovat Puolassa kokopäivätyöstä (keikkatöistä puhumattakaan) ja mitä toisaalta maksavat lentoliput Puolaan ja takaisin, niin herää epäilys, jääkö piispa edes plussan puolelle. Ehkä sentään, mutta tuskin sillä maksetaan ruokaa, kotiapulaisten (birgittalaissisarten) palkkioita, lämmitystä, niitä puheluja, joista pitäisi tätä nykyä tinkiä, sähköä...
varovaisen toiveikas, että kyllä ne Puolankin yliopistot ovat semmoisen käytännön omaksuneet, että kun proffa tai joku muu viskaali paikalle lentää tai junailee (tms.) virkaansa ja opetustaan hoitamaan, niin yliopisto maksaa hommista käypäsen palkan ja korvaa itsestäänselvästi matkakulut. Joten ei niitä lentoja piispan palkkarahoista makseta.
kirkko Suomeen todellakin vasta v.1155? Olen näet lukenut historiasta, että 1100-luvulla Länsi-Suomessa oli jo siirrytty kristilliseen hautauskäytäntöön. Siis kristinusko tuli lännestäkin ENNEN RUOTSALAISTEN SUOMEN VALTAUSTA maahamme. Etteivät vain tanskalaiset ja saksalaiset olleet silloin asialla? Pitääkö meidän uskoa hamaan iankaikisuuteen asti mitä RUOTSALAISET VALLOITTAJAT meille tuputtavat?
Vuonna 1054 kristikunta jakautui idän ortodoksiseen ja lännen roomalaiskatoliseen kirkkoon. Jakautumisen johdosta alkoi kummankin kirkon välillä kilpailu oman vaikutusalueen laajentamisesta.
Vaikka aatteet olivat jalot, olivat ristiretket pääasiassa sota- ja ryöstöretkiä uskonnon nimissä. Myös Itämeren kansat, monien muiden tavoin, joutuivat kummankin kirkon kilpailun kohteeksi. Näin ollen itämeren alueella asuvat saivat käännytystä sekä idästä eli Venäjältä, että lännestä, jossa käännytystä johdettiin Ruotsista.
Ortodoksien päämajana toimi Venäjällä Novgrod. Ortodoksit tekivät sieltä käsin kiihkeästi lähetystyötä. Tähän länsi vastasi samalla mitalla käynnistämällä ristiretkiä. Kumpikaan kirkoista ei saanut vihamielistä vastaanottoa koska kansat Itämerellä olivat pitäneet aiemminkin yhteyttä kristityihin maihin kaupankäynnin yhteydessä.
Ensimmäinen ns. ristiretki Suomeen tapahtui vuonna 1155. Kyseisenä vuonna Ruotsin silloinen kuningas ja hänen mukanaan Suomen piispaksi nimitetty piispa Henrik matkustivat Ruotsista Kokemäelle, joka oli tuohon aikaan Suomen asutuinta aluetta.
Koska suomalaiset olivat olleet jo aiemminkin yhteyksissä kristittyihin maihin, ei suurempia taisteluja käyty kristittyjen saapuessa. Tämä ensimmäinen ristiretki ei kuitenkaan onnistunut suunnitelmien mukaan. Kun kuningas palasi Ruotsiin jäi Piispa Henrik Suomeen täyttämään tehtäväänsä järjestelemällä Suomen kirkollisia oloja. Hänen työnsä päättyi kuitenkin ennen aikaiseen kuolemaan.
Taru kertoo piispan pyytäneen ruokatarpeita talonpoika Lallin kartanosta. Lallin emäntä Kerttu suhtautui ynseästi matkamiehiin. Tarvittavat ruokatarpeet kuitenkin saatiin, ja hevonenkin sai heinänsä. Tämän kaiken piispa maksoi asianmukaisesti.
Lallin palattua kotiin Kerttu kertoi matkamiesten ottaneen tarvitsemansa ruokatarpeet ilmaiseksi. Lalli suuttui ja lähti kirveen kanssa tavoittamaan piispaa. Henrik aavisti kuolemansa lähestyvän ja pyysi palvelijaansa panemaan hänen ruumiinsa rekeen. Sinne asti, minne härät jaksoivat rekeä vetää, piti rakentaa Suomen ensimmäinen kirkko.
Piispan viimeinen toive toteutettiin ja härkien pysähdyspaikkaan Nousiaisiin rakennettin kirkko. Lalli surmasi piispa Henrikin kirveellään Köyliön järven jäällä ja palasi aikanaan kotiinsa piispan hiippa päässään. Kun hän yritti riisua sitä, irtosivat hiukset sekä liha sen mukana. Loppuikänsä Lalli eli hiirten vainoamana ja hukkui lopulta järveen.
Että tällaisen tarinan muistoa me juhlimme. Varmasti tiedetään kristinuskon tulleen maamme alueele ainakin suunnilleen noihin aikoihin.
Minun puolestani avaaja saa pitää itsellään koko juhlan. Hänellä on varmaankin minua enemmän osuutta noihin tapahtumiin. ;)
Tervessi vaa Turust!
... "vakiintunut tapa uskoa" kovinkin yleinen kirkkohistorian tutkimusmenetelmä? Jos on, niin VOI kirkkohistoriaparkaa!
Lainaan museoviraston mykyisen pääjohtajan Paula Purhosen tekstiä kirjasta Kirkko kulttuurin kantajana, s. 12 (julkaisijat kirkkohallitus ja museovirasto 2000, toim. Nina Lempa):
" I ristiretkestä ei ole säilynyt samanaikaisia dokumentteja lainkaan. Vanhimmat sitä koskevat kirjalliset lähteet ovat kirkollinen Pyhän Henrikin legenda, joka on säilyneessä muodossaan vakiinnutettu 1290-luvulla, jolloin hänen jäännöksensä siirrettiin juhlallisessa translaatiossa vastavalmistuneeseen Turun tuomiokirkkoon. Toinen lähdeaineisto on ilmeisesti Köyliössä syntynyt Pyhän Henrikin surmaruno, joka on ensimmäisen kerran merkitty muistiin vasta 1600-luvulla. 1150-luvulla tapahtuneeseen yritykseen saattaa Varsinais-Suomi Ruotsin ja samalla kristillisen kirkon yhteyteen ollaan kuitenkin taipuvaisia uskomaan, samoin pyrkimykseen korjata vuosisadan puolivälissä tapahtunut epäonnistuminen parin vuosikymmenen kuluttua."
Useimmat nykyiset keskiajan historian tutkijat Suomessa pitävät piispa Henrikiä historiallisena henkilönä. Käsitys pohjautuu paljolti juuri "vakiintuneeseen tapaan uskoa" eli yllä mainittuihin legendaan ja surmarunoon. Ei niitä tyhjästä keksitty, vaikka ne ovatkin aluksi säilyneet "vain" suullisena perinteenä.