Huomenta vähän myöhäistä nyt

Joskus ne unitunnit on otettava takaisin jotta saapi nukkua pitempään

Mäkin näin unta susta...tai, tietenkin siitä, jota mä rakastan, mutta on vain hauskempi kirjoittaa 'sä' -muodossa.

Mun suurin lohtu on nähdä edes untenmailla, mutta kun ei näe pitkään aikaan, aamut ovat moninverroin kiduttavampia siksi, että tavallisen väsymyksen lisäksi, joka aamu sut viedään multa pois ja siihen pettymykseen, että et sä oikeasti halannutkaan mua, on joka aamu yhä kipeämpää herätä. Sitten kun nähdään oikeasti, tuntuu kuin annettaisiin aavikkoon eksyneelle tilkkanen vettä ja taas olen onnellinen, kun saan vähän aikaa istua sun vieressä.

No mutta nuo kengät olisikin tosi kiva nähdä! Mä olen koittanut olla ajattelematta hempeilyjä sun kanssas, että olis helpompi olla, mutta kerran mä tahdoin halata ja suudella sua niin kovasti, että en pystynyt sulkemaan ajatusta pois mielestä. Toljotin sua varmaan minuutin ja ajattelin, että, mitenkähän mä muuten pussaisin tuota? Pitäiskö mun kyykistyä, vai kumartua? Vai pussaisinko vain päälaelle. Tulin siihen päätökseen, että paras olisi varmaan nostaa sut syliin ja pussata sitten oikeen kunnolla.

Sitten mä havahduin takaisin maan pinnalle ja silmät kuivuneina säikähdin, että et kai sä huomannut, kun mä vahtasin kuin mieltä vailla.