Miten määrittelet käsitteen jumala?

Jumala oli aikanaan helppo selitys kaikelle mitä ei ymmärretä. Ymmärryksen kasvaessa jumalakin kutistuu, kunnes viimein häviää suunnilleen olemattomiin. Hiukan sama juttu yliluonnollisen kanssa. Se mikä oli vaikkapa sata vuotta sitten yliluonnollista, ei välttämättä enää nykyään sitä ole.

Tuo ensimmäinen sanakirjamääritelmä on koko lailla se, miten minä asian näen - en ole nähnyt syytä kehittää sanalle uutta merkitystä. Sitten toki kutakin jumalaa erikseen voi määritellä lisää, mutta kokonaisuutena tuskin kovin paljon yhdistäviä tekijöitä löytyy, kirjo on laaja.

Yliluonnolliseen en usko. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mielestäni kaikki tällä hetkellä selittämättömät asiat olisivat automaattisesti epätosia, vaan emme vain edelleen tiedä kaikesta kaikkea. Ihan kuin joskus salama tai maanjäristys olivat jumalten tekosia, niin joku muu tällä hetkellä 'outo ilmiö' on huomisen arkipäivää. En kuitenkaan veisi niin pitkälle, että kaikki 'yliluonnollinen' olisi sikäli todellista, että sille löytyisi arkipäiväinen selitys myöhemmin, vaan iso osa varmaankin johtuu ihan mielikuvituksesta. Puhun vain omasta puolestani, en kollektiivisen The Ateistin.

Yliluonnollinen ja jumala eivät ole samoja käsitteitä. Yliluonnolliseenhan lasketaan esimerkiksi poltergeist, kummitukset sun muut ilmiöt, joita tuskin taas kukaan jumalina pitää.

Miten itse asiasta ajattelet?

"1. tav. persoonallisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ym. 2. mm. kristinuskossa palvottava korkein olento, Luoja, Herra, Kaikkivaltias."
Minun nähdäkseni tämä kattaa oman ateismini, eli sen etten usko mihinkään persoona jumalaan. Huomionarvoista on kohta "2. mm." Eli muun muassa, joka tarkoittaa että kysymys on kaikista muistakin persoonajumalista kristinuskon Jumalan lisäksi.
On muitakin asioita, joihin en usko, esimerkiksi vaikka karman laki ja erilaiset persoonattomat elämänvoimat ja maailmanhenget, henkiolennot, horoskoopit ja huuhaat, mutta niihin uskomattomuus ei kuulu ateismin piiriin.

Mielestäni ei ole tarvetta tietää mitä jumalan käsite pitää sisällään. Yleensä ihmisillä on kuitenkin jonkinlainen "haju" siitä mikä on kristinuskon ja islamin jumala. Se jo riittää kun ei tähän usko, jos ei tunne käsitteitä laajemmin. Jos tietää useampia niin silloin riittää että ei usko mihinkään teistiseen jumalaan.

Kielitoimiston määritelmän mukaan jumalalla tarkoitetaan ainoastaan teistisiä jumalia. Sekaannuksia voi tulla, kun jonkinlaiseen ei-persoonalliseen jumalaan, vaikka Brahmaniin, uskova tarkoittaa Jumalalla jotakin luonnollista, kuten luonnonlakeja tai kaikkea fyysistä materiaa ilman mitään tietoista tai persoonallista komponenttia.

En itse määrittele jumalaa mitenkään erityisesti, koska en usko mihinkään sellaiseen jota pitäisin jumalana.

Tuosta kielitoimiston määritelmästä käy hauskasti ilmi, että kristinuskon ja islamin(ei juutalaisuuden) tyypillinen versio Saatanasta on myös, määritelmän mukaan, jumala.

Minä lähtisin siitä jumaluuden määritelmän suhteen että kyseinen olento määrittelee itsensä jumalaksi eikä ole saman tasoista tai korkeampaa olentoa joka tämän kiistäisi. Jumala voi olla myös haluamattaan jumala jos tätä korkeampi tahon tämän luokittelee jumalaksi.

Käytännön tasolla jumala on hyvin subjektiivinen käsite johon liittyy oleellisesti minusta palvominen, miksi pitää sellaista mitä ei palvo jollain tapaa edes jumalana? Ja kun meillä ei kuitenkaan mitään keinoa varmistua minkään henkiolennon jumaluudesta sillä jokaisen jumalaksi itseään väittävän tahon yläpuolella voi olla jokin taho joka kiistää tämän jumaluuden.

Monet yhdistää jumaluuden luomiseen mutta monet tunnetut jumalat eivät ole mitenkään maailman luomiseen osallistuneet vaan usein se on edellisen sukupolven jumala joka luomistyön teki.

Asiaa hämmentää vielä kristinuskon kolminaisuusoppi. Hämmentävää kuin yhtälöön lisätään vielä pyhä henki. Emeritus piispa Juha Pihkalan määritelmän mukaan PH on eräs Jumalan ilmenemismuoto.

Onnekseni minun ei tarvitse määritellä käsitettä jumala.

Sanoihin on kyllä helppo hukkua: jumala, yliluonnollinen, synti, materialismi, empiirinen, mitä noita nyt on.
Kaikki käsitteet ovat kuitenkin vain ihmistekoisia representaatioita ihmisten hahmottamista asioista. Ne eivät ole asia itse. Käsitteiden tai sanojen olemukseen kuuluu kuitenkin myös se, että ne itsessään ohjaavat hahmottamista.

Mutta miten minä määrittelen jumalan? Luultavasti kahdella tai kolmella eri tavalla.

Ensin lapsuudesta asti tuttu kristinuskon jumala, se Jumala.
Kun puhutaan jumalasta, tämä hahmo on aina pelissä mukana. Se täytyy tietoisesti ohittaa, päästäkseen käsiksi muihin määritelmiin. Kristinuskolla ja sen muokkaamilla käsitteillä on edelleen kova dominanssi Suomessa.

Toiseksi, yleisemmällä tasolla, kaikki nuo aloituksen määrittelemät jumalkäsitykset.
Jossain vaiheessa ymmärsin, että kaikki jumalat eivät ole kaikkivaltiaita luojajumalia, vaan pikemmin osastopäälliköitä, jotka johtavat oman osastonsa toimintaa. Tähän tulkintaan liittyy myös ymmärrys siitä, että jumala-kategoria voi olla liikkuva: sama entiteetti tai voima voidaan tulkita välillä jumalaksi, välillä haltijaksi tms. Luonnonuskontojen kategoriat eivät ole logiikan alaisia, vaan myytin alaisia.

Kolmanneksi laitan shamanismiin perustuvan jumala-käsityksen, johon olen saanut tutustua muutaman kirjoittan kautta, itselleni ehkä tärkeimpänä suomalainen Olavi Moilanen.
Tämän käsityksen mukaan jumalat ovat erilaisten "peruselementtien" kuvia. Näitä elementtejä voivat olla luonnonvoimat, mutta myös ihmisen psyykkiset voimat. Kuinka pitkälle näitä voimia personoidaan ihmisen ulkopuolisiksi jumaliksi, se vaihtelee jonkun verran. Shamanismin kannalta merkittävää ei kuitenkaan ole määritellä jumalia tarkasti ja perustaa jonkunlaista kategorista uskomista, vaan saada niihin toimiva yhteys.
Jos jumalat määritellään tämän näkökulman mukaan, niin mielestäni tässä on tapa ylittää ateismi-teismi-ristiriita, joka jumii tosi vai epätosi -väittelyssä.

Itse määrittelen jumalat mieluiten tämän kolmannen tavan mukaan. Se antaa minulle ison liikkumavapauden siinä, mitä ajattelen, koen ja tunnen, ilman että minun täytyy jumittaa juuri mainitsemaani tosi-epätosi-väittelyyn.
Joudun tietysti hakauksiin yhtä hyvin ateistien kuin teistien kanssa, jos he edustavat kristinuskon määrittelemää jumala-käsitettä.

"Miten sinä määrittelisit käsitteen jumala?"



Mikä tahansa entiteetti, mitä ihmiset palvovat jumalana tai luojana. Koska pidän kaikkia jumalolentoja ja taruja yhtä epätotena. Oli sitten kyse Jehvasta, Allahista ja mukaanlukien demijumalat.



"Entä mikä on yliluonnollinen? Onko jumalalla ja yliluonnollisella eroa vai voivatko ne toimia synonyymeinä?"



En näe kovin paljon eroja näiden kesken.



"Onko ateistin näkökulmasta mahdollista, että mitään yliluonnollista olisi olemassakaan?"



Riippuu miten tämä määritellään. Voihan jokin ihmeellinen asia tuntua yliluonnolliselta. Mutta onko välttämättä kyse siitä. Vaikkapa miten protonit ilmestyvät tyhjästä.




"Vai onko selittämättömässä aina kyse vain puutteellisesta näytöstä tai liian kehittymättömistä tutkimusmenetelmistä? Näin nähtynä yliluonnollinen ei olekaan sen kummempaa kuin kehityksen ja havaintokyvyn puutetta."



Ei välttämättä siitäkään, asia mikä luetaan yliluonnollisten joukkoon. Vaikkapa saunatontut tai Loch Nessin hirviö, eivät muutu todellisiksi, olipa sitten apuna miten kehittynyt teknikka vain.

Ei minun tarvitse määritellä jumalaa mitenkään. Uskovat sen jumalansa aina määrittelevät tyrkyttäessään sitä jumalaansa minulle. Pakostikin, koska muuten heillä ei olisi mitä tuputtaa. Minä sitten vain kommentoin tarjontaa, joka yleensä herättää joko suurta hilpeyttä tai syvää sääliä, yleensä molempia.

Miten määrittelisit käsitteen jumala? Jokainen uskonnollinen yhdyskunta määrittelee tuon käsitteen vähän tai paljonkin omalla tavallaan. Silloin kun itse olin kristitty niin sitä eli kunkin yhteisön kulttuurissa, jonka kautta ajatteli ja uskoi kohtaavansa Jumalan. Ev. lut käsitys oli itselläni ainakin salatusta Jumalasta jolle viimekädessä kaikesta on vastuussa, joka on rakkaus, oikeudenmukaisuus ja joka viimekädessä kääntää asiat parhain päin.

Yliluonnollisuus tarkoitti Jumalan puuttumista luonnonlait ohittavalla tavalla asioihin, jotain tuollaista.
Koska ajattelen ettei Jumalaa luultavasti ole, ainakaan mitään varmaan näyttöä ei ole minkäänlaisista Jumalista tai jumalista ja vasta aiheita uskomiselle on liikaa, niin ei ole oikein tarvetta määritelläkään koko käsitettä.

"Miten määrittelet käsitteen jumala?"

Henkilölle jumala on se, mitä henkilö pitää korkeimapana (auktoriteettinaan). Esim. jos ihminen on valmis valehtelemaan tai muuten joustamaan yleistä oikeaa ja väärää rahan vuoksi, raha on kyseisen henkilön jumala.

Kaikilla ihmisillä on jokin, mitä he pitävät jumalanaan. Jos se ei ole Raamatun Jumala, voi se olla esim. mammona.

Toinen tapa määritellä jumala on katsoa mitä ihminen omilla teoillaan palvelee. Ihminen joka valehtelee, palvelee "valheen isää" (saatanaa). Ihminen joka rakastaa (Raamatullisessa mielessä) palvelee Raamatun Jumalaa.

https://www.youtube.com/watch?v=gC3cvaZV6mI

Myös Voima täyttää jumalan määritelmän.

Voiman mahtavin voimannäyttö alkuperäisessä trilogiassa oli kun Yoda Käytti sitä nostamaan Luken X-siipihävittäjän Dagobahin suosta.

Erään laskelman mukaan Voiman maksimiteho oli tämän perusteella 19 kW eli 25 hv. Eli suunnilleen yhtä tehokas kuin Fiat 600:n kone.

Se jumalahan on niiden keksimä "jokapaikanhöylä" jonka ansioksi on kaikki vähänkin parempi asia laitettu, kun eivät muuta selitystä vähäisellä ymmärryksellään pystyneet keksimään.
Kaikki, mikä ei uskonnon katekoreaan mahtunut, on ollut pirun keksintöä, joka taasen on myös taikuudeksi mielletty, esim, sähkö ja nimenomaan hankaussähkö, joka hiukset pystyyn nostatti.
Tuntemattoman syyksi, sekä ansioksihan on kautta aikojen kaikki survottu, joista tunnetuin on edelleen se tummaa päällystakkia sekä hattua kantava henkilö.

Jumala on taitavan tarinankertojan sepite, jonka hän on keksinyt pitääkseen herkkäuskoiset tolvanat vallassaan. Jumala tajoaa mukamas ikuisen elämän, ja siksi sellaisen sadun lumoihin on helppo antautua. Ikuisen elämän saa helposti maksamalla kirkollisveron.

Jumalia ovat mielestäni kaikki ne, joita ihmiset pitävät tai ovat pitäneet historiassa jumalina. Niitä ovat teistiset eli persoonan omaavat ja ei-teistiset jumalat. Joku voi pitää vaikka kumisaapastaan jumalaan. Jumaluuden ratkaisee se, mieltävätkö ihmiset itse kohteen jumalaksi. Ulkopuolelta ei voi määritellä, että tuo on sinun/teidän jumalanne. Kuvakielellä voi tietysti sanoa, että joidenkin jumala on raha, joku palvottu ihminen tms., mutta se on kuvakieltä.

Jumalan valtakunta on meissä itsessämme oleva korkeampi tietoisuus.

Itse kutsuisin jumalaksi sellaista joka on todella kaikkivoipa. Sellaisen palvontaan tosin en näe mitään tarvetta. Sen pitäisi olla myös hyvä että edes harkitsisin jonkinlaista palvontaa.

Jos on kaikkivoipa muttei hyvä, miksi palvoa? Jos taas on hyvä muttei kaikkivoipa, miksi kutsua sellaista jumalaksi?

Kun katsoo maailman tapahtumia sekä hyvää että kaikkivoipaa ei samasta olennosta voi löytyä.

>> Moni ateisti sanoo, ettei usko mihinkään yliluonnolliseen. <<
Kuten minä, koska ensimmäistäkään todistetta mistään yliluonnollisesta ei ole esitetty.
>> Se on kuitenkin lavea määritelmä, ja sulkee pois ne ateistit, jotka uskovat johonkin yliluonnolliseen <<
Esim horoskooppeja ihan vakavissaan tutkivia ateisteja en pidä rationalisteina, mutta periaatteellisen skeptisesti yliluonnollisuuksiin suhtautuvia kyllä pidän. Eli voihan sitä periaatteellisella tasolla spekuloida vaikka puutarhatontun yöseikkailuista, niihin silti uskomatta, mutta niitä vakavissaan pohtivia en pidä.
Jos joku sanoo olevansa ateisti niin sitten on, mutta vahva epäily yliluonnollisuuksista ei tee hänestä ihan rationalistia, minun mielestäsi.

On olemassa yksi elävä Jumala. Hän on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Hän määrittää itsensä: "Minä olen"
https://www.youtube.com/watch?v=-R-larVvuTg