Aina kun vastustan jotain asiaa, sidon itseni siihen ja teen sen todelliseksi. Mistään asiasta ei pääse vastustamalla, mikään asia ei toiseksi muutu sillä. Vasta kun hellittää ajatuksensa siitä, jopa hyväksyy sen asian, niin, että se on siinä jostakin syystä ja yrittää kuunnella miksi se voi hävitä. Voimme sitoa itsemme maalliseen siis myös vastustamalla asioita ja ihmisiä.
Koska lopulta mikään muu ei ole todellista kuin rakkaus. Kun ymmärtää kaiken antaa anteeksi kaiken. Siis jos joku on mielestämme väärin, meidän tulisi oppia siitä jotain, ei tuomita. Kenties tässä olisi "uskovaisten" paikka miettiä omia asenteitaan. Sokea piste. Niitähän meillä taitanee kaikilla riittää.
Koska lopulta mikään muu ei ole todellista kuin rakkaus. Kun ymmärtää kaiken antaa anteeksi kaiken. Siis jos joku on mielestämme väärin, meidän tulisi oppia siitä jotain, ei tuomita. Kenties tässä olisi "uskovaisten" paikka miettiä omia asenteitaan. Sokea piste. Niitähän meillä taitanee kaikilla riittää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko niin, että budhalaiset eivät ole oikeita uskovaisia. Itse ainakin luulen niin, olenkohan aivan väärässä. Mitä muita itämaisia filosofisia suuntauksia luullaan uskonnoiksi, tiedätkö?
sillä ei oikeasti ole mitään nimeä, sitä ei voida kategorisoida, totuuden voi joku lukutaidoton löytää vaikka luonnosta. Uskonnot ovat eräs tie jumalan tuntemukseen ja hyvä sellainen. Mutta lakeja niiden ei tulisi olla. Ainoa uskon laki on rakkaus. Usko ei ole yhteiskuntajärjestelmä, uskonnot ovat sellaisiakin vaikkei niiden kuuluisi sitä olla. Jumalan tuntemiseen on monta tietä...Joku voi oivaltaa asioita vaikka filosofian kautta.
Kristinusko on itselleni kaikkein tutuin. Mutta sitä ei ole oikein ymmärretty mielestäni. Muutoin ei olisi kärsimystä ensinkään ihmisten, jotka sitä opettavat keskuudessa. Kaikki kärsimys lakkaa, kun löytää totuuden.
Vaikka se kärsimys seisoisi sinun vieressäsi, niin vieläkin selostaisit samaa asiaa samalla asenteella!
Totuutta on monenmonta ja monenmoista sekä kaiken karvaista ja sekalaista. Ei se rakkaus yksin riitä muuta kuin pitämään yllä tunnetta siitä. Isän tuntemiseen on vain yksi tie ja se on se, jonka Kristus opetti kuljettavaksi jokaikisille joka kutsun kuulee. Eli, tule.
asian vasta kun se kärsimys ylitsepääsemättömänä seisoo siinä vierellä, kun ei ole enää mitään minne paeta tai mitään mitä voi tehdä itse.
Enkä toivo sinun ottavan tätä vastustamisasiaa henkilökohtaisesti, kirjoitin siitä siksi, että itselleni sen ymmärtäminen oli kuin yksi verho olisi vetäisty silmien edestä ja se on vapauttavaa. Soisin sen mielelläni muillekin.
Jumalahan on rakkaus. Siitä olemme varmaan yksimielisiä. Siispä pyytäisin sinua vielä miettimään lausettasi " Ei se rakkaus yksin riitä.."
Aika kummalta se tuntuisi rakastaa kohdetta, jota ei tunne, eikä tiedä siitä yhtään mitään, eikö vain?
Siis, suomeksi sanottuna, kohteeton rakkaus on mysterio, jonka olemassa olo on mystiikkaa.
En ottanut mitään niistä henkilökohtaisesti. Monet ihmiset tahtovat läheisilleen parasta ja toivovat heidän menestyvän elämässään, tämähän on aivan luonnollista.