Mistä mahtaa johtua, että rakentava keskustelu onnistuu tällaisissa foorumeissa vain noin 10% ihmisistä? Keskustelut ovat täynnä toisten mollaamista ja tekstejä luetaan kuin piru Raamattua: herne sujahtaa nenään heti kun nähdään yksi omaa näkemystä vastaan oleva lause ja ympäröivä teksti ymmärretään niin väärin, että se vaikuttaa jo tahalliselta.
Sekä uskovaiset että ateistit ovat kirjoittaneet tänne lukuisia tekstejä, jotka saavat vereni kiehumaan: miten ihmeessä on niin mahdotonta hyväksyä se, että kun asiasta ei ole YHTÄÄN objektiivisesti pätevää todistetta suuntaan tai toiseen, on näkemyksiä erilaisia. Näkemyksiään voi tietysti perustella, ja toisilta keskusteluun osallistuvilta voi kysellä perusteita oudoilta näyttäviin päättelyketjuihin, mutta ei kukaan meistä voi väittää, että on todistettavasti oikeassa!
Tällaisissa kysymyksissä ainoa, joka on oikeassa, on se, joka tunnustaa, ettei mitään objektiivisesti varmaa voida sanoa. Tällä en tarkoita, että vain agnostikot olisivat fiksuja: henkilökohtaisella tasolla usko voi olla niin vahva, että se on jo verrattavissa tietoon. Kantaa siis voi ottaa, omia (vahvojakin) mielipiteitä saa olla, mutta sivistynyt ihminen kyllä ymmärtää näkemyksensä subjektiiviseksi, vaikka se hänelle arvokas onkin ja muidenkin sitä tulisi kunnioittaa.
...niin... ja ennen kuin tästä hermostutte, niin tarkennan vielä, ettei tämä onneksi päde läheskään kaikkiin täällä (90% ei mikään tilastollinen fakta...), mutta surullisen ylestä se on. Varmasti jokaiselta joskus lipsahtaa, ovathan nämä tunnepitoisia asioita. Rajansa kuitenkin kaikella.
ps. Ihan perskohtaisesta mielenkiinnosta, pystytteko teksitini perusteella arvaamaan olenko ateisti, kristitty vai agnostikko (vain 1 on oikein :))?
Sekä uskovaiset että ateistit ovat kirjoittaneet tänne lukuisia tekstejä, jotka saavat vereni kiehumaan: miten ihmeessä on niin mahdotonta hyväksyä se, että kun asiasta ei ole YHTÄÄN objektiivisesti pätevää todistetta suuntaan tai toiseen, on näkemyksiä erilaisia. Näkemyksiään voi tietysti perustella, ja toisilta keskusteluun osallistuvilta voi kysellä perusteita oudoilta näyttäviin päättelyketjuihin, mutta ei kukaan meistä voi väittää, että on todistettavasti oikeassa!
Tällaisissa kysymyksissä ainoa, joka on oikeassa, on se, joka tunnustaa, ettei mitään objektiivisesti varmaa voida sanoa. Tällä en tarkoita, että vain agnostikot olisivat fiksuja: henkilökohtaisella tasolla usko voi olla niin vahva, että se on jo verrattavissa tietoon. Kantaa siis voi ottaa, omia (vahvojakin) mielipiteitä saa olla, mutta sivistynyt ihminen kyllä ymmärtää näkemyksensä subjektiiviseksi, vaikka se hänelle arvokas onkin ja muidenkin sitä tulisi kunnioittaa.
...niin... ja ennen kuin tästä hermostutte, niin tarkennan vielä, ettei tämä onneksi päde läheskään kaikkiin täällä (90% ei mikään tilastollinen fakta...), mutta surullisen ylestä se on. Varmasti jokaiselta joskus lipsahtaa, ovathan nämä tunnepitoisia asioita. Rajansa kuitenkin kaikella.
ps. Ihan perskohtaisesta mielenkiinnosta, pystytteko teksitini perusteella arvaamaan olenko ateisti, kristitty vai agnostikko (vain 1 on oikein :))?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei tuossa ole mitään vaikeaa.
Palsta on ateismi ja kun _mitään_ viitettä Jumalan tai Jumalien olemassaoloon ei ole niin voidaan todeta ettei niitä ole.
Ainahan voidaan jossitella vaikka Pepsipurkin ja ison Geen jumaluudesta perustellen sitä sillä vaikka millä.
mitään todistetta siitä, ettei Jumalaa ole olemassa. Ja palsta on toki ateismi, mutta mitä keskusteltavaa siinä olisi, jos kysessä olisi fakta tyyliin maa on pyöreä. Kuka nyt siitä viitsisi puhua? On täällä kristinuskofoorumikin, mutta se ei varmaankaan sinusta todista, että jumala on olemassa?
niin, keskustelun aloittajaa veikkaisin agnostikosi? Vaikutti aika neutraalilta... :)
liberaaliksi uskovaiseksi.
Tuo ei ole peruste koska muutenhan voitaisiin väittää mitä tahansa ja sanoa että väite on totta kunnes toisin todistetaan.
Tieteellisessä metodissa ensin on ilmiö jota tutkitaan ja tuo ilmiön selittämiseksi laaditaan teoria.
Siis ei niin päin että ensin tehdään teoria ja sitten ryhdytään tutkimaan oisko teorian selittämästä ilmiöstä mitään havaintoa.
Eikö tuo ole järkevä tapa?!
Tieteellinen metodihan on vain ssyetmatisoitua maalaisjärkeä..
Nyt ymmärsit ihan väärin. Pointtinihan juuri oli, ettei todisteita (siis oikeita, objektiivisia) ole kunpaankaan suuntaan. Kommentoin vain viestissäni väitettä, jonka mukaan Jumalaa ei ole olemassa, koska hänestä ei ole todisteita. Tieteellisesti ajattelevana ihmisenä varmaan ymmärrät em. päättelyketjun virheellisyyden? Toki tieteessä usein lähdetään oletuksesta, että jos ilmiöstä ei ole mitään todisteita niin sitä ei todennäköisesti ole, mutta yksikään tiedemies ei väitä tämän olevan ehdoton totuus.
Terveisin eräs agnostikko, tutkija ammatiltaan...
olet ateisti suhteessa Kaliin, Poseidoniin ja Amaterasuun.
Huolimatta siitä ettet voi sanoa niistä mitään objektiivisesti varmaa.
tyhmyydestäkin mutta varmasti ja ennen kaikkea myös hyvän tahdon puutteesta.
...valitettavasti varmaan suurin syy. Sääli sikäli, että ainakin minusta tyhmyys on paljon pienempi synti kuin hyväntahtoisuuden puute...johtuisikonhan kantani siitä, että tyhmyyteen tulee niin usein itsekin sorruttua :)
Taidatpa olla agnostikko, koskapa sen jo textissäsi ilmoitit.
Lienet joko uskova tai agnostikko, koska sinulla tuntuu olevan monia harhakäsityksiä ateisteista. Nimittäin todella pieni vähemmistö ateisteista väittää tietävänsä jotain varmaa jumalien olemassa olosta, suurimmalle osalle ateismi on vain jumaluskon puutetta, toisinsanoen he eivät väitä etteikö jotain Jumalia voisi olla, monen mielestä tälläisen Jumalan olemassaolo on vain todistettu yhtä pitävästi kuin joulupukin. Tätä sanotaan ateismin agnostiseksi komponentiksi.
Mitä tulee niihin väittelyihin joissa ei mielestäsi ole yhtään objektiivista todistetta suuntaan tai toiseen, niin ne ovat helppoja ratkaista. Todistus velvollisuus on aina väitteen esittäjällä. Tosin sanoen jos joku esittää että Jumala on olemassa, on todistus velvollisuus silloin hänen. Sama pätee tietysti toisin päinkin, mutta olemattoman todistaminen olemattomaksi onkin lähtökohtaisesti mahdotonta, jollei esimerkiksi määritelmän loogisia ristiriitaisuuksia hyväksytä todisteeksi.
Se miten ateistiksi itseään kutsuva henkilö suhtautuu jumalien olemassaoloon, esim.pitääkö hän varmana niiden olemattomuutta vai ei vain usko todisteiden puutteessa ei liity siihen että henkilö on ateisti.
Uskonnonfilosofiassa lädetään liikkeelle siitä että teismi on oppi (ei siis fakta tai teoria) ja oppihan automaattisesti jotain mikä ei pidä paikkaansa. Tai voi pitääkin mutta siitä on mahdotonta saada tietoa joten koko asia on merkityksetön.
Asioitahan on kolmenlaisia : oppeja, faktoja (tunnettuja todistuksia tai asioita joihin käytännön syistä voidaan suhtautua kuin ne olisivat todistettuja) ja teorioita, jotka voidaan tieteellisisllä menetelmillä tai loogisella päättelyllä todistaa tai kumota. Kumottu teoria on oppi ja todistettu teoria on fakta.
Teismi on oppi. Näin sanotaan jo uskonnonfilosofiassakin. Ateismi on taas teismin vasta-oppi, mikä ei tarkoita oppia vastustavaa oppia vaan ao.opin vastakohtaa joka on ennen kaikkea myös kaikkien oppien vastakohta eli kaikkea muuta kuin oppi.
Tiedän kyllä, etteivät useimmat ateistit väitä tietävänsä, ettei jumalaa ole. Eivät kaikki uskovatkaan pidä Jumalan olemassaoloa ehdottoman varmana faktana. Nuo todella pienet, ehdottoman oikeita mielipiteitä omaavat ihmiset ovat vain minusta tavallista runsaammin edustettuna tässä foorumissa, ja lähinnä ihmettelin monissa (=ei läheskään kaikissa) viesteissä esiintyvää tarvetta vähätellä, mollata ja suututtaa toisin ajattelevia.
Ja tuosta toisesta kommentista, periaatteessa olet täysin oikeassa, mutta minusta nimenomaan usein kannattaisi välttää väitteitä tyyliin "Jumala on/ei ole olemassa" ja keskittyä ennemmin kertomaan mitä/miksi ise uskoo. Tällöin varsinaista todisteluvelvollisuutta ei ole kellään (minusta henkilökohtaisia uskonasioita ei tarvitsekaan tieteellisesti todistaa), mutta mielipiteiden ja näkemysten vaihto olisi mahdollista. Sellainen keskustelu olisi minusta paljon mielenkiintoisempaa kuin se, että otetaan päämääräksi oman näkemyksen jyrääminen kaikkien muiden yli. mentaliteetilla "muut ovat väärässä, joten en kuuntele heitä".