Huostaanoton uhri

huostaanoton uhrin kokemuksia/näkemyksiä sijoituksen kokonaisuudesta? Toipuminen?
Omasta näkökulmasta (osaan parhaiten kertoa) meni näin,
Aloin ylä-asteelle siirtyessä oireilla nuorille luonnollisella tavalla (masennus, ahdistus, stressi)
Pystyin oireiden kanssa käymään koulua suht. normaalisti vuoden vaikka sain paniikkikohtauksia luokassa ja koulun käytävillä, Pääsin juuri ja juuri 8. Luokalle kunnes sain niin pahoja paniikkikohtauksia että tunneilta oli pakko juosta ulos, yleensä menin tupakalle tai kotiin ja olo alkoi helpottua ja seuraavana aamuna uudestaan kouluun (samana päivänä en enää mennyt koittaan koska pelkäsin uutta kohtausta) yhtenä kertana opettaja ei päästänyt ulos luokasta kun sain ehkä pahimman kohtauksen ikinä.. Tuntui kuin naamani olisi ollut tulessa ja tuskahiki vain valui, ahdisti niin että tuntui kuin joku kuristaisi ja samalla olisin tukehtumassa ruokaan joka olis jumissa kurkun ja rinnan välissä, en saanut kunnolla happea mutta en hyperventiloinut ettei kukaan luokassa huomaisi kohtaustani, näin kaiken paljon kirkkaampana ja tuntui että nyt on aivan pakko juosta pois, en pystynyt enää hallitseen itseäni ja lähdin ovesta ulos ja opettaja perässä, en saanut sanaakaan suusta ja hän vain huusi että nyt takasin luokkaan! Jäin käytävälle istuun penkille sanomatta mitään, meni 2 minuuttia ja sain sanottua että meen terveydenhoitajalle, se jos joku osoittautui virheeksi, Terveydenhoitaja sanoi että epäilee minun saaneen paniikkikohtauksen ja kertoi että niitä saa todella moni minun iässä, että ne ovat täysin normaaleja, kertoi että esi isiltämme on jäänyt tähänkin päivään asti tietyt vaistot ja aivojen toiminta, kertoi että paniikkikohtaus on yksi niistä, kun aivot kokevat jonkun tilanteen väistämättömänä tai vaarallisena itselle tai muille, ahdistavana, tulee tämä kohtaus jota kutsutaan myös nimellä Taistele tai Pakene-reaktioksi, aivot siis tekevät sinut valmiiksi taisteleen tai pakeneen tilannetta, minä siis pakenin.. Aivot saattavat välillä luoda näitä reaktioita vanhasta tottumuksesta tilanteeseen joka nykyään on normaalia. Tämän kuullessani helpotuin, osasin samaistua hänen kertomaansa ja ymmärsin itseäni paremmin.. se kun hän kysyi vaikuttaako kohtaukset koulunkäyntiini, vastasin että kaikki poissaoloni johtuvat siitä kun olen saanut kohtauksen.. Sain lähetteen psykiatriselle, olin 10minuuttia ehtinyt näkeen lääkäriä ja hän määräsi seronil 40mg vaikka en lääkkeitä halunnut vaan luonnollista tapaa vaikuttaa itseeni kun saan kohtauksia, vinkkejä yms. Sanoin tämän ja lääkäri mietti hetken ja sanoi "pari nuorta on saanut apua sillä että laittaa rauhallisen tai lempikappaleensa soimaan kuulokkeista ja keskittyy kappaleeseen niin kohtaus unohtuu taustalta." .miten minä koulussa kuuntelen musiikkia? Siitä sai koulussa jälki-istuntoa mutta tein niinkuin hän käski, jos se auttaisi, yhdellä tunnilla tuli paniikkikohtaus ja kaivoin nopeasti kuulokkeet ja kuuntelin lempimusiikkiani, kohtaus tuntui epämiellyttävältä niinkuin aina, mutta se meni jotenkin nopeammin ohi.. Opettaja ei huomannut mitään, mutta kuukauden aikana sain 7 jälki istuntoa 3-5 poissaoloista kun olin saanut kohtauksen ja lähtenyt kotiin ja loput musiikin kuuntelusta tunneilla.. Sain sossuun ajan ja he kertoivat kuinka ovat huolissaan koulunkäynnistäni ja kuinka koulussakin ollaan huolissaan, ja koulu oli tehnyt sossuun puolen vuoden aikana yht. 9 lastensuojeluilmoitusta.. Kenellekkään kertomatta paitsi nyt sossutapaamisessa.. Sossut sano että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin huostaanottaa jos en paranna koulunkäyntiä, kerroin etten pysty että kohtaukset ovat ottaneet kokonaan vallan ja tulee joka kerta koulussa tai jo matkalla kouluun.. Minut siis huostaanotettiin... Sanottiin että saan itse päättää paljon asioista koska olen yli 12v. Ja samassa kysyttiin että minne haluan että minut sijoitetaan, mihin kouluun jne.. Vastasin että mahdollisimman lähelle omaa kotia jos kodista on pakko muuttaa, kerroin että alotan lääkityksen ja alan käymään koulua kun kohtaukset helpottuu.. Sain näyttöaikaa kuukauden että jos käyn joka päivä koulussa niin minua ei huostaanoteta, aloitin lääkkeen mutta paketissa luki että vaikutukset alkaa vasta 1-3 kuukauden jälkeen.... Kohtaukset vain pahenivat koulussa johtuen lääkkeen aloituksesta (normaalia) ja stressistä jos joudun muuttaan kotoa... En onnistunut kun sain poissaoloja kuukauden sisään pari ja minut sijoitettiin kiireellisenä... Halusin kodin viereen, laitokseen... Jouduin perhekotiin 150 kilometrin päähän kodista, siellä piti olla sen aikaa kunnes saan ylä asteen käytyä ja sitten takasin kotiin.. Jouduin oleen siellä 5vuotta kunnes täytin 18, 5v. aikana pääsin kotona käymään kerran 1-2 kuukaudessa 1-2 päiväksi, mut pakotettiin syömään seronil, mirtazapin, sepram, propral, opamox, ketipinor, SAMAAN AIKAAN aikuisten annostuksella 5v. Perhesiteet katos, kaverit jäi, masennuin ja ahdistuin ja lääkkeet tekivät minusta oudon ja kyynisen, enää en saa apua koska kaikki lääkkeet olen käynyt läpi.