Nykytieteen harjoittajista valtaosa uskoo alkuräjähdysteoriaan. Tuon teorian mukaan aika ja aine saivat alkunsa yhdellä kertaa. Aine oli aluksi puhdasta energiaa, josta pikkuhiljaa tuli vetyä ja heliumia. Teknisesti orientoituneet saavat täydentää mahd. virheitä. Ensimmäiset auringot syntyivät. Aikanaan nämä tähdet posahtivat supernovina ja sitä kautta syntyivät muut alkuaineet maailmankaikkeuteemme. Aikanaan myös ihminen syntyi ja kehittyi...
Nyt olemme tilanteessa, että meidän aivot ovat tietoisia tästä ja pohtivat maailmankaikkeuden luonnetta. Onko Jumalaa vai ei?
Onko todennäköistä että aivomme ovat ainoita joissa maailmankaikkeus (aine) on tullut tietoiseksi itsestään? Monet kuulemma nykyään uskovat, että elämän syntyminen Universumissa on paljon todennäköisempää kuin on aikaisemmin luultu. Voisi jopa sanoa, että aineen luonne on jo elämää synnyttävä?
Eikö tästä ole aika loogista vetää johtopäätös, että Jumala on maailma itse. Jumala on fysiikan lait tms. maailmankaikkeus on itsessään nerokas tasapainoon pyrkivä "juttu". Voiko ihmisen tietoisuus olla millään tavalla irrallaan tästä syklisestä kokonaisuudesta? Voiko tietoisuus loppua, kun meillä on mm. energian häviämättömyyslaki?
Hörhöt ovat naama virneessä julistaneet että olemme kaikki yhtä....olemme kaikki Jumalaa. Tämä viittaisi siihen, että tietoisuus voi tutkia itseään myös muuten kuin tieteen kautta, koska he ovat saaneet tietonsa kokemuksen kautta. Voiko kokemus olla irrallaan maailmankaikkeudesta? Tätä yhteen kuuluvuuden tunnetta tuskin voinee tieteen avulla todeta vain mielen harhaksi, koska tiede itse on sitä mieltä että olemme kaikki yhtä.
Tämä oivallus on uskontojen pohjana ja sitä kautta henkisyys voi auttaa ihmiskuntaamme olemaan enemmän elämää säilyttävä.
Erikseen voisi pohdiskella sitä, että voiko tuntemiamme fysiikan lakeja muuttaa jollain "ihme teolla", jollain tietoisuudessa tapahtuvalla luomisella. Eli voiko ajatukset muuttaa ympäröivää todellisuutta?
Nyt olemme tilanteessa, että meidän aivot ovat tietoisia tästä ja pohtivat maailmankaikkeuden luonnetta. Onko Jumalaa vai ei?
Onko todennäköistä että aivomme ovat ainoita joissa maailmankaikkeus (aine) on tullut tietoiseksi itsestään? Monet kuulemma nykyään uskovat, että elämän syntyminen Universumissa on paljon todennäköisempää kuin on aikaisemmin luultu. Voisi jopa sanoa, että aineen luonne on jo elämää synnyttävä?
Eikö tästä ole aika loogista vetää johtopäätös, että Jumala on maailma itse. Jumala on fysiikan lait tms. maailmankaikkeus on itsessään nerokas tasapainoon pyrkivä "juttu". Voiko ihmisen tietoisuus olla millään tavalla irrallaan tästä syklisestä kokonaisuudesta? Voiko tietoisuus loppua, kun meillä on mm. energian häviämättömyyslaki?
Hörhöt ovat naama virneessä julistaneet että olemme kaikki yhtä....olemme kaikki Jumalaa. Tämä viittaisi siihen, että tietoisuus voi tutkia itseään myös muuten kuin tieteen kautta, koska he ovat saaneet tietonsa kokemuksen kautta. Voiko kokemus olla irrallaan maailmankaikkeudesta? Tätä yhteen kuuluvuuden tunnetta tuskin voinee tieteen avulla todeta vain mielen harhaksi, koska tiede itse on sitä mieltä että olemme kaikki yhtä.
Tämä oivallus on uskontojen pohjana ja sitä kautta henkisyys voi auttaa ihmiskuntaamme olemaan enemmän elämää säilyttävä.
Erikseen voisi pohdiskella sitä, että voiko tuntemiamme fysiikan lakeja muuttaa jollain "ihme teolla", jollain tietoisuudessa tapahtuvalla luomisella. Eli voiko ajatukset muuttaa ympäröivää todellisuutta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Fysiikan lakien kertoimena voi olla jumalien asettamana esim. askelfunktio. Eli esim. jossain vaiheessa voi käydä niin, että maapallon kellojen mukaan tietyllä hetkellä, joku/jotkut fysiikan laki lakkaa pätemästä.
Tai tulee uusia fysiikan lakeja.
ja entäs kun aika on yksi asia joka on luonnonlakien mukainen.kuinka tuollaista aikaa mittaava "kello" voisi toimia.sitäpaitsi se miten me ajan tajuamme ei välttämättä ole sama kuin fysiikan "aika" suure.
Hörhöä tai ei!
Mutta mikä ei ole mahdotonta, on mahdollista.
Hienoa pohdintaa. Oletko tutustunut Alan W. Wattsiin, suosikki filosofiini. Hän puhui samoista asioista kuin sinä. Saattaisit pitää hänen teksteistään.
En ole hänen tuotoksiinsa tutustunut. Täytyypä vilaista.