Katsokaa taivaan lintuja

Useimmat suomalaiset ilahtuvat keväästä ja lintujen liverryksestä. Kun varsinainen kevätkonsertti alkaa ja siihen liittyy yhä uusia ääniä, tiedämme, että kesä lähestyy. Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Juuri nyt luonto oikein helisee.

Raamatussakin puhutaan linnuista monissa eri yhteyksissä. Niitä ei katsella lintuharrastajan silmin, vaan niihin liittyy aina jokin sanoma Jumalalta. Jumala tulee meitä lähelle lintuviesteillään ja painaa sanansa sillä tavalla sydämeemme.

Tänä aamuna Jeesus kehottaa: "Katsokaa taivaan lintuja." Oikein katsokaa! Ei siis riitä pelkkä vilkaisu, ei bongaaminen tai staijaaminen. Jeesus tahtoo meidän pysähtyvän ja seuraavan lintujen elämää.

Jeesus jatkaa: "Katsokaa taivaan lintuja: ne eivät kylvä eivätkä leikkaa ja kokoa varastoihin. Teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa arvokkaampia kuin ne? 27. Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?"

Murehtimista riittää. Yksi ja toinen on kokenut tilanteen, jossa rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Jokainen kuukausi, jopa jokainen päivä on uusi ponnistus. Toisille tällainen kokemus on tilapäinen, toisille puute on jatkuvaa, vuodesta toiseen. Mistä otetaan rahat laskuihin, ruokaan, vaatteisiin tai lasten tarpeisiin, jottei heidän tarvitsisi hävetä muiden keskellä. Kädet menevät usein ristiin ja sydän huokailee Jumalan apua. Murehtiminen täyttää sydämen ja vie voimat ja elämänhalun.

Arkisten murheidemme keskellä Jeesus tahtoo vahvistaa uskoamme. Hän kehottaa katsomaan lintuja. Jos joku ihminen puutteemme keskellä kehottaisi katselemaan taivaan lintuja, se tuntuisi pahalta ja loukkaavalta. Toinenhan ei voi tietää, miltä jatkuva taloudellisissa vaikeuksissa eläminen on. Mutta Jeesus tietää. Hänellä ei ollut edes mitään omaa paikkaa, jossa hän olisi voinut hengähtää ja levätä, ei mitään säännöllistä tuloa. Hän puhuu sen ihmisen kokemuksella, jolla ei ollut mitään. Jeesus toteaa: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi" (Mt. 8:20)

Huolehtiminen ja murehtiminen ovat eri asioita. Tietenkin meidän on huolehdittava asioistamme kykyjemme ja voimiemme mukaan. Linnutkin huolehtivat ruuastaan ja pesistään, poikasistaan ja toisinaan myös kumppanistaan, jopa uskollisemmin kuin ihmiset omistaan. Ne eivät ole toimettomia, eivätkä odota, että ruoka tulisi suoraan suuhun. Ne lentelevät aamusta iltaan ruokaa etsien, muniaan hautoen ja poikasiaan ruokkien.
jatkoa...http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_27.htm