Hei!
Olen 13 vuotias tyttö. Minua on kiusattu koulussa jo 4 vuotta... Kaikki alkoi siitä, kun vaihdoin koulua kolmannella luokalla kesken lukuvuotta. Olin nuorempana hyvin vilkas ja minulla oli keskittymisvaikeuksia. (Olinkin tulossa pienryhmästä normaalille luokalle.) Uusi opettajani ei ymmärtänyt että minulla oli vaikeuksia sopeutua, ja kohteli minua eritavalla kuin muita. Näitä tilanteita on monia ja aika pahojakin, mutta en nyt jaksa niitä alkaa tässä luettelemaan. mm. hän antoi minulle koiran purulelun pideltäväksi koska pyörittelin kumia kädessäni ja hänestä en siksi ollut keskittynyt. kerrankin tällainen tapaus että koko luokka oli palauttamassa pulpettikirjojaan kirjakaappiin käytävään. Suurin osa luokasta vaan juoksi kirjakaapille ja heitti kirjat hyllyihin juosten pois. Minä taas kävelin kirjakaapille ja laitoin kirjan rauhallisesti hyllyyn. Opettajani pysäytti minut ja käski minut laittamaan kirjani aakkosjärjestykseen! Kun kysyin miksi muitten ei tarvinnut tehdä tätä, opettaja sanoi että jos purnaan vastaan joudun tekemään tuntitehtäviä yksin pienessä varastossa jossa säilytettiin väripaperia ja liimaa. Yhtenä päivänä kun tulin koulusta itkien kotiin ja kerroin äidilleni mitä opettajani oli taas vaihteeksi sanonut tai tehnyt, äitini lähti rehtorille suoraan. opettajani tunnusti puhuttelussa kaiken mitä olin kertonut. Minulla oli siis kiusaajana oppilaat sekä opettaja! muutama luokan suosituista tytöistä pilkkasivat ja nauroivat erikoiselle pukeutumistyylilleni ja mielipiteilleni. periaatteessa koko ala-aste oli tätä samaa... Yläasteella luokat menivät sekaisin, ja kuvittelin saavani vihdoin olla rauhassa kiusaajiltani, mutta olin väärässä. tällä kertaa minua kiusasivatkin pojat! Oli minulle hyvin rankkaa että vastakkaisen sukupuolen edustajat olivat minua vastaan, kun juuri tässä iässä olisi pojatkin alkaneet kiinnostaa... eräs kutsui minua lehmäksi kävellessään ohitseni, ja toinen sanoi kokoluokan nähden ja kuullen, että meidän luokkamme olisi paljon parempi, jos minut potkittaisiin sieltä vit****. Kun tästä kiusaamisesta tuli opettajan puhuttelu kysyttiin pojilta miksi he minua kiusasivat, he sanoivat etteivät tiedä. Yritin pysyä kovana seiskan ajan, vaikka tuntui niin pahalta että meinasin välillä alkaa itkemään.. vasta seiskan lopulla asiat paranivat.. muutin tyyliäni, ja aloin käyttää ns. paljastavampia ja tyttömäisempiä vaatteita. Yhtäkkiä kiusaus loppui kokonaan ! En enää kuullut ikäviä kommentteja kenenkään pojan tai työn suusta.. Onko näin, että minun pitää muuttua että toiset hyväksyvät minut?? minkälaisia kokemuksia teillä on kiusaamisesta???
Olen 13 vuotias tyttö. Minua on kiusattu koulussa jo 4 vuotta... Kaikki alkoi siitä, kun vaihdoin koulua kolmannella luokalla kesken lukuvuotta. Olin nuorempana hyvin vilkas ja minulla oli keskittymisvaikeuksia. (Olinkin tulossa pienryhmästä normaalille luokalle.) Uusi opettajani ei ymmärtänyt että minulla oli vaikeuksia sopeutua, ja kohteli minua eritavalla kuin muita. Näitä tilanteita on monia ja aika pahojakin, mutta en nyt jaksa niitä alkaa tässä luettelemaan. mm. hän antoi minulle koiran purulelun pideltäväksi koska pyörittelin kumia kädessäni ja hänestä en siksi ollut keskittynyt. kerrankin tällainen tapaus että koko luokka oli palauttamassa pulpettikirjojaan kirjakaappiin käytävään. Suurin osa luokasta vaan juoksi kirjakaapille ja heitti kirjat hyllyihin juosten pois. Minä taas kävelin kirjakaapille ja laitoin kirjan rauhallisesti hyllyyn. Opettajani pysäytti minut ja käski minut laittamaan kirjani aakkosjärjestykseen! Kun kysyin miksi muitten ei tarvinnut tehdä tätä, opettaja sanoi että jos purnaan vastaan joudun tekemään tuntitehtäviä yksin pienessä varastossa jossa säilytettiin väripaperia ja liimaa. Yhtenä päivänä kun tulin koulusta itkien kotiin ja kerroin äidilleni mitä opettajani oli taas vaihteeksi sanonut tai tehnyt, äitini lähti rehtorille suoraan. opettajani tunnusti puhuttelussa kaiken mitä olin kertonut. Minulla oli siis kiusaajana oppilaat sekä opettaja! muutama luokan suosituista tytöistä pilkkasivat ja nauroivat erikoiselle pukeutumistyylilleni ja mielipiteilleni. periaatteessa koko ala-aste oli tätä samaa... Yläasteella luokat menivät sekaisin, ja kuvittelin saavani vihdoin olla rauhassa kiusaajiltani, mutta olin väärässä. tällä kertaa minua kiusasivatkin pojat! Oli minulle hyvin rankkaa että vastakkaisen sukupuolen edustajat olivat minua vastaan, kun juuri tässä iässä olisi pojatkin alkaneet kiinnostaa... eräs kutsui minua lehmäksi kävellessään ohitseni, ja toinen sanoi kokoluokan nähden ja kuullen, että meidän luokkamme olisi paljon parempi, jos minut potkittaisiin sieltä vit****. Kun tästä kiusaamisesta tuli opettajan puhuttelu kysyttiin pojilta miksi he minua kiusasivat, he sanoivat etteivät tiedä. Yritin pysyä kovana seiskan ajan, vaikka tuntui niin pahalta että meinasin välillä alkaa itkemään.. vasta seiskan lopulla asiat paranivat.. muutin tyyliäni, ja aloin käyttää ns. paljastavampia ja tyttömäisempiä vaatteita. Yhtäkkiä kiusaus loppui kokonaan ! En enää kuullut ikäviä kommentteja kenenkään pojan tai työn suusta.. Onko näin, että minun pitää muuttua että toiset hyväksyvät minut?? minkälaisia kokemuksia teillä on kiusaamisesta???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllähän se yleensä on niin, että monia, joilla on heikko itsetunto ärsyttää jos joku uskaltaa uhmata, olla erilainen ja oma itsensä. Itse kuulun tähän porukkaan. En ole koskaan seurannut muotia ja harrastan asioita, joita vain harvat tekevät. Kumpi sitten on ihmiselle tärkeää, mennä lauman mukana ja olla toteuttamatta itseään.
Nyt aikuisena on kyllä tullut ymmärrystä ja jopa kunnioitusta että uskallan erottua. Kyllä me saamme olla erilaisia. On tuo opettaja ollut pikkusieluinen ja ihan väärässä ammatissa.
Rohkeasti vain täyttä elämään!
Ole vain rohkea ja usko itsensä , olet ainutlaatuinen tyttö!!
Annatko pillua?