Yksityinen Velkoja on Loinen

Raha on vaihdon väline ja arvon säilyttäjä. Se ei ole onnistunut arvon säilyttäjänä erityisemmin hyvin. Raha on aina ollut myös vallan väline.
USAssa dollarin saattoi vaihtaa kultaan vielä muutama vuosikymmen sitten, ja kullalla on merkitystä rahan "katteena" edelleen.
Kulta- ja hopeakannasta luovuttaessa tärkein rahan (valuutan) vaihtoarvoa, siis uskottavuutta, määrittävä tekijä on ulkomaisten saamisten määrä, jota mitataan vaihtotaseessa. Sen merkittävimmät erät ovat vienti- ja tuonti, korkotulot ja -menot ja osingot. Vaihtotase mittaa yritystermein likviditeettiä. Hyviäkin yrityksiä voi kaatua likviditeettiongelmiin, ja lainarahan hinta, korko on korkeampi, koska riski arvioidaan korkeammaksi.
Palkat ja juoksevat kulut on maksettava koko ajan. Sama koskee valtioiden kansantalouksia, joihin kuuluu myös julkinen sektori. Rahan kiertokulku sisältää myös verot.
Maksutase mittaa varallisuutta. Siinä on mukana vaihtotase ja pääomaliikkeet, myös jo kaikkein pitkäaikaisemmat luotot. Mikäli maksuista on selvitty aiemmin ja talouden tulevaisuuden näkymät arvioidaan vakaiksi, lainoja voi jopa maksaa uudella lainalla, ja korkokulut pysyvät pieninä. Vauraimmissa maissa syntyy ylijäämää, säästöä, toisissa alijäämä voi muodostua krooniseksi.
Luottoluokittajat pyrkivät arvioimaan niin yritysten kuin valtioidenkin luottokelpoisuutta. Vakaus ja vakaat tulevaisuuden näkymät tekevät joidenkin yritysten ja valtioiden velkapapereista myös rahan turvasatamia.
Käytännössä rahan arvo perustuukin luottamukseen. Ns. setelirahoitus lisää likviditeetin määrää, rahaa pistetään liikkeelle, luodaan. Yleensä rahan sisäinen (valtio, valuutta-alue) ja ulkoinen vaihtoarvo laskee, kun liikkeellä olevan rahan määrä kasvaa. Valtion sisällä tätä mitataan inflaatio- ja deflaatioluvuilla. Ulkoista vaihtoarvoa, esim. dollari-euro, mitataan valuuttakursseilla. Vaihtoarvon suuremmat muutokset ovat devalvaatio ja revalvaatio.
Valuuttakursseja voidaan peukaloida, ts. pitää keinotekoisen korkeina tai matalina. Suurissa valuuttakaupoissa saatetaan ansaita tai menettää valtavia summia sekunneissa. Tietotekniikka ja valmiit ohjelmat ovat etu, mutta myös vaara.
Rahamaailma on tänään huomattavasti monimutkaisempi kuin vaikkapa vielä 1980-luvulla. Uudet monimutkaiset raha-, pääoma, ja hyödykemarkkinainstrumentit tuovat mukanaan arvaamattomuutta. Reaaliomaisuus on pitkällä tähtäimellä turvallisin, joskaan ei aina tuottavin rahan satama.
Raha on aina ollut myös VALLANKÄYTÖN väline. Velallinen on tiettyyn pisteeseen saakka riippuvuussuhteessa velan antajaan. Jos luottojen määrä kasvaa huomattavan suureksi, riippuvuussuhde muuttuu molemminpuoliseksi. Lyhyellä aikavälillä koroista ja lyhennyksistä pitäisi suoriutua. Tilannetta voidaan helpottaa molemmin puolin peukaloimalla korkoa ja muita luoton ehtoja.
Korko on RAHAN HINTA. Markkinakorko sisältää RISKILISÄN. Korko voi perustua myös mielivaltaan, jolloin korosta saattaa muodostua kiskonnan väline. Koron ja muiden luottoehtojen seurauksena, kuten vakuudet, omaisuudet saattavat vaihtaa ja ovat vaihtaneet omistajaa.
Rahasta maksuvälineenä ja arvon säilyttäjänä on tullut PÄÄTTÄJÄ niin kotitalouksissa, yrityksissä, valtiossa kuin suuremmilla valuutta-alueillakin. Tämä päättäjä toimii siis parlamentaarisen vallankäytön ulkopuolella. Sen valvonta kansainvälisellä tasolla on vaikeaa, koska takana on aina ihmisiä ja monimutkaisten suhteiden verkostot sekä kaikkien osapuolien TAHTOTILA.
Joku muu voi täydentää, jatkaa...

kaikkee ne kommu-punkkarit aamukrapuloissaan jauhavat..