Olen täällä pohtinut joskus aiemmin, mikä ihme minulla voi olla, kun kaikki sukupuolitautitestit näyttävät negatiivista ja järjetön hiivasienikierre päällä.
Lyhykäisyydessään tarina on siis se, että minulla alkoi hiivasienikierre 2 vuotta sitten. Hiivasieni puhkesi kerran, joskus kahdesti kuukaudessa. Vajaan vuoden jälkeen tästä minulla todettiin herpes, mutta kuukauden ja kahden kuukauden kuluttua otetut vasta-ainetestit näyttivät negatiivista. Gynekologi oli sitä mieltä, että jos ei ole vasta-aineita, ei ole voinut olla herpestä.
Hiivasienikierre jatkui ja jotain oli oltava pielessä, jos kerran saan herpeksen kaltaisia oireita, mutta se ei kuitenkaan ollut herpes. Ravasin lääkäreillä ja gynekologeilla, jotka lykkäsivät sukupuolitautitutkimuksiin, joista ei löytynyt yhtään mitään. Minut lykättiin verikokeisiin, jotka kaikki näyttivät normaalia. Hiivasieneen sain aina kertalääkityksen ja sanottiin, että tulet sitten taas kun se iskee päälle. Eli käytännössä siis ravasin lääkärillä yhtenään. Stressi oli kammottava. Jokainen herpeksen ensioireet kärsinyt tietää, miten tuskaa se on. Jos se ei ollut herpes, niin mikä se sitten oli?
Lopputulos on se, että minulla on hiivasienikierre ja herpes. Niiden yhteydestä on monia mielipiteitä - hiiva altistaa herpestartunnalle ja herpes aiheuttaa hiivaa. Ilmeisesti minulla oli ensin hiivasienikierre, jonka jälkeen sain päälle vielä mieheni huuliherpeksen. Tämä varmistui, kun herpes uusiutui. Uskomatonta, että sellaisenkin taudin uusiutumisesta voi olla huojentunut, pitkänä jatkunut stressaaminen päättyi siihen paikkaan kun huomasin, että ensinnäkin se oli herpes ja toisekseen toisen sairastamiskerran kivut olivat murto-osa ensimmäisestä.
Nyt mulla on päällä hiivasienilääkitys, ja lääkärin mukaan hyvä yleiskunto on paras tapa ehkäistä herpeksen uusiutumista. Ja kun hiivasienikierre saadaan loppumaan, ovat herpeksen ensimmäiset merkity tunnistettavampia.
Ei mulla muuta. Halusin vain kertoa oman tarinani, koska herpes on kuitenkin niin yleinen. Nyt kun sen kanssa on elänyt jonkin aikaa ja sairastanut sen uusiksi, niin ymmärrän, miksi monet sen kantajat ovat sitä mieltä, että se on kuin flunssaa sairastaisi. Ei se ole kammottava eikä maailma lopu siihen - olemassa on paljon pahempiakin tauteja.
Lyhykäisyydessään tarina on siis se, että minulla alkoi hiivasienikierre 2 vuotta sitten. Hiivasieni puhkesi kerran, joskus kahdesti kuukaudessa. Vajaan vuoden jälkeen tästä minulla todettiin herpes, mutta kuukauden ja kahden kuukauden kuluttua otetut vasta-ainetestit näyttivät negatiivista. Gynekologi oli sitä mieltä, että jos ei ole vasta-aineita, ei ole voinut olla herpestä.
Hiivasienikierre jatkui ja jotain oli oltava pielessä, jos kerran saan herpeksen kaltaisia oireita, mutta se ei kuitenkaan ollut herpes. Ravasin lääkäreillä ja gynekologeilla, jotka lykkäsivät sukupuolitautitutkimuksiin, joista ei löytynyt yhtään mitään. Minut lykättiin verikokeisiin, jotka kaikki näyttivät normaalia. Hiivasieneen sain aina kertalääkityksen ja sanottiin, että tulet sitten taas kun se iskee päälle. Eli käytännössä siis ravasin lääkärillä yhtenään. Stressi oli kammottava. Jokainen herpeksen ensioireet kärsinyt tietää, miten tuskaa se on. Jos se ei ollut herpes, niin mikä se sitten oli?
Lopputulos on se, että minulla on hiivasienikierre ja herpes. Niiden yhteydestä on monia mielipiteitä - hiiva altistaa herpestartunnalle ja herpes aiheuttaa hiivaa. Ilmeisesti minulla oli ensin hiivasienikierre, jonka jälkeen sain päälle vielä mieheni huuliherpeksen. Tämä varmistui, kun herpes uusiutui. Uskomatonta, että sellaisenkin taudin uusiutumisesta voi olla huojentunut, pitkänä jatkunut stressaaminen päättyi siihen paikkaan kun huomasin, että ensinnäkin se oli herpes ja toisekseen toisen sairastamiskerran kivut olivat murto-osa ensimmäisestä.
Nyt mulla on päällä hiivasienilääkitys, ja lääkärin mukaan hyvä yleiskunto on paras tapa ehkäistä herpeksen uusiutumista. Ja kun hiivasienikierre saadaan loppumaan, ovat herpeksen ensimmäiset merkity tunnistettavampia.
Ei mulla muuta. Halusin vain kertoa oman tarinani, koska herpes on kuitenkin niin yleinen. Nyt kun sen kanssa on elänyt jonkin aikaa ja sairastanut sen uusiksi, niin ymmärrän, miksi monet sen kantajat ovat sitä mieltä, että se on kuin flunssaa sairastaisi. Ei se ole kammottava eikä maailma lopu siihen - olemassa on paljon pahempiakin tauteja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.