Katolisessa kirkossa on totuus, tiedän, mutta yksi asia minua kääntymisessä harmittaa. Eli se, että luterilaisuudessa me katolilaisen historiamme ansiosta normaalisti vastaanotamme ehtoollisen polvistuen. Poikkeustilanteissa eli väenpaljoudessa se tapahtuu osalla seurakuntalaisista seisaaltaan, mutta suuhun. Mutta katolisessa kirkossa puolestaan on nykyään osittain toisenlaiset tavat.
Polvistumisen ja suuhun, olemme siis oppineet katolisena aikana, ja niitä käytämme koska ne viestittävät tapahtuman pyhyyttä ja kunnioitusta. Tuntuu siis kummalliselta, että katoliseen kirkkoon kääntyessä tuosta luultavasti joutuu luopumaan (tarkoitukseni ei ole hurskastella, en edes käy sunnuntaisin kirkossa läheskään tarpeeksi usein, kirjoitan vain asiasta joka nyt juuri mieleeni juolahti). Ei muuta tällä kertaa.
Polvistumisen ja suuhun, olemme siis oppineet katolisena aikana, ja niitä käytämme koska ne viestittävät tapahtuman pyhyyttä ja kunnioitusta. Tuntuu siis kummalliselta, että katoliseen kirkkoon kääntyessä tuosta luultavasti joutuu luopumaan (tarkoitukseni ei ole hurskastella, en edes käy sunnuntaisin kirkossa läheskään tarpeeksi usein, kirjoitan vain asiasta joka nyt juuri mieleeni juolahti). Ei muuta tällä kertaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitäpä tästä harhaoppisesta käytännöstä hollantilaisia SCJ-piispoja ja -pappeja. Vielä ehdit. Heistä viimeinen poistuu maasta 16. elokuuta.
Ei pidä ihan paikkaansa...
Ehtoollissäänöt ovat yksiselitteiset.
Seurakuntalainen voi nauttia ehtoollisen
- Seisten ottaen Kristuksen Ruumiin käteensä ja itse laittaen sen suuhun
- Seisten Ottaen Kristuksen Ruumiin suuhunsa koskematta sitä muutoin (yleisin tapa Suomessa)
- Polvillaan Ottaen Kristuksen Ruumiin suuhunsa koskematta sitä muutoin (jota edelleen osa tekee)
Se, minkä tavan valitset riippuu sinusta ja sinun kutsumuksestasi (Kristuksen seuraaminen ei ole instituutio vaan elämä).
Pappi kyllä antaa sen sillä tavalla, minkä olet valinnut.
Sama pätee Ehtoollisviiniin (Suomessa ehdoton enemmistö ottaa sen seisten ja itse kaataa ...sillä se on se helpoin tapa)
Jos joku haluaa ottaa Ehtoollisviinin polvillaan niin, että se kaadetaan hänen suuhunsa, niin se tehdään.
Meillä on paljon variaatioita...
Osa pitää messussa huntua osa ei, polvistumiskäytännöissä on pieniä eroja...
Pitää muistaa, että Uskossa on kyse Kristuksesta, ei instituutiosta.
Onko tästä miten kukin vastaanottaa ehtoollisen jotakin oikeaa statistiikkaa olemassa? Vai oliko tuo sinun oma mielipiteesi? Melkein väittäisin, että enemmistö ottaa käteen ja sitten siitä itse suuhun.
En tiedä onko mitään statistiikkaa...
Se on siis oma näkemykseni (ja siihen varmaan vaikuttaa hiukan se, että itsekin toimin niin).
Yhtä kaikki, moni ottaa sen käteen ja moni ottaa sen suuhun, mutta aika harva ottaa sen polvillaan (vaikka yleensä niitäkin pari kappaletta on).
Olisiko tässä saumaa seurakuntien ehtoolliskyttääjille. Statistiikat pöytään.
Onneksi ennen Eukaristiaa on aikaa rukoilla itsekseen polvillaan ja varsinkin sen jälkeen.
Polvistuminen olisi minustakin parasta.
Olisipa, muuten, se Vanha messu Henrikissä aikaisemmin!