Jälleensyntymien luonteesta

Ihmisen persoona on "normaalisti" kuin yksi käden sormi, joka on työntynyt materiamaailmaan. Koko käsi edustaa tässä koko kausaalikehoa eli koko sielua. Kun tiedostamisen opettelu etenee ja ihminen alkaa tuntea itseään, hän alkaa saamaan yhteyttä tuohon koko kausaalikehoon. "Normaalisti" yhteys on vain kausaalikehon yhteen sormeen, joka edustaa nykyistä inkarnoitunutta osaasi. Tuohon inkarnoituneeseen kausaalikehon eli sielun osaasi on liittynyt elämässäsi tuntemasi persoona.

Yhdellä kertaa inkarnoituu siis vain pienen pieni sielun osanen. Kun tiedostaminen on edennyt, sinulla saattaa olla välähdykssiä muista sormista ja niiden edustamista persoonista. Menneistä elämistäsi persoonana. Kun koko kätesi on tietoisuudessasi niin muistat kaikki menneet elämäsi ihmispersoonana. Tämä vaihe ei ole valaistuminen vaan se on kausaalikehon täydellisstä tuntemista. Pystyt muistamaan vaivattomasti koko historiasi yhdellä silmäyksellä. Tässä vaiheessa tietoisuus on suunnattomasti laajeentunut ja olossi on kuin enkelillä. Olet maallisen kärsimyksellisen elämän ulkopuolella, näkökykysi on holistinen ja laajojakin kokonaisuuksia hahmottava. Näet sen, että myös kausaalikehon eli sielun on mentävä, sekin on eräänlainen keehollinen samaistumiskohde. Se kirjaimellisesti tuhoutuu Itsesi eli tietoisuuteesi valossa.
Tässä vaiheessa tuhoutuu sielunhistoria eli varastomuisti (kausaalikeho). Tietoisuus imeytyy monadiselle tasolle. Vasta tämä on vapautus elämien kierrosta, koska et kykene enää samaistamaan itseä minkäänlaiseksi irralliseksi ja eristetyksi kehoksi. Sielun tuhoutuminen saattaa kestää "montakin elämää". Oikeasti näitä erillisiä elämiä ei ole sillä itsen elämä on yksi jakamaton ja jatkuva tietoisuus.
Monadia ei pidä materialistaa, se ei ole minkäänlainen keho tai esine. Monadi ei voi tulla/rajoittua vain yhdeksi kehoksi koskaan, koska se on kaikkena kaikessa. Monadi on ihmisen näkökulmasta Buddha tai Jumala.