Narsistinen persoona, (psykopaatti?) sanoi saaneensa lapsuudessa äidiltään valtavasti rakkautta. Tuo asia on kuitenkin jyrkässä ristiriidassa henkilön toiminnan kanssa. Hän on päällikkötasolla ja onnistunut jakamaan alaisten joukon kahtia. Osa kehuu ja toinen puoli on kuin laiminlyöty. Laiminlyöty joukko on lakaistu systemaattisesti syrjään. Heitä ei ikäänkuin johtajan mielestä ole. On vain hännystelijöiden joukko, joka pomonsa kanssa elää illuusiossa, jossa kaikki on aina hyvin. Mutta kun kaikki ei ole hyvin!
Jokainen johtajan tai joukon eriävä mielipide on kuin sodanjulistus. Vähintäänkin soraääni laulukuorossa. Lahjakkaita ihmisiä turhautuu moisen johtajan alaisuudessa. Joku voi sanoa; lähde pois. Helposti sanottu, mutta minne? Mietin useiden muiden kanssa; miksi johtaja ei voi koskaan edes yhtään tutkia itseään, onko häntä vastaan sanomisissa perää? Jos on saanut tuplasti vauvana ja lapsena rakkautta, on käytös todellisuudessa varmasti erilainen.
Jokainen johtajan tai joukon eriävä mielipide on kuin sodanjulistus. Vähintäänkin soraääni laulukuorossa. Lahjakkaita ihmisiä turhautuu moisen johtajan alaisuudessa. Joku voi sanoa; lähde pois. Helposti sanottu, mutta minne? Mietin useiden muiden kanssa; miksi johtaja ei voi koskaan edes yhtään tutkia itseään, onko häntä vastaan sanomisissa perää? Jos on saanut tuplasti vauvana ja lapsena rakkautta, on käytös todellisuudessa varmasti erilainen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Narsistin käsitys rakkaudesta on hyvin erilainen kuin tunne-elämältään tasapainoisen ihmisen. Hän voi pokkana väittää saavansa ”paljon rakkautta”, jos käyttää esim. prostituutioiden palveluja. Ei kykene tekemään eroa tarpeiden ja tunteiden välillä. Narsisti on jäänyt kriittisten elinkuukausien aikana vaille hellyyttä, äidin ruumiin pehmeän läheisyyden turvaa, mikä on elintärkeää luotaessa sitä välttämätöntä kiintymyksen sidettä, joka myöhemmässä elämässä on niin tärkeä onnistuneen sosiaalisen käyttäytymisen kannalta.
En kommentoi edeltävää tapausta.
Mutta kyllä psykopaatilla on voinut myös olla rakastava koti,
jos psykopatia johtuu aivojen rakenteellisista syistä.
Netissä neurotieteilijä ja psykopaatti James Fallon kertoo kuinka rakastava
koti häntä auttoi.
Sellaista vielä ajattelin, että äidin osa on sellainen erilainen.
Jos minulla olisi psykopaatti lapsi niin kyllä rakastaisin häntä loppuun asti, vaikka sitten silläkin uhalla, että elämäni menisi siihen. Koska kun lapsen hankkii sitä ei koskaan tiedä mikä hän on. Ja mielestäni silloin aina kuuluu pyyteettömästi rakastaa. Jos minulla olisi psykopaatti lapsi, se olisi sitten elämäntehtäväni rakastaa psykopaattia.
Äiti sen ehkä voi tehdä, muttei välttämättä kukaan muu.
Uhraisit siis oman elämäsi psykopaattilapsen tähden?
Näin päättelisin, ettei teoriassa välttämättä ole vale, jos psykopaatti väittää saaneensa valtavasti rakkautta äidiltään.
Voihan olla, ettei psykopaatti ilman äitinsä rakkautta olisi hankala päällikkö, vaan jokin huonompi vaihtoehto
Typerää spekuluointia. Mitäpä jos ei olisi päälikkö ollenkaan?
Voi ollakin typerää.
Yritin vaan kuvitella millasta olisi olla psykopaatin äiti.
Mikä ikinä AB Breivik oli, niin hänen aivonsa toimivat omituisella tavalla jo lapsena. Kenties hänen äitinsä rakasti häntä, mutta kuten AB:n kirjoituksista ilmeni, hän halveksi äitiään, jonka aivot eivät tunteneet hänen patologista maailmankuvaansa.
Minkälaista olla äiti, en tiedä. Mutta jotain samaa kuin henkilön muissakin ihmissuhteissa, raskasta, alati muuttumatonta, pettymyksiä tuottavaa.
Mielestäni joskus saattaa olla kyse esim. vain nuorten vanhempien taidon puutteesta, ei rakkauden puutteesta. Ja jotain voi olla synnynnäistä. En suoralta kädeltä edes näkemättä osoittaisi vanhempia, joskin heillä on korvaamaton osuus lapsen kasvatuksessa ja varsinkin varhaisessa kasvatusessa.
Minullakin on äiti, joka aina tuntui että hän oli täynnä rakkautta. Mutta lapsena enkä nuorenakaan tajunnut mitä rakkaus oikeastaan on. Käsitin asiat rakkaudeksi vaikka se oli äitini pakenemista omista puutteistaan. Hän keksi sen kuinka osoittaa rakkautta, se oli kaikenlaiset herkut ja karkit joita hän meille antoi aina. Muuta hän ei sitten antanutkaan. Kun jälkeenpäin ajattelin asioita, hän väisti ne kaikki oikeat asiat jotka olisivat olleet rakkautta, antamalla aina jotakin makeaa lapselle, josta lapsi tietysti piti. Aina tarkoitan siis aina. Lapsena pidin äitiä hyvänä koska tiesin että äiti antaa jotain herkkua. Mutta aikuisena tajusin että hän ei antanut sitä mitä me olisimme tarvinneet: turvaa. Lapsen pelkoon annettiin karkki, elinolot meillä olivat järkyttävät, siihenkin hän myös antoi karkin. Hän syötti lapselle liikaa makeaa ollakseen äiti, hän oli joku muu. Hän ei oikeasti välittänyt meistä eikä meidän terveydestämme vaan pääsi vain noin hyväksi helposti. Hän teki vain rakastavan vaikutuksen. Minut ostettiin tyytyväiseksi noilla karkeilla ja makealla etten huomaisi sitä että äitini on kelvoton äiti, joka ei oikeasti rakastakaan meitä. Hän osasi hyvin vain hämätä.
#Lapsena pidin äitiä hyvänä koska tiesin että äiti antaa jotain herkkua. Mutta aikuisena tajusin että hän ei antanut sitä mitä me olisimme tarvinneet: turvaa. Lapsen pelkoon annettiin karkki, elinolot meillä olivat järkyttävät, siihenkin hän myös antoi karkin.#
Tuossa onkin aloituksen ydin. Jokatapauksessa alotuksen päälikkö ei käsitä mitä rakkaus todellisuudessa on.
Olen "karkkirakkautta" seurannut. Äklöttävää!
olen jokseenkin aina täällä protestoinut mutta löytänyt kuitenkin sen syvimmän totuuden. Tiedän näistä asioista enemmän kuin moni muu.
Karkkirakkaudessa on todella jotain inhottavaa, sekin että pedofiilit käyttävät sitä samaa houkutellakseen ja hämätäkseen lapsia että he välittävät heistä. Jotakin samaa siinä on kun äiti tekee vaikka ei olekaan pedofiili, vaan toisentyyppinen hyväksikäyttäjä joka ostaa lapsensa luulemaan että häntä rakastettaisiin. Jotakin huonoja asioita peitellään karkeilla.
Siinä taas pölypallotrolli lainaa minun nimimerkkiäni.
Hetken aikaa ihmettelinkin.
Täällä näköjään saa sellaisia hieman itsekeskeisen kuuloisia lisäyksiä teksteihinsä omalla nimimerkillään.
Siksi varmaan kun palstan otsikko on "narsismi".
Ettei vaan kylvetty kyynisyyden siemen?
Jos psykopaatilla on ollut rakastava koti, niin hänestä tulee juuri tuollainen aloittajan kaltainen johtaja jossa työssä hän on omimmillaan. Jos taas psykopaatilla on huono koti, niin hänestä kasvaa sarjamurhaaja. Näin se todellisuudessa tutkimuksen mukaan menee.
Vähän tämmöistä olin myöskin ajatellut,
koska, jos on syntyjään psykopaatti, ei kai muuta voi olla kuin mahdollisimman kunnollinen psykopaatti vaikka olisi kuinka rakastava kotil
Voiko aivokuvista täysin normaaliaivoinen olla psykopaatti ?
Aloituksessa lähdetään yleistämiseen yhden tapauksen pohjalta. Mie pimahdin jo varhaislapsuudessa osittaisen psykoosiin ja lapsipsykopaattiseen käyttäytymismalliin.
Eihän sellaiselle lapselle aikuisilta riitä samaa rakkautta kuin. Vanhempi siskoni ja veljeni alkoivat kuitenkin suojelemaan minua.
Tietenkin moitin häntä keinoemoksi, ja löin häntäkin suutuspäissäni. Kaksi muuta rotevaa veljeäni antoivat välillä minulle köniin kun olin pienempi. En voinut heille pienempänä mitään.
Vihasin aikuisikään vanhempiani ja monia sisaruksiani. Meitä oli 9 sisarusta.
Pääsin loiventamaan psykopaattisia taipumuksiani lähtiessäni syntymäkodistani työelämään hakeutumisen myötä.
Erikoisesti naisvihani ilmeni jopa verisenä raakuutena. Uhrini, eivät koskaan haastaneet minua oikeuteen vaan kärsivät kaiken nahoissaan.
Minua on autettu kaikesta huolimatta kautta elämän. Olen siitä kuitenkin kiitollinen.
Mikä on se woima, joka laittaa ihan tuntemattoman ihmisen tukemaan minua silloin kun näkevät, että tuo ukko on täysin kujalla. Sitä en tiedä.