Pluto lähes samankokoinen kuin uusi Jerusalem

Voi herran Jumala. Eihän tuo millään voi olla sattumaa. Kyllähän minäkin nyt vakuutuin siitä että kreationismi on totta. Ja rupean homoksi Samin ja Jyrin tavoin.

Tuo oliskin sopiva loppusijoituspaikka kreationisteille.

Samilla on matikkakin hukassa: 2370 ei ole lähes yhtä paljoin kuin 2304, vaan vähän enemmän.

Unohtui linkkisi tiedetuutiseen, jossa Uuden Jerusalemin mitat ilmoitetaan.

Taitaa olla aloittajalla tahdonvastaisen hoidon ilmestyminen lähellä...

Olipa surkea ylilento, en tosin ymmärtänyt, missä kohtaa oli kliimaksin huippu.
Pääasia, että olivat onnellisia.

Jaha. Mitä sitten? Saatko jotain perverttisiä kiksejä tästä yhteensattumasta?

Avaruuden ilmiöt saavat aina pöhinää salaliittoteoreetikkojen pannuun. Milloin komeetta on merkkinä lopun ajoista , planeettojen muodostamat kuviot tai symmetrinen asema taivaankannella , auringon pilkut , auringonpimennys , meteorit tai milloin oudosti hehkuva tähti.

Loikohan Jumala Plutollekin kuun antamaan valoa yöaikaan ? Vai onkohan Pluton kuu vain tehty tuottamaan iloa ihmisille heidän tuijottaessaan ihmeissään kuvia aurinkokuntamme ääriltä? Taitaa kuitenkin olla, että Pluton kuu on luotu osoittamaan aikoja ja tapahtumia omalta osaltaan. Vähän niin kuin aloittajankin tekstissä, jossa hän esittää Pluton halkaisijan olevan saman kokoinen Beduiinien runoilemaan fantasiakaupungin kanssa.

Lopun ajat, lopun ajat !

Katsotaan nyt tekikö luotain ylilentonsa aikana havaintoja maapallon ulkopuolisesta elämästä. Sitä elämää kun tuppaa nykyään löytymään joka paikasta, kunhan vaan luotain menee tarpeeksi lähelle kohdetta.

Se nyt on niin arkipäivästä ja tavanomaista löytää maapallon ulkopuolista elämää. 10-uutisissa viimeistään saamme tietää mitä ’todella löydettiin.’

Noin siinä käy jos ei muuta lue kuin Ilmestyskirjaa.

Tuommonen asenne muistuttaa muuten jonkin verran ns. pyramidologiaa, eli että Kheopsin pyramidin mittasuhteista aletaan laskemaan kaikenmoisia maailmankaikkeuden saloja.
Myöskin tulee mieleen Tapsa Rautavaaran korttipakkalaulu.

Ilm 21:
1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
9. Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon".
10. Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
11. ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspis-kivi;
12. siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;
13. idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia.
14. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.
15. Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin.
16. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.
17. Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta.
18. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista.
19. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,
20. viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.
21. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia.
22. Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.
23. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
24. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.
25. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,
26. ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.
27. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.

Kyrvänkukkasia kylvin maahan kosteaan. Kohta terhakkaat terskannuput puskevat läpi ja tuulessa huojuvat nuo kauniit punaisena kukertavat terskat. Terrrrrrrrrrsskaaaa kyrrrrrrrrrrpääää terskaaaaaaa ja kyrrrrrrrrpäää

Terveisin ylipuutarhuri Kyrpä Kukkanen

Siinä Pluto-uutistensivussa katselin telkusta Heli Laaksosen ohjelmaa, jossa hänellä on vieraana tunnettuja suomalaisia. Illalla vieraana oli Esko Valtaoja.
Kyllä Eskokin tunnisti, että vähän ihminen loppujen lopuksi ymmärtää maailmankaikkeudesta ja se jaksaa aina vain yllättää. Hän oli mieltä, että voi olla että ihmisen aivot eivät yksinkertaisesti pysty käsittämään sen mekanismeja.
Ja sitten muka jotkut väittävät, ettei Jumala mitenkään sovi noihin kuvioihin. Ei se Eskokaan porttia Jumalan olemassa ololle sulje. Se kävi jälleen hyvin puheesta ilmi.

Eipä avaruuden kurkottajat taitaneet tulla hullua hurskaammaksi saadessaan lähikuvia pikkuplaneetasta. Paljon se on vain jälleen varoja syönyt, jotka olisi voitu käyttää monella tapaa hyödyllisemmin ihmiskunnalle.