Hyväksikäytöstä toinen näkökulma

Valemuistoista en osaa sanoa, mutta järki ainakin tuntuu katoavan kun seksuaalirikoksista puhutaan. 80-luvulla vaikutti "Jammu-setä", oikealta nimeltään Siltavuori tjsp. Silloin tietääkseni pahoinpideltiin joku täysin sivullinen mies, jolla sukunimi oli jotenkin samankaltainen, ei siis sama.

Uskoisin tämän vaikuttavan siihen, miten tarkkoja tuntomerkkejä poliisikaan voi julkisuuteen antaa. Ja sitä kautta vähentää rikosten selvittämistä.

jori.mantysalo kirjoitti:

Valemuistoista en osaa sanoa, mutta järki ainakin tuntuu katoavan kun seksuaalirikoksista puhutaan. 80-luvulla vaikutti "Jammu-setä", oikealta nimeltään Siltavuori tjsp. Silloin tietääkseni pahoinpideltiin joku täysin sivullinen mies, jolla sukunimi oli jotenkin samankaltainen, ei siis sama.

Uskoisin tämän vaikuttavan siihen, miten tarkkoja tuntomerkkejä poliisikaan voi julkisuuteen antaa. Ja sitä kautta vähentää rikosten selvittämistä.

Lue lisää

Näin on. Seksuaalirikolliset on stigmatisoitu yhteiskunnassa kastiin, jossa vaaralliset väkivaltarikolliset voivat nostaa asemaansa heidän kustannuksellaan ja kansalaisoikeudet on riisuttu seksuaalirikolliselta. Toisaalta tämä voi johtua liian lievistä rangaistuksista. Talousrikoksistahan saa Suomessa mukavasti kakkua, kun samaan aikaan esim. raiskauksista saa lähinnä huomautuksen.
Joka tapauksessa asiaan liittyy aivan liikaa hysteriaa ja someraivoa. Periaatteessa kenestä tahansa voi tehdä ilmoituksen, jossa tätä syytetään esim hyväksikäytöstä. Kuvitelma siitä, ettei turhia ilmoituksia tehdä, on puuta heinää, varsinkin erotilanteissa tai muiden henkilökohtaisten syiden vuoksi on helppo asettaa haluamansa henkilö epäilyksenalaiseksi, on syytä tai ei.

Nämä ovat vaikeita asioita.

jori.mantysalo kirjoitti:

Valemuistoista en osaa sanoa, mutta järki ainakin tuntuu katoavan kun seksuaalirikoksista puhutaan. 80-luvulla vaikutti "Jammu-setä", oikealta nimeltään Siltavuori tjsp. Silloin tietääkseni pahoinpideltiin joku täysin sivullinen mies, jolla sukunimi oli jotenkin samankaltainen, ei siis sama.

Uskoisin tämän vaikuttavan siihen, miten tarkkoja tuntomerkkejä poliisikaan voi julkisuuteen antaa. Ja sitä kautta vähentää rikosten selvittämistä.

Lue lisää

MInä oli 3 v. sitten 6h poliisin pahnoilla Pasilassa, kun muistutin riittävästi henkilöä jota poliisi etsi rikoksesta epäiltynä ja julkaisi kuvan epäillystä poliisin fb:ssä.

Joku valpas kansalainen, vahtimestari Hgin kaupungintalon aulassa, jossa olin netissä ilmaisella yleisöpäättellä, ilmoitti että täällä on saman näköinen heppu ja sitten meikäläistä vietiin. Ei siinä paljon selittelyt aittaneet. Hippulat vaan vinkuivat. Se oli kettumainen, kafkamainen kokemus, en suosittele.

4 poliisia peräti tuli minua hakemaan. käskivät sulkemaan nettiyhteyden ja tulemaan mukaansa. Kyselivät, kalastivat, että enkö tiedä mistä on kyse, En todellakaan! yrittivät saada minut puhumaan itseni pussiin. Aulassa oli runsaasti ulkomnaalaisia ja suomalaisia, ja kaiken kansa töllistellessä poliisi seisotti minua seinää vasten, kun yksi pollari meni vaksin kopperoon katsomaan epäillyn kuvaa ja vertaamaan sitä sälekaihtimien välköistä minun pärstäkertoimeeni.

Ehkä 10 min. kuluttua kun minut istutettiin mustan maijan takaosaa kerrottin syy. kinniotolleni. Silloin pääsi ilmoille: Ei jumalauta!"

Otin yhteyden HS:ään ja ne tekivät kutun tapauksestani, HS 27.6.2012 muistaakseni.

Kantelin myäs oikeiskanslerille. joka päätöksessään osoitti ymmärtämystä kritiikilleni poliisin timintaa kohtaan, ja että koin asian raskaana, HS:n jutussa haastateltu poliisipomo Paatero sanoi että kiinniotto pelkän yhdennäköisyyden perusteella oli virhe. Olisi pitänuyt olaa muutakin näyttöä.

Joku toinen teki tapauksesta myös kantelun, jossa moitti poliisin leväperäistä tapaa julkaista kusvia epäillyistä. Tämä kantelu oli tehty ennen minua ja siksi tunsin että oma kantelkuni jäi lapsipuolen asemaan OK:n selvityksessä ja kannaotossa, vaikka minun kanteluni oli paljon laajaalaisempi, seikkaperäisempi, jossa käytiiin läpi lukuisia mielstäni ongelmallisia poliisin toimintatapoja.

Minun myöhemmin toimittamani valitus ikään kuin ympättiin tuohon aikaisenmpaan toisen tekemään kanteluun, niputetin sen kanssa. Toisaalta ymmärrettävää kun OK:n ratkaisujen antaminen kestää kauan, jopa toista vuotta. Eivät halunneet enää samaan tapaukseen liittyvää toista kantelua alkaa perkaamaan kohta kohdalta.

Aluksi kirjoitin ministeri Räsäselle joka ei reagoinut enne kuin, kuukausia myöhemmin hoputtelin uudestaan Antoi jutun Poliisihallitukselle joka antoi sen Hgin poliisilaitokselle, joka siis päätyitutkimaan itseään - ei ole tehty mitään väärin oli selvityksen tulos - yllätys, yllätys. Oli iis pakko kannella OK:lle.

OK antoi suosituksia muutoksiksi poliisin toiimintaa epältyjen kuvie julkaisemiskritteerien ja -tapojen osalta, mm. että ei julkaistaisi mistä rikoksesta on kyse, koska se ei ilmeisesti ole oleellista ja tarpeellista epäillyn tavoittamisen suhteen. Riippuen rikoksen aadusta se saatta innoittaa kuumakalleja, ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. (Itse kuljin putkareissun jälkeen muutaman viikon silmät selässä kuumakallejen varalta - jos poliisi erehtyy hlöstä niin miksi ei kuumakallet?)

Poliisiylijohto ja -hallitus yhtyivät OK:n muutosesityksiin, mutta Hgin poliisilaitoksen vastineessa OK:n päätökseen tapauksessani, kävi ilmi Hgin poliisilaitoksen asenne hyvin selvästi. Tehkää te vain uusia suosituksia ja sääntöjä tiedottamiselle, sen koordinoimiselle, keskittämiselle ja rajaamiselle, me tulemme jatkamaan entiseen malliin.

Rikolliset on saatava kiinni, jos syyttömät joutuvat kärsimään niin so what?

Ja sehän todentui tämä asenne, kun Hgin poliisi etsi lapsia seksuaalisesti häirinnyttä miestä. Poliisi julkaisi epäillystä kuvan joka oli otettu raitiovaunussa, ei kertonut mistä rikoksesta epäiltiin, mutta kehotti vanhempia katsomaa lastensa perään. Jolloin kenellekään ei jäänyt epäselväksi mistä rikoksesta on kyse, vaikka sitä ei suoraan sanottukaan, mutta vihje oli selvä.

Se mistä minua epäiltiin oli onanointi bussissa välillä Kouvola-Hki 10-v. tytön nähden. Onneksi poliisi sai tekijän jossain vaiheessa kiinni. Eivät vaivautuneet ilmoittamaan siitä minulle. Olisi vähän helpottanut oloa, kuumakkallevaara oli sen jälkeen huomattavasti pienempi. Mutta eipä minun oloni poliisia kiinnostanut.

Ihan turha oli yrittää selittä poliisille syyttömyyttään, niin varmoja tuntuivat olevan asiastaan. Otettiin valokuvia naamastani.

Onneksi sitten 6h kuluttua paiklle kutsuttiin joku kokenut poliisimies joka tuli pristatun epäillyn kuvan kanssa seliini, ja vertasi sitä minuun, ja totesi parissa sekunnissa - ei ole sama hlö! Laihempi, erilainen tukkaraja...

Uskon nyt paljon herkemmin ihmisten kertomuksia poliisin surkeista toimintatavoista, väärinkäytöksistä.