Työ ei ollutkaan työtä

Olen kolmannen sektorin työläinen lähinnä avustamassa vanhempaa väkeä tietokoneen käytössä. Harrastuspohja on vahvasti atk-pohjainen ja koulutukseltani en ole sen kummempi, kuin datanomi.

Paikalliset asiakkaat ja viranomaiset sanoivat, että "teen sellaista tärkeää työtä, joka muuten olisi jäänyt tekemättä".

Sitten alkoi osittain diabeteksen aiheuttama näköni melkoinen huononeminen ja olisin tarvinnut ns. päätelasit opastaessani asiakkaita ruudulla.

Menin sosiaalitoimistoon, jossa aluksi kuvittelin saavani rahaa / maksusitoumuksen päätelaseihin ( neljän lääkärin, yhden optikon ja yhden silmälääkärin toeamana. Kaikilta kirjalliset lausunnot).

Sosiaalitoimessa sanottiin yllättäin, että "ethän sinä mitään työtä tee, hyvä, jos saisit avustusta edes tavallisiin lukulaseihin".

En jaksanut lähteä hallinto-oikeuteen, vaan asiakkaani keräsivät minulle "kolehdin", jotta pystyisin jatkamaan työtäni ja he ostivat minulle päätelasit ja olen remmissä edelleen.

Noin juridisesti minua askarrutti sosiaalitoimen näkemys työhön.

Minulla on useita luottamustehtäviä, joista vuodessa ansaitsen kokouspalkkioina noin 500 euroa, eli keskimäärinnoin 41,7 euroa kuukaudessa.

Verottaja kuitenkin verottaa armotta noista tuloista ja verottajan mukaan siis teen työtä? Eihän muusta voi verottaa tässä tilanteessa, kuin työstä ja sitä verottaja ei kiistänytkään.

Kuitenkin paikallisen sosiaalitoimen näkemys oli se, että en tee mitään, vaikka kuinka työnsin verotodistusta silmille.

Tässä tämämmöinen juridinen dilemma julkishallinnon osalta: Verottajan mukaan teen töitä, mutta paikallisen sosiaalitoimen mukaan en tee mitään.