Parisuhde ja BDSM-leikit

Ei seksileikkien pidä olla jäykkäotsaisia ja vakavia, mutta minkäs teet, jos ne eivät kiihota. Yhtä ei kiihota yksi, toista ei toinen asia. Eivät ne ole valittavissa, vaan kullekin ominaisia.

Tuo se ongelma juuri osittain meidän asenteissa onkin. Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni. Miksi seksileikit eivät vain voi olla hauskoja kokeiluja tai muuten vain ehkä mukavaa ajanvietettä? Onko kaiken pakko olla aina sitä seuraavan huipun tavoittelua?

Vaikka määrittelenkin itseni alistuvaksi ei se mielestäni tarkoita sitä, että se on ainoa asia mitä koskaan voisin vällyjen välissä tai jopa hurjina päivinä niiden päällä tehdä ;) Otetaan esimerkki normaalista seksistä. En kiihotu kaikista seksiasennoista yhtä paljon kuin puolisoni, mutta silti teen hänelle kuitenkin mieliksi.

Tottahan toki asetelma muuttuu jos BDSM ja alistuminen ovatkin minulle seksuaalinen fetissi (tai äärettömän vahva taipumus/fiksaatio), jolloin pelkkä satunnainen tai edes vaikka kuukausittainen leikkiminen ei enää riitä, koska en kiihotu mitenkään mistään muusta. Jos kyseessä on fetissi, niin en tiedä miten parisuhde voi enää toimia, mikäli toinen ei suostu joustamaan pidemmälle omien seksuaalisten mieltymystensä kanssa. Toisin sanoen tanssi taitaa mennä fetissin omaavan henkilön pillin mukaan vahvasti. Toinen puolisko sitten kykenee joko mukautumaan uuteen tilanteeseen tai ei. Jos parisuhteen ei-fetissiä omaava osapuoli ei pysty mukautumaan voi ero olla hyvinkin todennäköinen vaihtoehto.

SoGray kirjoitti:

Tuo se ongelma juuri osittain meidän asenteissa onkin. Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni. Miksi seksileikit eivät vain voi olla hauskoja kokeiluja tai muuten vain ehkä mukavaa ajanvietettä? Onko kaiken pakko olla aina sitä seuraavan huipun tavoittelua?

Vaikka määrittelenkin itseni alistuvaksi ei se mielestäni tarkoita sitä, että se on ainoa asia mitä koskaan voisin vällyjen välissä tai jopa hurjina päivinä niiden päällä tehdä ;) Otetaan esimerkki normaalista seksistä. En kiihotu kaikista seksiasennoista yhtä paljon kuin puolisoni, mutta silti teen hänelle kuitenkin mieliksi.

Tottahan toki asetelma muuttuu jos BDSM ja alistuminen ovatkin minulle seksuaalinen fetissi (tai äärettömän vahva taipumus/fiksaatio), jolloin pelkkä satunnainen tai edes vaikka kuukausittainen leikkiminen ei enää riitä, koska en kiihotu mitenkään mistään muusta. Jos kyseessä on fetissi, niin en tiedä miten parisuhde voi enää toimia, mikäli toinen ei suostu joustamaan pidemmälle omien seksuaalisten mieltymystensä kanssa. Toisin sanoen tanssi taitaa mennä fetissin omaavan henkilön pillin mukaan vahvasti. Toinen puolisko sitten kykenee joko mukautumaan uuteen tilanteeseen tai ei. Jos parisuhteen ei-fetissiä omaava osapuoli ei pysty mukautumaan voi ero olla hyvinkin todennäköinen vaihtoehto.

Lue lisää

Niin se on. Ero on hyvin todennäköinen. Mennessään naimisiin kanssasi vaimosi ei arvannut, mikä on kehityksen suunta. Hän tuskin voi kiihottua tarpeistasi. Useat asiat, jotka eivät kiihota, eivät suinkaan ole samantekeviä, vaan suorastaan vastenmielisiä.

En pystyisi esimerkiksi olemaan homomiehen kanssa, vaikka kuinka tavoittelisin kompromissia. En myöskään fetisistinaisen. Toisaalta minulla ei ole mitään kielteistä sanottavaa niille, joista se on kivaa.

Olen täysin samaa mieltä tuosta kuvastodominasta. Se mitä suurimmaksi osaksi netti tursuaa ei ole sitä mitä ainakaan itse tavoittelen. Kyse on jostain paljon syvemmästä kuin piiskalla taputtelusta ja kireistä mekoista. Itse en edes välttämättä kaipaa käsirautoja tai lyömävälineitä... no okei... kyllähän ne tuovat tiettyä fiilistä ja uhkaa asioihin. Alussa kuitenkin riittäisi hyvin kevyt käskyttäminen ja muistuttaminen siitä, kuka päättää. Suurin osa asioista tapahtuu kuitenkin korvien välissä. Monesti jo pelkästään itsevarma asenne on puoli voittoa. Aivan alussa kaikki voisi olla jopa vain vitsin varjolla heitettyä juttuakin. Sen ei tarvitsisi olla muuta kuin, että nainen käskee minun tuoda hänelle lasillisen viiniä. Käskyttämisen voi tehdä asiallisesti, jopa ystävällisestikin, mutta päättäväisesti. Monesti nyanssit normaalin käyttäytymisen ja itsevarman hieman dominoivan pyytämisen välillä ovat hiuksen hienoja mielestäni. Ehkä toisaalta olen vain helppo näissä asioissa ja nälkä kasvaa syödessä ;)

Kutsun näitä juttuja leikeiksi, koska leikkinä tällaisen asian esittely uudelle elämään tulleelle ihmiselle on vain mielestäni helpompaa. En haluaisi säikyttää uutta kumppania pois lyömällä eteen rankkaa ja syvälle menevää tietoa asioista ja toteamalla, että "hei, tällainen mä vaan olen". Kuka tahansa säikähtää jos yrittää syöttää liikaa informaatiota kerralla :)

Mitä tulee BDSM-piireihin, niin niitä olen seurannut vain netistä ja hyvin kaukaa sivusta. Näyttää kuitenkin siltä, että koko skene perustuu hyvin pitkälti nimeomaan BDSM:n arkkityypeille ja pornoteollisuuden luomille kiiltokuvamaisille fantasioille. Todellinen ihmisten välinen vuorovaikutus jää varjoon, kun keskitytään liikaa seksikkäisiin latex-asuihin, takapuolen verille piiskaamiseen ja jatkuvaan äärirajoille viemiseen. Ehkä monissa konteksteissa keskitytään liikaa työkalujen, kuten käsirautojen ja piiskojen jne. avulla luotuihin asetelmiin. Luodaan siis vuorovaikutusta apuvälinein, kun oikeasti vuorovaikutus ja valta-asetelmat tulisi rakentaa ihmisten välisille tunteille ja tilannekohtaisille tuntemuksille.

"Itse en edes välttämättä kaipaa käsirautoja tai lyömävälineitä... no okei... kyllähän ne tuovat tiettyä fiilistä ja uhkaa asioihin. Alussa kuitenkin riittäisi hyvin kevyt käskyttäminen ja muistuttaminen siitä, kuka päättää."

Kyllä käskyttäminenkin lähtee loppujen lopuksi uhasta, mutta sen pitäisi olla symbioosissa sen muun ihmissuhteen kanssa.
Femdom teeman ympärille on jalostunut löysäily kulttuuri, jossa subit usein ovat tavallaan vain orjia, jotka odottavat pieniä herkkupaloja kovaa työtä vastaan. Henkilökohtaisesti, parempia kokeneena, en voi ihailla tai suositella kyseistä linjaa dominoillekaan.

Käsiraudat on siitä kätsyt, että ne siirtävät dominoivalle samaa kollektiivivaltaa, mitä valtiolliset vallankäyttäjät käyttää. Valtakontrasti on aika iso ero siinä laittaako käsirautoihin joku tyttö Hakaniemestä vai viranomainen, mutta kyse on kuitenkin samantapaisesta valtaefektistä. Jos puhutaan sadomasokismista tantranäkökulmasta suosittelen nimenomaan kaikkien valtakuvioiden tutkimista ja vallan / valtaerojen hyödyntämistä positiivisessa hengessä.

"Monesti jo pelkästään itsevarma asenne on puoli voittoa."

Aloittelevat dominat, vaikka olisivat jokseenkin jo vahvoja naisia joutuvat usein treenaamaan erikseen vielä itsevarmuutta näissä kuvioissa. Kamppailu- ja hyökkäyslajien opiskelu (esim. krav maga) saattaa kohottaa toiminnan viettelevyyden ekspotentiaaleihin, jolloin ns. sessioista voi tulla miessubin kannalta hyvinkin autenttisia, olipa sitten kyse kevyestä tai rankasta toiminnasta.

"Ehkä toisaalta olen vain helppo näissä asioissa ja nälkä kasvaa syödessä ;)"

Naisilta on miehen hyvin vaikea odottaa kaikenlaista tässä yhteiskunnassa. On ehkä helpointa yrittää miellyttää naista mahdollisimman paljon ja pyytää tätä vain hemmottelemaan itseään, mutta se voi olla umpikuja. Itse toimin nuorempana siten, että vaadin ja sanoin mihin pitää pyrkiä ja sitten myös varsin korkealle päästiinkin. Lopputuloksena kehityttiin aika paljonkin ihmisinä, ja tuli sellaisia ominaisuuksia, jotka huomaa paremmin vasta jälkeenpäin.

"Kutsun näitä juttuja leikeiksi, koska leikkinä tällaisen asian esittely uudelle elämään tulleelle ihmiselle on vain mielestäni helpompaa."

Minä vastustan leikki-termiä, koska se vie asioilta syväaspekteja. Aikuinen ei oikeastaan leiki. En pidä normiseksiäkään leikkinä. Toki monet ihmiset haluavat mieltää seksiasiat aikuisten leikeiksi tms., mutta yhtä lailla montaa muutakin asiaa mitä elämässä tehdään voisi pitää leikkinä. Se syö intensiteettiä. "Valtajutskakokeilut" voisi olla yksi hyvä termi. Muutenkin hyvä käydä syvällisempää keskustelua ja keskustelua aiheesta, jotta vältettäisiin sinne pintaliitoon ajautuminen.

"Mitä tulee BDSM-piireihin, niin niitä olen seurannut vain netistä ja hyvin kaukaa sivusta."

Voi sanoa oikeastaan, ettei netin BDSM-piireissä ole mitään seurattavaa jos on päässyt sen vaiheen ylitse.

"Todellinen ihmisten välinen vuorovaikutus jää varjoon, kun keskitytään liikaa seksikkäisiin latex-asuihin, takapuolen verille piiskaamiseen ja jatkuvaan äärirajoille viemiseen."

Yleensä keskitytään liikaa strapparin tunkemiseen anukseen, köysisidontaan ja kumipukeutumiseen, sekä tietty tuohon piiskaamiseen. Katsoitpa melkein mitä tahansa dominan sivua maailmalla, niin rouva on pukeutunut kumiin tai muoviin. Ei juuri näe bilevaatteissa ja perinteisissä koruissa olevia dominoita missään. Kumipuku näyttää olevan ikäänkuin jonkinlainen ehkäisyn korvike, ettei toiminta mene liian härskiksi. Tosiasiassa jos sessioi normivaatteissa siihen tulee helposti enemmän sitä oman elämän valtaa ja karismaa, mikä pelottaa monia ihmisiä ihan turhaan. En toki väitä, että pitäisi tehdä niin, mutta vallitseva vaihtoehdottomuus on silti surullista ja toki ymmärrän myös latexin ym. hyvät puolet. Kuitenkin pitäisi olla rohkeutta tehdä myös sellaisia valintoja, jotka tuovat sadomasokismia lähemmäs muuta ihmiskirjoa ja sensuaalisuutta, jolloin se voisi paremmin kukoistaa. Piiskauksesta on tullut yksi mainstream pakkomielle. Pään alueen kurittaminen, joka on loppujen lopuksi todella hauskaa esimerkiksi jää helposti varjoon. Kunnon tukkapöllyvideot esim. loistavat poissaolollaan, vaikka niitä katselisi mielellään. Ylipäätään kaikki ihmisten itse tekemät seksi jutut puuttuu netin kuvavalikoimista. Kaiken tekee haureat ammattilaiset ja luottokorttiyhtiö määrää mitä saa netissä näyttää.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että mikään BDSM skene ei ole minua varten. Tottahan toki siellä saman henkiset ihmiset pitävät hauskaa toisten saman kaltaisten kanssa ja toteuttavat fetissejään ja mielihalujaan suuremmassa porukassa. Toisaalta, voihan se olla hauskaakin ja niissä piireissä voisi olla mahdollista ehkä jopa tavata itselle sopiva nainenkin. Mistäs sitä tietää?

Kuitenkin itse koen tämän alistuvan tai mikäliepuolisenytonkaan enemmän henkilökohtaisena ja kahden ihmisen välisenä asiana. En myöskään haluaisi olla naiselleni pelkästään orja tai palvelija. Haluan olla hänelle myös mies. Ongelma vain on, että silti koen usein kaipaavani jonkinlaista johtajaa elämääni. Ja sitten kuitenkin tapaan aina vain niitä toisenlaisia naisia, passiivisempia. Damn. No mutta oman subjektiivisen kokemuksen ja juttujen perusteella alan uskoa siihen, että ketään ei vain voi muuttaa. Todellinen ahaa-elämys ;) Jos asia alun perin tuntuu vaikealta eikä ole avomielisyyttä asiaa tutkia, ei se helpoksi tule muuttumaan. Osittain tästä syystä varmaan pyrin unohtamaan nämä asiat mielestäni. Ei se tule onnistumaan, koska ajoittainen kaipuu on kuitenkin kova, mutta yritän. Ehkä näistä piirteistä eroon pääseminen on sama kuin tupakoinnin lopettaminen ja se onnistuu keskimäärin vasta seitsemännellä kerralla.

1)En oikekn usko, että kannattaa pyrkiä eroon piirteistä, joilla on syvällisempiä tarkoituksia ja jotka liittyy evoluutioon.Tupakointi, savun vetäminen keuhkoihin toki myös syventää tunnelmaa, mutta se on selkeä korvike jollekin paremmalle.
2)Naisten alistuvuus tai submissiivisuus yleensä kiteytyy vain puoliin naisista. Saattaa näyttää tosin siltä, että kaikki naiset haluavat alistua, mutta se on monilla pintaa, kulttuurin ja biologian jäämää. Monilla naisilla on dominoiva luonne, mutta sängyssä helposti ryhdytään eläimiksi, jotka penetroidaan. Perinteisen seksin kontekstissa nainen onkin aina tietyllä tapaa alistuva, käytännössä alustaosapuoli. Miehelle voi olla myös vaikeampi lähestyä dominoivaa naista. Toinen harha ajatelma on että miehistä suuri osa olisi dominoivia. Koska "miehet" ei näy "Miesten" keskellä monet miehet yrittävät olla jotainkin muuta. Esimerkiksi nörteille usein kehittyy pakokauhu alistumis ajatusta vastaan, vaikke heillä usein on luontainen alistumispositio ja naisille taas kehittyy nörttikammo nykyarvoissa.
3) Bileistä ja scenestä kumppanin helpompi löytyminen liene vaan harha. Sen voi löytää mistä tahansa. Johtajan löytyminen elämään kuullostaa hiukkasen kipeältä, mutta sitä pidetään vaan hulluna, että näitä ominaisuuksia - mitkä arjessa näyttäytyvät itsestäänselvyyksinä - aletaan soveltaa intiimikontekstissa.

Seuramiesmentaliteetilla ehkä löytää enemmän submissiivisia naisia. Dominantit ja subia etsivät naiset saattavat katsella enemmän tietyntyyppisiä miehiä, joiden olemus vastaa suoremmin alistuvuutta.
Katukuvaa katsoessa kuitenkin huomaa miten paljon itsevarmoja ja luonteeltaan dominantteja naisia on. Suuri osa heistä ei kuitenkaan toteuta taipumustaan, koska vierastavat vallan seksualisoitumista tai muun yleisen häveliäisyyden vuoksi.
Eletään myös jonkinlaisessa drive-in kulttuurissa seksiasioiden suhteen. Orgasmiin ja edeltävään seksiin ei haluta panostaa, koska uskotaan sen olevan vain lyhyt, nopea tarve mikä pitää biologisesti tyydyttää. Kuitenkin seksuaalisuus on mukana kaikessa, eikä se ole nopea akti, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä.
Miesporukoissa pyritään dominanssiin, monimuotoisuus sylettää. Nörtit vierastavat usein omaa alistuvuuttaan ja pyrkivät sauman iskiessä hekin ottamaan miehekkäästi tilanteen haltuun.

Olisi ihaninta ikinä jos pystyisi tunnistamaan tuollaisen dominoivan ja itsevarman naisen. Sitten kun vielä osaisi häntä lähestyä, niin mitään parempaa en enää keksikään ;) Tai keksin, mutta yksi asia kerrallaan :)