Rumpujarru puhtaalta pöydältä

Tiedän oman työni puolesta, että asiakkaan kertomaan ei voi luottaa varsinkaan jos ei tunne häntä ennestään. Asiakas voi kertoa, että jokin välys on 5 mm kun se todellisuudessa 0,5 mm jne.

Joten vaikea on kommentoida tilannettasi. Voi olla, että katsastuksesssa toinen jarru oli märkä tai öljyinen, hihna lasittunut jne. Sitten aloit käyttämään jarrua eri tavalla, jolloin märkyys kuivui tms.

Sitten vanhan ajoneuvon kanssa voi käydä niinkin, kuten joku edellä kertoi, että pintoihin tulee erilaisia vikoja, syöpymiä, kulumia yms. Silloin kenkien totutun paikan muuttaminen likivetoruuvia säätämällä saattaa hetkellisesti muuttaa jarrun käyttäytymistä. Silloin kenkä voi "saranoitua" väliaikaisesti kulumakoloon.

Mutta oma kantani on, että jarrut pitää olla niin hyvässä kunnossa, että mitkään vanhanviat eivät aiheuta mitään virittelytarvetta. Ts. toimintaa osallistuvien pintojen ja materiaalien pitää olla niin hyvässä kunnossa, että jarru toimii lähes teoreettisella tarkkuudella, jolloin likivetoruuvilla ei ole mitään merkitystä jarruvoimaan tai jarrujen tasaisuuteen.


Ja ajatteleppa tilannetta, jos jarruissa tosiaan olisi jokin jarruvoimaan vaikuttava säätöruuni ja jokainen harrastelija kävisi niitä ruuvailemassa niin mitä tapahtuisi. Saman akselin pyörillä olisi eroa kuin yöllä ja päivällä sekä etuakselin ja taka-akselin välinen suhde olisi mitä olisi. Seurauksena autot tekisivät kahdeksikon joka jarrutuksessa. Tämä on vältetty sillä, että jarrujen tasaisuus hoidetaan vain ja ainoastaan sillä, että kaikki jarrutoiminnot ovat kunnossa, ei mitään kikkailua.

jarruttaja kirjoitti:

Tiedän oman työni puolesta, että asiakkaan kertomaan ei voi luottaa varsinkaan jos ei tunne häntä ennestään. Asiakas voi kertoa, että jokin välys on 5 mm kun se todellisuudessa 0,5 mm jne.

Joten vaikea on kommentoida tilannettasi. Voi olla, että katsastuksesssa toinen jarru oli märkä tai öljyinen, hihna lasittunut jne. Sitten aloit käyttämään jarrua eri tavalla, jolloin märkyys kuivui tms.

Sitten vanhan ajoneuvon kanssa voi käydä niinkin, kuten joku edellä kertoi, että pintoihin tulee erilaisia vikoja, syöpymiä, kulumia yms. Silloin kenkien totutun paikan muuttaminen likivetoruuvia säätämällä saattaa hetkellisesti muuttaa jarrun käyttäytymistä. Silloin kenkä voi "saranoitua" väliaikaisesti kulumakoloon.

Mutta oma kantani on, että jarrut pitää olla niin hyvässä kunnossa, että mitkään vanhanviat eivät aiheuta mitään virittelytarvetta. Ts. toimintaa osallistuvien pintojen ja materiaalien pitää olla niin hyvässä kunnossa, että jarru toimii lähes teoreettisella tarkkuudella, jolloin likivetoruuvilla ei ole mitään merkitystä jarruvoimaan tai jarrujen tasaisuuteen.


Ja ajatteleppa tilannetta, jos jarruissa tosiaan olisi jokin jarruvoimaan vaikuttava säätöruuni ja jokainen harrastelija kävisi niitä ruuvailemassa niin mitä tapahtuisi. Saman akselin pyörillä olisi eroa kuin yöllä ja päivällä sekä etuakselin ja taka-akselin välinen suhde olisi mitä olisi. Seurauksena autot tekisivät kahdeksikon joka jarrutuksessa. Tämä on vältetty sillä, että jarrujen tasaisuus hoidetaan vain ja ainoastaan sillä, että kaikki jarrutoiminnot ovat kunnossa, ei mitään kikkailua.

Lue lisää

Siis. Auto meni katsastuksesta läpi, jarrut olivat erinomaiset. Jarrudynossa auto oli ENNEN katsastusta, koska mulla on siihen mahdollisuus.

Lisäksi, pääsylinteriä myöten kyseisessä autovanhuksessa kaikki jarruosat on uusittu, ensimmäiset n. 2v sitten ja loput n. vuosi sitten (pääsylkästä vähemmän aikaa)

Tuosta jarruvoiman jakautumisesta etu ja taka-akselin kesken. Kun takajarrut oli säädetty todella lähelle, takarenkaat todellakin lukkiutuivat ennen eturenkaita (tästä on jo aikaa) joka kuitenkin korjautui säätämällä myös etujarrut erittäin lähelle.
Tämä ominaisuus johtunee kyseisen autovanhuksen painojakaumasta (takapainoinen) jolloin takajarrut ovat normaaliin nähden melko tehokkaat suhteessa etujarruihin. Joka tapauksessa, kun jokaisen pyörän jarrut säätää mahdollisimman lähelle, on teho kohtuullinen, polkimen liike lyhyt ja jarruvoima kohdallaan saman akselin pyörien ja akselien kesken.

jarruttaja kirjoitti:

Tiedän oman työni puolesta, että asiakkaan kertomaan ei voi luottaa varsinkaan jos ei tunne häntä ennestään. Asiakas voi kertoa, että jokin välys on 5 mm kun se todellisuudessa 0,5 mm jne.

Joten vaikea on kommentoida tilannettasi. Voi olla, että katsastuksesssa toinen jarru oli märkä tai öljyinen, hihna lasittunut jne. Sitten aloit käyttämään jarrua eri tavalla, jolloin märkyys kuivui tms.

Sitten vanhan ajoneuvon kanssa voi käydä niinkin, kuten joku edellä kertoi, että pintoihin tulee erilaisia vikoja, syöpymiä, kulumia yms. Silloin kenkien totutun paikan muuttaminen likivetoruuvia säätämällä saattaa hetkellisesti muuttaa jarrun käyttäytymistä. Silloin kenkä voi "saranoitua" väliaikaisesti kulumakoloon.

Mutta oma kantani on, että jarrut pitää olla niin hyvässä kunnossa, että mitkään vanhanviat eivät aiheuta mitään virittelytarvetta. Ts. toimintaa osallistuvien pintojen ja materiaalien pitää olla niin hyvässä kunnossa, että jarru toimii lähes teoreettisella tarkkuudella, jolloin likivetoruuvilla ei ole mitään merkitystä jarruvoimaan tai jarrujen tasaisuuteen.


Ja ajatteleppa tilannetta, jos jarruissa tosiaan olisi jokin jarruvoimaan vaikuttava säätöruuni ja jokainen harrastelija kävisi niitä ruuvailemassa niin mitä tapahtuisi. Saman akselin pyörillä olisi eroa kuin yöllä ja päivällä sekä etuakselin ja taka-akselin välinen suhde olisi mitä olisi. Seurauksena autot tekisivät kahdeksikon joka jarrutuksessa. Tämä on vältetty sillä, että jarrujen tasaisuus hoidetaan vain ja ainoastaan sillä, että kaikki jarrutoiminnot ovat kunnossa, ei mitään kikkailua.

Lue lisää

Minäkin muuten tiedän työni ja koulutukseni puolesta, ettei netissä päteviin teoreetikoihin voi luottaa aukottomasti.

Vasta jonkin aikaa sitten joku väitti auton vanteiden ja renkaiden vaikuttavan auton moottoritehoon, koska joku pilipalituninglehti oli niin dynossa mitannut.

ettei jarrukenkä ole saranoitu kummastakaan päästä! Se pääsee liukumaan ja hakeutumaan tasaisesti rummun pintaan. Joskus -50 luvulla on voinut olla saranakin?

hyvä jäärä kirjoitti:

ettei jarrukenkä ole saranoitu kummastakaan päästä! Se pääsee liukumaan ja hakeutumaan tasaisesti rummun pintaan. Joskus -50 luvulla on voinut olla saranakin?

Tiedoksi vaan että saranoita ja vipuvarsia on erinlaisia.

Saranna on sekin joka on muovirasiassa, joka yhdistää kannen ja pohjan.

Sarana on sekin joka on tehty vanhasta vyöhihnasta tai rautalankasta, joka on vanhassa veräjässä.

(kai tiedät mikä on veräjä).
http://www.keuruu.fi/matkailu/vuorela/

hyvä jäärä kirjoitti:

ettei jarrukenkä ole saranoitu kummastakaan päästä! Se pääsee liukumaan ja hakeutumaan tasaisesti rummun pintaan. Joskus -50 luvulla on voinut olla saranakin?

Raskaan rekkakaluston jarrukengän päissä on saranat ( tappisaranat )

Henkilöautojen jarrukenkien päissä on liukuvat tasopinnat aivan, kuin kirjoitit.

Junan jarrupaloissa on taas saranat....heh.

Esität jälleen tyypillisen populistisen ajatuksen. Miksi puhua vanhasta tekniikasta. Seuraavaksi keskustelu menee oppilaitosten vanhanaikaisiin labravälineisiin.

Totuus on kuitenkin niin, että vain tuntemalla laitteen kehityshistorian ja perustekniikan (fysiikan peruslait yms.) voi ymmärtää nykylaitteet.

Jos kouluissa opetettaisiin vain automaattisten testilaitteiden käyttöä ei siellä oppisi mitään perusteita opetetun soveltamiseen alan jatkokehitykseen.


Nyt on keskusteltu jarruista (huomenna ehkä moottorin palotapahtumasta vuosisadan alussa ja tänäpäivänä). Mikä on sen parempaa opetusta kun pannaan jarrupolkimeen poljinvoimamittari ja mitataan momenttiavaimella jarruvoimia pyörästä(erilaisilla säädöillä). Sitten kun se homma menee selkärankaan niin sitten siirrytään vasta tietotekniikkapohjaisiin jarrulaitteisiin ja testilaitteisiin.

Tässä keskusteluketjussa vaan kävi niin, että me juututtiin 60 -luvulle perusteita oppimaan.